Tuo raajarikko
niin hento ja
niin pieni
värikäs siivekäs
pieni
kaunis iloinen lintu
levitti siipensä
kaareutuvaan lentoon
otti mukaansa jo
rispaantuneen
vanhan vuoden
tummalle yöntaivaalle
jonne väriloistot
eivät yllä
antoi vapauden
uuden vuoden tulla
itsensä vangiten
menneen vuoden
kahleisiin
pois katseilta
omaan salattuun
puutarhaansa
kotiinsa
jossa sydän lyö.
Uusivuosi
tuo loistakas
värien juhla
säihkyen tulvassa
mutta yön katveessa
ja aamun sarastaessa
lähettääkö
mennyt kaunis
siipirikko lintu
- jälkeläistään -
tähän vuoteen
iloisesti
sirkuttamaan.
Ja niin minä aamua
odotan.
niin hento ja
niin pieni
värikäs siivekäs
pieni
kaunis iloinen lintu
levitti siipensä
kaareutuvaan lentoon
otti mukaansa jo
rispaantuneen
vanhan vuoden
tummalle yöntaivaalle
jonne väriloistot
eivät yllä
antoi vapauden
uuden vuoden tulla
itsensä vangiten
menneen vuoden
kahleisiin
pois katseilta
omaan salattuun
puutarhaansa
kotiinsa
jossa sydän lyö.
Uusivuosi
tuo loistakas
värien juhla
säihkyen tulvassa
mutta yön katveessa
ja aamun sarastaessa
lähettääkö
mennyt kaunis
siipirikko lintu
- jälkeläistään -
tähän vuoteen
iloisesti
sirkuttamaan.
Ja niin minä aamua
odotan.
Vastaukset 16
Vanhimmat
...pitää kahlita vanha
jotta voisi katsoa luottavaisena
eteenpäin uuteen
ja aina perinteet ovat perinteitä
joten aina varmaan tulee noutaja hakemaan
mennyttä
tuolla taianomaisella hetkellä
vanhan ja uuden välissä...
todella hieno runo maestrolta,
pidin kovasti tästä.
hyvä dolan!!! ja hyvää vuoden ensimmäistä
aamua,päivää!!!
Hyvin osuvia sanoja ja tunnelmalla
olet laittanut sanasi liikkeelle
tuon vanhan ja uuden kohtaamisessa.
Kiitos kommentistasi,jota yöllä
tuumin ja sommittelin tänne,
kun muiden tuotoksia luin
sitä ennen,
etten aivan samoja runoja
rakentelisi...
vaikkakin aiheeni oli jo
ikäänkuin valmiina päässäni.
Niin nyt sitten uutta vuotta
tässä rakennellaan ja miten
tästä selviydytään
...- tuo ketunhäntäsi
taitaakin olla hyvä
ja iloa tuottava
lämmitin.
väräjää runon
raajarikkosiivekkään
ympärillä vahvati.
Voi jo korvin kuulla
miten kevään, kesän
sirkutus ja liverrys
ovat ja aivan äärellä.
Syvää tuolta ajatuksien
ja mietteiden virroista
tulla pulpahti pintaan
- itsensä
esittäen Uuteen Vuoteen.
Talvellakin voi omistaa
keväisen luonteensa
tunnelmoiden
- olenhan kevään
ja hiirenkorvan lapsia.
Ja Kiitos kuuluu
Sinulle kommentistasi.
..tänäkin vuonna usko pois : )
Kiitos hienosta lukuhetkestä : )
Oikein hyvää vuoden 2009 ensimmäistä päivää sinulle : )
Taidan nyt maistaa omaa
rohtoani runollani ja
uskottava tuo nyt minunkin
on,kun näin kauniisti
lupaat.
Kiitän kommentistasi ja
pistän säh post.koirasta
kuin uud.vuoden toimista
kun tässä ehdin.
Hyvää alkanutta vuotta
myös Sinulle( ellen ole
muistanut aiemmin toivottaa) !
on suruvoittoinen. Tämä uusi vuosiko meidät saa
näin melankolisiksi, vai onko se sitä
perussuomalaista ihmisen rakennusainesta. Joka
tapauksessa tai ehkä juuri siksi, pidän tästä ru-
nostasi.
Lintu on raajarikko,
mutta todellisuudessa se taitaakin olla oman sie-
lusi säröä. Ihan samalla tavoin kuin menneen vuo-
den kahleetkin, niistä haluaa vapauteen. Ehkä se
vapaus koittaa odotuksen aamussa.
Onneksi runosi päättyy kuitenkin iloisesti, aivan
kuin tässä kevään odotuksessa meillä jokaisella
jo varmaan ajatukset rientää valoa ja lämpöä
päin.
Onnellista uutta vuotta Sinulle Dolan.
Omalta kohdaltani sanon,vaikka
varmaankin olen jo aiemminkin
kertonut,ettei välttämättä
runoni kerro juuri aivan
välttämättä koko totuutta
- että vain ns.runo.
Mutta täytyy myös tunnustaa
kasvojaan menettämättä
kuin persoonaansa,että tiettyjä
sisäisiä aatoksia itsestään
jostain joillekin tai sivuten
kuin peilaten,
jotain tapahuvaa
tai tapahtunutta,jonka kokee
itsessään jopa voimakkaana.
Itse olen usein syvien vesien
matkaaja kuin tutkija tunteiden
eri saatoissa kokien niiden
monienkin eri vaikutukset
meihin...enkä ainoastaan
kirjoittamalla.
Tiedän kuin tunnenkin Sinut
kirjoittajana kuin eläjänä
tässä elämämme nuorassa,että
hyvin taiten osaat ja tiedät
sitä ilmentämällä runoissakin,
että mistä me koostumme.
Kiitän Sinua lukijana,kommentoimisesta
ja ennenkaikkea kirjoittajana,sillä
kun elämää ja ihmisen monimuotoisuutta
tuntee
- niin Todella osaa kuin pystyy
antamaan katetta itselleen kuin
muillekin !
Onnea elämääsi ja lämpöä
juuri silloin,kun on
vaikeinta itseään kantaa,mutta
pakko kulkea eteenpäin
- Taistellen,sillä sitä
tämä on kaikkineen.
Lopuksi - kuin
saatteeksi se :Hymy !
Olen maiskutellut tätä runoa moneen kertaan
ja miettinyt tuota siipirikkolintua ja sitä miten
hänelle mahtoi käydä, vai jäikö vielä epäselväksi,
ehkä uuden aamun sarastaessa sekin selviää?
Liikuttava runosi saa varmaan lukijan kuin lukijan herkistymään.
Nyt laitoit sellaisen,että
pitänee käydä - kristalli
tohtorilla-että onko...
jotenkin nyt lakkoilee
tää rakkine - piip.
En minä tiedä omasta runostani
kuin sen liikuttavuudesta,
mutta monesti ihmettelen,että
miten nuo saavat alkunsa ja
toisinaan kuin valmiina...
jos oikein herkistyn paatokseeni,
niin saatankin joskus kertoa
- mutta vastuu : on silloin
lukijan !
Nöyränä minä Sinua tästä
Kiitän...heitätkö
tähdillä.
Ei kristallitohtorit taida tietää,
tai en ainakaan minä usko…
Useimmiten runot vain pulppuaa
ja tekstiä tulee niin ettei huomaakaan.
Mitä kertomukseen tulee,
lukija voi ottaa vastuun lukemastaan. ;)
Heitänkö tähdillä, hmmm…
en minä heittämisestä tiedä,
mutta tuikkeena tahtoisin olla. :)
Ei en minäkään usko ja itse
me oman elämämme
tunnistajia olemme kuin
itseämme suuntaamme.
Minä muistan ja vastuun
annan että luovuttaen
tuon avaimen lukijalle.
Sinä ehkä omistatkin tuon
hellän kuin diplomaattisen
kartta tähdistösi annon
sivistyneesti.
Uuden ilmoille puhalsit.
Otin vastaan ja hymyilin.
Kiitos menneestä ja Ihanaa tulevaa Runoilijoiden Vuotta
Kiitos Sinulle lämpimistä
sanoistasi,joita osoitit
runoani kohtaan ja jonka
kaiholla tänne laitoin.
Kiitän myös edellisestä
vuodesta ja yritetään
täällä taas yhdessä
kaikki saada jotain
runojen taikaa palstalle.
että ei ne menneet vuodetkaan hukkaan ole menneet, ne on vienyt kaunis, pieni, iloinen lintu omaan salattuun puutarhaansa...hieno ajatus!
Antaen tilaa uudelle, vielä neitseelliselle, loistavalle tulevalle vuodelle.
Ja uusille heräämisille..., että kuulisimme sen iloisen sirkutuksen.
Pidän tästä runosta! Ja hyvää uutta vuotta sinulle Dolan.
Hei - juuri kiinni tätä laittaessani
näin viestin tulleen,joten katsottava
tämä oli ja Sinulta vielä,josta :
Kiitos !
Tämä päivä mennyt niin,etten ole
yhtään ehtinyt palstalla mitään
tekemään... ihan kuin työksi
tätä kutsuisin mutta mistä sitten
hyvä harraste tilalle...
Tämä runoni merkitsee minulle
jotakin ja hyvä että sellaisia
saa tehtyä,että merkitsee,vaikka
tavallaan useimmat kyllä
merkitseekin.
Kun tarpeeksi kuluu aikaa,niin
ehkä kiehtoo kirjoitettujen
runojen pukeminen uuteen asuun,
ehkä parempi kuin antaa olla...
Elämä - on kuin lintu,kun oikein
elämänkaarta ajattelee monine
kaartoineen kehää kiertäen
ja aina päätyy tavallaan
siihen alkukohtaansa
- omaan sisäiseen pienuuteensa
suuren taivaan alla,
huomaten oman haavoittavaisuuden
ja vahvaa rinnalla kulkijaa
- molemmat kenties omine
heikkouksineen...
...Elämänsä lintuna !
Olkoon aamusi tähdikäs
ja loiste silmilläsi
pups.