Olen 23, avomieheni 25. Olemme asuneet kaksi vuotta yhdessä. Minä teen pätkätöitä ja mieheni on vakkaritöissä. Olemme puhuneet jo vähän aikaa että haluaisimme lapsen, mutta.. Ainoa joka askarruttaa on se, että miten pärjäisimme taloudellisesti kun oma työni pian loppuu? Työttömiä äideiksi tulevia ei varmaan katsota hyvällä?? Ja minulla on myös todettu endo 5 vuotta sitten, että senkin takia lapsi olisi hyvä tehdä aika pian? Kiitos asiallisista kommenteista..
Olemmeko valmiita?
äidiksikö
5392
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Me olemme itse asiassa samanikäinen pariskunta. Ja suunnilleen sama työtilanne. Olemme päättäneet hankkia lapsen, koska ajankohta tuntuu nyt sopivalta. Minulla on kaksi ammattia, mutta viime aikoina olen tehnyt "hanttihommia", jotka päättyvät nyt kun arki palautuu ja sijaisia ei enää tarvita hoitoalalla. Jotkut tuttavatkin ovat jopa ehdottaneet, että miksei hankita perheenlisäystä, kerran en ole saanut pidempiaikaista työtä ja olen kerryttänyt jonkin verran työkokemusta. Tuumasin, että ei ole varaa.. mutta tuttava sanoi ettei ennenkään ole ollut varaa. Tätä asiaa on pohdittu pitkään ja minusta alkaa tuntua ettei kai sitä koskaan ole täysin valmis, mutta nyt koen olevani iältäni kypsä ja meillä on oma kotikin. Voihan sitä odotusaikana töitä tehdä vielä ettei ole niin tiukkaa taloudellisesti. En osaa kuvitella mitään ihanampaa kuin oman vauvan.. Lykkyä tykö vain teillekin! Ja odottavan aika on pitkä.. eihän se lapsi heti sieltä tule vaan 9kk päästä ;)
tulee lapsi ehkä 9kk päästä ja on 18 vuotta elätettävänäsi..Kasvakaa ensin itse aikuisiksi!
milloin sitten olemme aikuisia? eikai kukaan ulkopuolinen voi tulla sanomaan milloin olet aikuinen. itse olen 20 vuotta, oma yritys, omakotitalo avomieheni kanssa. avomieheni 26vuotta. lasta on yritetty noin vuosi. ja kyllä tunnemme olevamme valmiita. siitä huolimatta että olen vain 20 vuotta.
Antakaa tämmösten juttujen mennä toisesta korvasta (silmästä) sisään ja toisesta ulos. Uskomatonta, miten jotkut kehtaa ihan kiusallaan väittää vastaan kaikkeen, vaikka väärässä olisivatkin.
Paras ikä saada lapsia on 20-30. Hedelmällisyys alkaa heikentyä 24-vuotiaana, joten minusta se kertoo jotakin siitä, missä iässä ihmisen on "tarkoitettu" tehdä lapsia...
Eipä kannatakaan kuunnella tuollaisia epäasiallisia kommentteja. Tuntuu pahalta ajatella, että toiset täällä haluavat oikeasti vaihtaa ajatuksia ja löytää samassa elämäntilanteessa olevia henkilöitä ja sitten täältä löytyy näitä "kaikkitietäviä pentuja", jotka vain aukovat päätään eivätkä edes halua/osaa ymmärtää. Minun ei enää tarvitse kasvaa aikuiseksi, elämässä sattuneet ikävät asiat ovat kasvattaneet minut hyvin nuorena aikuiseksi. Eli tiedän millaisen perheen haluan lapselleni antaa, en todellakaan sellaista millainen itselläni oli ja mitä miehelläni on ollut. Kokemukset kasvattaa, joten en todellakaan jää murehtimaan joidenkin keskenkasvuisten epäasiallisia kommentteja ja taisi oli lukihäiriö tuolla yhdellä kommentoijalla, koska viestiketjun aloittanut pyysi nimenomaan asiallisia kommentteja. Minäkin uskon tuohon, että on tietty ikä jolloin ainakin ensimmäinen lapsi tulisi tehdä. En haluaisi olla yli 30v osallistumassa "iäkkäiden ensisynnyttäjien"-ryhmään ja kyllä näitä tällaisia ryhmiä on olemassa. Varmasti ihan hyväkin, että on tukena samanhenkisiä ja ikäisiä ihmisiä. "Kiireellä ei tule kuin kusipäisiä lapsia" sekin varmasti pitää paikkansa, mutta jos käy läpi oman elämäntilanteen ja on varma siitä että elämänkumppanin kanssa lapsen kasvattaminen onnistuu niin mikäs siinä ja on toki sellaisiakin ihmisiä, jotka päättävät pitää lapsen oli isä maisemissa tai ei. Itse olen ollut 5 vuotta parisuhteessa avomieheni kanssa ja vauvakuumetta on ollut jo aiemmin mutta silloin tiesin etten ole vielä valmis. Ja sillä "eihän se lapsi sieltä heti tule" tarkoitin sitä, että mielialat heittelevät mitä on tuttavaäitejä uskominen ja totta helvetissä tällaista suunnitellessa ymmärtää että lapsesta on vastuu 18-vuotiaaksi ja oikeastaan koko hänen elämänsä läpi. Lopetin nyt pillerien syönnin ja katsotaan mitä tuleman pitää...