toisuskoisten kanssa?
Avioituvatko lestadiolaiset
koskaan ns.
191473
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 19
Vanhimmat
se on syntiä
..kelpuutti lestadiolainen mies puolisokseen
Miehesi poikkeavan rohkea vl.
..Sillä niin se menee vl-lahkossa;että jos ottaa "uskottoman" (=lue ei-vl) kumppanin,nin silloin on tällä ratkaisulla kieltänyt oman uskonsa. Mutta älä heistä välitä, tai älkää kumpikaan välittäkö,vaikka tuomitsevat, kumppanuutenne on teidän oma asia ja hyvä niin. ..,Vl-lahkossa kehoitetaan aivan yleisesti nuoria valitsemaan "uskovainen" kumppani ja jos tätä ei löydy,niin se on Jumalan tahto ja siitä et voi valittaa ,vaan tyytyä osaansa yksinäisenä ja onpahan sinulla aikaa uskonsisarten/veljien lapsille ja sekä seurakunnalle myös, joista saat tyydytyksen tarpeellisuudestas.., hullua,eikö vaan?,mutta valitettavasti täyttä totta tuossa seurakunnassa. Toivottavasti yhä enenevässä määrin nuoret,aikuistuvat vl-ihmisetkin ymmärtävät,etttä toisinkin voi valita;niinkuin itselle parhaimmalta tuntuu.. Onnea teille ja nauttikaa toistenne seurasta.
..Kyllä me silti miehen kanssa ahkerasti seura penkkiä kulutetaan ja litramyynnistä spagettia haetaan ;)
Turhaan teitä kukaan tuomitsee, vain Jumala voi nähdä ihmisen sydämeen.
Naapurikunnassa eleli aika söpö vl-tyttö. Vaan saivat lestatavat jäädä, kun joku potkupalloilija vei. Taisi olla Albaniasta tai muusta takapajulasta.
!!!!!!
Siis, vain vl- serkukset keskenään - tietysti.
Tieteellisen perintötutkimukset kuitenkin osoittavat, että serkukset ovat aivan liian läheisiä.
Ilmenee paljon sukurasitusta, joka johtuu siitä, että on samanlaisia geenejä.
Suomen laki sen kylläkin sallii, mutta ei ole suotavaa.
T. A.
Sinulla ei ole mitään oikeutta tuomita ketään. On päinvastoin ihanaa, että rakkautta riittää myös yli rajojen. Ja hienointa siinä on se, että se on myös ihmisestä itsestään lähtöisin ... ei eletä minkään yhteisön kautta tms.
meneväni edes pikkuserkkuni kanssa naimisiin. Herregud!
Hei !
Seurustelen ei vl- tytön kanssa, tai olemme jo vuoden seurustelleet. En millään voi jättää häntä, kun kerran olen ihastunut ja rakastunut. Uskovainen haluaisin olla, mutta vl-yhteisö ei minua tekoineni sietäisi. Kunnes tulen päivänvaloon niin saan heidän tuomion ja sitä kautta ulos lammaslaumasta. Ymmärrän ja en ymmärrä, mutta ilman tätä henkilöä en kykene nyt elämään. Toivottavasti järkeni säilyy siinä tilanteessa, kun hoitajat kohdalleni tulevat. Rukoilkaa puolestani, jotta tahto tapahtuisi.. Jumala antaisi voimaa irtaantua tästä henkilöstä.. Tai minut kadotettaisiin tästä laumasta. Kovaa puhetta, mutta totta. Saapas nähdä, että pysynkö hengissä pitkään..
- Poikamies..
paikkaan erottamisesi sitten perustuisi.
Morsiamesi on myös Jumalan lapsi. Jumala tahtoo myös hänen pelastustaan.
Jumala on rakkaus ja vihaa hylkäämistä. Jos yhteisössäsi ei ole rakkautta morsiantasi kohtaan, he eivät ole Jumalam lapsia ollenkaan.
Jumala odottaa teiltä molemmilta uutta syntymistä. Oletko itse jo kokenut sellaisen? Ihmisen tärkein päämäärä on Jumalan lapseksi pääseminen.
Olen iloinen puolestasi, jos saatat uskoa Jeesukseen syntiesi sovittajana. Lisäksi sinulla on aito rakkaus lähimmäisiin, noihinkin, jotka tuomitsevat sinut.
Pidä kiinni Jumalan suurista lupauksista, säilytä uskosi ja kilvoittele hyvän omantunnon rauhan kantajaksi. Hylkää ihmisten mielipiteet, mutta suhtaudu heihin rakastavasti.
Kerro, että morsiamesi on myös Jumalan lapsi, jonka Hän tahtoo johdattaa lammashuoneeseensa. (Tutki tarkkaan löytyykö se vl-liikkeestä).
uskon tähden? Surullista.
Ja vain siksi, ettei rakkaasi usko SRK:hon? Julmaa.
minunkin mieheni pohdiskeli noita asioita seurustelumme alkuaikoina. Mutta kuinka kävikään :)
Ollaan onnellisia yhdessä. Hänen valintansa hyväksyttiin ja minut toivotettiin lämpimästi tervetulleeksi joukkoon ;)
Siinäpä se onkin, että miten tässä jaksaa päivä toisensa jälkeen elää. Onko miehesi enää uskomassa laisinkaan. Syntiähän ei ole mennä naimisiin epäuskoise kanssa ilmeisesti.
Saapas nähdä miten käy..
Uskohan on henkilökohtainen. Tiedän henkilöitä jotka ovat menneet toisin uskovan kanssa naimisiin. Harvoin se kuitenkaan näyttää pitemmän päälle siunauksellista olevan. Olen ollut samassa tilanteessa kuin sinä. Itse rakastin toista niin paljon että kun toinen ei hyväksynyt uskoani, olisin luopunut omastani. Sitten vasta sanoi ettei rakastakaan minua niin paljon että haluaisi jakaa elämänsä kanssani. Arvaa miltä tuntui? No, menetin vuosiksi elämänhaluni ja uskoni ihmisiin, mutta löysin Jumalanvaltakunnan arvon ja syvimmän olemuksen uudelleen. Ja myös uskovaisen maailman ihanimman puolison. Kantapään kautta oppii. Tämä usko on viimeinen asia josta enää luopuisin.
..Kyllä on. sanoin miehelleni jo alussa, että en halua hänen luopuvan mistään hänelle tärkeästä, sillä rakastan häntä sellaisena kuin hän on. Itsekkin otin seurusteluaikanamme selvää lestadiolaisuudesta ja keskustelimme paljon. Olin valmis muutokseen,enkä kadu sitä hitusenkaan vertaa.