Millaisia kokemuksia teillä on raskaudesta? Onko lääkitystä jatkettu samanlaisena koko raskauden ajan? Entä onko suositeltu sektiota mielummin kuin tavallista synnytystä?
Raskaus ja synnytys
.-.-.-.
6942
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Mulla on 2,5 vuotias lapsi ja odotan nyt toista keväällä syntyväksi. Mulla epi on ollut aikas hyvin hallinnassa, lyhyitä kohtauksia olen saanut nukkuessani, ekan raskauden aikana jotain 3 kertaa, tämän raskauden aikana kerran (nyt menossa raskausviikko 25). Syön lamictalia ja trileptalia. Tämän raskauden aikana ei olla lisätty määrää, ekan raskauden aikana aina kohtausten jälkeen vähän. Raskauden myötä syön myös foolihappoa, sitä suositellaan näiden lääkkeiden syöjille raskausaikana.
Jos itse vaan voi hyvin, ei mitään ihmeellistä tehdä raskausaikana. Minä olen käynyt parissa ylimääräisessä ultrassa. Ja ihan normaaliin alatien synnytykseen voi mennä, jos ei muuta ihmeellistä ole tiedossa. Loppuraskauden aikana voivat kaikki käydä jututtamassa esim. kätilöä, jolle voi kertoa ajatuksistaan ja toiveistaan liittyen synnytykseen. Heillä on näin myös tieto synnyttäjän terveydestä ja osaavat varautua mahdollisiin ongelmiin synnytyksessä.
Minua eniten on jännittänyt lapsen kehitys ja terveys. Mut esikoinen on pirteä terve lapsi ja terveeltä vaikuttaa tämäkin maha-asukki. Mahdollisuus sikiön kehityshäiriöihin on vain prosentin, kaksi, verran isompi, kuin terveillä odottajilla.
Mut eri lääkäreiden erilaisiin mielipiteisiin saa varautua. Toiset ovat pessimistisempiä, toiset positiivisempia. Pistin merkille. Ja esim. imetysasiasta oli paljon eri kantoja. Itse saa loppupelissä tehdä päätöksen siitä, imettääkö ja jos, niin miten. Itse imetin lähes vuoden.
Kauhistuttaa ajatus raskauspahoinvoinnista. Otat aamulla lääkkeen, oksennat sen pian ulos? Eihän siinä ole mitään järkeä. Sit saa pelätä et kohta tulee kohtaus kun "en ole ottanut lääkettä". :(
Ja olen saanut kuvan, että synnytys vaatii voimia ja pitempi aikainen ponnistelu uuvuttaa. Tuntuu et kohtaus kai sitä tulee ku joudut/jos joudut monta tuntia tuskissaan oleen ja ponnistaan viimesillä voimilla.
Lääkärit vaan sanoo että hyvin se menee jne. Mut jotenkin tuntuu, että he vain puhuvat pehmeitä eivätkä halua "pelotella".
Minäkin etenkin ensimmäistä odottaessani rassasin päätäni pohtimalla just tuota synnytyksen kulkua. Et jos sittenkin jotain tapahtuu. Mut eipä se siitä miksikään kummene, stressaaminen ei auta. Minä en jotenkin osannut vaan ajatella etukäteen sitä synnytystä. En lueskellut kauhujuttuja (enkä kyllä juttuja helpoistakaan synnytyksistä) etukäteen. Niillä sitä saa itsensä varmasti ihan paniikkiin.. Synnytyspelkoisia on ihan terveissäkin odottajissa.
Mulla itselläni raskausaika ja synnytyskin oli helppo. Pahoinvointia mulla ei ollut lainkaan, eli silleen lääkkeenotosta ei tullut ongelmaa. Siinä varmaan pitää vaan tunnustella sitä omaa vointiaan ja koittaa ajottaa lääkkeenottoa mahollisimman hyvin. aika nopeestihhan se lääke kuiteskin imeytyy.
Itse kuntoilin koko odotusajan ja venyttelin ja tein rentoutusharjoituksia ja olinkin hyvässä kunnossa synnytyksessä. "oikeaa" kipua tunsin vain muutamia minuutteja, puudutus onnistui nappiin eikä ponnistelukaan kestänyt kuin 20 min ja täysin kivuttomasti sekin epiduraalin ansiosta. Eli, synnytys voi olla sujuvakin! Se ei ole aina yhtä kauhua ja huutoa ja armotonta tuskaa!
Eli henkistä latautumistahan tämä meidän odotuksemme kaipaa, mut niinhän se on kaikilla muillakin odottajilla! Jonkin asteiset pelot kuuluvat joka äidin odotukseen, omasta terveydestä riippumatta.
synnytykset ovat menneet hyvin.
Raskausaikana olin elämäni kunnossa, mitä nyt ekat 18 viikkoa pahoinvoinita ;)
Lääkkeiden otossa ei ollut ongelmia vaikka oksennutti 24h/vrk.
Neuron kanssa naureskelimme kerran että minun pitäisi aina olla raskaana kun kohtaukset pysyvät poissa ja oloni on todella hyvä :D
Synnytyksiä en ole koskaan etukäteen miettinyt , vaan olen mennyt sillä ajatuksella että olen ammattilaisten "käsittelyssä" ja he tietävät mitä tehdä jos kohtaus olisi tullut. Eka synnytys kesti 6h ja oli todella raskas kun en ollut nukkunut vuorokauteen..mutta siitä huolimatta selvisin ilman kohtauksia.
raskauskien jälkeen onkin sitten kohtaukset palannut elämääni (stressi) ja ekat kaksivuotta on mennyt lääkkeiden vaihtoon ja nostoon. Nyt kuopuksen syntymän (2006) jälkeen kaikki alkavat olla kohdallaan ja olen ns. selvillä vesillä kohtausten kanssa 4kk ilman kohtauksia!! jihaa!!*koputtaa puuta*
Minulle puhkesi epilepsia tuon -94 raskaudessa
Kohtaukset oli valtavia ja niitä oli paljon ja sen takia sitten käynistettiin 6vk aikaisemmin.Synnytys meni hyvin.Sitten taas -04 raskaus meni aika hyvin mutta synnytyksessä alkoi tulla epileptisiä kohtauksia ja vauhdilla mentiin sektioon.Nyt haaveillaan vauvasta mutta pelko on valtava ja onhan tuo neurologi myös tyrmänyt ajatuksen ;(
Olen kahden lapsen äiti. Raskauteni olivat epin kannalta tosi erilaiset ja kerronkin tässä niistä molemmista.
1.raskaus ja synnytys
Raskaaksi tullessani epilääkkeiksi söin Lamictalia ja Trileptalia. Lamictal oli tuolloin sen verran uusi lääke, että siitä ei ollut hirveästi raskauden aikaisia kokemuksia. Siispä seuranta oli todella tarkkaa ja minultakin pyydettiin lupa kirjata kaikki ylös ja lähettää tiedot lääkefirmaan.
Sain raskauden aikana paljon kohtauksia (tilanne paheni) ja olin kolmeen otteeseen osastollakin kohtausten takia. Lääkitystä "korjailtiin" useampaan kertaan.
Synnytys pelotti tosi paljon ja kyselinkin siitä rohkeasti neurologilta. Neurologi ja synnytyslääkäri kertoivat kaikki vaihtoehdot, jotka olivat käytettävissä mahdollisen kohtauksen tullessa synnytyksen aikana. Synnytys oli pitkä, mutta meni epilepsian kannalta tosi hyvin. Minkäänlaisia kohtaustuntemuksia ei tullut. Terve tyttö syntyi :)
Imetys kiellettiin lääkityksen takia, vaikka neurologi sanoi minun voivan imettää.
2. raskaus ja synnytys
Raskauden alussa sain paljon kohtauksia, mutta kun lääkitystä kerran korjattiin ei kohtauksia enää tullut enempää, kuin mutenkaan (epilepsiaani ei ole ikinä saatu oireettomaksi). Raskauden lopussa aloin kärsiä kiertohuimauksesta, enkä saanut nukuttua. Valvominen aiheutti pieniä kohtauksia ja synnytys päätettiin käynnistää, ettei tilanne mene pahemmaksi. Viikkojakin oli jo 40 3.
Synnytys meni hyvin. Sain terveen pojan :)
Poikaa sain imettää, kun tässä sairaalassa oli synnytyslääkäri, joka oli tutkinut epilepsialääkkeiden vaikutusta vauvaan ja oli todennut näiden lääkkeiden olevan niin turvallisia, että imetys sallitaan.
Molempiin synnytyksiin suositeltiin alatiesynnytysta, vaikka poika oli perätilassakin vielä raskausviikolla 38.
Nyt lapset ovat jo 11- ja 7-vuotiaat ja terveitä molemmat, mitä nyt pientä allergiaa ja erittäin lievää astmaa esiintyy. Nämä eivät suitenkaan siis liity epilepsiaani mitenkään.
Kannattaa aina kuitenkin jutella neurologin kanssa raskaudesta etukäteen (siis ennenkuin alkaa "yrittämään" raskautta), jotta lääkitys saadaan ajoissa tarkistettua turvalliseksi.
Onnea sinulle "projektiin".
T: K.S