...Ovat lestadiolaisten käyttämät tervehdykset toisillensa. Samalla myös vahvistetaan ja ylläpidetään tätä -vain me- joukko - oppia. Eri joukoissa uskoville noita sanoja ei sanota, vaan kylässä jossa on sekä lestadiolaisia, että muita, lestadiolaiset neuvovat toisilleen "se ja se ei ole uskossa".
Näin vaikka toinen uskossa olisikin, käy ainoastaan ehkä eri seuroissa. Eikö tämä ole vain me oppia, joka tällä palstalla aina toistuvin väliajoin kiistetään ja sitten taasen myönnetään riippuen kirjoittajasta?
Näin siis vanhoillislestadiolaisilla. Esikoislestadiolaiset käyttävät samoja tervehdyksiä myös, mutta heillä on siinä pieni vivahde ero. Eri tavoin uskoville Jumalan rauhan tervehdys toivotetaan, mutta hieman eri sanoilla, kuin "omille". Tätä voisi joku esikoislestadiolainen selventää?
Nyt en enää muista Raamatun paikkaa mihin nuo sanat perustuivat. Ilmeisesti ne kuitenkin johonkin alun perin pohjautuivat??
Olisiko jotain yhteyttä Luukas 10:
"5 Kun tulette johonkin taloon, niin sanokaa ensiksi: 'Rauha tälle talolle!'
6 Ja jos siellä on rauhan lapsi, niin teidän rauhanne on lepäävä hänen päällänsä; mutta jos ei ole, niin se palajaa teille. "
Näinpä toivotan teille kaikille lukijoille Jumalan Rauhaa ja odottelen kommenttejanne.
Ande
Näin vaikka toinen uskossa olisikin, käy ainoastaan ehkä eri seuroissa. Eikö tämä ole vain me oppia, joka tällä palstalla aina toistuvin väliajoin kiistetään ja sitten taasen myönnetään riippuen kirjoittajasta?
Näin siis vanhoillislestadiolaisilla. Esikoislestadiolaiset käyttävät samoja tervehdyksiä myös, mutta heillä on siinä pieni vivahde ero. Eri tavoin uskoville Jumalan rauhan tervehdys toivotetaan, mutta hieman eri sanoilla, kuin "omille". Tätä voisi joku esikoislestadiolainen selventää?
Nyt en enää muista Raamatun paikkaa mihin nuo sanat perustuivat. Ilmeisesti ne kuitenkin johonkin alun perin pohjautuivat??
Olisiko jotain yhteyttä Luukas 10:
"5 Kun tulette johonkin taloon, niin sanokaa ensiksi: 'Rauha tälle talolle!'
6 Ja jos siellä on rauhan lapsi, niin teidän rauhanne on lepäävä hänen päällänsä; mutta jos ei ole, niin se palajaa teille. "
Näinpä toivotan teille kaikille lukijoille Jumalan Rauhaa ja odottelen kommenttejanne.
Ande
Vastaukset 6
Vanhimmat
mulla ainakin on semmosia kokemuksia että jos sanoo epäuskoiselle esim. jumalanterve tai jumalanrauhaa niin ne ovat hirveän vaivautuneita ja sitä huomaa heti ja itseäkin nolottaa hirveästi.ite sitä ainakin pelkää niitä tilanteita..
Esikoislestadiolaisuudessa opetetaan, että kaikki voi tervehtiä ihan samoilla sanoilla. Eli tavattaessa myös epäuskoiselle voi sanoa "Jumalan terve" ja lähdettäessä "Jumalan rauhaa". Näistä on olemassa joitain variaatioita, mutta niillä ei ole mitään tekemistä sen kanssa, millä sieluntilalla ajattelee tervehdittävän olevan.
Näiden tervehdysten sisällön ajatellaan olevan toivotus rauhasta Jumalan kanssa, eli elävästä uskosta. Ja sitä voi toivottaa kaikille. Näitä tervehdyksiä ei siis esikoislestadiolaisuudessa mielletä "tunnustukseksi" tervehdittävän uskosta, kuten vanhoillislestadiolaisuudessa.
Usein kyllä käytännössä on niin, että ei-lestadiolaisia tulee harvemmin tervehdittyä kyseisellä tervehdyksellä, mutta ainahan voi parantaa tapansa, ei muuta kuin "Jumalan tervettä" ensi kerralla kaupan tädille vaan! :)
Mutta selitäppä, mitä tarkoittaa kymmenissä käskyissä tämä: "Älä turhaan lausu herran, sinun jumalasi nimeä, sillä herra ei jätä rankaisematta sitä,joka hänen nimeään turhaan lausuu." Niin, milloin sitä oikein turhaan lausutaan. Puhujakin saattaa mainita puheensa aikana jumalan toistasataa kertaa.
...On kielletty mielestäni siksi koska Jumala on Pyhä.
Mikä sitten on turha??
Helposti ajattelemme että tuossa kohdassa täytyy rajoittaa Jumalan nimen toistamista. Mielestäni se ei mene kuitenkaan ihan niin.
Raamatussa varoitellaan Jumalan nimestä muissakin kohdissa tästä. Esim:
2. Tim. 2:19
"Kuitenkin Jumalan vahva perustus pysyy lujana, ja siinä on tämä sinetti: "Herra tuntee omansa", ja: "Luopukoon vääryydestä jokainen, joka Herran nimeä mainitsee". "
Ilm. 16:9
"Ja ihmiset paahtuivat kovassa helteessä ja pilkkasivat Jumalan nimeä, hänen, jolla on vallassaan nämä vitsaukset; mutta he eivät tehneet parannusta, niin että olisivat antaneet hänelle kunnian "
Jumalan nimen turha lausuminen voidaan siis yhdistää Jumalan pilkkaan sekä väärintekijöihin.
Lisäksi vannomisista varoitellaan Raamatussa. Jumalan nimeen vannominen on turhaa lausumista.
Mielestäni myös Jumalan nimen lausuminen vihapäissään on turhaa. Tyyliin jumalauta!!
Sen sijaan rauhan julistamiseen Jumalan nimessä on kehoitus raamatussa. Lisäksi saarnan tarkoitus on puhua Jumalasta, joten tuskin se siellä turhaan on. Tietysti voidaan ajatella että liika toisto saman saarnan aikana aiheuttaa inflaatiota ja on siten paitsi turhaa, niin ehkä myös vahingollista.
Kaiken kaikkiaan ymmärrän kohdan siten että aina kun lausut Jumalan nimen, niin se tulee tapahtua "vakavasti" ja puhtaalla sydämmellä. En usko että puhtaalla sydämmellä tosissaan lausuttua Jumalan nimeä voi toistaa liikaa:)
Muuten en tuota kohtaa ymmärrä. Jatkakoon se, joka paremmin ymmärtää...
Ande
Ande kirjoittaa hyvin. Yksinkertaistettuna, Jumalan nimen turhaan lausuminen on kiroilua.
kyllä kai suurin osa porukasta ulkopuolisen kuullen mutisee tervehtiessä uskonveljiään..jotain...mantere tai vastaavaa..