Olen 1 vuotiaan tytön äiti.Tyttö on minun ja mieheni esikoinen ja siksi otan mielelläni vastaan asiallisia neuvoja ihmisiltä jotka tietävät mistä puhuvat.Mutta liika on liikaa.
Kerron tarinan.
Siskollani ja minulla on yhteinen ystävä jolla on kaksi lasta,tyttö ja poika.Lapset on valitettavasti otettu huostaan tältä yhteiseltä ystävältämme.Sanotaanpa vaikka että tämän naisen nimi on Leena.
No,Leena kärsi jo odotusaikana väkivallasta silloisessa suhteessaan,sairastui masennukseen ja sai ensimmäisen lapsensa.Erottuaan miehestään huomasi odottavansa toista lasta.Kaikki meni päin prinkkalaa :( Ensimmäinen tyttö otettiin huostaan v.2007.Ja toinen,poika,otettiin kiireellisesti huostaan v.2008 kesällä.Omasta mielestäni huostat olivat täysin aiheellisia; Leena oli sairas eikä jaksanut huolehtia itsestään,kodista eikä lapsistaan.Tilannetta oli kamalaa sivusta seurata...Yritin olla tukena,yritin pyytää Leenaa hakemaan ammatiapua ja syömään lääkkeensä jotka hänelle määrättiin sairaalassa.Olin seurana,kuuntelin murheita ja kävin kylässä. Yritettiin siskoni kanssa siis kaikin tavoin olla Leenan tukena.Mutta tilanne on edelleen se,että lapset ovat huostassa ja siellä näillä näkymin pysyvät.
Sitten itseeni:Minulla on asiat suhteellisen ok: kiva koti,"kunnollinen" mies ja rahaa niin että toimeen tullaan.Tilanteellani en ole koskaan "lesoillut" mutta Leenalle se tuntuu olevan jotenkin kova paikka :( Ymmärrän kyllä,että hänellä on vaikeaa ja hän on masentunut,mutten tiedä miten suhtautuisin siihen,että hän neuvoo minua joka asiassa mikä liittyy meidän tyttäremme hoitoon...Tunnen itseni hänen seurassaan typeräksi,alistetuksi ja huonoksi.
Hän kommentoi aivan kaikkea mitä teen.
Esimerkkinä voisin sanoa sen,että häntä ei miellytä miten puen lapseni (puen hänelle kuulema liikaa päälle),mitä syötän lapselleni ja kuinka paljon,minkälaiset rattaat minun olisi pitänyt tytölle ostaa,miten vaihdan vaipan ja millaisia vaippoja käytän,miten kannan lastani.Tänään hän sanoi että lapsellani on likaiset korvat vaikka olin ne juuri toissa päivänä puhdistanut.Ei ole kuulema hyvä kun juotan lastani nokkamukista.Hän kun ei koskaan lapsiaan sellaisesta juottanut.Hän katsoo hoito toimenpiteitäni otsa kurtussa ja saattaa tokaista lapselleni että "ei äiti osaa" tai "äiti on vähän hölmö" tai "sano äidille että paskat!" jos kiellän lastani jossakin asiassa.
Aina kun olen tavannut ystäväni, minulla on riittämätön ja huono olo.Olen sanonut että haluan hoitaa lapseni niin kuin parhaaksi näen ja sanonut rauhallisesti myös ettei ole yhtä ainoaa oikeaa tapaa tehdä asioita.Silti neuvoja riittää mitä naurettavimmistakin asioista kuten siitä,mistä kaupasta ostan lapselleni vaatteet.Hyvät neuvot ovat tervetulleita ja niitä kuuntelenkin mielelläni mutta mielestäni tämä menee Leenan osalta jo liiallisuuksiin kun en mitään osaa oikein tehdä...
Meillä on mennyt tytön kanssa hyvin,tyttö on kasvanut ja kehittynyt ok,ja on tyytyväinen lapsi.Se tietysti on tärkeintä mutta...
Mikä neuvoksi ystäväni suhteen?Annanko hänen vain jatkaa neuvomista ja minun nälvimistä koska hän on itse ikävässä tilanteessa?
Kerron tarinan.
Siskollani ja minulla on yhteinen ystävä jolla on kaksi lasta,tyttö ja poika.Lapset on valitettavasti otettu huostaan tältä yhteiseltä ystävältämme.Sanotaanpa vaikka että tämän naisen nimi on Leena.
No,Leena kärsi jo odotusaikana väkivallasta silloisessa suhteessaan,sairastui masennukseen ja sai ensimmäisen lapsensa.Erottuaan miehestään huomasi odottavansa toista lasta.Kaikki meni päin prinkkalaa :( Ensimmäinen tyttö otettiin huostaan v.2007.Ja toinen,poika,otettiin kiireellisesti huostaan v.2008 kesällä.Omasta mielestäni huostat olivat täysin aiheellisia; Leena oli sairas eikä jaksanut huolehtia itsestään,kodista eikä lapsistaan.Tilannetta oli kamalaa sivusta seurata...Yritin olla tukena,yritin pyytää Leenaa hakemaan ammatiapua ja syömään lääkkeensä jotka hänelle määrättiin sairaalassa.Olin seurana,kuuntelin murheita ja kävin kylässä. Yritettiin siskoni kanssa siis kaikin tavoin olla Leenan tukena.Mutta tilanne on edelleen se,että lapset ovat huostassa ja siellä näillä näkymin pysyvät.
Sitten itseeni:Minulla on asiat suhteellisen ok: kiva koti,"kunnollinen" mies ja rahaa niin että toimeen tullaan.Tilanteellani en ole koskaan "lesoillut" mutta Leenalle se tuntuu olevan jotenkin kova paikka :( Ymmärrän kyllä,että hänellä on vaikeaa ja hän on masentunut,mutten tiedä miten suhtautuisin siihen,että hän neuvoo minua joka asiassa mikä liittyy meidän tyttäremme hoitoon...Tunnen itseni hänen seurassaan typeräksi,alistetuksi ja huonoksi.
Hän kommentoi aivan kaikkea mitä teen.
Esimerkkinä voisin sanoa sen,että häntä ei miellytä miten puen lapseni (puen hänelle kuulema liikaa päälle),mitä syötän lapselleni ja kuinka paljon,minkälaiset rattaat minun olisi pitänyt tytölle ostaa,miten vaihdan vaipan ja millaisia vaippoja käytän,miten kannan lastani.Tänään hän sanoi että lapsellani on likaiset korvat vaikka olin ne juuri toissa päivänä puhdistanut.Ei ole kuulema hyvä kun juotan lastani nokkamukista.Hän kun ei koskaan lapsiaan sellaisesta juottanut.Hän katsoo hoito toimenpiteitäni otsa kurtussa ja saattaa tokaista lapselleni että "ei äiti osaa" tai "äiti on vähän hölmö" tai "sano äidille että paskat!" jos kiellän lastani jossakin asiassa.
Aina kun olen tavannut ystäväni, minulla on riittämätön ja huono olo.Olen sanonut että haluan hoitaa lapseni niin kuin parhaaksi näen ja sanonut rauhallisesti myös ettei ole yhtä ainoaa oikeaa tapaa tehdä asioita.Silti neuvoja riittää mitä naurettavimmistakin asioista kuten siitä,mistä kaupasta ostan lapselleni vaatteet.Hyvät neuvot ovat tervetulleita ja niitä kuuntelenkin mielelläni mutta mielestäni tämä menee Leenan osalta jo liiallisuuksiin kun en mitään osaa oikein tehdä...
Meillä on mennyt tytön kanssa hyvin,tyttö on kasvanut ja kehittynyt ok,ja on tyytyväinen lapsi.Se tietysti on tärkeintä mutta...
Mikä neuvoksi ystäväni suhteen?Annanko hänen vain jatkaa neuvomista ja minun nälvimistä koska hän on itse ikävässä tilanteessa?
Vastaukset 10
Vanhimmat
tekemään sitä oikeasti, siis korvaushoitoa tavallaan.
Jos tai siis kun sua ahistaa, pysy erossa, sano ihan suoraan, että et jaksa. Sano että
"yritä pysyä poissa lastenhoitoasiasta, mutta muuten olet tervetullut, mutta älä puutu lapsiasiaan, hillitse itsesi...osaan kyllä houitaa omani".
Kokeile. Jos suuttuu eikä enää käy...se on hänen päätös!
Äläkä ota itseesi, samoin se neuvoo kaikkia nuitakin!
teidän tapaamiset ilman lastasi?Toisaalta kun hänen tilanteessa on mikä on niin jos oppisit "sulkemaan" korvasi näissä asioissa hänen puheiltaan,tietäen että sinun lapsesi on parhaassa hoidossa kuitenkin sanoipa hän mitä hyvänsä.Se on hänen ehkä huomaamatonkin tapansa esittää kenties että kyllä hänkin pärjäisi äitinä tai jotain muuta sellaista.
Minulla on ystävänä alkoholistiäiti joka ärsyttää joskus suunnattomasti puheillaan,mutta tiedän että hän jollain tavalla uskoo niihin itse peittääkseen tilanteessa ja en puutu näihin "höpinöihin" juurikaan.Erään kerrankin selitti ihan pokkana että läksi kapakista ihan itse hyvissä ajoin ennekuin tuli liian tuprakkaan,Tosiasiassa olin itse paikalla ja näin kun henkilökunta retuutti hänet kainaloista pihalle kun oli sammunut pöytään:)Näitä tarinoita riittää.Eli yritä vaan luovia ne tilanteet itsesi eduksi.Hän tarvitsee kuitenkin sen ihmisen joka häntäkin kuuntelee.
arvostelee äitiä lapsen kuullen tai käskee lapsen sanomaan äidille paskat....Mietihän uudelleen..
on henkisesti sairas...en ainakaan minä ottaisi hänen tälläisia puheitaan tosissani ja lapsen mielenkiinnon voi aina ohjata toisaalle ja juuri ettei tee numeroa siitä mitä tuo toinen puhuu niin pieni lapsi ei ymmärrä asiaa mitenkään erikoisena.Meillä esim. minä lipsauttelen vahingossa aika useinkin sanan paska ja yksikään meidän kolmesta lapsesta ei kiroile ainakaan kotona,enkä ole kuullut huomautuksia koulusta tai hoidosta lasten kielenkäytöstä.Ja kun lapsi kiroilee ensimmäisiä kertoja niin siihen ei ensimmäisenä "tungeta saippuaa suuhun" ja tehdä hirveää haloota niin monesti se menee ohi itsestään.Kyllä näin minä tekisin.Mutta jokainen tietysti hoitaa asiansa itselleen mieluisalla tavalla ☺
tollasta. en olis missään tekemisissä ton kanssa. tai voisin ehkä vastata puhelimeen sille, mutten ottais ikinä kylään tai muualle, missä lapset on mukana ja mun hoitotaidot tulisi esille. Mut en kyllä tuntis oloani riittämättömäksi ja huonoksi hänen seurassaan varmastikkaan :D
suoraan kaverilles,et jos ei oleminen onnistu ilman jatkuvaa nälvimistä niin ovi on tossa.Vaikuttaa hivenen narsistilta kaverisi käytös ja heidän laisistaan kannattaa pysyä erossa.Muuten sairastuu ite ku alkaa itteensä epäileen ja se heijastuu lapseen.
tuollaiseen leikkiin. Olet varmastikin kiltti ja myötäelävä persoona ja hän on sen huomannut ja käyttää sinua omiin tarkoituksiinsa.
Ystäväsi käytös johtuu siitä, että hänen kipunsa on lastensa huostaanotto. Hänet on todettu kyvyttömäksi hoitamaan omia lapsiaan. Kauhea asia kenelle tahansa. Tällaisessa tapauksessa kukin suojautuu luonteensa mukaan, siinä missä toinen on asiasta aivan hiljaa, toinen pyrkii pätemään hyökkäämällä arvostellen muita.
Raskasta on tuollaista ystävää kuunnella. Sanoisin kuitenkin, että nosta kissa pöydälle ja sano hänelle aivan selvin sanoin, ettet halua kuunnella hänen oikaisujaan ja neuvojaan lapsenhoidostasi. Sano, että koet hänen neuvonsa moitteena ja arvosteluna, etkä pidä siitä, kun parhaasi lapsen kanssa yrität ja lapsi voi hyvin, niinkuin hän itsekin näkee. Ei hän niin sekaisin ole, ettei selvää puhetta ymmärtäisi.
Älä anna hänen jatkaa sitä. Sillä tavalla autat parhaiten itseäsi ja myös häntä.
loppu, tavalla tai toisella.. Ei ystäväsi voi haukkua sinun tapaasi hoitaa lasta, varsinkaan lapsen kuullen!! Kehottaa lasta vielä sanomaan paskat äidille!?!?! Kohta lapsesi ymmärtää jo niin hyvin puhetta että tosiaan sanoo sinulle paskat kun komennat!!!!!
Jos kaunis puhe ei ystävälle auta, kysy joku kerta kun taas vähättelee hoito taitojasi että; Jaa, teitkö itse kaiken mielestäsi oikein lastesi hoidossa? Jos ei tajua mitä tarkoitat niin unohda koko ihminen. Vaikka olisi kuinka kamala elämä itsellä, ei se silti oikeuta muita kohtelemaan huonosti..
tuntisi itseäni huonoksi äidiksi ihmisen, jonka lapset on otettu huostaan, seurassa. Miten edes roikut tuollaisen kanssa?
Minustakin kuulostaa persoonallisuus-häiriöiseltä ihmiseltä tämä Leena. Saattaa olla todella vaaraksi sinulle ja lapsillesi, ainakin henkisesti.
minulla palaisi varmasti hermot ja sanoisin "jos olet noin taitava äiti, niin miksi ne lapsesi otettiin sinulta pois...?"