Imetysopas isovanhemmille
Nykyään vauvoja imetetään enemmän ja toisella tavalla kuin ennen. Erilaiset käytännöt herättävät isovanhemmissa joskus kummastusta, mutta niihin on selkeät syyt.
Neljän tunnin syöttövälit ovat peräisin 1920-luvulta. Lapsen ruuansulatuksen arveltiin häiriintyvän liian useista ja liian pitkään kestävistä imetyskerroista, yösyömisestä ja rinnalle rauhoittumisesta.
30-luvulla sairaaloissa alettiin antaa vastasyntyneille sokerivettä matalan verensokerin ehkäisyyn ennen äidin maidonnousua. Tämä käytäntö siirtyi koteihin, ja se oli 80-luvulle saakka suositeltu lisäravinto.
40-luvulla annettiin tarkkoja ohjeita rintamaidon ajoituksesta ja määrästä. Nämä rajoitukset johtivat luonnollisesti siihen, että lisäruokaa tarvittiin aikaisin. Jo 2-3 kuukauden ikäisille suositeltiin marjamehuja ja juuressoseita, ja puolivuotiaille vahvoja lisäruokia. Tähän aikaan varhaisen lisäruokinnan todettiin edistävän lasten kasvua ja kehitystä. Lisäruoat paransivat ainakin niiden lasten ravitsemustilaa, jotka eivät äidinmaitoa saaneet.
50-luvulla imetys- ja hoitokäytännöt olivat tarkkoja kellon aikaan sidottuja sekä lisäruokaa annettiin varhain. Mehua antoa aikaistettiin 3-4 viikon ikään C-vitamiinin tarpeen tyydyttämiseksi.
1960-luvulla imetyssuositukset lyhenivät 6-8 kuukauteen, ja lapset saivat yleisesti joko sokeroitua vesi-maitoseosta tai teollista äidinmaitokorviketta. Janojuomana oli sokeri- tai hunajavesi. Hedelmäraastetta annettiin kolmen viikon iässä, juuresraastetta 1-2 kuukauden iässä ja munankeltuaista jo kolmen kuukauden iässä. Vahvojen maitojauhepohjaisten korvikkeiden ohella suositeltiin juottamaan lapselle vettä. Ohje oli tärkeä munuaisten kuormituksen takia. Ohje siirtyi myös imetetyille vauvoille ja sitä alettiin myöhemmin perustella sammaksen ehkäisyllä ja suun huuhtomistarpeella.
1970-luvun alussa kolmen kuukauden imetystä pidettiin riittävänä ja hyvänä. Vahvaa liharuokaa annettiin jo kolmikuisille, joskin vuosikymmenen lopussa ikäsuositus siirrettiin viiteen kuukauteen. Suola ei annettu alle kahdeksankuukautisille.
Näistä vanhoista lapsen elimistölle sittemmin vahingollisiksi todetuista käytännöistä on siirrytty uuteen aikakauteen. Äidinmaidon pitäisi olla yhä useamman lapsen ensimmäisen elinvuoden ensisijainen ruoka.
Nykysuositukset perustuvat kansainvälisiin suosituksiin ja uusimpiin tutkimustuloksiin. Täysimetystä suositellaan puoli vuotta (6 kk), lisäruokia varovasti totutellen kuuden kuukauden iästä alkaen. Nykykäsitys on, että täysimetetty vauva ei tarvitse muuta nestettä. Vesipullo häiritsee imetystä, ja elektrolyytti- ja nestetasapainon ylläpitoa. Lisävesi on tarpeen vasta lisäruokiin siirryttäessä. Osittaista imetyksen jatkamista 6-12 kuukauden ikään pidetään arvokkaana. WHO suosittelee imetystä jatkettavaksi aina 2 ikävuoteen asti ja pidempäänkin lapsen ja äidin tuntemuksen mukaan.
Nykyisetkään suositukset tuskin ovat lopullinen totuus. Lasten ravintosuosituksiin on odotettavissa muutoksia sitä mukaa, kun uusia tutkimustuloksia saadaan.
Monet vauvat saavat pullosta korviketta ja kasvavat hyvin. Mikä imetyksessä on niin erikoista?
Teollinen äidinmaidonkorvike on nykyään ravitsemuksellisesti riittävää, mutta sillä on heikkouksia äidinmaitoon verrattuna. Äidinmaito on helpommin sulavaa. Imetys ei tavallisesti vaadi mitään erikoistarvikkeita, eli on halvempaa ja maito on aina sopivan lämpöistä ja oikein pakattu. Äidinmaidossa olevat vitamiinit ja rauta imeytyvät paremmin kuin korvikkeesta. Äidinmaidossa on paljon vasta-aineita.
Rinta on lapselle muutakin kuin ravintoa. Siinä hän tankkaa läheisyyttä ja turvallisuutta. Lapsi rauhoittuu ja viettää mukavan hetken äidin kanssa.
Jokainen äidinmaitotippa on vauvalle tärkeä. Tästä syystä osittaisimetyskin on erittäin hyödyllistä. Pienestäkin määrästä maitoa vauva saa paljon ravinto- ja vasta-aineita ja läheisyyden tunnetta. Vaikka osittaisimetyksen rinnalla käytetään äidinmaidonkorviketta, osittaisimetys on Imetystä ja lapselle vain hyväksi.
Äidinmaidon edut vauvalle
Ihmisenmaidossa on ihmisvauvalle juuri oikeita ravintoaineita juuri oikeassa suhteessa. Äidinmaidosta löytyy tutkimuksissa jatkuvasti uusia ravintoaineita, joita sitten yritetään lisätään teollisesti valmistettaviin korvikkeisiin.
Maidontuotanto toimii kysynnän ja tarjonnan lain mukaan. Rinnoissa on maitoa aina valmiina, kun vauva tuntee nälkää tai janoa. Varsinkin ensimmäisten päivien ja viikkojen aikana erittyvästä kolostrum-maidossa on runsaasti vasta-aineita, jotka auttavat vauvan immuunijärjestelmän kehittymistä. Tärkeät vasta-aineet eivät häviä maidosta, vaan vauva saa maidosta vasta-aineita koko imetysajan.
Maito ei nykykäsityksen mukaan muutu miksikään sokerivedeksi, vaan on erittäin hyvää täysipainoista ravintoa koko imetyksen ajan. Tästä syystä pitkästä imetyksestä on hyötyä. Pitkästä imetyksestä on hyötyä, sillä äidinmaidon hyvät aineet koituvat myös yli 1-vuotiaan hyväksi, vaikka äidinmaito ei olekaan hänelle ravitsemuksellisesti yhtä tärkeää kuin täysimetetyille vauvoille. Tutkimuksissa on havaittu pitkästä imetyksestä terveydellistä hyötyä myös äidille. Imetys auttaa ehkäisemään mm. munasarja-, kohtu-, kohdunkaulan ja rintasyöpää. Ainakin joidenkin syöpien kohdalla parhaaseen ehkäisevään vaikutukseen tarvitaan useamman vuoden imetyshistoria.
Imetyksen edut äidille
Imetys edesauttaa äidin ja vauvan välisen siteen muodostumista. Äiti tuntee hyvää oloa siitä, että voi tarjota vauvalleen hoivaa ja ravintoa omalla ruumiillaan. Mikä on sen ihanampaa kuin se, että vauva kasvaa hänen maidollaan. Parhaimmillaan imettäminen on nautittavaa! Imetys on kätevää, kun joka paikassa on ruoka mukana sopivan lämpimänä. Ei tarvitse kaupungilla etsiä paikkaa, missä lämmittäisi korvikkeen. Imetys auttaa myös vastasynnyttänyttä äitiä palautumaan synnytyksestä. Imetyksen erittämät hormonit auttavat kohtua supistumaan entiseen kokoonsa.
Miksi lapsentahtinen imetys on parempi kuin kellon mukaan imettäminen?
Äidinmaito sulaa nopeasti, joten vauvan täytyy syödä melko usein – tavallisesti 8 – 12 kertaa vuorokaudessa, mutta jotkut vauvat voivat syödä jopa 20 kertaa vuorokaudessa, mikä sekin on normaalia. Kellon mukaan imettäminen häiritsee kysynnän ja tarjonnan lain mukaan toimivaa maidontuotantosysteemiä, ja voi johtaa siihen, että maitomäärä ei vastaa vauvan tarpeita.
Vauva tarvitsee rintaa aina, kun vauva ilmaisee nälkäänsä. Ensimmäisiä merkkejä nälästä ovat muun muassa hamuaminen, lipominen, nokkiminen ja käden imeskely – itku on vauvan viimeinen keino ilmaista nälkäänsä, joten itkua ei kannata odottaa. Imettäminen saa rinnat tuottamaan lisää maitoa. Mitä enemmän vauva imee, sitä enemmän maitoa muodostuu.
Vauvalla saattaa olla myös niin sanottuja tiheän imun kausia n. 6 viikon 3 ja 6 kuukauden iässä, jolloin vauva syö tavallista tiheämmin. Tiheän imun kaudellaan vauva valmistelee tulevaa kasvupyrähdystään ja tilaa lisää maitoa. Myös flunssa voi aiheuttaa lisääntyvää imemistä. Vauva imee näin vasta-aineita itseensä.
Kuinka pitkään vauvan tulisi syödä?
Imetyksen kestoa ei ole tarvetta rajoittaa. Kello on imetyksessä turha kapine. Vauvan tulisi saada imeä, kunnes hän itse irrottaa otteensa. Sitten vauvan voi tarvittaessa röyhtäyttää (kaikki vauvat eivät tarvitse tätä), ja tarjota vauvalle toista rintaa. Jotkut vauvat haluavat syödä molemmista rinnoista, jotkut vain yhdestä kerrallaan – tässäkin on parasta kuunnella vauvaa. Pitkäkään imetystuokio ei kipeytä äidin rinnanpäitä, jos vauvan imemisote on hyvä koko imetyksen ajan. Vauva imee rintaa, ei nänniä, eikä hyvä imemisote tunnu epämiellyttävältä.
Riittääkö maito?
Kun maidontuotanto on kerran kunnolla käynnistynyt, maito riittää niin kauan kuin imetetään lapsentahtisesti. Niin kauan kuin lapsen annetaan tulla rinnalle aina, kun hän sitä haluaa maidontuotanto pysyy riittävänä. Siksi lapsentahtista imetystä suositellaan. Se, että vauva haluaa rintaa useammin kuin ennen ei tarkoita sitä, että maito ei riittäisi. Syitä tähän voi olla mm. tiheän imemisen kausi tai hampaiden puhkeaminen tai tuleva flunssa. Maito riittää niin kauan kunhan vauva kastelee 6-7 vaippaa/vrk, kasvaa ja on virkeä.
Maito ei normaalisti voi loppua yhdessä yössä, sillä maidon loppuminen prosessi. Maito voi kuitenkin näyttää loppuvan yhdessä yössä, jos äiti tulkitsee tiheän imun kauden tarkoittavan maidon loppumista ja alkaa antaa korviketta. Maidontulo alkaa vähetä, kun rinnan stimulaatio vähenee ja taas annetaan lisämaitoa jne, kunnes kierre on valmis ja maito todella loppuu.
Vauva voi myös lakkoilla, mutta sekään ei tarkoita, että maito olisi vähissä. Lakkoiluun voi olla myös monta syytä, kuten hampaiden puhkeaminen, korvatulehdus tai jokin ikävä kokemus rinnalla tai yksinkertaisesti maailma on vauvasta niin kiinnostava, ettei hän malta olla rinnalla.
Eikö vauvan pitäisi jo pian saada kiinteääkin ruokaa?
Äidinmaito on riittävää ja luonnollista ravintoa vauvan ensimmäisten kuuden kuukauden ajaksi, eikä vauva muuta ruokaa tai nestettä tavallisesti tarvitsekaan. Suositusten mukaan vauvalle voi maidon lisäksi antaa muuta ruokaa tai nestettä neljän kuukauden iästä alkaen. Terveelle ja hyvin kasvavalle vauvalle kiinteiden aloittamisen voi hyvin aloittaa suositusten mukaisesti vasta noin puolivuotiaana. Tavallisimpien allergiaa aiheuttavien ruokien, kuten lehmänmaidon, kotimaisten viljojen, kananmunan, mansikan ja suklaan aloittamista voi lykätä, kunnes vauva on kuusi kuukautta tai vanhempi.
Nykyään lisäruoka aloitetaan jollain harvoin allergisoivalla ruoalla kuten perunalla, maissilla, bataatilla tai riisillä. Vauvalle ei kannata antaa mitään ruokaa kysymättä ensin vanhemmilta. Allergioita on niin paljon, että ei tiedä, mitä pienestä murusta suklaata tai maidosta voi seurata. Mehuja ja sokerivettä ei nykyisin enää anneta. Syynä ovat lapsen hampaat, jotka ovat hyvin alttiita vahingoittumaan. Kaikki vanhemmat eivät halua lapsensa myöskään saavan makeita herkkuja ihan pienestä.
Miksi kaikki vauvat eivät saa tuttia tai tuttipulloa?
Vauvan ruokkiminen pullosta voi tuntua hauskalta, mutta se voi haitata imetystä. Pullosta imetään eritavoin kuin rinnasta ja jotkut vauvat hämmentyvät kahdesta imemistekniikasta. Jotkut vauvat voivat myös ruveta hylkimään rintaa, koska pullosta maito tulee helpommin kuin rinnasta. Ennen pullon tai tutin tarjoamista on hyvä odottaa, kunnes maidontuotanto on tasaantunut. Maidontuotannon tasaantumisen aikana pidetään tavallisesti muutamaa ensimmäistä viikkoa.
Tuttikaan ei ole vauvalle välttämättä hyväksi. Tutin imeminen vaatii hyvin erilaista tekniikkaa verrattuna imetykseen. Vauva voi hämmentyä kahdesta täysin erilaisesta imemistekniikasta, mistä voi aiheutua ongelmia imetyksessä. Siksi tutti tai tuttipullo ehkä ei ole paras lahja tuoreelle äidille.
Kuinka isovanhemmat voivat olla avuksi?
Isovanhemmat voivat olla avuksi monella eri tavalla: kantamalla, röyhtäyttämällä, vaihtamalla vaippaa, kylvettämällä tai viemällä vauvan ulkoilemaan. Tarjoukset auttaa kotitöissä, kahvinkeitossa tai ruoanvalmistuksessa otetaan todennäköisesti iloiten vastaan.
Isovanhemmat voivat rohkaista äitiä imetyksessä niin, että hän tuntee olonsa rentoutuneeksi imettäessään lastenlastanne seurassanne. Monilla vauvoilla on kausia, jolloin he syömistilanteessa helposti häiriintyvät vieraista ihmisistä ympärillään – sallikaa vauvan keskittyä imemiseen, hellimisen ja lepertelyn aika on sitten vähän myöhemmin. Äiti voi tuntea jäävänsä keskustelussa ulkopuoliseksi, jos hänen toivotaan mieluummin imettävän eri huoneessa, tai jos hän joutuu imettämään eri huoneessa taatakseen lapselle ruokarauhan. Imettäminen onnistuu huomaatta paidanhelman alta vaikka kahvipöydässä.
Äidin imetyksen tukeminen on yksi parhaista tavoista auttaa. Suurin osa naisista on fyysisesti kykeneviä imettämään, mutta toisinaan imettäminen voi olla yhtä kamppailua, varsinkin ilman oikeaa tietoa ja neuvoja ja ilman lähisukulaisten tukea. Jos äidillä on pulmia imetyksessä, auttakaa häntä selvittämään ne, esimerkiksi neuvolan tai imetystukiryhmän tuella.
Tärkeintä on muistaa, että jokainen äiti ja isä tekee parhaansa lapsensa eteen niillä tiedoilla, mitä heillä on käytössä. Parhaiten isovanhemmat ovat avuksi, jos ymmärtävät tukea lapsenlapsensa vanhempien ratkaisuja, vaikka ne eivät aina olisikaan isovanhempien mieleisiä.
lähde: http://imetystukilista.net/sivut/index.php?option=com_content&task=view&id=85&Itemid=165
Nykyään vauvoja imetetään enemmän ja toisella tavalla kuin ennen. Erilaiset käytännöt herättävät isovanhemmissa joskus kummastusta, mutta niihin on selkeät syyt.
Neljän tunnin syöttövälit ovat peräisin 1920-luvulta. Lapsen ruuansulatuksen arveltiin häiriintyvän liian useista ja liian pitkään kestävistä imetyskerroista, yösyömisestä ja rinnalle rauhoittumisesta.
30-luvulla sairaaloissa alettiin antaa vastasyntyneille sokerivettä matalan verensokerin ehkäisyyn ennen äidin maidonnousua. Tämä käytäntö siirtyi koteihin, ja se oli 80-luvulle saakka suositeltu lisäravinto.
40-luvulla annettiin tarkkoja ohjeita rintamaidon ajoituksesta ja määrästä. Nämä rajoitukset johtivat luonnollisesti siihen, että lisäruokaa tarvittiin aikaisin. Jo 2-3 kuukauden ikäisille suositeltiin marjamehuja ja juuressoseita, ja puolivuotiaille vahvoja lisäruokia. Tähän aikaan varhaisen lisäruokinnan todettiin edistävän lasten kasvua ja kehitystä. Lisäruoat paransivat ainakin niiden lasten ravitsemustilaa, jotka eivät äidinmaitoa saaneet.
50-luvulla imetys- ja hoitokäytännöt olivat tarkkoja kellon aikaan sidottuja sekä lisäruokaa annettiin varhain. Mehua antoa aikaistettiin 3-4 viikon ikään C-vitamiinin tarpeen tyydyttämiseksi.
1960-luvulla imetyssuositukset lyhenivät 6-8 kuukauteen, ja lapset saivat yleisesti joko sokeroitua vesi-maitoseosta tai teollista äidinmaitokorviketta. Janojuomana oli sokeri- tai hunajavesi. Hedelmäraastetta annettiin kolmen viikon iässä, juuresraastetta 1-2 kuukauden iässä ja munankeltuaista jo kolmen kuukauden iässä. Vahvojen maitojauhepohjaisten korvikkeiden ohella suositeltiin juottamaan lapselle vettä. Ohje oli tärkeä munuaisten kuormituksen takia. Ohje siirtyi myös imetetyille vauvoille ja sitä alettiin myöhemmin perustella sammaksen ehkäisyllä ja suun huuhtomistarpeella.
1970-luvun alussa kolmen kuukauden imetystä pidettiin riittävänä ja hyvänä. Vahvaa liharuokaa annettiin jo kolmikuisille, joskin vuosikymmenen lopussa ikäsuositus siirrettiin viiteen kuukauteen. Suola ei annettu alle kahdeksankuukautisille.
Näistä vanhoista lapsen elimistölle sittemmin vahingollisiksi todetuista käytännöistä on siirrytty uuteen aikakauteen. Äidinmaidon pitäisi olla yhä useamman lapsen ensimmäisen elinvuoden ensisijainen ruoka.
Nykysuositukset perustuvat kansainvälisiin suosituksiin ja uusimpiin tutkimustuloksiin. Täysimetystä suositellaan puoli vuotta (6 kk), lisäruokia varovasti totutellen kuuden kuukauden iästä alkaen. Nykykäsitys on, että täysimetetty vauva ei tarvitse muuta nestettä. Vesipullo häiritsee imetystä, ja elektrolyytti- ja nestetasapainon ylläpitoa. Lisävesi on tarpeen vasta lisäruokiin siirryttäessä. Osittaista imetyksen jatkamista 6-12 kuukauden ikään pidetään arvokkaana. WHO suosittelee imetystä jatkettavaksi aina 2 ikävuoteen asti ja pidempäänkin lapsen ja äidin tuntemuksen mukaan.
Nykyisetkään suositukset tuskin ovat lopullinen totuus. Lasten ravintosuosituksiin on odotettavissa muutoksia sitä mukaa, kun uusia tutkimustuloksia saadaan.
Monet vauvat saavat pullosta korviketta ja kasvavat hyvin. Mikä imetyksessä on niin erikoista?
Teollinen äidinmaidonkorvike on nykyään ravitsemuksellisesti riittävää, mutta sillä on heikkouksia äidinmaitoon verrattuna. Äidinmaito on helpommin sulavaa. Imetys ei tavallisesti vaadi mitään erikoistarvikkeita, eli on halvempaa ja maito on aina sopivan lämpöistä ja oikein pakattu. Äidinmaidossa olevat vitamiinit ja rauta imeytyvät paremmin kuin korvikkeesta. Äidinmaidossa on paljon vasta-aineita.
Rinta on lapselle muutakin kuin ravintoa. Siinä hän tankkaa läheisyyttä ja turvallisuutta. Lapsi rauhoittuu ja viettää mukavan hetken äidin kanssa.
Jokainen äidinmaitotippa on vauvalle tärkeä. Tästä syystä osittaisimetyskin on erittäin hyödyllistä. Pienestäkin määrästä maitoa vauva saa paljon ravinto- ja vasta-aineita ja läheisyyden tunnetta. Vaikka osittaisimetyksen rinnalla käytetään äidinmaidonkorviketta, osittaisimetys on Imetystä ja lapselle vain hyväksi.
Äidinmaidon edut vauvalle
Ihmisenmaidossa on ihmisvauvalle juuri oikeita ravintoaineita juuri oikeassa suhteessa. Äidinmaidosta löytyy tutkimuksissa jatkuvasti uusia ravintoaineita, joita sitten yritetään lisätään teollisesti valmistettaviin korvikkeisiin.
Maidontuotanto toimii kysynnän ja tarjonnan lain mukaan. Rinnoissa on maitoa aina valmiina, kun vauva tuntee nälkää tai janoa. Varsinkin ensimmäisten päivien ja viikkojen aikana erittyvästä kolostrum-maidossa on runsaasti vasta-aineita, jotka auttavat vauvan immuunijärjestelmän kehittymistä. Tärkeät vasta-aineet eivät häviä maidosta, vaan vauva saa maidosta vasta-aineita koko imetysajan.
Maito ei nykykäsityksen mukaan muutu miksikään sokerivedeksi, vaan on erittäin hyvää täysipainoista ravintoa koko imetyksen ajan. Tästä syystä pitkästä imetyksestä on hyötyä. Pitkästä imetyksestä on hyötyä, sillä äidinmaidon hyvät aineet koituvat myös yli 1-vuotiaan hyväksi, vaikka äidinmaito ei olekaan hänelle ravitsemuksellisesti yhtä tärkeää kuin täysimetetyille vauvoille. Tutkimuksissa on havaittu pitkästä imetyksestä terveydellistä hyötyä myös äidille. Imetys auttaa ehkäisemään mm. munasarja-, kohtu-, kohdunkaulan ja rintasyöpää. Ainakin joidenkin syöpien kohdalla parhaaseen ehkäisevään vaikutukseen tarvitaan useamman vuoden imetyshistoria.
Imetyksen edut äidille
Imetys edesauttaa äidin ja vauvan välisen siteen muodostumista. Äiti tuntee hyvää oloa siitä, että voi tarjota vauvalleen hoivaa ja ravintoa omalla ruumiillaan. Mikä on sen ihanampaa kuin se, että vauva kasvaa hänen maidollaan. Parhaimmillaan imettäminen on nautittavaa! Imetys on kätevää, kun joka paikassa on ruoka mukana sopivan lämpimänä. Ei tarvitse kaupungilla etsiä paikkaa, missä lämmittäisi korvikkeen. Imetys auttaa myös vastasynnyttänyttä äitiä palautumaan synnytyksestä. Imetyksen erittämät hormonit auttavat kohtua supistumaan entiseen kokoonsa.
Miksi lapsentahtinen imetys on parempi kuin kellon mukaan imettäminen?
Äidinmaito sulaa nopeasti, joten vauvan täytyy syödä melko usein – tavallisesti 8 – 12 kertaa vuorokaudessa, mutta jotkut vauvat voivat syödä jopa 20 kertaa vuorokaudessa, mikä sekin on normaalia. Kellon mukaan imettäminen häiritsee kysynnän ja tarjonnan lain mukaan toimivaa maidontuotantosysteemiä, ja voi johtaa siihen, että maitomäärä ei vastaa vauvan tarpeita.
Vauva tarvitsee rintaa aina, kun vauva ilmaisee nälkäänsä. Ensimmäisiä merkkejä nälästä ovat muun muassa hamuaminen, lipominen, nokkiminen ja käden imeskely – itku on vauvan viimeinen keino ilmaista nälkäänsä, joten itkua ei kannata odottaa. Imettäminen saa rinnat tuottamaan lisää maitoa. Mitä enemmän vauva imee, sitä enemmän maitoa muodostuu.
Vauvalla saattaa olla myös niin sanottuja tiheän imun kausia n. 6 viikon 3 ja 6 kuukauden iässä, jolloin vauva syö tavallista tiheämmin. Tiheän imun kaudellaan vauva valmistelee tulevaa kasvupyrähdystään ja tilaa lisää maitoa. Myös flunssa voi aiheuttaa lisääntyvää imemistä. Vauva imee näin vasta-aineita itseensä.
Kuinka pitkään vauvan tulisi syödä?
Imetyksen kestoa ei ole tarvetta rajoittaa. Kello on imetyksessä turha kapine. Vauvan tulisi saada imeä, kunnes hän itse irrottaa otteensa. Sitten vauvan voi tarvittaessa röyhtäyttää (kaikki vauvat eivät tarvitse tätä), ja tarjota vauvalle toista rintaa. Jotkut vauvat haluavat syödä molemmista rinnoista, jotkut vain yhdestä kerrallaan – tässäkin on parasta kuunnella vauvaa. Pitkäkään imetystuokio ei kipeytä äidin rinnanpäitä, jos vauvan imemisote on hyvä koko imetyksen ajan. Vauva imee rintaa, ei nänniä, eikä hyvä imemisote tunnu epämiellyttävältä.
Riittääkö maito?
Kun maidontuotanto on kerran kunnolla käynnistynyt, maito riittää niin kauan kuin imetetään lapsentahtisesti. Niin kauan kuin lapsen annetaan tulla rinnalle aina, kun hän sitä haluaa maidontuotanto pysyy riittävänä. Siksi lapsentahtista imetystä suositellaan. Se, että vauva haluaa rintaa useammin kuin ennen ei tarkoita sitä, että maito ei riittäisi. Syitä tähän voi olla mm. tiheän imemisen kausi tai hampaiden puhkeaminen tai tuleva flunssa. Maito riittää niin kauan kunhan vauva kastelee 6-7 vaippaa/vrk, kasvaa ja on virkeä.
Maito ei normaalisti voi loppua yhdessä yössä, sillä maidon loppuminen prosessi. Maito voi kuitenkin näyttää loppuvan yhdessä yössä, jos äiti tulkitsee tiheän imun kauden tarkoittavan maidon loppumista ja alkaa antaa korviketta. Maidontulo alkaa vähetä, kun rinnan stimulaatio vähenee ja taas annetaan lisämaitoa jne, kunnes kierre on valmis ja maito todella loppuu.
Vauva voi myös lakkoilla, mutta sekään ei tarkoita, että maito olisi vähissä. Lakkoiluun voi olla myös monta syytä, kuten hampaiden puhkeaminen, korvatulehdus tai jokin ikävä kokemus rinnalla tai yksinkertaisesti maailma on vauvasta niin kiinnostava, ettei hän malta olla rinnalla.
Eikö vauvan pitäisi jo pian saada kiinteääkin ruokaa?
Äidinmaito on riittävää ja luonnollista ravintoa vauvan ensimmäisten kuuden kuukauden ajaksi, eikä vauva muuta ruokaa tai nestettä tavallisesti tarvitsekaan. Suositusten mukaan vauvalle voi maidon lisäksi antaa muuta ruokaa tai nestettä neljän kuukauden iästä alkaen. Terveelle ja hyvin kasvavalle vauvalle kiinteiden aloittamisen voi hyvin aloittaa suositusten mukaisesti vasta noin puolivuotiaana. Tavallisimpien allergiaa aiheuttavien ruokien, kuten lehmänmaidon, kotimaisten viljojen, kananmunan, mansikan ja suklaan aloittamista voi lykätä, kunnes vauva on kuusi kuukautta tai vanhempi.
Nykyään lisäruoka aloitetaan jollain harvoin allergisoivalla ruoalla kuten perunalla, maissilla, bataatilla tai riisillä. Vauvalle ei kannata antaa mitään ruokaa kysymättä ensin vanhemmilta. Allergioita on niin paljon, että ei tiedä, mitä pienestä murusta suklaata tai maidosta voi seurata. Mehuja ja sokerivettä ei nykyisin enää anneta. Syynä ovat lapsen hampaat, jotka ovat hyvin alttiita vahingoittumaan. Kaikki vanhemmat eivät halua lapsensa myöskään saavan makeita herkkuja ihan pienestä.
Miksi kaikki vauvat eivät saa tuttia tai tuttipulloa?
Vauvan ruokkiminen pullosta voi tuntua hauskalta, mutta se voi haitata imetystä. Pullosta imetään eritavoin kuin rinnasta ja jotkut vauvat hämmentyvät kahdesta imemistekniikasta. Jotkut vauvat voivat myös ruveta hylkimään rintaa, koska pullosta maito tulee helpommin kuin rinnasta. Ennen pullon tai tutin tarjoamista on hyvä odottaa, kunnes maidontuotanto on tasaantunut. Maidontuotannon tasaantumisen aikana pidetään tavallisesti muutamaa ensimmäistä viikkoa.
Tuttikaan ei ole vauvalle välttämättä hyväksi. Tutin imeminen vaatii hyvin erilaista tekniikkaa verrattuna imetykseen. Vauva voi hämmentyä kahdesta täysin erilaisesta imemistekniikasta, mistä voi aiheutua ongelmia imetyksessä. Siksi tutti tai tuttipullo ehkä ei ole paras lahja tuoreelle äidille.
Kuinka isovanhemmat voivat olla avuksi?
Isovanhemmat voivat olla avuksi monella eri tavalla: kantamalla, röyhtäyttämällä, vaihtamalla vaippaa, kylvettämällä tai viemällä vauvan ulkoilemaan. Tarjoukset auttaa kotitöissä, kahvinkeitossa tai ruoanvalmistuksessa otetaan todennäköisesti iloiten vastaan.
Isovanhemmat voivat rohkaista äitiä imetyksessä niin, että hän tuntee olonsa rentoutuneeksi imettäessään lastenlastanne seurassanne. Monilla vauvoilla on kausia, jolloin he syömistilanteessa helposti häiriintyvät vieraista ihmisistä ympärillään – sallikaa vauvan keskittyä imemiseen, hellimisen ja lepertelyn aika on sitten vähän myöhemmin. Äiti voi tuntea jäävänsä keskustelussa ulkopuoliseksi, jos hänen toivotaan mieluummin imettävän eri huoneessa, tai jos hän joutuu imettämään eri huoneessa taatakseen lapselle ruokarauhan. Imettäminen onnistuu huomaatta paidanhelman alta vaikka kahvipöydässä.
Äidin imetyksen tukeminen on yksi parhaista tavoista auttaa. Suurin osa naisista on fyysisesti kykeneviä imettämään, mutta toisinaan imettäminen voi olla yhtä kamppailua, varsinkin ilman oikeaa tietoa ja neuvoja ja ilman lähisukulaisten tukea. Jos äidillä on pulmia imetyksessä, auttakaa häntä selvittämään ne, esimerkiksi neuvolan tai imetystukiryhmän tuella.
Tärkeintä on muistaa, että jokainen äiti ja isä tekee parhaansa lapsensa eteen niillä tiedoilla, mitä heillä on käytössä. Parhaiten isovanhemmat ovat avuksi, jos ymmärtävät tukea lapsenlapsensa vanhempien ratkaisuja, vaikka ne eivät aina olisikaan isovanhempien mieleisiä.
lähde: http://imetystukilista.net/sivut/index.php?option=com_content&task=view&id=85&Itemid=165
Vastaukset 38
Vanhimmat
miten tämä liittyy isovanhempiin ja tähän palstaan ? eihän isovanhemmille kuulu miten hänen tyttärensä tai miniänsä ruokkii lastaan...kauheinta mitä olen kuullut on, että isovanhempi on ottanut miniän rinnasta kiinni ja valvonut, että imetys ns toimii...huh huh
isovanhempi torpedoi lapsenlapsensa imetyksen.
T: "sellaista läheisriippuvaista kitisijää kasvattava liian hempeämielinen äiti"
Lapset 80-luvulla synnyttänyt, ei tuo imettäminen ole muuttunut tuosta ajasta, minä en ainakaan katsonut kellosta milloin imetin lapseni, vaan vauva ilmoitti nälkänsä niin silloin tissi suuhun.
Enkä saanut muunlaista ohjettakaan, tuossa jutussa mollataan entisajan hoitoja, ihan kuin ei olisi lapset saaneet syödä oikein.
Ennen aikaan muinoinhan äidit ovatkin vasta rintaruokaa harrastaneetkin, silloin ei mitään vastikkeita ollut olemassakaan ja monet olivatkin ruokkineet parivuottakin lapsiaan rintamaidolla.
Tämähän nimenomaan kertoo sen, että hoito-ohjeet muuttuvat. Mikä oli meidän aikanamme ilman muuta selvää, ei nykyisin ole enää voimassa.
Muistanhan minä sen tiukan määräyksen, että lasta EI saa ruokkia kuin 4 t. välein, koska se eh-dot-to-mas-ti oli vaarallista lapsen ruuansulatukselle.
Monetkaan sen ajan äidit eivät uskaltaneet muuta kuin totella. Ainakaan esikoisten äidit.
Imetysohjeita ei annettu minkäänlaisia, koska äidinmaitovastrikkeita sai niin helposti. Ja kiinteää ruokaa piti ruveta antamaan kuten aloittajan teksistä näkyy.
Tietenkin kunnon äiti noudatti ohjeita.
Niin noudattaa tämänkin päivän äiti.
Tulee uudet ohjeet 10 v. kuluttua ja taas lapset hoidetaan uusilla menetelmillä.
Pääasia, että lapsi saa ruokaa ja kasvaa ja kehittyy. Lapset ovat vahvoja. He kyllä selviävät.
Mutta parikymmentä vuotta sitten lasta imetettiin heti kun hän vinkaisi. Sanoin siitä tyttärelleni, että lapsi pulskistuu liikaa ainaisella syöttämisellä, ja hän naurahti ja sanoi, ettei äidinmaito lihota.
Mutta lihottipas vain. Lapsi taistelee tänäkin päivänä liikakilojaan vastaan. Hän on ollut vuoden ikäisestä tarkalla dietillä, ja silti painoa on aina liikaa.
Nyt hän on lähes kokonaan kasvisdietillä, mutta on yhä ylipainoinen.
Nio, selvähän se viesti oli siellä lopussa.
Isovanhempien kuuluu siivota ja tehdä taloustöitä äidin puolesta. Äidit eivät viitsi mitään muuta tehdäkään kun koko ajan annetaan tissiä ja anoppi tai äiti vaan piikomaan ja huushollia siivoamaan ja niitä toisia lapsia hoitamaan.
Ja koko ohjerotlassa ei vissiin kerrottu mitään imettävän äidin tupakan poltosta.
Minä imetin lastani lapsentahtisesti 1v4kk ja on hyvin laiha, vaikka syökin reippaasti. Tuo lapsen lihavuus kyllä johtuu aivan muusta kuin liiasta imetyksestä... siitä ei lapsi lihoa, se vissiin puuttuikin tuosta aloittajan viestistä.
Minun anoppini imetti aikanaan 2 kuukautta ja oli aivan varma, että se riittää lapselle, minua painostettiin antamaan kiinteitä joka kerta kun kävivät kylässä(ainakin 2 kertaa kuussa), ja muisti tuo joka puhelullaankin asiasta mainita.. Täysimetin 6 kk. Lapsi kasvoi hyvin ja ei ensimmäisen elinvuotensa aikana ollut kertaakaan edes flunssassa.
Anoppi torpedoi täysin imetyksen tärkeyden, oli tosi raskasta taistella vastaan, mitkään tällaiset ohjeet ja tutkimukset imetyksen tärkeydestä eivät tehonneet, sillä oma poikansa oli kasvanut vehnäjauho-vesi lehmänmaitoseoksella varsin hyvin.
Tärkeintä olisi, että isovanhemmat tukisivat uutta äitiä tämän päätöksissään, eivätkä tuputtaisi omia oppejaan niin hanakasti, eri asia on sitten se, että äiti tekee jotain joka vahingoittaa lasta, imetys tuskin on sellainen asia.
Oma äitini valehteli neuvolassa 70 luvulla, että imettää 4 tunnin välein, vaikka imettikin milloin lapsilla oli nälkä. Ei raaskinut huudattaa lapsia nälässään, kuulemma...
Minun puolesta tehkööt itse kukin mitä lystää mutta omasta mielestäni on perverssiä imettää puhuvaa lasta ja imettäminen koko ajan om mielestäni myös perverssiä itse naisena minulla oli aikoinaan muutakin elämää kuin se yksi tissilapsi.Epäilen kyllä että koko ajan ruokaa tarjoaminen tekee myöhemmässä elämässä saman, syö ja juo suruun ja murheeseen.Ja se tupakka mistä EI saa keskustella on vaarallista lapselle vaikka se tulisi pyhässä äidinmaidossa.
Noista liika kiloista voi vaan itsekukin pitää omina hankkiminaan, se on puppua, että rinta ruokinnasta on lihominen johtuvaa, aivan naurattaa:)))))
Mutta syyllisiähän aina etsitään muista kuin omasta itsestään!
Enpä tuota ole mielestäni kovin huono äiti ollut, vaikka en lapsiani nälän takia huudattanutkaan, se on tuo maalaisjärki mitä noudattaa, eikä lähteä kaikkeen hömppään mukaan.
Kolme lasta oon pyöräyttänyt ja kasvattanut, eikä ole paino-ongelmia yhdelläkään, vaikka kaikkia olen rinnassa pitänyt n. vuoden.
Ei nyt omasta itsestä tässä tapauksessa syyllistä löydy, koska tytär se imetti, en minä.
Kun osaat sanoa, niin kerropa, miksi pelkällä rintamaidolla syötetty lapsi ei pysynyt painokäyrien sisäpuolella?
En toki väitä, että ihminen on maidon vuoksi koko ikänsä ylipainoinen, mutta taipumus lihoamiseen tulee yleensä lapsuudesta asti.
Kun tämä lapsenlapseni ruokaterapeutin ohjeilla syötettiin ja pidettiin tiukassa otteessa ruokailun suhteen, niin painoa kertyi vain! Ikmeisesti jotkut lapset vain käyttävät kaiken ruuan perustellisesti kasvuunsa.
On ihan eri asia huudattaa lasta nälässä kuin opettaa hänet syömään ilman säännöllisiä ruoka-aikoja.
Oman lapsenlapsen kohdalla siirryttiin kyllä aikanaan hyvin säännölliseen ruokailuun, eikä varmastikaan lapsi nälässä ollut.
Me olemme kaikki erilaisia, mikä tästäkin episodista huomattakoon.
Aika sairasta pitää imettämistä perverssinä, toisaalta jos on ihminen perverssi, mitä muuta voi ajatellakaan vauvan ruokinnasta ... hoh hoijaa
Lehmän maidon juottaminen vauvalle on aika outoa...
Ei toi kirjoittanut mitään lehmänmaidosta, itse keksit senkin
jaa, no mitä luulet korvikkeen olevan? hevosen vai lehmänmaitoa, vai puhvelin ;) Mitäs muuta olen nyt itse keksinyt? Lehmänmaitoon pohjautuva äidinmaidon korvike on kuule aika vanha juttu ;))
Sun rintasi ei oikeesti kiinnosta ketään muuta kuin sua ittees.niin paljon ei siis ketään kiinnosta sun rintasi ett siitä kukaan jaksaisi kokoaikaa jauhaa ei edes lapsesi.
voi tässä tapauksessa syyttä lihomisesta kuitenkaan RINTARUOKINTAA! Syy on jossain muualla, ruuansulatuksessa, ruoka-aikojen puutteessa, vanhempien väärissä ruokintatottumuksissa (siis lisäruuan, ei sen äidinmaidon). Väität siis ihan tosissasi että korvikkeella syötettynä kyseinen lapsi ei nyt kärsisi paino-ongelmista?
"miten tämä liittyy isovanhempiin"
No isoäidithän ne ovat neuvomassa niitä 60 vuotta vanhoja lastenhoitovinkkejään jotka ovat oppineet omilta äidelitään.
itse olen saanut lapset 70 luvulla, ja silloin pullovauvoja saattoi syöttää 4 t välein, mutta tuttavani rintaruokkivat kyllä useammin tai vauvan rytmin mukaan.
60-luvulla äitiyslomat olivat vain muutaman kuukauden, joten ohjeet varmaankin olivat osaksi työssäkäyviä äitejä varten, usein hoitajana oli joku nuori tyttö tai vanha nainen, eihän päivähoito ollut tässä jamassa kuin nyt.
Siis imetykseen vaikutti muutkin seikat, muistelkaa.
ei ollut todellakaan sitä joutoaikaa piti tehä muutakin kuin "vauvan" syöttöä ja en kyllä muutenkaan olisi jaksanut kantaa ja raahata lasta rinnoillani niissä koti askareissa.Siis kun ei ollut valmista ruokaa saatavilla ja piti kaikki ruoka tehdä alusta loppuun saakka.ku oli se nälkä muillakin kuin vain yhdellä vauvalla.
...imetys on siis hukkaan heitettyä laiskan äidin pelleilyä, korvikkeen anto on sitten todella fiksun ja ahkeran hommaa...
Voi kun oli rankkaa, kuule, minä teen ruoat itse ja hoidan kolme lasta kotona, ja kuule kaikkia olen imettänyt, silti koti on kunnossa... Turha selitellä imetyksen vähättelyä jollain tehokkuudella. Nykyaikana on kuule vähän muut mittarit. Minä annan lapselleni sitä, mikä on hänelle parasta, se on myös ilmaista ja helpointa...
Selittäkääs nyt miten imetys on poissa muulta elämältä? Meneehän aikaa korvikkeiden lämmittelyyn?
Ihme katkeraa porukkaa, kun nykyäidillä on pidempi äitiysloma ja enemmän tietoa aiheesta, niin se on sitten jotenkin väärin?
Ei tossa kirjoituksessa mitään lue korvikkeesta. Mistä hatustasi senkin tempasit. Opettele lukeman.
Anteeksi, jos tulin väärinymmärretyksi , en tarkoittanut muuta kuin ,että on otettava monet asiat huomioon vanhoja ja uusia ohjeita vertailtaessa. Jos oli töissä, eikä päässyt imettämään saattoi maidon tulo tosiaan loppua.
Nyt on pitkät lomat ja asiat kivalla mallilla , se on hyvä.
Kuitenkin pitää muistaa, että aikaisempi sukupolvi on taistellut asioiden parantamiseksi ja asiat ovat hiljalleen parantuneet, itsekin oli barrikadilla mm kotihoidon tuen vuoksi ja pidemmän äitiysloman, itse en saanut niitä vielä, mutta te saitte, siitä olen iloinen.
Tästä syystä ei ole mukavaa saada vain lokaa niskaan, tuet ja rahat ovat pitkän ajan tulosta.
No mitä luulet lapselle annettavan, jos sitä ei imetetä? olisko korvike?
Ja että koko ajan roikotetaan tississä. Ei tossa ole korvikkeista ollut mitään sanaa vaan koko aikaisesta lapslle ruoan tuputtamisesta
että on niinkuin olis ulkomaanmatkalla jossain tuolla Afganistan-Palestiina-Irak-tienoilla. Samalla LAILLA naista kivitetään :)
muotihölmöyksistä on syytä varoitella.
Niiden aivopesujen kohteeksi on mummot itsekin nuorena joutuneet ja jälkeenpäin muodit harmittaa, vaikkei olisikaan selvinnyt, mikä muodeista vahingoitti tai mikä muoti paransi vauvan hyvinvointia.
Sukupolvien välisiä suhteita niillä muotityrkytyksillä ainakin häiritään ja myös aiheutetaan epävarmuutta niille äideille, joiden vauvat syntyy suurella ikäerolla, kun eka vauva on hoidettu aivan eri ohjeilla kuin seuraavaa pitäisi hoitaa.
Jos missä niin vauvojen hoidossa pitäisi olla pysyvyyttä, järkeä ja jalat maassa myös ainaisilla uusittujen hoito-ohjeiden tyrkyttäjäsukupolvilla.
Nykyajan äiti saa ohjeita neuvolasta, yrittää noudattaa niitä ja hommahan hoituu. Isovanhempien ei kuulu omin päin sotkeutua nuoren perheen elämään eikä varsinkaan vauvan hoitoon. Kysyttäessä voi kertoa miten itse aikoinaan toimi ja kannustaa äitiä uskomaan itseensä ja omaan vaistoonsa. Maalaisjärjellä selviää pitkälle kaikkina aikakausina.
Isoäitikin sai ohjeet aikanaan vauvansa hoitoon neuvolasta ja
hommahan ei aina hoitunut.
Palaa asiaan sitten isoäitinä.
En ymmärrä miten isovanhemmat ovat liitännäisiä imetykseen ym. Läheisyyttä voi hakea muillakin tavoilla... Kaikilla äideillä "omat" läheisyyden omaavat keinonsa, ei imetys välttämättä ole se yksi ja ainoa. Kyllä läheisyyttä kaivataan sen imetyksen tai korvikkeen joka on aivan hyvä vaihtoehto sen jälkeenkin. On paljon esim. sairaita vauvoja, joita yksinkertaisesti ei voi imettää ja ihmisellä voi olla muitakin huolia. Älkää paasatko myyttejänne tai elämäänne, jota olette eläneet tai elätte parhaillaan...kaikille imettäjille ja korvikkeen antijalle hyviä ja antoisia hetkiä lapsienne kanssa, ei ole olemassa kaavoja (kuten isovanhemmat antavat ymmärtää) LIVE YOUR ONE LIFE
palstahan tämä on, eikö isovanhemmat saisi omia imetysmuistoja tänne kirjoittaa?
Johan on kummallista, ei saada omasta elämästä "paasata" vaan nyky äidit saa, miksi sitten tänne palstalle laitatte näitä juttuja, jos me isovanhemmat ei saada kommentoida?
Sain lapseni - 70 luvulla, neuvolassa kauhisteltiin kun imetin yli puolen vuoden ikäistä vauvaani.
Imetin kuitenkin, lopetin vasta kun hän oli jo reilusti toisella vuodella, harvoin on niin tervettä nähty!
imettävää äitiä pidettiin itsekkäänä ja lapseen takertuvana. Nykyisin pidetään itsekkäänä, jos äiti ei jatka imetystä niin kauan kun maitoa vain tulee.
Näin meitä naisia ohjataan ja alistetaan toisten naisten taholta ja joskus miestenkin.
Siis minun mieheni se vasta imetysasiantuntija onkin! On kuunnellut työpaikalla yhden äidin tarinoita ja oman äitinsä (nyt 70v.) oppeja. Minun imetystapani ovat olleet arvostelun kohteena koko imetyksen ajan 1v.4kk. Lapsi oli kokonaiset 1v.6kk täysin terve yhtä pientä nuhaa lukuunottamatta. Muutenkin kaikki sujui ongelmitta, maitoa riitti yllinkyllin loppuun asti ja lapsi kasvoi normaalisti. Silti mieheni puuttui lapsenhoitotapoihini ja imetykseen mikä on ihan kummallista, koska ei hän kuitenkaan sitä tehnyt. Kateutta lienee, kun ei itse voinut olla "mestari" asiassa, jota ei voinut tehdä. Yritti kyllä monet kerrat saada minut lopettamaan imetyksen ja lapsen siirtyvän korvikkeisiin ja tuokin varmaan johtui kateudesta lastamme kohtaan, joka sai enemmän huomioita kuin mies, luonnollisesti!
synnyttäneenä muistan, että imetyksestä ei pidetty mitenkään suurta numeroa. Se oli niin luonnollinen asia että ei siitä tarvinnut sen enempää jauhaa. Imetin 9 kk eli sen mitä maitoa tuli ja kaikki olivat kai tyytyväisiä koska kukaan ei kommentoinut asiaa. Poika on nyt 30 v terve ja vankka mies ja muutenkin asiat mallillaan ;)
noita tietoja on isovanhemmille jakaa. Me ollaan hoidettu tuo imetysvaihe jo aikaa sitten.
Pienten lasten äideille sensijaan nuo tiedot voisivat olla tarpeen. heille kun tupataan neuvolassa sellaista tietoa että ei tarvitse imettää jos ei jaksa ja lapsi ei osaa imeä !!!!!
Imetystä ei pidetä nykyisin sellaisessa arvossa kuin ennen. Vain äitien jaksaminen on etusijalla ei lapsen ravinto.
Ja nykyäidit kun eivät sitten millään tahdo jaksaa yhtään mitään vaan vikisevät kovaa kohtaloaan kun lapsi on syntynyt.
Kyllä me mummut olemme neuvojen ja ohjeiden tarpeessa, kun ihan imetyksestä asti annetaan infoa ja käytösopetusta.
Me ollaan niin fossiileita, niin fossiileita. Me sekaannumme kaikkeen.
Me opetamme ja neuvomme, ihan aiheettomasti, pyytämättä, kiitosta odottamatta, mutta loukkaannumme, jos neuvot osoittautuvatkin vanhanaikaisiksi.
Me ollaan niin tärkeileviä. Ihan niin kuin osaisimme kaiken, kun olemme omat lapset hoitaneet. Hah. Mitä heistä tuli!
Meille tuodaan lapset hoitoon, mutta annetaan saman tien kirjalliset ohjeet ruokailuista, vaatteiden vaihdoista ja kylvetyksestä.
Epäillään, että emme osaa lukea, vaan annetaan ne vielä suullisestikin.
Kirjoitellaan palstalle, kuinka ärhäköitä olemme juoruamaan, viinaa juomaan, sekaantumaan siivoukseen ja ruuanlaittoon, viettämään yhdessä väkisin joulua jne.
Kyllä se niin vaan on, että iän mukana kaikki tiedot vanhenevat, nuorien miniöiden tehtävä on opettaa murit tavoille.
Imettämään emme kuitenkaan rupea.
Kiitos hauskasta kirjoituksestasi. Olen saanut päivän parhaat naurut. Kiva humoristinen suhtautuminen sinulla, halit sulle, olet ihana.
Kovin olen kiitollinen lasteni isoäideistä. Tosiaan oma äitinikin joutui 70-luvulla heti töihin olosuhteiden pakosta. Nykylainsäädäntö ja sosiaaliturva on mahdollistanut kotona olon imetyksineen päivineen:)
Niinpä. Yhdeksän kuukautta imetin ja sitten töihin ja lapsi päiväkotiin. Se oli normaali käytäntö. /0-luvulla kotiäitejä oli vain jossain herraperheessä harvassa. Itse hämmästelen tota leikki-ikäisten imettämistä, kun näen lähes kaikkien äitien järjestään polttavan tupakkaa. Minun nuoruudessani oli täysin selvä juttu, jos poltat, et imetä ja sillä kannalla olen ehdottomasti. Mutta siitä tupakoinnista ei puhuta lainkaan ja äidit polttavat salaa tai aivan röyhkeästi piittaamatta lapsensa terveydestä. Ja sieltä tämän palstan äitien ylistämästä neuvolasta saa vaan pelkkää myminää ja hymistelyä kun niitä äitejä vaan yritetään hyssytellä. En anna mitään arvoa nykyajan neuvolalle, paljon olisi oikeaa tehtävää siellä hymistelyjen sijasta.
Kaksoseni imetin 4 kk asti täysimetyksellä ja tätä ei vain yksi isovanhempi suvainnut. Joka kerta kun tapasimme viikoittain asiaan piti puuttua. Anna pulloa, emme ota hoitoon, jos et anna pulloa. Pitääkö sitä vuosikkaaksi saakka imettää, ei sulla mitenkään voi maito riittää yms. Mä olin aivan järkyttynyt.
No minä yritin antaa pulloa itku kurkussa yritin 2 kk, mutta en onnistunut. Jatkui kommentointi. Olin aivan liian kiltti sanoakseni asiasta, ja miespuolinen isovanhempi kommentoi imetystäni... sit otti urakalla päähän. Silloin ärähdin, mutta se painettiin mun väsymyksen piikkiin.
Olen aivan liian kiltti meitäkin on olemassa. minkäs teet. Nyt on imetysloppu ja kommentointi muutti vain muotoa, on ongelmia kyseisellä isovanhemmalla, joten jotenkin ymmärtää... mutta silti! Kaksosten kanssa oli muutoinkin rankkaa ja äärirajoilla oman jaksamisen kanssa ja kommentointi ei helpottanut.
Yksi tarina, jossa imetykseen puututtiin