huonoa etteikö jotain hyvääkin;) ei nääs ole kertaakaan vielä kunnolla reagoinut tuohon ulkona kuuluvaan posautteluun, kuorsaa ja koisaa vaan tyytyväisenä ketarat ojolla sohvalla kinkun tuoksut nenässään:D
Viime vuonna vielä oli aivan sekopäinen, huohotti, läähätti ja juoksi pitkin nurkkia niskat kyttyrässä, vaikka millä yritti ulkoa tulevia ääniä peittääkkin ja olla niinkuin ei mittää hätiä..
Että jotain hyvää siitä vanhenemisen tuomista rappeutumisistakin on..
HYVÄÄ UUTTA VUOTTA KAIKILLE!!! toivoopi 13vee hurtsikka, jota pommit ei enää unilta herättele:)
Viime vuonna vielä oli aivan sekopäinen, huohotti, läähätti ja juoksi pitkin nurkkia niskat kyttyrässä, vaikka millä yritti ulkoa tulevia ääniä peittääkkin ja olla niinkuin ei mittää hätiä..
Että jotain hyvää siitä vanhenemisen tuomista rappeutumisistakin on..
HYVÄÄ UUTTA VUOTTA KAIKILLE!!! toivoopi 13vee hurtsikka, jota pommit ei enää unilta herättele:)
Vastaukset 4
Vanhimmat
näile muile, mutta minä tiedän 12. v ikäisen kuuron metsäkoirarodun, joka hakee vielä elannon, metsästä, ei mitään ongelmia koiralla, ollut metsästyksen aikana.
Paukkeet ei kuulu, mutta homma toimii koiralla ja toi saalista kotia, syksyllä.
Hyvää uuta vuotta vaan sinulle ja koira vanhukselle, varsinkin.
tää mun koiruus ei ole puhdasrotuinen se on beaglen ja suomepystärin sekoitus, vanhuus vaivaa lähinnä hermostoa, joka saa jalat väliin vispaamaan ja nyt sitten tää ainakin osittainen kuuroutuminen, kuulee kyllä kun kimakalla äänellä sille hölpötän, mutta jos ihan tavallista puhetta suollan, niin aika itsekseni saan nykyään hölistä;)
Tää mun "vanhus" eilen vielä kovasti koitti myyrille ja hiirille antaa pellon laidalla kyytiä;) ...tänään en kuitenkaan lenkille sitä oo pisutteluja kauemmaksi vienyt, kun ruudin haju saa sen hieman varautuneeksi, niin en stressaa sitä niillä nyt, niin pysyy sit sisätiloissa hyvällä mielellä:))
Hyvää uuttavuotta myöskin sinulle:)
muutama vanhus kuuroutunut vuosien varrella, yksi sekä höpsähti että kuuroutui ja sen kanssa oli kyllä vähän tuumaamista.
siskon vanha koira kävi iän myötä poissaolevaksi ja eli vähän omissa maailmoissa lopun ajan..:(
Oma on kyllä vielä ihan tässä maailmassa..tai no vähän ehkä jotenkin rennommman ja tyytyväisemmän oloinen kuin ennen, niin voihan sekin olla jonkin sortin dementoitumista, eli ettei niin jaksaisi enää ottaa stressiä turhista asioista (tai sitten vain, kun kertakaikkiaan ei kuule, niin ei edes pystykkään kaikkeen reagoimaan).., mutta onneksi sillai hyvällä tavalla dementtus;),niin että koiruus on onnelinen ja se tajuaa kuitenkin mitä on touhuamassa;)
Siskon koira tosin oli 13vuotiaana jo täysin kuuro ja näössäkin sillä oli jo paljonkin heittoa, el kyllähän siinä silloin vähän omaan maailmaan jo ihan fyysisestikkin jää...