Nyt se iski, masennus...
Poika on jo miltei 10kk. Päätin juuri lopettaa imetyksen koska poika vaan pureksii tissiä.
Samoihin aikoihin alkoi mieli olla maassa joka päivä. En jaksa mitään tehdä. Itkettää vain ja tunnen itteni huonoksi. Neuvolaan en voi mennä jutteleen. Ne ihmiset siellä ei tunnu ymmärtävän mitään...
Onko muilla ollu/on samanlaisia tuntemuksia imetyksen päätyttyä? Oisko tää joku hormoonijuttu, vai ihan tavallista syysmasennusta.
Jaksamista teille kaikille!
Poika on jo miltei 10kk. Päätin juuri lopettaa imetyksen koska poika vaan pureksii tissiä.
Samoihin aikoihin alkoi mieli olla maassa joka päivä. En jaksa mitään tehdä. Itkettää vain ja tunnen itteni huonoksi. Neuvolaan en voi mennä jutteleen. Ne ihmiset siellä ei tunnu ymmärtävän mitään...
Onko muilla ollu/on samanlaisia tuntemuksia imetyksen päätyttyä? Oisko tää joku hormoonijuttu, vai ihan tavallista syysmasennusta.
Jaksamista teille kaikille!
Vastaukset 2
Vanhimmat
Älä vaivu siksi masennuksee.Joutaa sen imetyksen jo lopettaakkin kun alkaa pureksia.Ei se susta tee huonoo.Ajattele positiivisesti, lapsesi otti ensi "askeleen" itsenäistymistä kohti, kun imetys loppui.Ei siitä imetyksestä enää tossa vaiheessa oo mitään muuta hyötyä, kuin se on helppo tapa ruokkia lapsi.
...tuttavaperheen äidin kanssa, kun heillä on kanssa 11kk ikäinen pikkuneiti jonka rintaruokinta oli vähän aikaa sitten lopetettu purukaluston nopean kehittymisen takia (heh) :)
Kyseinen äiti jatkaa pulloruokinalla ainakin vielä toistaiseksi (omistavat maatilan, maito tulee omista lehmistä :), ja pointtina on kai se, että lapselle on imettämisessä ihan yhtä tärkeää se läheisyys äidin kanssa, kuin itse ravinto.
Neiti 11kk ainakin käpertyi kovin onnellisen näköisenä äitinsä kainaloon tuttipullo kädessä.
Joskus 20-luvulla kun omat isovanhempani ovat olleet pieniä, lapsia imetettiin 2-3 vuotiaiksi eikä loppuaikana varmaan enää sitä maitoakaan tullut rinnoista. Ideanahan tuossa oli se, että munasolut irtoavat heikommin äidin imettäessä, kuin tavallisesti.