Oma historiani..... Olen ollut avoliitossa nykyisen mieheni kanssa jo miltei 12-vuotta joista kymmeneen vuoteen ei ole "tarvinnut" käyttää ehkäisyä.
25-vuotiaana minua tutkittiin asian tiimoilta löytämättä mitään parempaa syytä hedelmättömyyteeni.
Uusinta tutkimukset aloitettiin pyynnöstäni viime kesänä, halusin saada tähän minulle erittäin kivuliaaseen asiaan sinetin, olenhan jo 32-vuotias.
Kilpirauhasissa oli pientä vajaatoimintaa,kiertoni todettiin todella epäsäännölliseksi ( 36 - ? kp) ylipainoa enemmän kuin tarpeellista, tupakoin ja käytin alkoholia viikottain.... Sovittiin kesäkuussa, että parannan elintapojani ja kilpirauhasten lääkitys määritellään kunhan seuraavat kuukautiset alkaa.
Seuraavia kuukautisia ei tullut, mihin olinkin tottunut, saattoihan mennä vuosikin ettei minulla tullut kuukautisia lainkaan. Syyskuun alussa huomasin oireilevani kuin olisin raskaana, mutta en halunnut tehdä enää yhtään raskaustestiä, olinhan tehnyt niitä haamuoireitteni takia jo kymmeniä jos en satoja kertoja viimeisinä vuosina. Enkä halunnut pettyä enää kertaakaan.
Mutta, mutta. Kuinkas sitten kävikään, eräänä kauniina aamuna oksensin, kun haistoin kahvin tuoksun. Silloin tajusin, etä pakkohan se testi on tehdä, ei tää ole enää normaalia. Ja erittäin vahvat punaiset viivat siellä olikin!?!
Soitin saman tien sairaalaan jossa minua oli aloitettu tutkimaan ja kerroin uutiset. Ei muuta kuin varhaisultraan josta löytyi pieni ihmisenalku iältään 6 6.
En vieläkään voi käsittää, että tämä todellakin on totta! NP-ultrassa kaikki oli ok ja rakenneultrakin on jo takana hyvällä menestyksellä. Piskuinen mahamönkiäinen on jo kaikki 20 1 vanha ja silti vaan ihmettelen ja mietin, että miten tämä on mahdollista kaikkien näiden vuosien jälkeen???
En edes uskalla olla onnellinen, kun pelkään, että herään unesta ja huomaankin, että kaikki oli harhaa vain. Onko ketään muita jotka eivät uskalla nauttia raskaudestaan? Syystä tai toisesta?
25-vuotiaana minua tutkittiin asian tiimoilta löytämättä mitään parempaa syytä hedelmättömyyteeni.
Uusinta tutkimukset aloitettiin pyynnöstäni viime kesänä, halusin saada tähän minulle erittäin kivuliaaseen asiaan sinetin, olenhan jo 32-vuotias.
Kilpirauhasissa oli pientä vajaatoimintaa,kiertoni todettiin todella epäsäännölliseksi ( 36 - ? kp) ylipainoa enemmän kuin tarpeellista, tupakoin ja käytin alkoholia viikottain.... Sovittiin kesäkuussa, että parannan elintapojani ja kilpirauhasten lääkitys määritellään kunhan seuraavat kuukautiset alkaa.
Seuraavia kuukautisia ei tullut, mihin olinkin tottunut, saattoihan mennä vuosikin ettei minulla tullut kuukautisia lainkaan. Syyskuun alussa huomasin oireilevani kuin olisin raskaana, mutta en halunnut tehdä enää yhtään raskaustestiä, olinhan tehnyt niitä haamuoireitteni takia jo kymmeniä jos en satoja kertoja viimeisinä vuosina. Enkä halunnut pettyä enää kertaakaan.
Mutta, mutta. Kuinkas sitten kävikään, eräänä kauniina aamuna oksensin, kun haistoin kahvin tuoksun. Silloin tajusin, etä pakkohan se testi on tehdä, ei tää ole enää normaalia. Ja erittäin vahvat punaiset viivat siellä olikin!?!
Soitin saman tien sairaalaan jossa minua oli aloitettu tutkimaan ja kerroin uutiset. Ei muuta kuin varhaisultraan josta löytyi pieni ihmisenalku iältään 6 6.
En vieläkään voi käsittää, että tämä todellakin on totta! NP-ultrassa kaikki oli ok ja rakenneultrakin on jo takana hyvällä menestyksellä. Piskuinen mahamönkiäinen on jo kaikki 20 1 vanha ja silti vaan ihmettelen ja mietin, että miten tämä on mahdollista kaikkien näiden vuosien jälkeen???
En edes uskalla olla onnellinen, kun pelkään, että herään unesta ja huomaankin, että kaikki oli harhaa vain. Onko ketään muita jotka eivät uskalla nauttia raskaudestaan? Syystä tai toisesta?
Vastaukset 8
Vanhimmat
Onko kilpirauhasarvojasi seurattu koko raskauden? Tai oletko lääkityksellä? Raskauden aikanahan ei saisi missään nimessä olla vajaalla koska sikiölle seuraa neurologisia vammoja! Siskollani on tällainen erityislapsi ja vain lääkärien laiminlyöntien vuoksi.
juu, kyllä niitä seurataan aktiivisesti verikokeilla joten sen puoleen asia on hoidossa. Senkin takia menin käymään sairaalassa heti kun oli tehnyt positiivisen testi :)
Otahan ne arvot paperille itsellesikin ylös äläkä luota lääkäreihin suinpäin. Mulla jätettiin annostusta nostamatta ja annettiin mennä raskausaikana vajaatoiminnalle! Väitettiin vaan arvojen olevan kunnossa, vaikka eivät todellakaan olleet. Yksityinen endokrinologi korjasi homman, onneksi. Toivon vaan että lapsellani ei ole mitään vikaa.
Onko sulla siis tyroksiinilääkitys?
nauti raskaudesta. tee hyviä toiveita muille ja ole ystävällinen muille, niin hyvä karmasi kasvaa. Vaikk a onhan sulla sitä hyvää karmaa jo olemassa kun sait noin hienon ja ihanan "yllätyksen". :)
Olipa ihanaa lukea viestisi, varmaan ihan mahtavaa saada tuollainen ylläri!
Kaikkea hyvää odotukseesi ja riemukasta uutta vuotta koko perheelle! :)
neuvoista ja onnitteluista!! Täytyykin kysyä ensi viikolla verikokeiden tuloksista neuvolasta.
Olen itse ollut aina skeptinen enkä ole uskonut mihinkään hyvään karmaan, MUTTA jostain syystä olen alkanut uskoa ihmeisiin :))
Kaikkea hyvää myös teille kaikille vuodelle 2009!
Ei tätä miun tarinaa kyllä voi tuohon verrata, mut oli raskaus aikamoinen ylläri meillekkin. Miehelle oli sanottu jo aikoja aikoja sitten että et ehkä tule saamaan koskaan lapsia. Sen takia ei ollut entisten tyttöystävienkään kanssa mitään ehkäisyä käyttäny, eikä koskaan kukaan heistä raskaaksi tullut.
Mie rupesin sit ku oltiin reilu vuosi oltu ilman ehkäsyä et haluun että mennään lääkärille ja selvitetään että onko se nyt ihan täysin mahotonta saada lapsia vai onko vielä toivoa. Ja PAM! plussa tuli, ennen ku mihinkään kerettiin edes soittaa!!
En usko tätä ihan kokonaan todeksi ennen ku saan tän vauvan mahastani syliin ja nään omin silmin että siinä se on. Onneks siihen ei oo enää kauan, LA 13.2.
Mut jotenkin on vähän sellanen pidättäytyny olo ollu koko raskauden ajan, et vaikka sen nyt järkevänä ihmisenä todeks tiiän kaikkien ultrien ja muitten jälkeen ja maha on hiton iso ja vauva potkii niin silti.. kyllä tässä vähän niinku sillä meiningillä mennään ku henkeä pidättelis ja sormet ristissä odottelis sitä et pikkunen syntyy.
Kiva kuulla, että muillekin on käynyt näin onnellisesti!
Mut eikö olekin aika veikeätä just tuo ettei edes oikein uskalla hengittää kunnolla menettämisen pelosta? Kait sitä haluaa suojella itseään enemmiltä pettymyksiltä tai jotain.
Mut onneksi teillä ei ole enää pitkä aika odotella, muutama viikko vain. Onnea teille molemmille!