Uuden vuoden alkaessa pitää joulun viimeisetkin rippeet siivota näkyvistä.
Kun aloitin kyökistä, huomasin, että jätettä tulee nyt sitten moneen töpsään: ruuanloppuja, muovia, paperia, pahvia, muovitettuja rasioita, ja metallia sisältävää joulukrääsää, lasipurkkeja...
Siinä sitä sitten ihmetellään, miten nämä kierrätetään.
Tavallisena arkenakin pienessä kahden hengen taloudessa törröttää useampi keräyspussi tai-aski, joiden pohjalle kerääntyy päivän mittaan jotain pientä.
Vanhaan hyvään aikaan kaikki heitettiin roskapussiin, joka käytiin viemässä roskikseen muutaman päivän välein, mutta nyt ollaan siinä pisteessä, että mikään kodin keräysastia ei ikinä täyty.
Tyhjä maitotetra seisoo tiskipöydällä, ja siihen survotaan toiset tetrat, kermatetra, mehutölkit jne, kunhan tyhjenevät.
No voisihan sen tölkin viedä heti poiskin, kun se tyhjenee, ja samalla sitten menee sanomalehdet siniseen laatikkoon, biojäte ruskeaan, sekajäte omaansa ja se tölkki omaansa, lasipurkit ostarin keräyspisteeseen.
Meidän yhtiössä keräyslaatikot ovat kahdessa paikassa, koska ne vievät niin paljon tilaa, ettei vanha roskakatos riitä kaikille.
Tulee sellainen olo, ettei ulos enää voi mennäkään, jollei joku roskis ole kainalossa. Tuntuu ihan ylelliseltä, kun kaikki on taas viety!
Se onnen hetki tietysti kestää vain seuraavaan ateriaan saakka, sillä sitten on perunankuoret, piimäpurkki, kahvinporot, kalanruodot.... hehehheh.
Tämä on nyt purnausta näin aamutuimaan. Mutta välillä tuntuu vain, että kyllä ikäihmisellä olisi muitakin kävelykohteita kuin roskikselta toiselle tarpominen.
Ei Makriinaa lohduta, että näin maailma pelastuu.
Kun aloitin kyökistä, huomasin, että jätettä tulee nyt sitten moneen töpsään: ruuanloppuja, muovia, paperia, pahvia, muovitettuja rasioita, ja metallia sisältävää joulukrääsää, lasipurkkeja...
Siinä sitä sitten ihmetellään, miten nämä kierrätetään.
Tavallisena arkenakin pienessä kahden hengen taloudessa törröttää useampi keräyspussi tai-aski, joiden pohjalle kerääntyy päivän mittaan jotain pientä.
Vanhaan hyvään aikaan kaikki heitettiin roskapussiin, joka käytiin viemässä roskikseen muutaman päivän välein, mutta nyt ollaan siinä pisteessä, että mikään kodin keräysastia ei ikinä täyty.
Tyhjä maitotetra seisoo tiskipöydällä, ja siihen survotaan toiset tetrat, kermatetra, mehutölkit jne, kunhan tyhjenevät.
No voisihan sen tölkin viedä heti poiskin, kun se tyhjenee, ja samalla sitten menee sanomalehdet siniseen laatikkoon, biojäte ruskeaan, sekajäte omaansa ja se tölkki omaansa, lasipurkit ostarin keräyspisteeseen.
Meidän yhtiössä keräyslaatikot ovat kahdessa paikassa, koska ne vievät niin paljon tilaa, ettei vanha roskakatos riitä kaikille.
Tulee sellainen olo, ettei ulos enää voi mennäkään, jollei joku roskis ole kainalossa. Tuntuu ihan ylelliseltä, kun kaikki on taas viety!
Se onnen hetki tietysti kestää vain seuraavaan ateriaan saakka, sillä sitten on perunankuoret, piimäpurkki, kahvinporot, kalanruodot.... hehehheh.
Tämä on nyt purnausta näin aamutuimaan. Mutta välillä tuntuu vain, että kyllä ikäihmisellä olisi muitakin kävelykohteita kuin roskikselta toiselle tarpominen.
Ei Makriinaa lohduta, että näin maailma pelastuu.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Hyvä Makriina, kun valotat aihetta. Täällä samanlaista lajittelua. Kevätkaudella alan lisäksi kahvinporojen kanssa pelehtiä, kuivatella omaan kahteen kannelliseen sankoonsa mökille vientiä varten. Sellaisenaan kait liian happamia suoraan kukkapenkkiin. Neuvokaapas, miten niistä tulee käypäsiä ! Olen kompostoriin sekoitellut.
Lasitettu parveke toimii kukkamultien ja kahvinporojen väliaikaispaikkana.
Olisi mökkikompostorin höystöksi oivallista tämä kodin biojäte, mutta kantajan käsivarret jäteämpäreille liian lyhyet ja voimat vähäiset.
Omassa kerrostalossa on astiat pahveille, sanomalehdille, sekajätteelle ja biojätteelle. Muut viedään huoltoaseman tai marketin monilajittelupaikkoihin tuutista sisään. Puuhaa on siinä mielessä melkein viikottain.
Pesupöydän alla on neljän sarjan sangot, joihin kerätä. Tölkit pannaan aina tiskikoneen kautta.
Menee tuokin homma vielä poistiekseen, kun mies pitää sen huolenaan. Vie ennakolta auton perään tai ottaa lenkille lähtiessä reppuunsa. Hänellä on iskulause "vie mennessäs, tuo tullessas". Ulko-oven vieressä on usein lähtevää.
Kun ajattelee vähävoimaisten vanhojen ja sairaiden jätehuoltoa, siinä systeemi löystyy. Sekajätteessä näyttää olevan tosi "sekajätettä" niiltä, jotka eivät vielä tiedosta lajittelua.
niitten kanssa meilläkin.
Tosin on ollut tuo erittely jo voimassa muutaman vuoden, että siihen on jo tottunut.
Ei enää voisi laittaakaan kaikkia samaan pussiin.
On sekajätteille, pahville ja tölkeille, metallille, lasille, biolle ja sanomalehdille omat paikkansa jätekatoksessa.
Kyllä se niin oin, että kun ulos lähdet, niin jotakin on aina mukana.
Nytkin olen lenkille lähdössä ja tuossa eteisessä odottaa lehtipino ulosvientiä.
Tällaista se on nykyään.
Happamat kahvinporot ovat omiaan alppiruusujen juurille. Nehän tarvitsevat happaman kasvualustan.
Kun nyt oikein sydämistyin, niin tuleepa mieleen kesämökkikunnankin jätekeräys.
Vuosikymmeniä on kunnissa ollut kesämökkkejä niemissä notkoissa ja saarelmissa.
Jätteet on hoidettu kuten maalla ainakin: poltettu, kuopattu ja kompostoitu. Romut ovat olleet aittojen kätköissä, kunnes ne on isommassa siivouksessa saatu kuskatuksi kaatopaikalle.
Niinhän kunnan muutkin asukkaat ovat tehneet.
Nyt sitten kaikki lajitellaan. Maksut peritään ulosoton uhalla. Jätekatokset piti rakentaa ja varustaa munalukoilla. Onneksi meidän lähistömme onnistui rakentamaan yhteisen järjestelmän, niin että ei joka portilla törrötä jätesäiliö.
Romut on edelleen vietävä kaatopaikalle eli keräyspisteeseen, joka ottaa maksua vastaan lajitellut roinat. Lasitavara ja sanomalehdet ossuuskaupan pihaan 15 km päähän.
Mökin jätesäkkiin eritellään muovit ja peltipurkit, paperit poltetaan edelleen, maatuva jäte kompostoidaan edelleen kompostorissa ja puuseen alusta kuopataan kuten ennenkin.
Puutarhajäte kompostoidaan omassa kompostissaan, sillä multaahan siitä tulee.
Kesän aikana tulee erilaista muovijätettä yksi jätesäkillinen. Siitä sitten maksetaan se jätemaksu.
Miten mahtaa olla: Kun maksat, haluat jotain vastinetta rahoillesi, eikö niin?
Kiireinen lomalainen, jolla on 3 viikkoa aikaa ottaa aurinkoa, penkoa kukkapenkkejä ja leikata nurmikkoa, ei enää viitsi kompostoida keittiöjätteitä, vaan paiskaa kaiken säkkiin, sillä siitähän maksu on maksettu. Paperilautaset, ruuantähteet, jne kaikki vain jätteenkeruupisteeseen.
Jätteiden määrä on varmaan kaksinkertaistunut uusien tuulien myötä.
Monessa kunnassa jätteenkeruu on järjestetty niin hankalaksi, ettei mökkiläinen enää tiedä, miten selvitä roskapusseistaan, ja niin hän vie ne kaupunkiin taloyhtiönsä omaan roskikseen.
Järkevää?
Joskus pitää tuulettaa! Kun on adrenaliinia veressä menee siivouskin rivakammin.
Ja kirjoittaminen myös!!
Hankala on tuo lajittelu vanhoissa kerrostaloissa, missä keittiön kaapeissa ei ole paikkaa monelle roska-astialle. Meillä on enää yksi sekajäte astia, mutta kaapistot pitäsisi uusia kokonaan, että vaadittava lajittelu jollain lailla toimisi.
Tällä hetkellä olen lettu, enkä saa enempää aikaan jäterintamalla. Olisi tuossa kirjoittamassasi selvittämistä, miten meillä. Samaan viisiin kuitenkin.
Ainakin yksi asia toisin. Meillä kuivakäymälä, josta lirit lirittävät letkua myöten kanisteriin. Mainio juttu. Kuivatavaralla on oma kompostikehikko, johon eivät jyrsijät ym pääse. Kahden talven mentyä se maan kulta on hoidettu parahultaiseksi koristekasveille levitettäväksi. Kanisteri tyhjätään 2-3 kertaa kesässä aina mökiltä lähdettäessä ! koristepensaiden juurelle. Pensaat kukkivat ja kasvavat mallikelpoisesti. Joo, että on tuhlausta kuopata suotanpäiten tuota hyvää maan kultaa.
Vaikka jätemaksut harmittaisivat, voi kiitellä itseään, että sujuvasti aikanaan suostui systeemiin. Naapuri, sinkkumies, väänsi niskaa eikä korvaansa kallistanut asialle. Aikoi viedä roskansa kaupunkiin taloyhtiön keräysastiaan. Muut yhtyivät hankkimaan yhteiset säiliöt mökkikylällä. Lopulta sinkkumies kypsyi viranomaisten selvittäessä. Oli jo halukas osallistumaan - mutta liian myöhään. Ei ennättänyt yhteisiin. Niinpä hänellä on oma pikkuruinen (kallis yksin) säiliö tien poskessa ja myös ikioma huoli siitä.