siitä, että jätin ukkoni jouluksi "yksin", niin tiedoksi että hän tuli jo seuraavana päivänä lennolla perässä, mutta oli yksinkertaisesti niin huonossa kunnossa ettei voinut matkustaa. Onko sitä niin pirun vaikea käsittää?? Ja minulle on yks ja sama hailee, missä tätä kimellysripellys-kulutusjuhlaa vietän, mutta lapsille Lapin-matkan peruutus olisi ollut todellinen pettymys.
Ja viiniä tulikin lipitettyä, pidettiin oikein vanhan ajan pirskeet, missä oli ivalolaisia ja vuotsolaisia tuttuja ja yksi venäläissyntyinen kaveri lauloi upeasti. On muuten ihan Kirkan näköinen.
Ja joku kantoi vielä huolta, että katselen lasten kanssa elokuvia! No jonkun vieraan äijänkö kanssa niitä pitäisi katsella? Jos ukko on poissa kotoa, on niitä huonompiakin ajanviettotapoja kuin lasten kanssa katsoa joku hyvä leffa. Eikö mielikuvitus riitä, kun muuta haukkumisen aihetta ei ole?
Mutta olipa hirveä lumimyräkkä uudenvuodenaattona! Ikinä en ole moista kokenut. Ajettiin ukon kanssa ja väistettiin lumiauraa n. 10 cm penkan puolelle. Eikä päästy pois ilman hinausapua.
Ja kyllä se mun ukkoni puolensa pitää, ei tarvitse sääliä. Se tykkää naisesta, jossa on omaa tahtoa ja särmää eikä ole mikään jees-jees joka asiaan. Se nähkääs on älykäs äijä, vaikka ei aina siitä helpoimmasta päästä.
Mutta Hyvää Uutta Vuotta kaikille!
t. juuri Lapista kotiutunut Mirkku
Ja viiniä tulikin lipitettyä, pidettiin oikein vanhan ajan pirskeet, missä oli ivalolaisia ja vuotsolaisia tuttuja ja yksi venäläissyntyinen kaveri lauloi upeasti. On muuten ihan Kirkan näköinen.
Ja joku kantoi vielä huolta, että katselen lasten kanssa elokuvia! No jonkun vieraan äijänkö kanssa niitä pitäisi katsella? Jos ukko on poissa kotoa, on niitä huonompiakin ajanviettotapoja kuin lasten kanssa katsoa joku hyvä leffa. Eikö mielikuvitus riitä, kun muuta haukkumisen aihetta ei ole?
Mutta olipa hirveä lumimyräkkä uudenvuodenaattona! Ikinä en ole moista kokenut. Ajettiin ukon kanssa ja väistettiin lumiauraa n. 10 cm penkan puolelle. Eikä päästy pois ilman hinausapua.
Ja kyllä se mun ukkoni puolensa pitää, ei tarvitse sääliä. Se tykkää naisesta, jossa on omaa tahtoa ja särmää eikä ole mikään jees-jees joka asiaan. Se nähkääs on älykäs äijä, vaikka ei aina siitä helpoimmasta päästä.
Mutta Hyvää Uutta Vuotta kaikille!
t. juuri Lapista kotiutunut Mirkku
Vastaukset 14
Vanhimmat
ei ne sun asias kellekkään kuulu.
eipä kuulu tuntemattomien tai puolituttujen joulunviettoasiat muille, eikä erikoisesti kiinnostakaan. jos joittenki tuntemattomien kommentit hermostuttaa niin olankohautus auttaa aina!
ei oikeesti ketään kiinnosta sun joulun vietto eikä muutenkaa sun perhe elämäsi tai miehesi,elä vaan ihan ite elämääs mutta ehkä se ei aina olekkaan noin hirvittävän hienoa kun pitää huomiota hakea täältä....neuvo sinulle hanki elämä niin ei tarvii täällä tyhjän päiväsiä höpötellä....
mulla sitä vasta onkin elämää! Ja oikein rutkasti. On perhe, on opiskelu ja kaikenlaista aktiviteettia. Mutta joskus on hyvä purkaa mieltään ihan anonyymisti. Ja hyviä kavereita on löytynyt palstalta. Mun elämä on niin täynnä kiinnostavia ilmiöitä ja ihmisiä, ettei paremmasta väliä. Mutta täältä palstalta löytää ihan sanoinkuvaamattoman hyviä tyyppejä. Sinä et ilmeisesti lukeudu heihin. Mutta heitä huolesi! Kaltaisiasi löytyy paljon.
t. Mirkku
Ei noista täysin tuntemattomista nimettömistä kirjoittajista kannata ottaa minkään laista päänvaivaa, mutta hyvinpä oot kuuluisa ihminen kun ovat niin kiinnostuneita kuinka sinä hengität, pitäis sanoo näille huolenpitäjille kun kerran alkaa huolehtimaan niin ottaa sit koko paketin kannettavaksi, pitää heijän alkaa maksaa vuokrat ja ruuat jne.. kun ovat niin huolehtivaisia.
Mutta hyvä kun palasit saa taas juttukaverin takaisin, hyvää uutta vuotta!
Toivottaapi:Julia
ketä voi kiinnostaa jonkin vieraan ihimisen asiat. evvk
Siunausta sullekkin.
ÄLKÄÄ KERTOKO ASIOITANNE TÄÄLLÄ
KUN EI NE KETÄÄN KIINOSTA!!!!!!!!!!!!
koko palstan voi lakkauttaa ja samaten muutkin keskustelupalstat. Ja tuntuu kovasti kiinnostavan, kommenteista päätellen.
t. Mirkku
tulin takaisin vähän muuta porukkaa ennen, kun tuo silittämätön pyykkivuori tuntui huutavan Lappiin asti perääni. Ja eräs tuttava on huolehtinut marsuista poissaoloni ajan, tietysti korvausta vastaan, mutta enhän voi häntäkään loputtomiin vaivata. Marsut on siitä hankalia, että niitä ei voi ottaa mukaan mihinkään. Ja aika vähän on hoitoloita, johon ne voisi viedä.
Koiran kanssa on paljon helpompaa. Sille Lappi on paratiisi: pääsee ulos vapaana juoksentelemaan aina kun haluaa. Ja sitä oikeutta se tottavie käyttää.
Tämä venäläissyntyinen kaveri, josta kerroin, onkin mielenkiintoinen tapaus. Hänen isänsä oli Laatokan kalastaja, ihan ummikkovenäläinen, joka tuli evakkona perheen kanssa Suomeen sodan aikana. Hän opetteli suomen kielen ja suomensi nimensä ja vaati, että lasten pitää puhua vain suomea, ettei koulussa kiusattaisi ja ryssiteltäisi.
No tämä Jouko on kokonaan unohtanut sen venäjän, jota lapsena puhui ja kuuli, mutta jos hänelle sanoo jotain venäjäksi, hän toistaa sen ihan oikein ja aivan puhtaalla aksentilla. Hän sanookin, että vielä vanhoilla päivillään (täyttää tänä vuonna 60) haluaisi oppia uudelleen äidinkielensä. Ja että osaa laulaa! Ollaan tunnettu lähemmäs 30 vuotta, ja aina sanon, että hänen olisi kannattanut ryhtyä estradilaulajaksi. Olisi menestynyt siinä missä Kirkakin. Ja vietävän komea mies oli nuorena! Taisipa meillä olla pieni romanssinpoikanenkin jossain vaiheessa..heh heh..mutta nyt vanhoina ollaan vaan hyviä ystäviä. Ukko on kyllä aina ollut hänelle kamalan mustasukkainen. Ja oli myös niissä kemuissa Lapissa, kun hän esitti kaikki laulunsa minulle.
Laulaa venäläiset romanssit, mustalaislaulut, Lapin laulut, kitaran kanssa.
Kaikki kaverit kyselivät, että milloin sä Mirkku oikein muutat tänne Lappiin? Sanoin, että se mun muuttoni on kuin bernsteiniläinen sosialismi: tärkeintä on liike eikä päämäärä..Eli hivuttaudun pikkuhiljaa ja kun lapset ovat isoja, niin älkää huolehtiko: saatte musta kyllä ikuisen riesan. Sanoivat, että Ivalon ja Inarin kunnalla on hommia, niihin ei saada pätevää koulutettua henkilökuntaa. Mutta jostain syystä Inarin kunnansihteerin homma ei oikein sytytä. Matkailuhommat kyllä, niissä tarvitaan varsinkin venäjän taitoa. Sen kyllä huomasi: uutena vuotena pölähti sellainen lauma venäläisiä, että olisi voinut luulla olevansa Murmanskissa.
Mutta kyllä oli lumipyry! En itse olisi edes uskaltanut ajaa, onneksi mies oli ajamassa. Tuntui kuin olisi pyörinyt avaruudessa, kun ei nähnyt tietä, ei penkkaa, ei muuta kuin musta pimeys ja viuhuvat lumipyörteet. Siellä sattuikin pari vakavampaa kolaria.
Minua kävi ne viestit potuttamaan, kun kaikki käsitetään aina pahimmalla tavalla. Ihan kuin olisin ollut vahingoniloinen miehen sairastumisesta! Ja hän itse sanoi: ei kannata haaskata junalippuja, te menette ja minä tulen perässä kun pystyn ja kykenen. Onhan se selvää, että kun on kauhea jalla-jalla -tauti, niin yön yli kestävä junamatka on sietämätön.
Ja ei se ollut mikään matkamuisto: itse sairastuin samaan tautiin, onneksi vasta joulunpyhien jälkeen. Miehen veljellä vasta oli huono tuuri. Hän vietti joulua morsiamensa suvun luona, ja siellä kaikki olivat niin kipeitä, ettei kukaan pystynyt edes joulupöytään! Jäivät morsmaikun äidin laittamat moninaiset herkut syömättä.
Mutta nyt menen hoitamaan marsuystävät. Kaikkea hyvää alkaneelle vuodelle, kirjoitellaan!
terkuin
Mirkku
että silloin, kun jäätiin miehen kanssa tienposkeen jumiin, oltiin menossa Kaunispään tunturille yhteen myymälään ja kahvilaan. Sinne oli matkaa korkeintaan n. 200 metriä. Kun jäätiin jumiin ja mies soitti hinausapua, hän sanoi: sähän voit kävellä tuonne ylös sinne kauppaan, minä odotan tässä sitä hinausta.
No minä lähdin menemään, olin taatusti täysin selvin päin. Mutta tuuli oli sellainen, että paiskasi minut kaksi kertaa kumoon nelinkontin, ennen kuin opin pitämään tasapainon. Onneksi oli venäläinen ruusuhuivi päässä, että pystyin suojaamaan kasvoja.
Mutta ei tästä ole kuin muutama vuosi, kun suomalais-sveitsiläinen pariskunta oli hiihtämässä juuri niillä tienoilla. He poikkesivat sata metriä ladulta, puhkesi lumimyrsky eivätkä löytäneet takaisin. Molemmat paleltuivat kuoliaiksi. Joten Lapin luonnonvoimien kanssa ei ole leikkimistä. Se voi todella tappaa tottumattoman. Ja toinen oli vielä suomalainen, jonka olisi luullut tietävän olosuhteet.
Mutta itse pääsin perille, menin kahvilaan ja sanoin: vaikka kultaa maksaisi, niin nyt yksi kuuma rommikaakao.
t. Mirkku
Jumalalle kiitos että olen säästynyt tänä talvena kuumeelta, yleensä se on joka talvi, kun on penisiliinin paikka.
Kyllä toi oli hirveä asia että palellutaa kuoliaaksi!
Nyt kun puhuit tuosta kuumasta kaakaosta on pakko mennä keittämään itselle.. palataan myöhemmin taas.
Vointeja sinne sinulle ja perheellesi!
Ai muuten piti kertoo että tää koira oli ihan shokissa kun paukuttivat raketteja uutena vuotena, miten siellä teillä? taas on saanu ihmiset vammoja niistä rakettiloista, meki nuorempana paukuteltii hampaitten välissä ne papatit, et on sitä ollu ihmis laps idiootti.
Mutta nyt meen keittämään sitä kaakaota ja katson sit jonkun hyvän leffan. moikka!
T.Julia
juuri sen hirveän lumimyräkän takia. Yleensä siellä on tunturin huipulla iso ilotulitus, mutta nyt se peruttiin. Enkä nähnyt mökin ympärilläkään yhtään rakettia. Poliisi antoi ohjeet, että jättäkääs kovan tuulen takia raketit ampumatta. Ihan oikein.
Mutta noista sääolosuhteista kerron yhden tositarinan. Mies oli kerran porukan mukana metsästämässä tuossa elo-syyskuun vaihteessa, ja niillä oli oppaana vanha saamelaismies. Oli oikein intiaanikesä: lämmin, aurinkoinen, ihana ilma.
Illalla sitten pystyttivät teltat ja leiriytyivät mukavaan paikkaan. Siinä otettiin tietysti vähän kuppia, ja tämä saamelaisukko veti itsensä täyteen känniin, niin että nukahti "sarvet tantereessa" eli köllähti suoraan sammalikkoon ja nämä miehet peittelivät hänet pressulla, ettei paleltuisi. Sieltä pressun alta kuului sitten kova kuorsaus.
Aamulla etelän miehet heräilivät ja saamelaisukko kuorsasi edelleen. Miehet sanoivat: pitää herättää tuo äijä, että päästään liikkeelle. Mutta silloin kuorsaus katkesi kuin seinään ja pressun alta kuului: alkakaa vähän äkkiä kasata kamoja, että ehditään suojaan. Kohta nousee myrsky...
Miehet vilkaisivat taivaalle: kirkkaansininen taivas hohti, aurinko paistoi eikä näkynyt pilvenhattaraakaan. Miehet alkoivat nauraa: no nyt sä olet uneksinut kännipäissäs, alahan tulla kahville niin ruvetaan suunnittelemaan päivän reittiä.
Mutta silloin pressu lensi syrjään ja saamelaismies hyppäsi tasakäpälää: ettekö te perkele tajua: NYT ON JO KIIRE!
No, eihän siinä mikään auttanut kuin totella. Saamelaismies lähti pinkomaan kohti lähintä eräkämppää sellaista vauhtia, että pitkäjalkaiset etelän miehet ei meinanneet pysyä vauhdissa mukana. Ei kulunut puoltakaan tuntia, kun taivas oli sinisenmusta ja isot rakeet löivät joka puolelta. Jos etelän miehet olisivat jääneet kairaan, olisivat paleltuneet kuoliaiksi.
Juuri ja juuri pääsivät kämpille. Kun he ihmettelivät, että "miten sinä saatoit tietää tämän", niin saamelainen sanoi vain: "minä haistoin sen ilmasta."
Ja tarina on totisen tosi, oma mies oli porukassa mukana.
t. Mirkku
EIKAI SEMOSII TOLLOJA OOKKAA OLEMASA
Hyvän Joulun toivotukseeni 23.12.,niin näet että sellaisia tolloja on.
t. Mirkku