Olen lukenut, miten täälläkin useimmiten tuomitaan abortti ja ymmärrän täysin sen kannnan. Olen myös itse ollut aborttia vastaan ja tavallani olen vieläkin, mutta elämässäni on tullut se hetki, kun ei vaan ole muuta vaihtoehtoa.
Tulin raskaaksi vahingossa muutaman kuukauden seurustelun jälkeen. Lapsen isä on ollut alusta asti sitä mieltä, ettei hän voi ottaa toista ihmistä vastuulleen tässä elämäntilanteessa ja varsinkin, koska me emme tosissaankaan ole tunteneet vielä niin kauan, että suhde olisi jo vakaalla pohjalla. Hänen mielestään olisi sama hypätä junan alle, kuin kantaa yhtäkkiä vastuu toisesta ihmisestä lopun elämäänsä. Lisäksi hän joutuu ottamaan ison velan piakkoin.
Hän ei siis ole millään tapaa valmis isäksi.
Sitten olen minä. Minulla on jo iso laina maksettavani ja vaikka minä periaatteessa haluaisin pitää tämän lapsen, tiedän etten voi. Haluan olla mieheni tukena, mutta en tiedä olisinko itsekään valmis äidiksi.
Pääsyy aborttiin on nyt kuitenkin se, ettemme haluta pilata tämän lapsen elämää epävakaudella ja muilla mahdollisilla kriiseillä ja haluamme, että lapsi olisi harkittu teko.
En ole vielä tehnyt aborttia, mutta aika siihen on varattu. Olen soimannut itseäni lukuisin kirosanoin, inhonnut itseäni ja itkenyt monta yötä putkeen: miksi tämän pitää tapahtua juuri nyt? Olen pyytänyt tältä lapselta miljoonat kerrat anteeksi sitä, etten voinut olla hyvä äiti ja toivonut, että joku päivä saisin anteeksi.
Minulla on kokoajan tunne, etten pysty tekemään sitä, mutta toivoa ei ole annettu. En lähde adoptioon, koska se olisi vielä kauheampaa kuin tämä minulle henkisesti. Tiedän soimaavani itseäni vielä pitkään ja tiedän, etten voi koskaan antaa itselleni anteeksi, vaikkakin tämä raskauden keskeytys tehdäänkin myös lapsen tulevaisuutta ajatellen, tai nimenomaan ajatellen sitä, ettei pieni viaton lapsi joudu kärsimään monta vuotta sitten siksi, etteivät isä ja äiti olleetkaan valmiita.
Koko tämä aika on särkenyt sydämeni ja mitä lähemmäksi tätä "tuomion" päivää tullaan, olen kokoajan pelokkaampi.
Anteeksi, rakastin sinua kovasti... :'(
Tulin raskaaksi vahingossa muutaman kuukauden seurustelun jälkeen. Lapsen isä on ollut alusta asti sitä mieltä, ettei hän voi ottaa toista ihmistä vastuulleen tässä elämäntilanteessa ja varsinkin, koska me emme tosissaankaan ole tunteneet vielä niin kauan, että suhde olisi jo vakaalla pohjalla. Hänen mielestään olisi sama hypätä junan alle, kuin kantaa yhtäkkiä vastuu toisesta ihmisestä lopun elämäänsä. Lisäksi hän joutuu ottamaan ison velan piakkoin.
Hän ei siis ole millään tapaa valmis isäksi.
Sitten olen minä. Minulla on jo iso laina maksettavani ja vaikka minä periaatteessa haluaisin pitää tämän lapsen, tiedän etten voi. Haluan olla mieheni tukena, mutta en tiedä olisinko itsekään valmis äidiksi.
Pääsyy aborttiin on nyt kuitenkin se, ettemme haluta pilata tämän lapsen elämää epävakaudella ja muilla mahdollisilla kriiseillä ja haluamme, että lapsi olisi harkittu teko.
En ole vielä tehnyt aborttia, mutta aika siihen on varattu. Olen soimannut itseäni lukuisin kirosanoin, inhonnut itseäni ja itkenyt monta yötä putkeen: miksi tämän pitää tapahtua juuri nyt? Olen pyytänyt tältä lapselta miljoonat kerrat anteeksi sitä, etten voinut olla hyvä äiti ja toivonut, että joku päivä saisin anteeksi.
Minulla on kokoajan tunne, etten pysty tekemään sitä, mutta toivoa ei ole annettu. En lähde adoptioon, koska se olisi vielä kauheampaa kuin tämä minulle henkisesti. Tiedän soimaavani itseäni vielä pitkään ja tiedän, etten voi koskaan antaa itselleni anteeksi, vaikkakin tämä raskauden keskeytys tehdäänkin myös lapsen tulevaisuutta ajatellen, tai nimenomaan ajatellen sitä, ettei pieni viaton lapsi joudu kärsimään monta vuotta sitten siksi, etteivät isä ja äiti olleetkaan valmiita.
Koko tämä aika on särkenyt sydämeni ja mitä lähemmäksi tätä "tuomion" päivää tullaan, olen kokoajan pelokkaampi.
Anteeksi, rakastin sinua kovasti... :'(
Vastaukset 62
Vanhimmat
Sinun täytyy nyt vaan saada voimaa ja tukea ja muistaa että se pienoinen pääsee kyllä hyvään paikkaan!
mitä olis voinut olla ja "juttelemalla" alkiolle. Ajattele järjellä ja järkevästi, älä tunteilla. Kentien myöhemmin asiat on paremmin ja lapsen on hyvä tulla.
tavoin surkea aborttiväki viekoittelee epävarmaa äitiä samaan traumojensa suohon.. on se niille niin harmillista että jollain on vielä sydän mukana päätöksen teossa, niinkun pitää ollakin, ja sitä tosiaan on parempi kuunnella. Usein juuri ne tunteella tehdyt päätökset osoittautuu myöhemmin parhaiksi.
No, sisimpänsä kylmettänyt aborttiväki valutti viemäriin lapsen mukana sen ainoan mahdollisen sydämensä..
siis kylmästi roskiin tai viemäriin??
Hyvä ja paras paikka sille on nyt äitinsä lämpöinen kohtu ja sitten aikanaan syli!!!
siis, ehkä tämä lapsi saa tulevaisuudessa sisaruksen, muttei se ole HÄN..
Miltä tuntuu saada lapsi ja samalla ajatella antaneensa aikaisemman lapsensa surmattavaksi?
Miltä se tuntuu sisaruksesta jos hän tietäisi äidin surmauttaneen toisen lapsen?
Mitä meidän sydämillemme on tapahtunut?
esimerkiksi oman lapsesi sinne parempaan paikkaan? Sairasta
Ei varmasti lohduta sinua juuri yhtään, mutta jottet luule itseäsi vielä kummalliseksikin ja soimaa siitä syystä lisää, niin kerron, että suunnilleen samat ajatukset sitä on pyörineet muidenkin päässä tilanteen ollessa konkreettisesti käsillä.
Saattohan sitä vaikka puolustaakin aborttioikeutta, mutta eihän nyt silti kukaan missään nimessä sitä itse tekisi. Oikeus pitää olla, mutta missään nimessä minulle ei... Aivan sama tilanne, eli "minulle sitä ei koskaan tehdä", kun on abortti oikeutta vastustaneilla. Joutuu syömään sanojaan, oli tausta mikä tahansa. Se on varmaan ihan perusihmisenä oloa, siitä ei kannata stressiä repiä.
Nyt teet mitä teet, kun varmasti tiedät mitä teet, niin onnea vaan jatkoon.
Allekirjoitan 1977:n sanat myös oman kokemukseni perusteella täysin.
Se on kova usko tuo "ei minulle voi noin sattua koskaan".
Mutta suurinpiirtein sama neuvo aloittajalle kuin 1977:lla: mieti nyt tarkasti ja perustele itsellesi, miksi ja minkä tähden ratkaisusi teet, on se sitten kumpi tahansa. Ja sen jälkeen pidä mielessäsi, että ratkaisut on tehtävä niillä tiedoin ja siinä tilanteessa ja vain luotettava jälkikäteen, että parhaansa on yrittänyt annetuin eväin. Käsittele ratkaisusi mahdollisimman hyvin niin ennen, sen aikana kuin sen jälkeenkin.
Onnea ja jaksamista!
lapsen ja tehdä sen mikä todella on hänelle(kin) parhaaksi. Tiedät varmasti itsekin että väkivaltainen kuolema se nyt ei ainakaan ole..abortilla pilaat ainakin lapsesi KOKO elämän totaalisesti!
Et kai vain usko surkean miehen lapsellisia uhkailuja?
Tuskin voit koskaan antaa anteeksi itsellesi jos asetat jonkun muun haluamiset (omiesi ja) lapsesi elämän edelle.
Muista myös että tämä saattaa olla ainoa tilaisuutesi koskaan saada lasta, oletko valmis luopumaan mahdollisesti koko äitiydestäsi yhden (ilmeisen typerän ja itsekkään) miehen vuoksi?
Se on hyvin epätodennäköistä että tämä olisi ainut kertasi tulla raskaaksi ja Et pilaa sikiön elämää saatat jopa pelastaa sen.
En minä tätä päätöstä ihan täysin miehen takia tee, mutta koen asian kuten hänkin, että lapsi on osa perhettä ja lapsen etuoikeuksiin kuuluu rakastavat vanhemmat. Ensinnäkin en tiedä, miten selviytyisin yksin ja jos selviäisinkin, olisi kauheaa selittää lapselle, että hänen isä ei halunnut tätä.
lapsen elämä (kuolleena?!) pelastuu viemärissä tai roskiksessa?? :DD
olisi rakastava vanhempi?? Olet varmaan kuitenkin parempaa kuin kuolema?
Ei lapselle sellaista isästä tarvitse selittää. On lukuisia lapsia joiden biologinen isä ei pidä yhteyttä, mutta heillä on muita miehiä elämässään. Sitäpaitsi moni mies alkaakin haluta lasta kiun nainen ilmoittaa suoraselkäisesti ettei suostu aborttiin, ja myöhemmin he usein kiittelevät ja arvostavat tätä ettei nainen aborttiviekoitukseen suostunut.
Parhaat päätökset tehdään tunteella, eli jos et haluaisi lastasi tappaa, ÄLÄ sitä tee. Ei kannata kuunnella noiden joidenkin tekojensa traumoissa rypevien puheita "järjestä" ym. läpinäkyvää houkuttelua.
Tässä maassa on lukuisia useidenkin lasten kanssa hyvin pärjääviä yksinhuoltajia, eikä kukaan kuole nälkään ym. köyhyyteen.
Älä kuuntele tätä kiihkoporukkaa, joka välittää sinusta vain siksi ja niin kauan, ettet tekisi aborttia. Päätös on sinun ja vaikuttaa sinun elämääsi ja jos katsot että näin on parasta kaikille, hyvä niin. Voimia koitokseen!
Tahtoisin tässä välissä kiittää kaikkia kaikista kommenteista. Ymmärrän hyvin, että monet vastustaa asiaa ja olen kiitollinen heille ketkä jaksavat tämän henkilökohtaisen hädän keskellä olla myös tukena.
En missään vaiheessa voi sanoa päätöksen olevan helppo. Myös minä monien muiden mukana pidän tätä lasta lapsena, en minään kasvaimena sisälläni. Minulla on jo se niin kutsuttu "äidin vaisto", tunne, että minulla on yhteys tähän lapseen, eikä se helpota tätä tuskaa yhtään.
Mutta en myöskään halua edes ottaa sitä riskiä, että tämän lapsen elämä tulisi olemaan yhtä helvettiä. Saattaahan olla, ettei se olisi, mutta mistä minä voin tietää. Mistä kukaan voi tietää?
Kärsin myös aika pahoista pahoinvointiongelmista ja mielestäni olen ansainnut ne kaikki. Toivonkin, että saisin kärsiä paljon tämän takia, sillä koen ansainneeni kaiken sen tuskan. Olen niin pahoillani, mutta näin on vaan kaikkein paras... :(
kiihkouskovaisten seuroissa...
"Parhaat päätökset tehdään tunteella, eli jos et haluaisi lastasi tappaa, ÄLÄ sitä tee. Ei kannata kuunnella noiden joidenkin tekojensa traumoissa rypevien puheita "järjestä" ym. läpinäkyvää houkuttelua. "
JÄRJELLÄ TE HIHHULIT ETTE PYSTY PÄÄTÖKSIÄ TEKEMÄÄN, KOSKA TEILLE EI NÄKÖJÄÄN SITÄ OLE ANNETTU!
Ja mistä ihmeen traumoista sinä puhut? Kuten olen todennut minulla ei niitä ole, päinvastoin elän oikein hyvin järjellä tehdyn aborttini jälkeen. Houkutella en ketään aborttiin tahdo, mutta järjellisiä kommentteja voin antaa.
Jos lasta ei TAHDO, teidän hihhuleiden mieliksikö se sitten pitäisi tehdä???
Ei lapsesi elämä tule olemaan huono, kunhan hän sen saa pitää ja aluksi kanssasi elää. Juuri se on varmaa. Rakastat lastasi jo nyt ja se riittää. Se riittää sinulle ja se riittää lapsellesi.
Koeta rauhoittua. Kaikki on hyvin. Jätä mielestäsi nuo ahdistavat aborttiajatukset. Ei abortti ole mikään vaihtoehto, se on lapsen loppu. Luota elämään sillä se on aina kuolemaa parempi. Älä luovuta lastasi kuolemalle vaan elämälle!
Olen tehnyt abortin joka oli itsestään selvä vaihtoehto.
En tietenkään tiedä missä vaiheessa menee raja siitä kuka on riski abortin teettäjä ja kuka ei, mutta tuollaiset äidin vaistojen heräämisjutut ei mitenkään lupaavalta kuulosta... Olethan tietoinen, että viides osa abortin teettäneistä naisista joutuu turvautumaan psykiatriseen apuun abortin jälkeen? Eli kyse ei ole mistään pikkujutusta...
Sinulla on yhteys lapseen? öööö... Minulle ei ollut taas yhtään mitään merkitystä koko lapsella, täysin arvoton solurykelmä, jota kutsun ja edelleen voin kutsua, ihan tunteettomasti lapsekseni, oma jälkeläinen, mikä tahansa ja se lopetettiin, eliminoitiin, tapettiin, ihan miten vain. Siitä olisi voinut kasvaa seuraava suomalainen rauhan nobelisti tai ihan mitä vain, mutta se deletoitiin alkuunsa. Kaiken tämän voin sanoa minkään heilahtamatta sisälläni ja sen kaiken pystyin jo silloin ajattelemaan.
En todella tiedä miten paljon yhteyttä voisi tuntea, minkä verran merkitystä lapselle voisi antaa ja silti kestää, että se abortoidaan... Mutta minusta huolestuttavalta kuulostaa jo jonkinlaisen yhteyden olemassa olo, olen kuvitellut, että me jotka teemme täysin varmoina abortin emme tunne yhtään mitään merkityksiä tai yhteyksiä... Onkohan abortti ihan varmasti sinun juttusi?
"Mutta en myöskään halua edes ottaa sitä riskiä, että tämän lapsen elämä tulisi olemaan yhtä helvettiä. Saattaahan olla, ettei se olisi, mutta mistä minä voin tietää. Mistä kukaan voi tietää?"
Et sinä eikä kukaan muukaan voi koskaan antaa mitään takuita yhdenkään lapsen elämälle. Lapsen saaminen on aina hyppy tuntemattomaan, riski.
On terveen merkki, että haluat antaa lapsellesi mahdollisimman hyvät eväät elämälle. Juuri niin vastuullinen vanhempi tekee. Jokainen punnitsee omalla kohdallaan omat kykynsä ja jaksamisensa ja tekee päätöksensä sen mukaan. Jokaisella on myös ihan eri kohdissa ne merkkipaalut, joiden kohdalla katsoo riittävän hyvän elämän edellytysten olevan kohdallaan. Siksi kukaan ulkopuolinen ei voi tulla sinulle sanomaan, mitä kuuluu tehdä. Vain sinä itse voit sen päättää.
Olet vaikean ratkaisun edessä, ja silloin mieli askartelee herkästi sellaisten asioiden kanssa, jotka loppupelissä ovat aika mitättömiä. Koeta hetki miettiä omaa elämääsi pidemmällä aikavälillä. Mieti, millaista elämäsi on viiden vuoden kuluttua. Sinulla voi silloin olla 4-vuotias lapsi, voit olla yksinhuoltaja ja taloudellisesti tiukoilla. Tai voit olla vasta perustamassa suunniteltua perhettä miehesi kanssa. Tai sinulla voi olla jo useampiakin lapsia. Ja niin edelleen - kokeile eri vaihtoehtoja! Entä mikä on tilanteesi kymmenen vuoden kuluttua?
Et tietenkään voi tietää, mikä vaihtoehdoista on lähinnä totuutta - sen näyttää aika. Mutta mieti, tuntuuko sinusta hyvältä, luontevalta ja oikealta se ajatus, että nyt odottamasi lapsi olisi mukana elämässäsi niin hyvässä kuin pahassa. Sillä se ratkaisu sinun on nyt tehtävä, otatko juuri tämän lapsen vastaan ja huolehdit hänestä, käypä elämässäsi muuten miten tahansa.
Yritä olla rehellinen itsellesi. Et ole selitysvelvollinen kenellekään muulle, et ainakaan kenellekään täällä. Älä anna muiden ihmisten mielipiteiden vaikuttaa päätökseesi.
Pahoinvointi tulee ja menee, samoin raskaushormonien aiheuttamat tunnemyrskyt. Ei niitä kukaan ansaitse, et sinäkään :)
Voimia ja viisautta vaikean päätöksen tekemiseen!
Siis sinun mielestäsi tämän pariskunnan pitäisi erota? Entä jos tämä nainen rakastaakin miestään ja/tai ei halua ýksinhuoltajaksi? Vähän perspektiiviä kiitos.
Abortti-asiamiesten menetelmään kuuluu asettaa jo elävän lapsen henki kyseenalaiseksi, harkintaan ja mahdolllisen lopettamisen kohteeksi. Aborttiverkosto pyrkii mahdollisuuksien mukaan korostamaan itsekkyyttä ja yrittää näin rakentaa näennäistä ristiriitaa lapsen ja erilaisten skenaarioiden välille. Näin hivutetaan epävarmaa äitiä kohti lapsen abortointia.
Mitään päätöstä ei tarvita. Lapsi on jo olemassa ja elää elämäänsä. Luonnon järjestys ja äidin sydän tuntevat että on velvollisuus suojella lasta - niiltäkin vaaroilta, jotka ahdistavat lapsen henkeä jopa inernetin yli.
he ovat aviopari, joten mitään vahinkoa ei tapahdu. Jos mies ehdottaa naiselleen aborttia, se on sellainen loukkaus, jota ei tarvitse antaa anteeksi. Minä ainakin tekisin heti bänet sen ukon kanssa.
Lapsi on sitten kun se on syntynyt ja elää.
Alkiota menee muutenkin hukkaan maailmassa miljoonittain jo alkuraskauden aikana, haitanneeko muutama lisää.
Olisitte hyvillänne että abortin saa, se on pelastanut monen naisen elämän.
muista koko asiaa.
Satuin palstalle ja ihmettelen suuresti.
En yllytä aborttiin mutta joskus se vain on ehdottomasti parempi ratkaisu kun synnyttäminen.
Tälle aloittajalle sanoisin että sulla on väärä asenne, kun kerran haluat abortin niin tuollaisilla ajatuksilla vain pilaat mielenterveytesi.
Tai älä sitten tee aborttia jos aiot surkutella asiaa loppuikäsi.
Itselleni tehty 3 aborttia, ja en kadu.Onhan ehkäisy ja katumuspillerit keksitty ja nykyään käytössä. Itselleni piti tehdä "laittomat"abortit.Nimim.2 lapsen äiti
"Lapsi on jo olemassa ja elää elämäänsä. Luonnon järjestys "
Biologisesti ajatellen lapsi ei ole vielä olemassa, koska sen pitää biologisesti ajatellen ensin kehittyä sellaiseksi. Luonon järjestykseen puututaan muutenkin mm. ehkäisemällä, joten abortilla tehtävä jatkokekityksen ehkäisy tuskin on moraalisesti sen kummempi asia.
sen että alkio on olemassa ja tietynikäinen lapsi/ihminen, etkä jankkaisi noita mutujasi joka väliin :D On "vähän" moraalista eroa siinä, estetäänkö jonkun koko oleminen vai TAPETAANKO jo oleva!!!
väittänyt ettei alkio 'olisi olemassa'. Totta kai se on olemassa. Se vain ei ole kehittynyt ihminen, kuten vauva. Sukusolutkin ovat kehittymättömiä ihmisiä ja ovat olemassa.
yhtä pitkälle kehittynyt kuin vauva, kuka nyt niin on väittänytkään :DD silti ne kumpikin ovat kehittyviä ihmisiä.
Sukusolut ovat toki olemassa mutta eivät ole ihmisyksilöitä eikä siten ihmisiäkään.
Joku uusi biologian oppisuunta, että sukusolut eivät ole ihmisiä tietyssä elämän kehitysvaiheessa, aivan kuten on alkio, vauva, lapsi, teini, aikuinen, vanhus...
Saako kyseisestä uudesta opista jotain tieteellistäkin nähdäkseen, vai täytyykö luottaa vain sinun mutuusi?
Jep. Kumpi on parempi/pahempi?
Synnyttää aidosti lasta aiemmin kaivaten TURVALLISIIN JA VAKAISIIN (sekä taloudellisesti ETTÄ henkisesti) olosuhteisiin VAI
jokin "paniikkisynnytys" vain siksi, että "muuttuu murhaajaksi" muuten?
Katsotaanpas nyt ihan rauhassa, miten asiat ovat.
"Pääsyy aborttiin on nyt kuitenkin se, ettemme haluta pilata tämän lapsen elämää epävakaudella ja muilla mahdollisilla kriiseillä ja haluamme, että lapsi olisi harkittu teko."
Ei lapsen elämää voi pahemmin ja peruuttamattomammin pilata kuin abortissa surmauttamalla. Lapsesi elää jo ainutkertaista elmäänsä eikä hänellä ole toista vaihtoehtoa, eikä sinullakaan juuri tämän lapsen kanssa kasvamiseen.
Ei lapsi odota eikä tarvitse ihmettä eikä kenenkään elämä ole vailla vaivoja. Se on elämää ja juuri sitä lapsesikin elää ja haluaa elää.
Lapsi ei ole teko. Lapsi on ihminen.
"En ole vielä tehnyt aborttia, mutta aika siihen on varattu. Olen soimannut itseäni lukuisin kirosanoin, inhonnut itseäni ja itkenyt monta yötä putkeen: miksi tämän pitää tapahtua juuri nyt? Olen pyytänyt tältä lapselta miljoonat kerrat anteeksi sitä, etten voinut olla hyvä äiti ja toivonut, että joku päivä saisin anteeksi."
Miksi teettäisit lapsellesi abortin, kun tunnet sen olevan väärin? Asiat järjestyvät. Raha ja tavarat asettuvat paikalleen, kunhan on elämää. Sinä olet varmasti hyvä äiti nyt ja voit olla sitä jatkossakin. Jos abortoit lapsesi, millaisen tuskan luulet saavasi kannettavaksesi kun jo pelkkä aikomus itketää... Oletko varma, ettei se seuraa sinua koko elämäsi kaaren?
"Minulla on kokoajan tunne, etten pysty tekemään sitä, mutta toivoa ei ole annettu."
Kuulehan, mikään ei estä sinua huolehtimasta lapsesta. Kaikki menee hyvin. Alä surmauta lastasi ja traumatisoi itseäsi vastentahtoisessa abortissa. Pidä itsestäsi ja lapesta huolta.
"Tiedän soimaavani itseäni vielä pitkään ja tiedän, etten voi koskaan antaa itselleni anteeksi,"
usko siis itseäsi äläkä tee sellaista mitä pidät vääränä.
"vaikkakin tämä raskauden keskeytys tehdäänkin myös lapsen tulevaisuutta ajatellen, tai nimenomaan ajatellen sitä, ettei pieni viaton lapsi joudu kärsimään monta vuotta sitten siksi, etteivät isä ja äiti olleetkaan valmiita."
MIten abortti voitaisiin tehdä lapsen tulevaisuutta ajatellen, kun aboritissa lapsen elämä ja tulevaisuus päätetään? Ole järkevä.
Älä pane ulkoisia paineita lapsen edun nimiin. Ei lapsi mitenkään kärsi vanhemmistaan, vaan rakastaa teitä yli kaiken. Olette valmiita ja kasvatte lapsen mukana. Vanhemmuus on matka lapsen kanssa.
"Koko tämä aika on särkenyt sydämeni ja mitä lähemmäksi tätä "tuomion" päivää tullaan, olen kokoajan pelokkaampi."
Kuule siis sydäntäsi.
"Anteeksi, rakastin sinua kovasti... :'("
Rakasta siis lastaasi, kun hän jo kasvaa kohdusssasi. Silloin kaikki muut asiat järjestyvät parhain päin.
Ole rohkea, kuuntele sydäntäsi, kuule lapsesi elämä. Lapsesi kuulee sydämesi lyönnit.
Toivottavasti tämä lapsi pelastuu, hirvittää miksei useammatkin rohkaise ja kannusta äitiä, siitä, että hän kyllä pärjää. Äitiyshän usein vahvistaa naista, kun hän rakastaa lastaan ja tahtoo taistella tämän puolesta..sitä samaa rakastavaa rohkeutta toivon tälle äidille. Pidä rakas ja ainutlaatuinen lapsesi !!
sinun asiasi ovat huonosti, niin lapsesi asiat voivat tulevaisuudessa olla paremmin. Jos suhde poikaystävääsi on huono ja hän painostaa aborttiin, niin tee bänet. Älä tee aborttia, jota joutuisit katkerasti katumaan!
Olen tehnyt abortin periaatteessa samoista syistä kuin sinä. Olen itse kutakuinkin sinut asian kanssa ja minulle se oli oikea ratkaisu.
Pakko sinun ei ole aborttia tehdä, muista se. Äläkä tee sitä, ellet ole varma. Mieti tarkkaan.
Jos haluat lapsen pitää, niin sitten pidät ja pärjäät sen kanssa mainiosti. Jos et pidä lasta, selviät siitä kyllä.
Kerrot itse, että "äidin vaistosi" ovat heränneet. Tuo on yleensä kyllä merkki siitä, että voit todella myöhemmin katua aborttia. JOSKUS se on tosiaan ainoa mahdollisuus, mutta laske esim. yhteiskunnan etuudet (lapsilisä yh. lisä elatusapu). JOS sinulla on lapsi niin saat tosiaan monia tukia, jotka ovat alussa ison tuntuisia (jos siis et osta uusia tarvikkeita lapsellesi) ajan oloon tukien suhteellinen osuus vähenee (lapsi kasvaa ja tarvi enemmän), mutta silloin voi olla jo taloudellinen tilanne parempi.
Kerrot myös, että olet ottanut ison lainan - miksi? JOS kyseessä asunto- tai autolaina niin kohde myyntiin ja äkkiä vuokralle / julkisen liikenteen ystäväksi!
Selviät, jos niin päätät!
Jos lasta ei halua. Mielestäni elämäntilanteenne ei tällä hetkellä puolla lapsen synnyttämistä. Jotkut pärjää, aika monet ei. Se on fakta mitä nämä uskovaiset eivät tunnu täällä ymmärtävän. Lapsen synnyttäminen ei ole mikään mielijohde, se on lopun elämän projekti. Ja siitä tulee helvetin raskas projekti jos lapsen perhesuhteet eivät ole kunnossa.
Abortin jälkeisiä mielenterveysongelmia ei tarvitse pelätä, annat itsellesi anteeksi ja hyväksyt sen että lapsen aika on joskus toiste. Olen tehnyt teini-ikäisenä yhden keskeytyksen ja nyt joudun tekemään toisen. Ehkäisystä huolimatta. Tavallaan se tieto siitä että tein kaiken oikein ja tulin silti raskaaksi helpottaa omaa valintaani. Se mitä sinulla on tarjottavana sille lapselle on huomattavasti tärkeämpää kuin pelkkä synnyttäminen. Ei se solurykelmä sisälläsi ole vielä lapsi. Se on alku, joka voi päättyä myös luonnon tahdosta milloin vain. Noiden tukien varaan en perhe-elämääni asettaisi. Loppujen lopuksi yh-äidit lastensa kanssa tulevat ilman työtä toimeen surkeasti. Siinä joutuu varttuneemmalle lapselle selittämään ei-oota- joka käänteessä. Vierestä olen seurannut.
Kannattaa ihan järjellä miettiä riittääkö se oma kantokyky. Masennus voi iskea myös raskauden jälkeen, lapsen koliikin takia, rahaongelmien vuoksi, omien voimavarojen pettäessä jne. ja silloin sitä räpistellään yksinään.
Olen nähnyt useita tapauksia missä olisi ollut paljon parempi tehdä abortti: isä on ollut huumeidenkäyttäjä ja äidistäkään en ole aivan varma. Lapsesta tulee tässä tapauksessa nk:lintulapsi. Mitäs tähän sanotte:uskovaiset. Teillä ei ole mitään käsitystä todellisuudesta. Kiellätte sen olemassaolon ja vain veisaatte.
että synnytät lapsesi! Ei kukaan tai mikään voi pakottaa sinua abortiin.
Jos olet ostanut asunnon ja ottanut siihen ison lainaa, niin myy se ja muuta muualle vuokra-asuntoon tai neuvottele pankin kanssa, että saisit parin seuraavan vuoden aikana maksaa vain korot. Myös opintolainan maksusta voi saada vapaa vuosia, kun sopii pankin kanssa. Opintolainaan on valtion takaus, joten sen voi hätätilassa jättää maksamattakin.
Olen saanut täällä paljon asiallisia ja viisaitaikin vastineita aloittamalleni keskustelulle, kiitos näistä.
Tämän oman lainani kanssa on se tilanne, että se on tosiaan iso asuntolaina ja minun ei ole miltään kannalta järkevää myydä nyt tätä asuntoa. Tiedän kyllä, että pankin kanssa voi neuvotella monista takaisinmaksutavoista, mutta pyrin hoitamaan taloudelliset asiat kunnialla kotiin.
Myös mieheni pelkää, että tämä tilanne hajoittaa suhteemme, eikä kumpikaan meistä todellakaan halua sitä, vaan nimenomaan kumpikin meistä haluaa perustaa perheen - sitten kun aika sille on oikea ja voimme taata lapsellemme edes taloudellisesti onnellisen lapsuuden. Ja onnellisen myös sen suhteen, että suhteemme on niin vakaalla pohjalla, että voimme kummatkin kantaa vastuun kolmannesta ihmisestä.
Minä tiedän, että minulla olisi täysi mahdollisuus antaa tälle lapselle elämä kohdun ulkopuolellakin, mutta en voi taata, että se elämä olisi tällä hetkellä kovinkaan onnellinen ja se tekee minut surulliseksi.
mennä!
Jos taas kyseessä on aviomies, niin muistuta hänelle avioliiton tarkoituksesta. "Avioliiton tarkoitus on perheen perustaminen", kuten siviilivihkimiskaavassa asia ilmaistaan. Äläkä missään tapuksessa tee aborttia, vaan taistele lapsesi hengestä.
pidettiin pitkiä palavereja asian tiimoilta. Päädyttiin lopulta aborttiin, koska se tuntui kaiken jälkeen siinä tilanteessa oikealta ratkaisulta.
Nykyään kaksi yhteistä lasta, ja kaikki suht koht ok. Abortti ei ole päivittäinen puheenaiheemme, koska se keskustelu käytiin jo aikanaan.
Kannattaa miettiä asia nyt perinpohjin, niin myöhemmin ei ole mitä jossitella.
Jos abortti tuntuu oikealta, niin se silloin myös on sitä. Mutta jos tuntuu, että ei niin ei se silloin myöskään ole sitä.
Tsemppiä.
Olen kauhuissani, koska monet täällä ovat sanoneet, että minun ei pitäisi tuntea näin voimakkaita tunteita lasta kohtaan jos kerta silti aion tehdä abortin.
En tiedä olenko huono ihminen siksi, että tunnen suurta surua ja menetys on valtava, vaikka se onkin minun käsissäni, annanko lapseni kuolla vai en.
Olen niin pahoillani kokoajan, että pahaa tekee, mutta päätökseeni on vaikuttanut paljos myös mieheni näkökulma asiaan, sekä oma että lapsen hyvinvoinnin mahdollisuus. Mielummin annan nyt lapseni "hyvään paikkaan" tai "suojeleviin käsiin", kuin että antaisin hänelle huonot lähtökohdat elämälle ja välttelisin sillä omaa mielipahaani. Voi olla, että tämä tekee todella pahaa mielenterveydelle, mutta minä olen valmis ottamaan sen kaiken surun vastaan. Toivon vain, että saisin edes jostain hieman tukea...
helppo juttu. Minusta sinä vaikutat hyvin vastuuntuntoiselta ja tunneterveeltä ihmiseltä, jos noin ajattelet.
Minusta sinun pitäisi kyllä jutella lääkärin kanssa asiasta vähän pitempään. Lääkärit Suomessa ovat todella fiksuja ja empaattisia kuten suurin osa hoitohenkilökunnastakin.
Pelko pois. Puhumalla asiantuntijoiden se ajatus kypsyy suuntaan tai toiseen ei hautomalla täällä, missä ihmisillä ei välttämättä ole niin jaloja motiiveja keskustella suunnasta tai toisesta, vaikka väittävät niin.
sinä olet hänet lähettämässä. Lapsellasi voi siitä huolimatta olla ihan hyvä elämä, vaikka sinulla on nyt ongelmia. Ongelmat voidaan aina voittaa.
Entä, jos menetät järkesi kokonaan abortin jälkeen ja sinusta tulee työkyvytön ihmisraunio, koti menee vasaran alla ja avomies jättää sinut? Mielisairaana et koskaan enää saa omaa kotia, aviomiestä etkä lasta.
Puhu se ukkosi ympäri tai jätä hänet. Se on neuvoni. Älä mene tuohon varaamaasi aikaan sairaalaan. Ei aborttia ole mikään pakko
tehdä, vaikka avomies painostaisikin sinua.
Emme voi tukea ketään tekemään aborttia. Tuemme vain niitä, jotka haluavat synnyttää. Ymmärrät kai, että emme voi sanoa kenellekään: mene ja tee abortti.
Äidinvaistosi ovat heränneet, viestejäsi luettuani on helppoa todeta, että kohdallasi abortti tulee olemaan väärä päätös. Miestäsi en ymmärrä, painostaminen on erittäin rumaa.
itselläni sama vaikea päätös edessä... ensi viikolla olisi aika. tiedän ajattelevani itsekkäästi ja sydämeni on täysin särkynyt. tällä hetkellä on vain totaalisen väärä aika. en ole tämän kaiken keskellä enää edes varma tunteistani miestäni kohtaan. sen tiedän että yksin en vauvan kanssa jaksa, minulla jo ennestään pieni lapsi jonka kanssa elämme kahden. taloudellisesti olen koko ajan tiukoilla ja moni asia kertoo päätökseni olevan oikea. silti olen niin surullinen, en haluaisi missään nimessä tehdä tätä ja olen itkenyt yöt, olen itkenyt päivät... kaikki vaihtoehdot vain tuntuvat niin huonoilta... tiedän miten paljon lapsi tuo iloa ja onnea. ajatukseni ovat niin ristiriitaiset. välillä olen jo puhelin kädessä perumassa aikaa, toisena hetkenä taas olen aivan varma että keskeytys on ainoa oikea päätös... tämä on raskaampaa kuin ikinä olisin osannut edes kuvitella... ja paljoa ei oloa helpota nämä tyhmät kiihkoilijat täällä. ja juuri kaikkein pahimmalta tuntuu että se on oma päätös... kun vain voisi ostaa lasipallon ja ennustaa tulevaisuuden, se voi olla mitä tahansa.
ja asioilla on tapana järjestyä. Anna lapsesi sisaruksen elää, heistä on iloa toisilleenkin! Lapsille on iloa ja turvaa psyykisesti eheästä äidistä. Fyysisesti voi olla alkuun rankempaa kahden pikkuisen kanssa (saat apua, etsi tukiverkkoa!), mutta se on ohimenevää ja pieni hinta lapsesi elämästä. Se ei ole verrattavissa abortin suruun ja syyyllisyyteen joka kestää tavalla tai toisella loppuelämän. Sinussa versoo kokonainen uusi ihmiselämä, ota se ilolla ja kiitollisuudella vastaan, mitä elämä antaa!! Onnea odotukseesi!
yhdenkin kanssa on joskus todella raskasta yksikseen... sydän ja järki sanovat niin erilailla...
sen mikä TUNTUU oikealta ja parhaalta, ja se ei ollut lapsen surmaaminen abortissa. Eikö yleensä ne sydämen päätökset osoittaudu myöhemmin parhaiksi? ;) tietysti järkeäkin on hyvä käyttää mutta sydänkin kannttaa pitää aina mukana! Minulle se järki sanoi aikanaan että kyllä me aina jotenkin pärjätään (on pärjätty hyvin!) ja asioita on turha murehtia liikaa etukäteen.
Mutta aikaa sinulle voi antaa.
Jos nyt et tee aborttia niin saat lisää aikaa lapsen syntymään asti.
Kun lapsi syntyy on mennyt paljon aikaa eteenpäin ja ehkä silloin elämäntilanteesi on sellainen että voit pitää lapsen itselläsi.
Ja jos lapsi ei vielä silloinkaan mitenkään sovi elämääsi, niin voisitko antaa lapsen adoptioon?
Lapsen syntymään on kuitenkin pitkä aika ja jos et tee nyt aborttia niin lapsesi saa elämän. Ja ehkä mies on silloin valmis isäksi...
Kirjoituksestasi päätellen abortti ei tunnu hyvälle vaihtoehdolle, jos nyt jo itket lapsesi kohtaloa niin voin vain kuvitella kuinka pahalta sinusta tuntuisi mahdollisen abortin jälkeen. Siksi kannattaa miettiä rauhassa muita vaihtoehtoja.
Lasta ei silloin enää ole.Kestäisitkö sen tyhjyyden?
Kyllä sinä saat lapsilisää ja jos tarvitset lisäapua,mene rohkeasti sossuun.Siellä ei
sinua eikä lastasi leivättä jätetä.
Moni pariskunta haluaisi lapsen mutta ei saa. Anna lapsesi elämän suurimmaksi lahjaksi jollekkin joka lasta hartaasti kaipaa ja odottaa.
-lasta kaipaava
Olen itse tehnyt abortin ja 1977:n lailla en tuntenut yhteyttä kyseiseen jälkeläiseeni.
Kunkin tunteet, perustelut ja syyt aborttiin ja abortin hyväksynnälle ovat kuitenkin erilaiset, aivan kuten ihmisten tilanteetkin.
Sinulla on äidillisiä tunteita alkiota kohtaan, joten tottakai sinun tulee se huomioida päätöksen teossa ja miettiä, uskotko olevasi tarpeeksi vahva abortin tekemiseen. Kestätkö elää sen ratkaisun kanssa? Toisaalta se lapsen parhaan ajattelu näkyy tuossa ajattelutavassasi, mitä uskot sen lapsen ehdottomasti tarvitsevan ja ansaitsevan.
"En tiedä olenko huono ihminen siksi, että tunnen suurta surua ja menetys on valtava, vaikka se onkin minun käsissäni, annanko lapseni kuolla vai en."
Et ole huono ihminen. Abortin valinneiden tunteet ratkaisua ja alkiota/sikiötä kohtaan vaihtelevat eri ihmisillä laidasta laitaan, eikä siksi kukaan voi sanoa toisen puolesta, mikä on tälle oikea ratkaisu. On totta, että abortti on varmasti helpompi sellaiselle, joka ei tunne yhteyttä lapseen; siinä mielessä olet tilastojen valossa varmasti riskiryhmässä. Ja juuri siksi sinun tulee hyvin tarkkaan miettiä ja perustella ratkaisusi itsellesi faktat huomioiden ja siten, että varmasti uskot itse ratkaisusi takana seisovasi tulevaisuudessakin. Ajattelet lapsesi parasta ja sen voit tehdä vain sen perusteella, mitä sinä todella ajattelet lapsen parhaaksi. Se on varmaan oleellisin mielenterveyttäsi suojeleva asia.
Valitettava totuus on, että tässä tilanteessa sinun on valittava niistä vaihtoehdoista, jotka ovat mahdollisia. Raskaus ei-toivotussa tilanteessa on nyt tosiasia, joten aiempien omien uskomusten miettiminen ei auta. Nyt ratkaisu tehdään tässä tilanteessa ja näillä käsityksin -totuus ja tilanne hyväksyen. Tämän näytät sisäistäneesikin, mikä on terve askel mielenterveytesi kannalta jatkossa, on päätöksesi sitten kumpi hyvänsä.
itse tein eilen ison ja ensin hurjaltakin tuntuvan päätöksen. juteltuani ihanan terveysalanammattilaisen kanssa, päätin perua aborttiaikani. olin todella varma että se on ainoa oikea ratkaisu mutta kävellessäni pois lääkäristä päätökseni tehtyäni minulla oli ensi kertaa todella huojentunut ja helpottunut olo sen jälkeen kun olin kuullut olevani raskaana. tottakai tulevaisuus pelottaa ja oma jaksaminen yksin kahden pienen lapsen kanssa mutta ehkä tuon pienen ihmisenalun on kuitenkin tarkoitus syntyä...
silti en ymmärrä täällä abortin tekevien tuomitsioita. se on todella rankka ratkaisu ja tuntuu pahalta muutenkin, asiaa ei auta että joka puolella tuomitaan ja syyllistetään. jokain en varmasti tietää mikä on parasta sen hetkisessä elämän tilanteessa joten ei paranisi lähteä tuomitsemaan.
-pauh ja toukka 10 rv....
Tiedän sen huojennuksen tunteen aborttiaikeen perumisen jälkeen, kokemusta on.
Näitä iloisia uutisia tarvittaisiin rohkaisuksi tällä palstalla enemmänkin.
Onnea 'toukan' odotukselle!!
vain onnitella sinua ja pientä "toukkaasi" !
satua, vai sattuiko vahinko..? Olenkin ollut huomaavinani, että kirjoitat täällä nykyään ilman nikkiä...
kuulemma satuan, joten tarkoituksella valittu toki nimimerkki, jonka tunnistaa minun kirjoittamaksi.
Yhtäkään viestiä en ole tälle palstalle kirjoittanut ilman vakinikkiäni. Puhut siis jonkun muun kuin minun viesteistäni.
Kyllä se elämä järjestyy varmasti toukan kanssa, kun on tuo sisältäsi kummunnut varmuus ja huojentunut tahto takataskussasi! :D
Onnellista odotusta ja masun kasvattelua!
Eli heti alkuun tiedoksi, etten ole abortin vastustaja, mutta...
Tekstistäsi voi lukea sen, että olet JO NYT kiintynyt tulevaan lapseesi. Puhut rakkaudesta!!!
MIETI TARKKAAN!!!
Abortti on iso juttu ja päättäessäsi väärin voisit yhtä hyvin hypätä junan alle (kielikuva..) Jos nyt jo välität ja rakastat saattaa abortti olla ihan viho viimeinen teko.
Tervemenoa mielenterveys!
Abortin pitää tuntua oikealta ja ainoalta mahdolliselta ratkaisulta!!!
Se katumus jälkikäteen ei auta.
Siis olen itse tehnyt keskeytyksen, jota en ole koskaan katunut. Toki en ole pyydellyt anteeksi, järjestellyt hautajaisia, puhunut tulevasta lapsesta saatikka rakkaudesta lapseen. Se oli oikea päätös, josta ei ole koskaan ollut pahaa mieltä, katumusta tai omantunnon tuskia. Tänä päivänä en enää keskeytystä tekisi, paitsi terveydellisistä syistä (lähinnä tulevan lapsen).
Mieti nyt tarkkaan ja ole VARMA päätöksestäsi!
puhua...Sisälläsi on ainutlaatuinen lapsi.
Sanot rakastavasi lastasi, anna hänelle mahdollisuus ja anna itsellesi..
Vaikka et olisi löytänyt suhdetta Taivaalliseen Isään niin Hän on kuitenkin antanut lapsellesi elämän, Hän ei tee vahinkoja. Älä usko niitä, jotka tuovat kuolemaa sinun lapsesi ylle, suojele häntä..
Taivaallinen isämme kertoo kuinka Hän on nähnyt meidät jo idussamme. Vaikka ihmiset nimittävät lastasi sikiöksi, niin Hän on sinun lapsesi.
Abortti ei olisi myöskään kivuton toimenpide sinun lapsellesi..ja minne hänen haavoittunut ruumiinsa laitetaan? Hänet on luotu sinun syliisi
ja vaikka oletkin hämmentyneessä tilassa sinä olet äiti, tämän pienen lapsen ainoa suojelija nyt. Sinä tarvitset tukea(ei mies), ajattele nyt vain itseäsi ja lastasi.
Minä olen menettänyt oman lapseni seitsemännellä kuulla(ei abort.)ja sitä ei tiedä etukäteen miltä se tuntuu..lapseni oli vakavasti sairas jo alusta lähtien kohdussa ollessaan ja minuakin yritettiin saada tekemään abortti, mutta jos mieheni olisi vaatinut sitä olisin valinnut lapsen, sillä en olisi voinut tehdä sitä lapselleni. Ja sinun ei tarvitse tehdä sitä vaan sinä olet ainoa, joka voi pelastaa lapsesi hengen, älä kuuntele niitä, jotka puhuvat hänelle kuolemaa..Sinä varmasti vielä löydät myös miehen,joka arvostaa sinua ja arvostaa lastasi. Vaikka et sitä nyt pystyisi ymmärtämään niin ansaitset parempaa..