Sain suuressa maailmassa
mahdollisuuden vierailla.
Maailmankuva meni uusiksi,
tunsin itteni lähes huijatuksi.
Ennen niin tiiviisti kuljettiin
vain tietyissä porukoissa.
Mut totuus oli toinen mitä kerrottiin,
kun aloin ympärille katsella.
Ensimmäin tunne mikä tuli
oli, et EI VOI OLLA TOTTA!!
Sitten tuli pettymys ja raivo,
miten kehtaatte valehdella???
Ei voi mitään, et on katkera
niin paljon ehdin uhrata
sellaiseen, mitä uskoteltiin
olevan mulle kaikkein parasta.
Omituista, ettei saa ite päättää
mistä pitää tai on pitämättä.
Kaikki on valmiiks pureskeltua,
>"usko vaan samalla tavalla.
Tällä tiellä on turvallinen olo,
aivan kuin linnun pesäkolo.
Ulkopuolell´on vaarallista,
ei oo missään rauhallista.
Muilla ihmisill´on paha olla,
koska ei oo rauhaa tunnolla."
Tätä toitotettiin jatkuvasti,
tunsi ittesä paremmaksi.
Sääliteltiin melkein kilpaa
miten onkaan ulkona rankkaa.
Ei oo rauhaa eikä rakkautta,
vaan rikkonaista ja pahuutta.
Vaan miten tietää sellainen,
joka kasvanut on seassa pumpulien??
Kun sitä yrittää nyt selittää,
et on muunlaistakin hyvää elämää.
Saa vastaukseksi mulkaisun
tai ehkä tuskan parkaisun.
"Et ymmärrä rakas pienoinen,
oot matkalla luo paholaisen."
On aivan turhaa yrittää,
harva heistä mun ajatukset ymmärtää.
Miks ihmeess´ei voi vaan antaa
perusohjeita, mitkä kantaa.
Kun vaikeudet koittaa,
sanotte: "Jumala kyllä auttaa.
Hän antaa voimat jokaiseen päivään,
ei oo tarvetta huolen häivään."
Täytyy sanoo, et ihmetteleen jään,
et mihin tää maailma meneekään.
Ei hädässä ystävää autetakaan
vaan tunteiden mitätöinnin osakseen saa.
"Kaikkiahan meitä joskus väsyttää."
tai "Jumalan keinot kyllä riittää."
Mut kuka enää jaksaa luottaa Jumalaan,
kun elämä menee päin prinkkalaa.
Ei läheisiltä minkäänlaista tukea saa
omaan uuteen ajatusmaailmaan.
En tarkota et laitan ranttaliksi,
on tässä muuntenki jo tarpeeksi rikki.
Ei oo helppo kaikkee alusta alottaa,
mut eipä oo vaihtoehtoo muutakaan.
Siispä palasia kasaamaan
jospa tästä joskus uutta saan.
Ja ehjemmän kuin entinen
on ELÄMÄ varmasti sen arvoinen.
mahdollisuuden vierailla.
Maailmankuva meni uusiksi,
tunsin itteni lähes huijatuksi.
Ennen niin tiiviisti kuljettiin
vain tietyissä porukoissa.
Mut totuus oli toinen mitä kerrottiin,
kun aloin ympärille katsella.
Ensimmäin tunne mikä tuli
oli, et EI VOI OLLA TOTTA!!
Sitten tuli pettymys ja raivo,
miten kehtaatte valehdella???
Ei voi mitään, et on katkera
niin paljon ehdin uhrata
sellaiseen, mitä uskoteltiin
olevan mulle kaikkein parasta.
Omituista, ettei saa ite päättää
mistä pitää tai on pitämättä.
Kaikki on valmiiks pureskeltua,
>"usko vaan samalla tavalla.
Tällä tiellä on turvallinen olo,
aivan kuin linnun pesäkolo.
Ulkopuolell´on vaarallista,
ei oo missään rauhallista.
Muilla ihmisill´on paha olla,
koska ei oo rauhaa tunnolla."
Tätä toitotettiin jatkuvasti,
tunsi ittesä paremmaksi.
Sääliteltiin melkein kilpaa
miten onkaan ulkona rankkaa.
Ei oo rauhaa eikä rakkautta,
vaan rikkonaista ja pahuutta.
Vaan miten tietää sellainen,
joka kasvanut on seassa pumpulien??
Kun sitä yrittää nyt selittää,
et on muunlaistakin hyvää elämää.
Saa vastaukseksi mulkaisun
tai ehkä tuskan parkaisun.
"Et ymmärrä rakas pienoinen,
oot matkalla luo paholaisen."
On aivan turhaa yrittää,
harva heistä mun ajatukset ymmärtää.
Miks ihmeess´ei voi vaan antaa
perusohjeita, mitkä kantaa.
Kun vaikeudet koittaa,
sanotte: "Jumala kyllä auttaa.
Hän antaa voimat jokaiseen päivään,
ei oo tarvetta huolen häivään."
Täytyy sanoo, et ihmetteleen jään,
et mihin tää maailma meneekään.
Ei hädässä ystävää autetakaan
vaan tunteiden mitätöinnin osakseen saa.
"Kaikkiahan meitä joskus väsyttää."
tai "Jumalan keinot kyllä riittää."
Mut kuka enää jaksaa luottaa Jumalaan,
kun elämä menee päin prinkkalaa.
Ei läheisiltä minkäänlaista tukea saa
omaan uuteen ajatusmaailmaan.
En tarkota et laitan ranttaliksi,
on tässä muuntenki jo tarpeeksi rikki.
Ei oo helppo kaikkee alusta alottaa,
mut eipä oo vaihtoehtoo muutakaan.
Siispä palasia kasaamaan
jospa tästä joskus uutta saan.
Ja ehjemmän kuin entinen
on ELÄMÄ varmasti sen arvoinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Jouduin eroamaan,koska en olisi jaksanut hoitaa tusinaa lasta.Harmittaa kovasti etten voinut jäädä.Olisin saanut erään miellyttävän miehen aviopuolisokseni,mutta en voinut tavata häntä.Kenellekään ei voinut kertoa miten raskaita asioita nuori nainen joutui itsekseen pahkuloimaan .Pettymys oli suuri,mutta niin siinä kävi.Sain kuitenkin haluamani lapset.He ovat elämäni valopilkkuja.Minusta on väärin että naisille asetetaan synnytyspakko.Minusta lapsia syntyy ilman pakkoakin ja kullekin kykyjensä mukaan kasvatettavaksi.
Minä olen luopumassa laumasta, kun en voi muutoin seurustella epäuskoisen kanssa. Voisinko jätää tämän epäuskoisen. Kumman valitse siunauksen vai kirouksen..
Armorikasta Uutta Vuotta ..
Jäin ihmettelemään, että mitä tarkoitat tällä?
"Kumman valitse siunauksen vai kirouksen.. "
Luuletko, että Jumala kiroaa sinut siksi, että rakastat jotakuta? Luulempa, että sinut on vain saatu uskomaan niin mutta todellisuudessa se on vain se lahko, joka katsoo kieroon eikä enää pidä sinua taivaskelpoisena.
Jumala taivaassa luultavasti vain iloitsee jos olet onnellinen elämääsi.....jos Jumala on siis olemassa.