Terveiset kaikille Ylä-Savosta. Joulumatkani oli mukava lomanen tekopitäjiin.
Menomatka hiukan tukala täpötäydessä junassa. Kuitenkin kaikki ihmiset olivat hyvällä Joulumielellä liikenteessä.Paljon nuoria menossa kotiinsa pyhiä viettämään. Tulivat eripuolilta maailmaa. On meillä paljon fiksuja nuoria kansaivälisissä tehtävissä.
Raahasin hiihtimet mukanani. Kyllä kannatti! Ehdin ladulle viikon aikana viisi kertaa. Iisalmessa oli tehty jo latuja aika pitkät matkat. Uuden vuoden myrsky kyllä pilasi ladut roskaisiksi. Kaatui puita metsissä.
Sain käydä sukuhaudoilla kynttilät sytytämässä. Siellä on kaksi veljeäni. Toinen on kuollut vauvana aivokalvontulehdukseen, toinen 46 vuotiaana äkilliseen sydänkohtaukseen. Äitini on vasta pari vuotta ollut poissa, eli lähes 96vuotiaaksi.
Aatonhartaushetken olimme Vieremän kirkossa. Muutoin vietimme sisareni kera liikunnallisen Joulun. Ruokaa kyllä oli savolaiseen tapaan runsaasti. Onneksi hiihto kulutti pahemmat läskit.
Nyt jaksaa taas antaa hoivaa taaperoille. Annoin aikaa lahjaksi lapsille tulevalle vuodelle. Niin siitä saa nauttia koko vuoden. Teki hyvää olla nettilakossa viikon.
Odotan tulevalta vuodelta uusia seikkailuja , uusia haasteita, toivon tapaavani uusia, jännittäviä ihmisiä ja säilyttäväni vanhat ystävät. Syli avoinna ja mieli altiina uuteen vuoteen! Loppiaisen jälkeen alkaa taas rakkaat harrasteet.
Mukavaa ja kivutonta aikaa teille kaikille!
Menomatka hiukan tukala täpötäydessä junassa. Kuitenkin kaikki ihmiset olivat hyvällä Joulumielellä liikenteessä.Paljon nuoria menossa kotiinsa pyhiä viettämään. Tulivat eripuolilta maailmaa. On meillä paljon fiksuja nuoria kansaivälisissä tehtävissä.
Raahasin hiihtimet mukanani. Kyllä kannatti! Ehdin ladulle viikon aikana viisi kertaa. Iisalmessa oli tehty jo latuja aika pitkät matkat. Uuden vuoden myrsky kyllä pilasi ladut roskaisiksi. Kaatui puita metsissä.
Sain käydä sukuhaudoilla kynttilät sytytämässä. Siellä on kaksi veljeäni. Toinen on kuollut vauvana aivokalvontulehdukseen, toinen 46 vuotiaana äkilliseen sydänkohtaukseen. Äitini on vasta pari vuotta ollut poissa, eli lähes 96vuotiaaksi.
Aatonhartaushetken olimme Vieremän kirkossa. Muutoin vietimme sisareni kera liikunnallisen Joulun. Ruokaa kyllä oli savolaiseen tapaan runsaasti. Onneksi hiihto kulutti pahemmat läskit.
Nyt jaksaa taas antaa hoivaa taaperoille. Annoin aikaa lahjaksi lapsille tulevalle vuodelle. Niin siitä saa nauttia koko vuoden. Teki hyvää olla nettilakossa viikon.
Odotan tulevalta vuodelta uusia seikkailuja , uusia haasteita, toivon tapaavani uusia, jännittäviä ihmisiä ja säilyttäväni vanhat ystävät. Syli avoinna ja mieli altiina uuteen vuoteen! Loppiaisen jälkeen alkaa taas rakkaat harrasteet.
Mukavaa ja kivutonta aikaa teille kaikille!
Vastaukset 8
Vanhimmat
Syötiin,juotiin ja laulettiin.Pukki ei tullut,teki oharit,ei edes ilmoittanut miksi jäi tulematta.Jaettiin lahjat ja taas syötiin ja juotiin,mutta ei laulettu.
Sitten hypittiin kuusen ympärillä,kissa sai ihme raivarin ja oli kaataa kuusen.
Joku huomasi,että pitäisi taas syödä jotain.Niin me syötiin,juotiin ja jätettiin laulamatta.
Näin sitä jatkui myöhään aattoiltaan,kunnes aamuyöstä vain juotiin ja nait...
Siinä se joulu meni aamulla ihmetellessä,vatsaa kivistäessä,päätä jomottaessa,suuta kuivaessa,eikä yhtään laulattanut puhumattakaan ruokahalusta.
mieleeni joulun aika muutama vuosi sitten. Vävykokelaalla oli kissanpentu, joka piti kiipeilystä. Hyviä paikkoja olivat mm. joulukuusi ja kliivia.
lehdestä melko uudesta maatilamatkailutilasta Kiuruvedellä ja ajattelin, että voisin mennä hiihtelemään sinne, jos olisi lunta. Nyt sain varmistuksen siitä, että lunta on. Samalla voisin käydä Pohjois-Savossa sukuloimassa. Äitini äiti oli kotoisin noista Sinun maisemistasi. Tuo ajan antaminen lahjana on hyvä idea, todellista kestävää kehitystä. Oma jouluni kului Varsinais-Suomessa, Uudellamaalla, myös itäisellä ja Pirkanmaalla. Melko paljon olin pyörillä, lunta ei ollut kuin ohuena peittona. Mieleen jäi kuunsirppi ja tähti kirkkaalla taivaalla, kun olimme metsäkävelyllä. Kauniita hetkiä läheistesi kanssa tänä vuonna.
ko kaik jouluaatost o pelkkää summuu.miul o muistkatkos tai sillee.
Uusia joulumuistoja, koska olin vieraana heillä, jotka ovat aiemmin olleet joulunsa luonani.
Melko lumetonta uudellamaalla olikin.
Haudoilla sytytimme kynttilöitä mekin, se on jouluun kuuluva tapa, vaikka poisnukkuneita rakkaita voi muistaa sytyttämällä kotona sen kynttilän.
Kissatpa ne antoivat naurunaiheita kuusen kanssa leikkiessään, kerran koko kuusi kaatui ja koristelut menivät uusiksi. Onneksi enää ei ole eläviä kynttilöitä, nuo 4 kissaa saisivat melkoista tuhoa aikaan mikäli elävää tulta olisi lähelläkään.
Juuri 6 vuotta täyttäneelle pojalle lahjat ovat vielä tärkeintä joulussa, mutta hautakivien päiväyksiä lukiessa hänkin kyseli miksi samat numerot hautakivissä, miksi tämä ja tuo, mutta nyt oli monta kertojaa ja asioista kertojaa.
Ruoka ei ollut tärkeintä, mutta liikuntakin jäi vähälle. Yksi joulu taas muistojen joukossa.
Oli ensimmäinen joulu oman perheen kesken. Ennen oli mieheni äiti, veli ja sisar perheineen aattoa viettämässä.
Olihan se rauhallista, kolme aikuista yhdessä. Joulupäivänä ja Tapanina oli jo vieraitakin muutamia.
Laulamiset ovat vähissä, lähinnä CDltä joulumusiikkia ja radio Deistä tuli hyvää joulun musaa. Meilläkin kissa himosi kuusen koristeita. Mäyriksen pentu sai yhden pallon pureskeltua. Sen jälkeen olikin eläimillä porttikielto saliin.
Normaalit jouluruuat tuli syötyä. Ehkä niitä laatuja on jo vähennetty. Joulun tarkoitushan ei ole ylensyönti,ei lahjatkaan, vaan Jeesuksen syntymäjuhlan vietto.
Nyt jo ollaan uudessa vuodessa, joten edellistä parempaa vuotta kaikille!
Joulu meni nuorimman lapseni luona, siitä on jo tullut traditio mieheni kuoleman jälkeen.
Seurueeseen kuuluu myös hänen appivanhemmat ja puolison veli. Syötiin hyvin ja juotiin maltillisesti ettei lapsille tule huonoja muistoja joulusta.
Laulamiset jäivät tänä vuonna vähiin, sillä flunssa kiusasi koko seuruetta. Sitkeää sorttia, vaivaa minua vieläkin. Pukki kävi ja lapset osasivat todella nauttia lahjoistaan, ovat ja sen verran isoja. Jouluyön nukuin kuin possu vanhimman lapsenlapseni, 7 vee ja koiran välissä, hyvä ja turvallinen tunne.
Liikkeissä näin isovanhempia tuskailemassa, minkalaisen tekoälyllä varustetun leikkitarvikkeen ostaisivat lapsenlapsilleen. Toinen toistaan enemmän välkkyviä, äänteleviä, sotivia tai mamaa huutelevia robotteja tai taivaallisen tähtitieteellisellä hinnalla varustettuja autoja ym.ym. Sitten tietysti suklaata, eihän ilman sitä pikkuisen joulusta tulisi joulu.
Ajatukset palaavat väkisinkin jouluun 1943.
Ensimmäinen joulu , jonka muistan, tai pienen osan siitä. Pienen, punaisen, puusta vuollun yksitasoisen lentokoneen, tuskin 10 senttimetriä siivenkärkien väli.
Savusaunan pimeyttä valaisee myrskylyhdyn heikko valo, lapsia lauteilla, olihan meitä 9, en vain muista, olimmeko kaikki sielä saunassa.
Yht`äkkiä saunan ovi raottuu... käsi... saunan lattiealle heitetään jotain paperiin käärittynä.
Lattialle ryntää joku lapsista, avaa käärön...
sitten en muista tarkasti mitä tapahtuu, mieleeni on vain jäänyt tuo lentokone. ensimäinen joululahjani.
Vuosi 2008. Tuo lentokone, hieman kärsinyt, lentokone kuitenkin, on kunniapaikalla olohuoneeni lasivitriinissä.