Nyt, kun tämä talouskriisi on tosissaan realisoitunut niin voin hieman analysoida omia mokia ja pieniä onnistumisiakin, josko niistä olisi opittavaa.
Suurin onnistumiseni oli kuunnella Björn Wahlroosin julkista osakkeiden myyntikehoitusta elokuun alkupuolella 2007. Myin jo asiaa pitkään harkittuani vajaat puolet omistamistani osakerahastoista. Samalla sijoitin rahat hyväkorkoiseen islantilaispankkiin Kaupthingiin.
Tämä oli jälkikäteen katsottuna erittäin järkevä veto.
No, sitten olin liian arkajalka ja aloin jo loppukeväästä uskoa liikaa suomalaispankkien suomalaisissa lehdissä markkinoimaan propagandaan islantilaispankkien ongelmista. Menin ja nostin hyväkorkoiset Kaupthing-talletukset ja ostin suurelta osin samoja osakerahastoja, joita olin syksyllä 2007 myynyt.
Tämä oli paha virhe!
Jälkiviisaana minun olisi pitänyt odottaa jälleen Wahlroosin ohjeita, jotka tulivat myöhemmin ja sittenkin ne vielä pyysivät odottamaan hetken.
Ei hänkään lamaa tajunnut, mutta antoi vahingossa oikean ohjeen.
Eikä siinä kaikki niin uskomattomalta kuin tämä jälkikäteen kuulostaankin:
paras strategia islantilaistalletusten suhteen oli: pidä talletukset kaatumiseen asti (ja sen jälkeenkin), sillä suomalaiset pankit maksavat sinulle rahat korkoineen takaisin!
Ja minä tyhmä luulin pelaavani varman päälle, mutta varmin paikka rahoilleni olisi loppuun asti (ja vielä sen jälkeenkin) ollutkin islantilaispankin tili.
Jälkikäteissaldoni: kurssinotkahdusta tuli hieman hyödynnettyä,mutta tunaroituakin tuli.
Nyt on jännittävää seurata miten Wahlroos pelaa rahoilla, jotka sai Sampo Pankin myynnistä. Joten (sijoittajana) kiitos Wahlroos Sampo Pankin myynnistä, (pankin asiakkaana) ilkeä Wahlroos kun myit meidät!
Ei tämä Wahlroos mikään profeetta ole ja edustaa varmasti aika erilaista maailmankatsomusta kuin allekirjoittanut, mutta puhuu hän toisinaan ihan järkeviäkin! Kiitos siitä!
Ottakaan te muut tästä onkeenne!
Suurin onnistumiseni oli kuunnella Björn Wahlroosin julkista osakkeiden myyntikehoitusta elokuun alkupuolella 2007. Myin jo asiaa pitkään harkittuani vajaat puolet omistamistani osakerahastoista. Samalla sijoitin rahat hyväkorkoiseen islantilaispankkiin Kaupthingiin.
Tämä oli jälkikäteen katsottuna erittäin järkevä veto.
No, sitten olin liian arkajalka ja aloin jo loppukeväästä uskoa liikaa suomalaispankkien suomalaisissa lehdissä markkinoimaan propagandaan islantilaispankkien ongelmista. Menin ja nostin hyväkorkoiset Kaupthing-talletukset ja ostin suurelta osin samoja osakerahastoja, joita olin syksyllä 2007 myynyt.
Tämä oli paha virhe!
Jälkiviisaana minun olisi pitänyt odottaa jälleen Wahlroosin ohjeita, jotka tulivat myöhemmin ja sittenkin ne vielä pyysivät odottamaan hetken.
Ei hänkään lamaa tajunnut, mutta antoi vahingossa oikean ohjeen.
Eikä siinä kaikki niin uskomattomalta kuin tämä jälkikäteen kuulostaankin:
paras strategia islantilaistalletusten suhteen oli: pidä talletukset kaatumiseen asti (ja sen jälkeenkin), sillä suomalaiset pankit maksavat sinulle rahat korkoineen takaisin!
Ja minä tyhmä luulin pelaavani varman päälle, mutta varmin paikka rahoilleni olisi loppuun asti (ja vielä sen jälkeenkin) ollutkin islantilaispankin tili.
Jälkikäteissaldoni: kurssinotkahdusta tuli hieman hyödynnettyä,mutta tunaroituakin tuli.
Nyt on jännittävää seurata miten Wahlroos pelaa rahoilla, jotka sai Sampo Pankin myynnistä. Joten (sijoittajana) kiitos Wahlroos Sampo Pankin myynnistä, (pankin asiakkaana) ilkeä Wahlroos kun myit meidät!
Ei tämä Wahlroos mikään profeetta ole ja edustaa varmasti aika erilaista maailmankatsomusta kuin allekirjoittanut, mutta puhuu hän toisinaan ihan järkeviäkin! Kiitos siitä!
Ottakaan te muut tästä onkeenne!
Vastaukset 9
Vanhimmat
Jälkeenpäin on aina helppo viisastella. Oudoltahan tuo tuntuu vieläkin, että Suomalaiset pankit takaavat. Olisi voinut käydä toisinkin.
"Oudoltahan tuo tuntuu vieläkin, että Suomalaiset pankit takaavat. Olisi voinut käydä toisinkin."
Oletko sitä mieltä että n. 10000 Suomalaisen tallettajan, mukana myös kaupunkeja/kuntia varat olisi pitänyt antaa kadota? Mitäköhän tämä olisi tarkoittanut esim. yhteiskuntarauhan osalta?
Ei 10000 pettynyttä tallettajaa saa aikaan sen suurempaa rähinää kuin sama määrä Wincapitan huijattuja. Punakaartilaisiakin oli aikoinaan kapinoimassa paljon enemmän, mutta eipä siitäkään paljon tulosta tullut.
Wincapitaa ja pankkia ei oikein voi verrata. Wincapita = pyramidihuijaus
Pankki = pankki
Mikäs on islantilainen kaatunut pankki? Pyramidipankki?
Onhan tuo minulta vähän vastuuton kirjoitus "väittää" (tapani mukaan) kieroutuneesti , että suomalaiset pankit pelastavat "aina" tallettajien rahat (jopa ulkomailta). No, vastuulliseen sijoittajuuteen kuluu aina huolehtia omista rahoistaan ja jossain mielessä myös muiden rahoista, enkä minäkään muuta kehoita tekemään. Lisäksi kannatan (ja olen "aina" kannattanut) sitä, että matalakorkotallettajien rahat suojataan.
Kuitenkin tallettajien rahojen maksaminen korkoineen on tässä tilanteessa ja tällä historialla (ensin varoitellaan sijoittamasta islantilaispankkeihin) arveluttavaa. Vertauskuvan tasollahan tämä vastaa sitä, että Raamatun Tuhlaajapoika-kertomuksen isä olisi ottanut poikansa selkään taputtaen vastaan ja kehunut tämän vanhat elämäntavat.
Täytyy muistaa, että jo pelkkien talletusten maksaminen on erittäin suuri palkkio tilanteessa, jossa pörssikurssit ovat maailmanlaajuisesti romahtaneet.
"Järkevää" syytä korkojen maksamiseen en ole keksinyt, enkä tiedä onko sellaista. Oma veikkaukseni on, että lainsäädännon ja byrokratian kiemuroiden vuoksi pankeille oli kätevintä ja/tai edullisinta maksaa talletukset korkoineen. Löytyykö täältä asiantuntemusta selvittää tämä asia?
Olin lähinnä ärtynyt korkojen maksamisesta, en talletusten takaamisesta. Myönnän kirjoittaneeni lepsusti.
Mielestäni valtio ja kunnat eivät enää nykyisellään ole pelkästään yleishyödyllisiä hyväntekijöitä, joita näin ollen tulisi sijoittajan roolissa kohdella erityissäädöksin.
Eikä meidän yksityisten kansalaisten pidä olla huolissaan valtion ja kuntien etujen ajamisesta: kansanedustajat ja kunnallispäättäjät kyllä varmasti osaavat ajaa omaa etuaan. Toimikoon vaikka valtion (viime hallitusten) Fortum-politiikka (windfall-voittojen verottamattomuus) esimerkkinä:
Itse uskon, että jos Fortum olisi ollut ulkomaisen "ökysijoittajan" omistuksessa, niin: 1) Fortum olisi joutunut palauttamaan merkittävän osan windfall-voitoista valtiolle, 2) Fortum olisi joutunut vahvemmin sitoutumaan esim. tuulivoiman (tai vaihtoehtoisesti jonkin muun "uuden" tekniikan) rakentamiseen ja kehittämiseen. 3) Fortum olisi tuskin (ilman "valtio-omistajan takausta" uskaltanut tehdä todella mittavaa ja riskipitoista Venäjä-sijoitusta.
Nythän valtio saa windfall-voitot osinkoina, mutta Fortumin ei tarvitse tehdä merkittäviä sijoituksia uusiutuvan energiantuotannon kehittämiseen. Biodieselkään ei ole kovin kestävä ratkaisu, jos se tapahtuu sademetsiä kaatamalla, sillä vaikka Fortum yrityksenä toimisi sademetsien tuntumassa melko vastuullisesti, niin Fortum aiheuttaa biodieselin raaka-aineen ostoillaan lisäkysyntää tälle raaka-aineelle. Kohonneen kysynnän ja hinnan vuoksi taas myös läheiset sademetsät hakataan. Nyt biodieselin valmistusta harkitaan jopa suomalaisesta turpeesta (Vapo), joka olisi mielestäni erittäin huono ja pidemmän päälle täysin kestämätön valinta. Ja jälleen valtio omistajana mukana!
Yleisesti ottaen minulla ei ole mitään valtion omistajuutta vastaan, kunhan valtio käyttäytyy kuin järkevät ja vastuulliset omistajat yleensä.
Möin jo kesäkuussa kun sama mies sanoi lehdissä että osakkeet ovat nyt nousseet niin korkealle kuin ehkä on mahdollista. No en myynnyt 100% hänen ansiostaan mutta ehkä 75% koska oli aika selvää että näin oli.
Luin lehdistä jo tammikuussa 2008 että islannin talous ja näin heidän pankkien talous on kuilun partaalla, tajusin heti että kierrä noita pankkeja kaukaa.
En ole vielä ostanut mitään mutta nyt tammi-helmikuussa menen ostoksille.
Voisin olla kateellinen noista viisaista sijoituksistasi, mutta sen sijaan tyydyn olemaan vilpittömästi kiitollinen sinulle (ja sinunlaisille) suomalaisille sijoittajille. Nyt ja lähitulevaisuudessa on paljon edullisia osakkeita tarjolla, joista on hyvä valita.
Ei ole kansantaloudenkaan kannalta vähäpätöinen asia, miten suomalaiset sijoittajat (siis tavalliset kansalaisetkin) ovat rahansa sijoittaneet (ja sijoittavat tulevaisuudessa). Jos järkeviä sijoittajia on ollut paljon niin se auttaa merkittävästi tästä lamasta toipumisessa. Toivotaan, että näin on.