Apua

Hei!

Oletteko käyneet yleis- vai erikoislääkärillä? Itse menisin sisätautien erikoislääkärille, vaikka se maksaisikin paljon. Tai yrittäisin tutuilta ottaa selvää onko heillä luotettavia lääkärikokemuksia jostain tietystä lääkäristä. Itselläni oli muutama vuosi sitten vatsavaivoja (ei noin rajun kuuloisia mutta kuitenkin) ja jatkuvaa pientä lämpöä. Terveyskeskus otti perusverikokeet ja teki rutiinitutkimukset, eikä niissä näkynyt mitään. Halusin kuitenkin harrastaa liikuntaa ja tilanne turhautti ja myös tietenkin huolestutti minua monen kuukauden kuluessa niin, että menin urheilulääkärille. Ihan siksi, että hän ymmärtää miltä tuntuu kun ei pääse liikkumaan eikä kukaan kerro mistä on kyse. Sain häneltä lähetteen infektiolääkärille, joka lähetti minut infektiopolille tutkimuksiin. Kävin läpi ties mitkä kaikki kuvaukset ja hyvin laajat verikokeet eikä niissäkään vielä näkynyt mitään. Kunnes kävin suolistotähystyksessä ja löytyikin suolistotulehdus joka "sarkoidoosiksi" oltiin diagnosoimassa. Edessä olisi ollut parin vuoden kortisonilääkitys ja se tuntui tietenkin ihan kamalalta ajatukselta. Tämä nyt ei liity teidän tilanteeseen mitenkään, mutta luulen että sain avun vitamiineista ja seuraavassa kontrollitähystyksessä ei enää näkynytkään tulehdusta ja pääsin kuin koira veräjästä.

Mutta siis tämä esimerkkinä siitä, että joskus joutuu etsimään todella mutkien kautta ennenkuin syy löytyy. Ja joka ikinen kerta kun kävin terveyskeskuksen normilääkäreillä annettiin lämpöilyni syyksi stressi ja henkiset syyt. Itse tiesin voivani siltä osin aivan normaalisti ja hyvin, enkä mitenkään voinut uskoa että se tosiaan olisi oikea syy. Mutta nämä lääkärit päättivät että se on lopullinen syy, eikä julkista kautta siunaantunut mitään jatkotutkimuksia vaikka elämäni oli käytännössä ihan pysähtynyt paikalleen. Kiellettiin harrastamasta liikuntaa kun kerran on lämpöä, muttei ryhdytty selvittämään mistä on kyse.

Toki henkiset paineet yms. vaikuttavat myös fyysisesti, siihen kyllä uskon. Mutta ei siihen pitäsi vedota ennenkuin fyysisten syiden mahdollisuus on oikeasti tutkittu ja suljettu pois.

Muutaman vuoden takaa on mulla myös toinen esimerkki - olen aina tykännyt sanoista, lukemisesta ja kirjoittamisesta. Jossain vaiheessa minusta alkoi tuntua, että en oikein muista sanoja ja lukeminen hidastui kun ehdin unohtaa lauseen alun ennenkuin pääsin loppuun. Menin parille neurologille, he tekivät perustutkimukset ja totesivat, että "se on henkistä, olet stressaantunut ja väsynyt ja luulet vain". Olin kuitenkin pikkuhiljaa aika huolissani, sillä kyllä minä itseni ja pääkoppani tunnen. Pyysin sitten oma-aloitteisesti päästä magneettikuvaukseen, vaikka se paljon maksaakin. Kuvassa näkyi verisuoniepämuodostuma, jossa suonet olivat tavallista ohuempia ja alttiita puhkeamiselle. Sain samantien lähetteen Töölöön ja pääsin leikkausjonoon. Kaikki rankka fyysinen ponnistelu kiellettiin, sillä suoni saattaisi puhjeta. Kuvassa näkyi, että se oli jo jonkin verran vuotanut ympäristöön. Paikka oli siinä kohtaa aivoissa, missä sijaitsee juuri tämä sanoihin liittyvä osasto. Leikkauksen jälkeen kirurgi totesi, että kyllä - se vuoto on hyvinkin voinut vaikuttaa sanamuistiini niinkuin kuvailin oireitani alussa. Että se siitä stressistä ja luulosairaudesta..

Tutkikaa ihmeessä tarkkaan. Ja jos mitään ei sittenkään löydy, niin sehän on vain tosi hieno juttu sitten. Eikä sen tarvi olla mitään kauhean vakavaa - vaikka jokin ruokayliherkkyyskin esimerkiksi. Mutta ei ole normaalia voida jatkuvasti pahoin ihan oksentamiseen asti.

Rohkeutta ja parempaa vointia teille!!

höpinöitä kun et itse saa unta pitää keksiä jotain ajankulua. Hyvinhän se sopii istua aikaa viettämässä nettipalstoilla. Varmaan saat täältä paremmat vastaukset kuin potilas itse saa lääkäriltänsä. Minä en ole lääkäri mutta kehoitan kuitenkin laittamaan se pullo sivuun ja menemään nukkumaan. Tämän kun tekee toistuvasti ja ottaa tavaksi niin oireetkin helpottuu.

mitä syö. Ihmiset saattavat syödä jotain erikoisruokia, jotka eivät ole terveellisiä. Maitokin on sopimatonta muutamille. Kefiiri ja muut piimät voi olla parempia.
Vettä pitäisi jouda pari litraa päivässä. Viikon paastokin voisi tehdä hyvää. Mahassa on omalaatuinen bakteerikanta ja paasto voi vaikuttaa siihen. Tupakointi aiheuttaa vatsakipuja myöskin.
Vatsakivut ovat tavallisia, ja parannuskeinot ovat tavallisesti helppoja. Sairaudet on sitten eri asia.

Kuulostaapaa tutulta tyttöystäväsi kohtalo. Mulla oli sama juttu ja kesti juurikin sen puoli vuotta. Paljon sisälääkärin tutkimuksia - ja tarkkaan tehtyjä sellaisia.

Ja kun mitään ei löytynyt, ja oli jo itse hyvin väsynyt tilanteeseen, oli sitten helppo uskoa kun sanottiin syyn olevan henkinen.

Sain mielialalääkityksen ahdistukseen ja myöhemmin pääsin myös terapiaan. Lääkitys vei kaikki fyysiset oireeni pois. Kaikki. Mulla oli kyse tyytymättömyydestä elämäntilanteeseeni, jota en suostunut katsomaan silmiin ja myöntämään. Oireet kun sai pois alkoi itsetutkiskelun aloitus ja omaan itseen tutustuminen.

Pahinta tässä kaikessa pahoinvoinnissa, ripulissa ym. joka alkoi heti kun silmät sai auki, oli se että siinä elimistöni kääntyi minua vastaan. En ollut yht sen kanssa.

Ja sittenhän siihen piti tutustua ja kuunnella niitä oloja.

Ehdotan samaa kuin ensimmäinen: sisätautilääkärin vastaanottoa. Ja voi olla ihan tyytyväinen, jos sieltä ei mitään löydy. Ei nää henkiset jutut ole maailmanloppu eikä enne hulluksi tulemisesta.

Ne vaan vaatii, että katsoo itseään silmiin, pysähtyy, kysyy itseltää mitä oikeasti haluaa ja mikä on huonosti. Ja sitten toimii sen mukaan. Jos mitään fyysistä syytä ei löydy, voin hyvin suositella lääkitystä. Mulla se auttoi ja oli välttämätön että pystyi keskittymään todelliseen paranemiseen. Jos yrjö lentää jne. on vaikea kysellä itseltään kysymyksiä henkisestä hyvinvoinnista. Koska kaikki voima menee selviämiseen.

Nyt toi mahajännitys vaikuttaa jo normaaliin elämään ja aiheuttaa välttämiskäyttäytymistä. Ottakaas nyt härkää sarvista ja selvittäkää asia.