beachin hotellista ulos astuttuamme meidät piiritti n. 10-12 pojan lauma. Olimme hyvin ilahtuneita ystävällisestä vastaanotosta. Meillä oli sallitut 40 kg matkatavarat. Ne sisälsivät lippalakkeja, kyniä, teroittimia,vihkoja, liituja, leluja sekä vauvan-ja lastenvaatteita. Teroittimet olivat turhia sillä huomasimme että kaikilla lapsilla oli terävä veitsi vaatteisiinsa piiloitettuna.
Ihmettelimme että minkälaisen kulkuneuvoon saisimme kaikki uudet ystävämme sekä kovin runsaat tuliaisemme.
Joku turisti hotellissa sanoi että koululaisten tarvikkeiden tulisi hallituksien kustantaa. Katsoimme säälien mokomia panettelijoita.
Kyllä Gambian lasten hyvinvointi täytyy voida ja uskaltaa jättää meidän käsiimme. Käymme 48 kertaa vuodessa maassa ja aina viemme sallitun kilomäärän avustustarvikkeita.
Eräs bumsteripojista soitti sitten kuorma- auton johon kaikki mahtuisimme. Emme halunneet valita vain yhtä opasta ja siten tuottaa muille pojille pahaa mieltä.
Auto tuli, pojat ja tuliaiset lavalle ja me ahtauduimme kuskin kera ohjaamoon. Kun tulimme perille niin tuliaislaatikot olivat tyhjiä. Sitä ihmetellessämme pojat sanoivat että kova viima oli lennättänyt tavarat tien poskeen. Käännyttyämme ympäri koetimme etsiä tuulen viemiä tarvikkeita. Ei niitä näkynyt.
Ehkäpä pienet orvot olivat ne löytäneet.
Iloisina tästä havainnosta päädyimme jälleen hotelliimme.
Sovimme opaspoikien kanssa että huomenna hoitaisivat bussin johon kaikki nauravaiset oppaamme mahtuisivat.
Maksoimme kullekin 1000 dalasia joka oli mielestäni halpa hinta hienosta retkestä. Onneksi meillä oli mukana 500 000 dalasia, emme olisi muuten pärjänneet. Pankkikin vaihtaa kerralla vain muutaman kymmenen euroa. Sillä ei maksa kuin yhden oppaan
päiväpalkan. Lisäksi tulee ajatella heidän perheitään....
Ihmettelimme että minkälaisen kulkuneuvoon saisimme kaikki uudet ystävämme sekä kovin runsaat tuliaisemme.
Joku turisti hotellissa sanoi että koululaisten tarvikkeiden tulisi hallituksien kustantaa. Katsoimme säälien mokomia panettelijoita.
Kyllä Gambian lasten hyvinvointi täytyy voida ja uskaltaa jättää meidän käsiimme. Käymme 48 kertaa vuodessa maassa ja aina viemme sallitun kilomäärän avustustarvikkeita.
Eräs bumsteripojista soitti sitten kuorma- auton johon kaikki mahtuisimme. Emme halunneet valita vain yhtä opasta ja siten tuottaa muille pojille pahaa mieltä.
Auto tuli, pojat ja tuliaiset lavalle ja me ahtauduimme kuskin kera ohjaamoon. Kun tulimme perille niin tuliaislaatikot olivat tyhjiä. Sitä ihmetellessämme pojat sanoivat että kova viima oli lennättänyt tavarat tien poskeen. Käännyttyämme ympäri koetimme etsiä tuulen viemiä tarvikkeita. Ei niitä näkynyt.
Ehkäpä pienet orvot olivat ne löytäneet.
Iloisina tästä havainnosta päädyimme jälleen hotelliimme.
Sovimme opaspoikien kanssa että huomenna hoitaisivat bussin johon kaikki nauravaiset oppaamme mahtuisivat.
Maksoimme kullekin 1000 dalasia joka oli mielestäni halpa hinta hienosta retkestä. Onneksi meillä oli mukana 500 000 dalasia, emme olisi muuten pärjänneet. Pankkikin vaihtaa kerralla vain muutaman kymmenen euroa. Sillä ei maksa kuin yhden oppaan
päiväpalkan. Lisäksi tulee ajatella heidän perheitään....
Vastaukset 6
Vanhimmat
Siis teettekö ihan yksityistä avustustyötä, vai toimitteko jonkun järjestön alaisuudessa, tätä et kertonut. 48 x vuodessa tarkoittaa lähes joka viikko! Sorry, mutta kertomasi kuulostaa kovin oudolta ilman taustatietoja.
Hyvät naurut pitkästä aikaa, kiitos.
joku on todella sisäistänyt tämän Gambian todellisen meiningin.Ei kun naimisiin sitten vielä paikallisen kanssa!
joku saattaa vielä ottaa tämä koko jutun todesta ja tehdä vinkkisi mukaan!
teillä se sitten oli hyvä matka. Mutta Kairaba Beachissä majottuneina teillä onneksi oli varaa tuohon kaikkeen...
Matkastanne voisi kaiketi käyttää vertausta, iloinen mieli korvaa puuttuvan älyn....
no huhhuh! Eikö olisikin kiva kun kaikki kirjottaisivat TODELLISIA kokemuksiaan Gambiasta,että sinne matkaavat saisivat hyviä vinkkejä matkansa varalle??? Tämmöset paskan jauhajat voisivat vaikka pelat pasianssia!