Avomieheni 18-vuotias poika edellisestä liitosta muutti meille asumaan muutama kuukausi sitten saadakseen elämänsä mallilleen (taustalla huonoa seuraa, huumekokeiluja ym.). Ammattikoulu oli jäänyt kesken, kun ei huvittanut muu kuin ryypiskely. Nyt meillä, uudessa paikassa, poika juo kaiket päivät kaljaa jos ei väkevämpää, ei osoita pienintäkään halua etsiä itselleen opiskelu/työpaikkaa (miksipä vaivautua, kun meillä saa asua ilmaiseksi kuin hotellissa eikä mies sano mitään ...) Poika vetelee myös psykologin kirjoittamia mielialalääkkeitä sekä unilääkkeitä, ja onkin joka päivä joko hilpeässä hiprakassa tai kuin puoliunessa. Ärsytyskynnys hänellä on todella matala, ja raivo nousee helposti pintaan jos pyytää tekemään esim. pienintäkään kotityötä. Hän on myös kiinnostunut teräaseista, temppuilee mm. perhosveitsellä, mistä en todellakaan pidä.
Avomiehelläni ja pojalla on ikäeroa lähes 40 vuotta, joten he elävät aika eri maailmoissa ja taitavana manipuloijana poika saa asiat näyttämään isän silmissä melko harmittomilta. Kysymys kuuluu: ylireagoinko minä, onko tällainen aivan tavallista? Miten motivoida poika hankkimaan itselleen oikea elämä?
Avomiehelläni ja pojalla on ikäeroa lähes 40 vuotta, joten he elävät aika eri maailmoissa ja taitavana manipuloijana poika saa asiat näyttämään isän silmissä melko harmittomilta. Kysymys kuuluu: ylireagoinko minä, onko tällainen aivan tavallista? Miten motivoida poika hankkimaan itselleen oikea elämä?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Tosi harmillista että taakka saada poika raiteilleen on langennut ikäänkuin "teille". En tiedä taustoja mitä kaikkea on tapahtunut mutta silti uskallan sinulle sanoa; Koti on sinun koti ja sinulla on sananvalta kuinka siellä eletään. Kotisi ei ole hotelli, jossa "palvelet" täysi ikäistä poikaa. Velvollisuuksien kauttta hän oppii vastuuta itsestään ja joskus toivottavasti myös muista. Pidä puolesi, siitä hyötyy myös poika!! Tsemppiä ja voimia sinulle oikein paljon!
myös isä näkemään aioiden todellinen tila.
Hänen on toki vaikea myöntää, että oma lapsi on "alamäessä" eikä hänellä ole voimia sieltä nousta.
Alkoholi, raivarit ja teräaseet=
pelottava yhdistelmä
HopHop, äkkiä tekemään jotain!
mutta niin monen eronneen isän lailla (vaikka erosta jo lähes 10 vuotta ja tapahtui yhteisymmärryksessä) hän tuntuu potevan syyllisyyttä poikaa kohtaan eikä osaa asettaa tälle minkäänlaisia rajoja. Tietää kyllä että joku tolkku tähän pitää tulla, tätä menoa pojalla ei ole minkäänlaista tulevaisuutta, mutta mitään ei kuitenkaan tapahdu. Eikä asiaa paranna isän matkatyö ja pitkät poissaolot...
Rupea sille kaveriksi ja juo sen kanssa kännit. Ala innostuun itsekin päihteistä ja uhkaile että otat sen päihteet. Kyllä se häipyy kun rakkain on vaaarassa.