itkevänsä joskus? milloin on lupa itkeä?
saako mies itkeä? milloin lapsen pitää olla niin aikuinen ettei enään saa itkeä?
saako mies itkeä? milloin lapsen pitää olla niin aikuinen ettei enään saa itkeä?
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
päivttäin,en kylläkään surusta vaan siksi etten muuten kestä lukea näitä "leppoisan"pulinapalstan ah niin ikivihreitä viestejä =)))
No oikeasti,saatampa joskus oikeasti itkeä,kai se on inhimillistä,miehetkin saavat itkeä,kunhan eivät oo 5 promillen humalassa kuten eräs joskus tapasi tehdä,sitten sitä piiiilllitettiin niin että =)Pitääkö joskus olla niin aikuinen ettei voi itkeä?
etten itkenyt. elämä oli niin kovaa ettei ollut varaa itkeä. oli pakko olla vahva. lapset oli pieniä ja tarvitsivat äidin joka oli vahva.
mutta kun kasvoivat niin minullakin oli lupa näyttää tunteeni.
me riidellään tosi harvoin lasten kanssa. mutta heidän ilon asiat saavat minut usein itkemään. taikka siis onnenkyyneileitä valuuttamaan.
öillisillä retkilläni useinkin valutan kyyneleitä siis siksi että minulle on luoja suonut nuo ihanat lapset. (ja ihanat koiratkin vielä lisäksi).
toivon ettei minusta koskaan ja ikinä tule ihmistä joka ei uskalla tunteitaan myöntää. kun tunteet kuolee kokonaan ja ihmisestä tulee kyyninen, niin silloin on jo kuollut :-(
hyvää uutta vuotta sinulle Davalyan.
lasten edessä paljon vetistele,enkä nyt muutenkaan usein,joskus harvoin sitten =)Hyvää alkavaa vuotta vaan itse kullekkin.
Itken ilostakin. Mulla on aina ollut itku herkässä, sillä olen tunneihminen.
Mielestäni mieskin saa itkeä, ei osoita minusta heikkouden merkkiä, ja lapsista ei koskaa tarvitse tulla niin aikuisia että itkeminen pitää lopettaa.
aika harvoin, olen ällörealisti joka analysoi ja miettii asioita ei niinkään itke.
Läheisteni kuolemat ovat selkeästi sellaisia jotka aika ajoin itkettävät, niin ja miehenkin pitää osata itkeä.
Aikuisuudesta, pikkuveljeni kuoli auto-onnettomuudessa ja toinen pikkuveljeni kävi hänet tunnistamassa, silloin sanoin että olisin toivonut ettei veljeni olisi koskaan kasvanut niin aikuiseksi että hänen tarvitsi se tehdä.
tosiaankin etten itkenyt ollenkaan. en kyllä nukkunutkaan. pakko oli tunteensa kovettaa että jaksoi eteenpäin.
oi kamala sitä aikaa. tulee ihan paha olo ja oksettaa kun ajatteleekin. voi kun voisin kertoa mutta en tosiaankaan voi. täällä käy nämä "täydelliset" ihmiset kimppuun.
otan osaa pikkuveljesi johdosta :-(
tosi surullista. lämpöisen halauksen laitan sinulle. ja nyt itkettää.
elämäni noita menetyksiä lukuunottamatta on ollut varsin helppoa ja valoisaa, ja mitään vastaavaa kuin sinä en ole joutunut kokemaan.
Oikeastaan veljeni kuolemaan saakka minä tanssin, lauloin ja join, vaikka mitään niistä en tee, mutta elämä oli helppoa ja seesteistä.
Älä nyt kuitenkaan itke, nythän kaikki on paremmin, lapsesi ovat aikuisia, ja teillä on keskinäinen rakkaus.
en yleensä itke. mennyt on mennyttä.
tulee itkettyä, mut toivon että enemmän ilosta kuin surusta. Mun kyynelkanvat ne vaan toimii silleesti että olkoot se suru tai ilo niin vesi virtaa...siis vitsi...kait =)
Lasten itku onkin sitten asia erikseen, yleensä niitä toppuutellaan, mut kait vaan siksi että se pahaolo hellittäisi.
Itken mutta en muuten. Kai se mieskin voi itkeä jos on todellista aihetta mutta ei pidä joka asiasta ulista.