Tässä minä olen
ohenevan hämärän sylissä
avaan silmäni näkemään
varoen
niin kuin vastasyntynyt lapsi.
On totuteltava hiljaisuuteen
valon häikäisyyn
kokemaan ja muistamaan
olevansa yhä osa tätä kokonaisuutta.
Kaapata mieleen
ne halutuimmat totuudet tai harhakuvat
niin että pakkasen puremille sormilleni
hitaasti valuisi lämpö.
Käperryn häkellyttäviin sieluni uniin
ne on kirkkaampia
häikäisemättömämpiä silti kuin valo
ja niillä on Sinun nimesi.
Älä suotta vuokseni itke
sillä tämä on tieni
ja Sinä olet minussa kaikki
jos kiirehdän
ehkä ehdin kertoa vielä sen kaikki.
ohenevan hämärän sylissä
avaan silmäni näkemään
varoen
niin kuin vastasyntynyt lapsi.
On totuteltava hiljaisuuteen
valon häikäisyyn
kokemaan ja muistamaan
olevansa yhä osa tätä kokonaisuutta.
Kaapata mieleen
ne halutuimmat totuudet tai harhakuvat
niin että pakkasen puremille sormilleni
hitaasti valuisi lämpö.
Käperryn häkellyttäviin sieluni uniin
ne on kirkkaampia
häikäisemättömämpiä silti kuin valo
ja niillä on Sinun nimesi.
Älä suotta vuokseni itke
sillä tämä on tieni
ja Sinä olet minussa kaikki
jos kiirehdän
ehkä ehdin kertoa vielä sen kaikki.
Vastaukset 22
Vanhimmat
Kuin huuruinen metsä auringossa.
Kiitos aamuusi.
synnytti runon Margitta.
Kiitos Sinulle kun huomioit, luit ja kommentoit.
...loppuminen kesken
ainakin lopusta paistoi.
se kerran eletty rakkaus sydämesi sisällä
huutaa ja haluten poistaa varjot kasvoiltasi
ja siten tulla valaisemaan koko kaunis nainen
rakkaudella.
vähän tästä tuli myös mieleen lohduttomat uutiset...
kyllä sinun runot on hyviä
vaikka tämäkin oli sävyiltään surullinen
mutta huippu hieno!!!
hyvä upea linda!!!!
vaikka ei se suinkaan ollut perimmäinen tarkoitus
runossa, se vain hakeutui siihen.
Kaiken kaikkiaan tämän ei pitänyt myöskään olla
millään muotoa lohduton, ehkä se sitten kuitenkin
lukijan silmään oli sitä - vaikea sanoa
kirjoittajana. Oikeasti tarkoitukseni oli
kirjoittaa toivorikas ja valoisa tästä himputti
soikoon.
Hyvä ja kauneus on aina katsojan silmässä.
Sinua ystäväni kiitän kannustuksen sanoistasi,
on ilo kirjoittaa mutta suurempi on lukea
positiivista palautetta.
Leppoisaa iltaa ja runosuonen sykintää aamuusi.
Ihmettelin mistä hän on erilainen,
kun hän heti sisälleni kulki. Mikä
hänessä toisenlaista, kun niin
pian sydämeni itseesä sulki.
Askeleensa hänen silmissäni
kauneinta koettavaa, kulkunsa
kuin Joutsenen lento. Niin
paljon hänelle sanottavaa, niin
syvältä kirpoaa tunteiden into.
Ihmettelen missä hän muista eroaa,
häneen heti kokonaan luotin.
Niin paljon hänessä Rakastettavaa,
hänelle aidoimman itseni suotin.
Kulkunsa hänen, miten sitä rakastankaan,
nauruaan, iloaan, aitoa ilakoivaa.
Forttuna luonani on, kun katsoa saa,
hän kokonaan on sisältään kultaa.
Ja hän elää.
http://www.youtube.com/watch?v=CzRDHl5u3mE
Kiitos runostasi.
Rakkaudessa tulee vastaan
omaehtoisia hetkiä. Kypsyttelyn
tuokioita. Nille toisen pitäisi
ymmärtää antaa aika ja sija.
Sekin on osa Rakkautta.
Rakkauden vapautta.
Lujittumistakin.
Jos sitä aikaa ei saa,
Rakkaus helposti jähmettyy
kuin sormet pakkasessa.
Jotain ihan omaa herkkyttä
oli runossasi. Mieleen tuli
helmikuinen pakkasaamu, kun
lumikiteet leijailee auringon
säteissä.
Jotain erityistä oli tekstissäsi.
Todella hieno teksti
ja säkeet. Koskettavat
erityisellä tavalla.
Voimia päivääsi.
ja tuntemuksia tässä kyllä kuvasinkin, ihan oi-
keilla jäljillä siinä mielessä oletkin. Mutta hy-
vin paljon luit myöskin runon varsinaista sielua,
sanomaa. Jos Sinulla onkin käsittämätön tuo runo-
sielu - pohjaton, niin on Sinulla aika uskomaton
silmä nähdä sellaistakin, joka on luettavissa
vain rivien välistä.
Henkeä haukkoen luen runoasi, jotain niin
kaunista se on taas. Miten ainutlaatuinen voikin
joku ihminen toiselle olla, antaa ihmetyksen ai-
hetta mikä hänestä tekee niin erilaisen. Se on
runosi sielu, ja Janne Tulkki vain täydentää ko-
konaisuuden.
Kiitos tuntuu vähäiseltä tästä kaikesta, mutta
muuhun minusta ei ole.
K i i t o s !
Ihan kuin syntyisi uudelleen. Tuo alku on sekä jännittävä että hauras yhtä aikaa. Ja homma kasvoi kuin herkullinen vesimeloni puutarhan perukoilla. Juuri kun olin kesän lämmössä, niin äkkiä hakattiin lehdettömillä oksilla ikkunoihin ja annettiin heti perään pakkupakkanen ja sormet narisivat nivelistään. Kimaltelevilla hangílla kimmelsi hänen nimensä. Kaikki suli kyyneliksi ja muuttui kevään puroiksi.
Tämähän on sellainen quattro stagioni a la mama :9
Sinun kommenttisi,
miten minä nyt tuollaiseen osaan tyttöseni vasta-
ta - lyöt ällikällä mammaa nyt !
Sellanen paukkupakkanen tänä aamuna olikin, ettei
moista vielä tänä talvena olla nähty. Sormet sii-
nä kohmettu, kun koiruuden kanssa jonkun aikaa
metsän laidassa taapersin. Ja selkäkin niin pirun
kipee, että oli melkosta taiteilua.
' kimaltelevilla hangilla kimmelsi hänen
nimensä ' wau - miksen minä keksinyt tota *umpf*
Moon ihan älyttömän otettu sanomastasi,
kiitos !
kaunista luvettavaa
sinun sydämmesi,
tuo herkkyyden
kauniisti esille
"voi että "
huokaillen,kiitän :)
ajatusteni äärelle, säkeideni syvyyteen.
En tiedä, mitä huominen eteeni tuo.
Mutta ainakin toivon sen olevan viime vuotista
parempi monelta osin, sitä kaikkea yritin jollain
tapaa sovittaa runoon. Siitä taisi tulla
kuitenkin hiukan lohduton, vaikka se ei ollut
tarkoitus. Rakkauden kauneus ja toivo oli tarkoi-
tus, mutta se taisi hukkua matkalla.
Minäkin huokaan ja kiitän Sinua, joka aina yhtä
herkällä siveltimellä jälkesi piirrät.
pettymyksistä,eilisen
teen sillan
yhteiseen huomiseen
rakkaudella sinuun
siellä
aurinko loistaa
kultasäteineen
rakkaus ikuinen
se meille
luotu on
eilisiin on jääneet pettymykset
ja Sinun rakentamasi silta
sille on niin helppoa tulla
kuunnella
katsoa silmiisi ja tietää
rakkaus on sittenkin olemassa
Sydämmeni
Kuuluu Sinulle.
Sinun Rakkautesi
Lämpö,Sen Haluan
Mitään Muuta En.
missä on sydänkin, Sinähän tiedät sen.
Ketään ei voi omistaa,
mutta tunteet voi jakaa kahden ihmisen välillä.
On vain sielujen sympatia ja läheisyys - muuta
ei tarvita.
Linda,
Ne
Kahlitut Sydämmet ?
eivätkö he omista
toinen,toisensa, :)
en löydä oikeita sanoja, jos sellaisia edes on
olemassa. Ehkä se on niin, että on hyväileviä
sanoja ja sielujen sympatiaa kahlittujen
sydämien paratiisissa =)
Sinulla on aina sana hallussa,
ja minä jään toiseksi :(
Mutta ohittaa Sinun sanomaasi ei voi.
Mitä hyvänsä yhdessä tekikään, on yksin koettuna erilaista, vailla sitä kaikua joka kertoisi hyvät tai huonot...mitkä hyvänsä..on totuteltava..Sitä on vain itse uskottava tekemisiinsä...löydettävä uudet lämmmön lähteet..
ehkä niistä vanhoistakin asioista, jos luoja suo.. Kauniin, puhuttelevan runon laskit maailmalle vuoden alkajaisiksi, kiitos !
Tarkkis
Tiiätkös mitä ...
Jälleen kerran palautteesi on kuin runo,
katsoppa vaikka;
mitä hyvänsä yhdessä tekikään
on yksin koettuna erilaista
vailla sitä kaikua
joka kertoisi hyvät tai huonot
mitkä hyvänsä
on totuteltava
sitä on vain itse uskottava tekemisiinsä
löydettävä uudet lämmön lähteet
ehkä niistä vanhoistakin asioista
jos Luoja suo
huh !
Niin hiivatin totta haastat, kun vain osaisin
tuon kaiken tehdä tänään. Laskin sen, mitä sydän
halusi sanoa. Ja Sinä porasit sanoillasi sisim-
pääni asti Tarkkis.
Nöyrä kiitos ystäväni, on hyvä tietää että olet
siellä.
kokonaisuus herää henkiin,
silmät näkemään,
korvat kuulemaan,
kun aika pysähtyy muutamaksi hetkeksi ja
voi rauhassa tarkastella sisintään.
On hieno runo!
tiedäthän Sinä,
millaista se on kun kaikki aistit on avoimena
ja sydän tietää ja tuntee =)
Ihana palaute !
Kiitos.
Ensin lapsen silmin katsottuna
sieltä varovasti lämmön saavuttua
on pyrittävä valon kirkkauteen
ja saavutettava se kaikki
mikä vie onneen ja autuuteen.
Niin kovin kaunis, herkkä ja koskettava runo sinulta jälleen kerran, Kiitos!
lapsen silmin katsottuna,
maailma on pehmeä ja hyvä - turvallinen.
Aikuinen näkee ja kokee kaiken toisin,
niin on tarkoitettu. Mutta aikuinen joutuu
kokemaan myös vaikeudet, ja aina on kuitenkin
kaiken pohjalla odotus onnesta ja autuudesta.
Kiitos Sinulle pohdiskelevasta ja mieluisasta
palutteestasi. Aina yhtä mieluisaa luettavaa se
on.