Hei! Olen 14-vuotias tyttö ja minulla on luultavasti jonkinlainen syömishäiriö. Olen 159 cm pitkä ja painan 40 kiloa. Aloin laihduttaa kesällä, koska en enää pitänyt vartalostani. Jätin kaikki herkut ja makeat pois ja pikkuhiljaa aloin vähentää myös tavallista ruokaa.
Käyn terapiassa säännöllisesti ja viikon päästä minun olisi tarkoitus mennä ravitsemusterapeutille.
Onko teistä kukaan ollut osastolla?
Millaista se oli?
Sain jo nyt psykiatriselta sairaanhoitajalta ruokalistan, jota olen tänään alkanut noudattaa.
Hän antoi sen tytöltä, jolla on sama painoindeksi kuin minulla. Tyttö on osastolla.
Syömisen kanssa tulee jatkuvia ongelmia. Yritän salaa pyyhkiä rasvat leivältäni sormella housuihini ja yritän piilottaa juustoja taskuihini.
En oksenna ruokaa, enkä edes osaa oksentaa. Mutta viimeisen suupalan yritän aina sylkeä lavuaariin.
Mitä minä teen?
Käyn terapiassa säännöllisesti ja viikon päästä minun olisi tarkoitus mennä ravitsemusterapeutille.
Onko teistä kukaan ollut osastolla?
Millaista se oli?
Sain jo nyt psykiatriselta sairaanhoitajalta ruokalistan, jota olen tänään alkanut noudattaa.
Hän antoi sen tytöltä, jolla on sama painoindeksi kuin minulla. Tyttö on osastolla.
Syömisen kanssa tulee jatkuvia ongelmia. Yritän salaa pyyhkiä rasvat leivältäni sormella housuihini ja yritän piilottaa juustoja taskuihini.
En oksenna ruokaa, enkä edes osaa oksentaa. Mutta viimeisen suupalan yritän aina sylkeä lavuaariin.
Mitä minä teen?
Vastaukset 4
Vanhimmat
aivan tajuttoman hyvä että oot tajunnu itekki et jotai on vialla!piä se mielessäs. sua saattaa ärsyttää jos kehun sua mut seki on vaa sairautta.. ja toivon et sulla ei pahene tuo, mutta se just siinä on ku koitat piilottaa tekemisiäs niin ei sua huomata auttaa ajoissa välttämättä. ite olin 11 ku jouduin anoreksian takia sairaalaan ja just tommosta se oli :/ kesti sata vuotta ennen ku tajusin olevani sairas. jos sulla tuo anoreksia pahenee, se sumentaa sulta todellisuuden tajun kokonaa ja aiheutat ittelles pysyviä ongelmia..et varmastikkaan taho loppuelämääs syömishäirön kans ! mä olen kokenu osastot ja nuo, tulihan siel vietettyy joulut ja muut about 8 vuotta sitte ja ei oo ikävä niitä aikoja. mä en tiedä, miten voin auttaa sua muutaku toivoo kaikkea hyvää ja et ihmiset sun ympärilläs tajuu auttaa sua! ihana ett olet tajunnu tilantees , voimia :)
Hei..saat apua,jos käyt terapiassa,se auttaa pikkuhiljaa ja ota vastaan ravitsemusterapeutin neuvot...se on psyykkinen sairaus,johon auttaa terapia ja aika ja läheiset ja oma tahto täytyy suunnata paranemiseen-olla rehellinen itselleen,sairauteen voi kuolla.Tyttöni sairastui 11vuotiaana ja on nyt 14v ja paranemassa.Viime vuodet olivat kamalia,pari kertaa nenämahaletkussa ja osastolla on ollut kolmeen kertaan.Kaikki voimat meni moneen kertaan koko perheeltä ja lääkehoitoakin saa edelleen ja terapia on ollut koko ajan perheellä ja lapsella.Älä hukkaa vuosia tähän,laihuus ei ole sen arvoista.Lapsellani on luustontiheys ohentunut myös-laihuus ei sen arvoista.Voimia sinulle-yritä nähdä itsesi hyvänä juuri nyt.
Hei!
Saisinko neuvoa. tytöni on 170cm paino on 40,5kg.
apua!
En oikein saanut selville, mihin ensisijaisesti haluat apua, mutta tässä joitakin ajatuksia. Olet saanut sen listan, ja varmaan ymmärrät, että on välttämätöntä syödä listan mukaan. Ymmärrän, että inhoat sitä rasvaa, mutta sekin pitää syödä, koska se on tärkeää aivojan ja sydämen toiminnan kannalta. Mieti auttaisiko, jos leipä olisi lämmin ja rasva sulaisi näkymättömiin tai laita leipä kaksinkerroin, niin sekin voi helpottaa. Oma tyttäreni kysyi melkein vuoden ajan jokaisen ruokalajin kohdalla, "onko tämä pakko syödä?" Häntä helpotti, kun joku toinen sanoi, että se on pakko syödä. Älä jatka sitä sylkemisjuttua, koska viimeisellä suupalalla ei ole oikeasti mitään merkitystä. Siitä tulee helposti inhottava pakkomielle, jota on vaikea lopettaa. Oma tyttöni oli osastolla 9kk ja se oli todella raskasta aikaa. Sitä en toivo sinulle, enkä läheisillesi. Yritä jaksaa, vaikka kuinka pahalta tuntuisi.