Kotiväen kokoukseen tulee muutama ja osa omaisia unohtaa käydä tapaamassa ja viriketoimintaa on,mutta ei osata käyttää hyväksi.Millaista ravintoa sellaiselle,jota ei pysty kunnolla nielemään kai soseutettu ravinto on oikea.Vierailevat muusikot ja kuorot,ryhmät ovat kaikille suuri juhla,jonka päättyessä kiva juoda kahvit.Moni kaipaa,jotain omaista käymään olisi paljon helpompaa,mutta oudot vierailijat pitävät huolta vierailuista läheistä ei kukaan voita kuitenkaan.Ihan mukavia hetkiä vietetty, molemminpuolisen luottamukseen liittyy,myös kanssakäyminen.
Pitkäaikaissairaat
Jallu
5873
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
En ole Porista, mutta Satakunnasta kylläkin. Omaiseni sairastui vakavast noin vuosi sitten. Vierailen päivittäin hänen luonaan. Olisin halunnut palaverin, jossa olisi ollut myös lääkäri mukana, mutta hän kieltäytyi tai mikään ajankohta ei sopinut hänelle. Onneksi osastonlääkäri vaihtuu nyt vuoden alussa. Ihmettelen sitä, että yläproteesin omaavalle potilaallekin syötetään aina täysin soseutettua ruokaa. Olen tästä sanonut henkilökunnalle, mutta ei kuulma ole mahdollista, että normaali ruoka pilkottaisiin hieman pienemmäksi. Miksi ei? Virikkeiden puutteesta kärsivät kaikki pitkäaikaispotilaat. Osastolla, jolla vierailen päivittäin, potilaille ei aina ole puhtaita vaatteita saatavilla. Minusta tämä on uskomatonta tänä päivänä. Omaiselle on myös raskasta huomata, kuinka pitkäaikaispotilaiden perushoidossakin on laiminlyöntejä. Kuka muuten vastaa siitä, että ravinto, jota potilaat saavat on ravitsevaa ja sisältää päivittäiset vitamiinit ja hivenaineet? Vajaaravitsemus on yleistä pitkäaikaispotilailla.
Puhtaistavaatteista...vaatteet tulevat ravanin pesulan kauttaja ovat yhteisä kaikkien satakunnan hoitolaitosten kanssa (satks, ras, antinkartano) aina ei vaatteita tule tilattua määrää. Tämä ei kuitenkaan ole hoitajien vika. Ruuasta...ruokakorttiin laitetan potiaalle joko normaali, pehmeä tai soseutettu ruoka, keittiö tekee monta sataa potilasruoka annosta ja heillä ei ole mahdollista pilkkoa ruokia haarukalla "hieman pienemmiksi" ruoka on siis soseutettua,jos potilas ei pysty sitä muuten syömään, mielestäni on kuitenkin tärkeintä, että potilas saa ruokansa, oli se sitten soseena tai kokonaisena.
Laitosvanhuksen hoitomaksuun sisältyy asialliset vaatteet, jopa päällysvaatteet ja kengät. Tämä on laki Suomen maassa.Hoitomaksuun kuuluu myös parturimaksu, hammashoito, kaikki matkat, lääkkeet, viriketoiminta, kuntoutus jne. Siihen ei ole mitään sanomista ja nämä asiat hoituvat jopa vanhainkodeissa, jos siellä on asiansa osaava johto.
Jos asiat eivät hoidu, omaislla ja potilaalla on syytä ja oikeus valittaa ensin esimiehelle, sitten sos. johtajalle tai terveyskeskuksessa sairaalan johdolle,ja jos ei tämäkään auta, laitoksen esimiehen pitää kertoa oikea valitustie.
Kyllä muutos tulee kun ryhdikkäästi vaatii oikeuksiaan. Harmi vain, etteivät omaisettomat sairaat vanhukset siihen aina kykene.
Hoitajan on turva puolustautua: hoitajan tehtävä on kertoa selväsanaisesti esimeihelleen, ettei vanhuksille ole asianmukaisia vaatteita.
Jos vanhus ei siis välttämättä tarvitse muhennettua ruokaa, hoitaja voi tilata tavallista ja paloittelee sen sitten sopivaksi. Ihan turha väittää, ettei tähän olisi aikaa.Tähän on normaalijärkisellä hoitajalla halukin.
Hyvin harva ihminen kykenee syömään muhennettua silakkapihviä, mutta normaali pihvi on niin pehmeä, että heikoillakin hampailla sen saa menemään alas. Jos ei saa, hampaat pitää hoitaa kuntoon. Omassa laitoksessa hammaslääkäri tuli aina vanhuksen luokse, jos vanhus ei kyennyt hammaslääkäriin. Vanhukselle ei koidu asiasta pienintäkään kustannusta. Kaikki on siis hoitopäivämaksussa.
Hampaat pitää muistaa laittaa suuhun ja huoltaa muuhunkin. Se on perushoitoa.Kaikki vanhukset eivät kuitenkaan mistään hinnasta halua pitää hampaitaan, saati kuuloketta sen jälkeen kun se on heti laitokseen tullessa hankittu.Onhan vanhuksella oikeus asioistaan päättää.
Vanhus tarvitsee useita pieniä aterioita päivässä. Ne ruokalutilanteet ovat päivän tukikohtia ja piristyksiä ravitsemuksen lisäksi. Kaikki rutiinit eivät suinkaan ole pahasta, vaan ne jakavat päivää.
Mitä tulee aliravitsemukseen, sekin lienee joskus tosiasia, mutta se ei läheskään usein ole hoitajien syytä, vielä vähemmän keittiön.Lääkäri ei ole asian kanssa misään tekemisessä, toki tietää, että vielä vanhuksenakin syödään, koska ylipainoisiakin on.
Vanhuksen ruokahalu on joskus heikko, ruokaa menee alas vain vähän, vanhus on masentunut kun omaisia ei näy tai niitä ei ole, kivut vaivaavat.Muistamaton ei muista tuntea edes nälkää. Lukemattomat lääkkeet hidastavat ruoan imeytymistä. Vatsassa voi olla ärsytystä jne.
Ravitsemusvajauksen syyt pitäisi ilmoittaa, jos tuollaisen itsestäänselvyyden lanseeraa hoitajille muitten paineitten lisäksi.
Hoitaja ehkä jaksaisi tässä uhkakuvien maailmassa paremmin kun joku rekisteröisi jonkin myönteisenkin asian. Niitäkin toki tapahtuu.
Pitää myös huomioida ja miettiä miten on mahdollista, että jopa myös Satakunnassa on niin kovin eritasoisia laitoksia ja kotihoitoakin. Jossain se onnistuu, aina ei ole kiinni henkilökunnan määrästäkään.
Vanhuksien hoito on arvokasta ja mielekästä työtä.Koskaan ei ole tylsää päivää.
Lääkärin velvollisuus on keskustella tarvittaessa omaisten kanssa. Yhteys vaikka johtavaan lääkäriin asian selvittämiseksi.
Jos osastolla ei ole tarpeeksi puhtaita vaatteita,ei hoitajien pidä jäädä tumput suorina odottamaan vaan tehdä jotain, soittaa talon sisälle vastaavalle tai Ravannin Pesulaan jne.
"Ruuasta...ruokakorttiin laitetan potiaalle joko normaali, pehmeä tai soseutettu ruoka, keittiö tekee monta sataa potilasruoka annosta ja heillä ei ole mahdollista pilkkoa ruokia haarukalla "hieman pienemmiksi" ruoka on siis soseutettua,jos potilas ei pysty sitä muuten syömään, mielestäni on kuitenkin tärkeintä, että potilas saa ruokansa, oli se sitten soseena tai kokonaisena."
Potilaat vaikuttavat oleva kuin liukuhihnalla, kappaletavaraa. Miksi hoitajat eivät voi pilkkoa välillä potilaiden ruoka-annoksia ja soseutettu ja kiinteä ruoka vaihdella välillä? Jos hoidon ja huolenpidon tavoitetaso on kuvatunlainen, ei ole paljon potilaiden ihmisarvosta jäljellä, eikä toiminta kovin laadukasta.
Miten kukaan pystyy olemaan kuvatunlaisessa paikassa töissä ja ummistamaan silmänsä epäkohdilta parantamatta asioita?
Sosiaalialan laitoksessa kuten esim. vanhainkodissa hoito on monesti aivan laadukasta, vaikka lääkärillä ei ole muuta roolia kuin toimia hoitopuolen sairasasioissa määrääjänä. Harvoin käy ja kun käy, hoitajan toivomuksesta.
Terveyskeskuksen vuodeosastolla lääkärillä on isompi rooli, mutta se ei hoidonlaatuun vaikuta sitä eikä tätä.
Jokaisella hoitajalla on mahdollisuus antaa hyvälaatuista hoitoa. Jos keittiö ei paloittele ruoka-annosta, mikä ihme estää hoitajaa käyttämästä järkeään? Ihan sama vaateasiassa.
Ei johtavakaan henkilö voi osata korjata tilanneta, jos ei saa asiallista tietoa ja raporttia. Pankaa tietoa eteenpäin.Sehän kuuluu toimenkuvaanne.
Seuratessani hoitajien liikkeitä, ei likikään aina ole kyse kiireestä tai ajan puutteesta, pikemmin työilmapiirin tulehduksesta, uupumisesta, turhautumisesta. Jos kiitosta ei saa koskaan, ei sitä kukaan jaksa kauan.Kiitosta voi antaa myös työtoveri,omainen, esimies ja ihan sivullinen.
Tiedän, että tässäkin läänissä on aivan luxusluokan hoitopaikkoja julkisellakin sektorilla.Kunnia heille.