Minulla on ollut pienestä pitäen erilaisia ahdistuskohtauksia. Pelkään yleensä oksentamista tai paniikkikohtausta, jossa tunnen tukehtuvani, ja usein pelko myös laukaisee tällaisia oireita. Pahoinvointi on tosi yleistä stressin aikaan, enkä jaksa sitä. Nyt joulun aikaan oli taas stressi..mutta se, mikä pahoinvointini laukaisi, säikytti minut todella.
Keskustelin ystäväni kanssa kauhuelokuvista. Pystyn katsomaan niitä, eivätkä ne ole aiheuttaneet minulle traumoja. Sitten ystäväni kertoi minulle Kingin Pet Sematerysta. Tuli sellainen halju olo, kuten kauhuelokuvan katsomisen tai kauhujuttujen kertomisen jälkeen itse kullekin tulee, ja ajattelin että se menee ohi. Se ei mennyt, vaan se haljuus alkoi ahdistaa minua yhä enemmän ja enemmän valveilla ollessa. Aloin voida pahoin. En näe päässäni mitään haudasta nousseita ihmisiä tai muuta, mutta se tunne, joka tuosta tuli, oli todella voimakas ja inhottava. Perheessäni on ollut erinäisiä kriisejä, ja luulenpa, että tuossa tarinassa kuvattu alkuun onnellinen perhe, josta kuolee ensin poika ja sitten äiti (pojasta tulee psyko) oli se laukaiseva tekijä. Jotenkin tuntuu, että näin oman äitini kuoleman, ja ajatus siitä ahdisti.
Pahinta tässä on, että jokin pään sisäinen mörkö saa minut tuntemaan näin. Tunnen itseni hulluksi. En halua olla hullu. Olenko? Mitä voisin tehdä?
Keskustelin ystäväni kanssa kauhuelokuvista. Pystyn katsomaan niitä, eivätkä ne ole aiheuttaneet minulle traumoja. Sitten ystäväni kertoi minulle Kingin Pet Sematerysta. Tuli sellainen halju olo, kuten kauhuelokuvan katsomisen tai kauhujuttujen kertomisen jälkeen itse kullekin tulee, ja ajattelin että se menee ohi. Se ei mennyt, vaan se haljuus alkoi ahdistaa minua yhä enemmän ja enemmän valveilla ollessa. Aloin voida pahoin. En näe päässäni mitään haudasta nousseita ihmisiä tai muuta, mutta se tunne, joka tuosta tuli, oli todella voimakas ja inhottava. Perheessäni on ollut erinäisiä kriisejä, ja luulenpa, että tuossa tarinassa kuvattu alkuun onnellinen perhe, josta kuolee ensin poika ja sitten äiti (pojasta tulee psyko) oli se laukaiseva tekijä. Jotenkin tuntuu, että näin oman äitini kuoleman, ja ajatus siitä ahdisti.
Pahinta tässä on, että jokin pään sisäinen mörkö saa minut tuntemaan näin. Tunnen itseni hulluksi. En halua olla hullu. Olenko? Mitä voisin tehdä?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Veikkaan että voisit kärsiä jonkinsortin paniikkihäiriöstä tai sen semmoisesta... Mutta pakko-oireisiin en tätä oikein yhdistä. Tosin, itselläni ei ole kokemusta muuta kuin toistamis/tarkistupakosta ja pakko-ajatuksista...
En osaa sanoa voisiko oireesi liittyä pakko-ajatuksiin, mutta epäilen että ei...
Mutta netistä löytyy aika paljon pakko-oireisiin liittyvää aineistoa googlettamalla...laitan tähän yhden linkiksi jossa ainakin jonkiverran käsitellään tätä sairautta:
https://www.terapiaa.fi/Ahdistus/pakko-oireet.htm
Eipä vastauksestani tainnut paljon sinulle apua olla mutta... :)
Silloin ku mulle tuli pakkoajatuksia, niin näin herkässä vaiheessa ite Kingin Hohdon. Sit pyysin äitiä piilottamaan puukkoja, ja pelkäsin sirkkeleitä ja sahoja, veitsiä ja kaikkea. Vieläkin välillä tulee huono, kontrolloimaton olo. Joistain asioista tulee käsittämättömiä ahdistuskohtauksia. Jostakin musiikkikappaleesta, jos se liittyy johonkin aikakauteen tai tilanteeseen. Ihan mistä vain. Minulle on tyypillistä alkaa hyvässä hetkessä ajattelemaan jotain tyhmää, että "kohta toi ihminen kuitenkin kuolee auto-onnettomuudessa" tai vastaavaa. Jokainen pelkää läheisensä menettämistä. Itselläni nämä pelot muuttuvat konkreettisiksi mielikuviksi "elokuvaksi pään sisällä". Itse olen jo omaksunut, että se on tapani ajatella asioita. Kannattaa kuitenkin mennä juttelemaan terapeutille. Terapia on hyvin mukavaa, kun sille antaa itsensä:) Voimia sinulle.
se nyt sitten pakko-oiretta kun koko ajan ajattelee kauhukuvia ikään kuin tarkistaakseen ovatko ne vielä siellä? Olo on helpottanut vähän, mutta ei täysin. Pelkään että ajatukset jäävät päälle joko kokonaan tai kausittain.