paniikkikohtauksen; sydän alkoi jyskyttämään hillittömästi ja tuli suunnaton ahdistuksen tunne... ennen olen kokenut myös sekoamisen pelkoa mutta nyt ei sitä ollut. :( Voi tätä sairautta.
Sain
pitkästä aikaa
2343
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Minua nolotti suunnattomasti, silloin kun
sinnittelin ilman lääkkeitä, kävin työssä,
salilla ja kaupungilla ilman mitään lääkitystä:
eräänkin kerran sain paniikkikohtauksen,
kun vanha pihakaveri sanoi yhtäkkiä nimeni
selkäni takaa.
Silmäni kääntyivät nurin, enkä tiedä miten
ilveilin/ irvistelin /tärisin,
kun olin taas läsnä vanhan kaverin edessä.
Hänen vieressään seissyt ystävä mulkaisi
kulmiensa alta ja kuiskasi: - Kiva! Näiksä
tota?
Olisin halunnut tietää mitä tapahtui,
mutta tilanne oli pian ohi, jaarittelimme
hetken, ystäväni lakkasi myöhemmin tervehtimästä
minua, mistä tiesin ettei hän koskaan ystävä ollutkaan.
Auts, miten se koski!
Yksinäisyys on kauheaa. Minun nykyisetkin
ystäväni ovat hyvin kiireisiä tai avuttomia,
jos joskus tarvitsen apua.
Muutenkin tapailuun on hirvittävän vähän aikaa:
Miksei voisi nähdä 1-2 kertaa viikossa,
käydä vaikka vain teellä/ limsalla/ kahvilla
ja pelata yksi korttipeli, tai
käydä yhdellä pirtelöllä, tai ajella
rantaan valokuvaamaan.
Ystävillä ei ole koskaan aikaa.
Älä vaivu masennukseen et varmasti ole ainut nuori jolla on paniikkikohtauksia. Eipä tuo sinun ystäväsi kovin aito ystävä tosiaan ollut kun noin vähästä säikähti. Olisikohan nuorille jotain tukiryhmiä paniikkihäiriöön. Mä kävin aikoinaan Kelan järjestämän paniikkikurssin ja siitä oli ihan tosi paljon apua.