Olemme harkinneet sijaisperheeksi ryhtymistä. Tuntuu uskomattomalta nämä jutut tällä palstalla. Ihan kuin sijaisperhe ja sossutantat olisi jotain lapsenryöstäjiä!
Oma käsitykseni ainakin on että ei lasta nyt ihan syyttä sijoiteta. Oma kotihan on aina paras vaihtoehto lapselle jos siellä on lapselle tarjolla rakastavat vanhemmat ja perusturvallisuus.
Se mitä rakastavat vanhemmat ovat, taitaa olla monilla käsitys hukassa. Moni vanhempi on niin kypsymätön vanhemmuuden rooliin, ettei tajua mitä pieni ihminen tarvitsee kasvaakseen tasapainoiseksi ihmiseksi.
Laitetaan omat tarpeet lapsen tarpeiden edelle, ei olla valmiita kipeisiin ja rankkoihin muutoksiin että aikuinen pystyisi ottamaan tämän haastavan tehtävän vastuulleen.
Kyllä siinä vaiheessa pitäisi mennä vahvasti itseensä kun ensimmäisen kerran sosiaaliviranomaiset ottavat yhteyttä lasta koskevissa asioissa.
Monenlaisia hoitovaihtoehtoja on alkoholi-huume-masennus... ongelmille. Ensisijaisen tärkeää on että vanhempi itse tajuaa vajavaisuutensa ja puutteellisuutensa ja siitä herää halu muuttumiseen ja parantumiseen.
Kuinka moni kokee että sijaisvanhemmuus on arvokasta työtä?
Toki on ensiarvoisen tärkeää että sijaisperheen soveltuvuus testataan ja tutkitaan ennen kuin he siihen työhön valitaan. Lapsille on rankkaa jatkuva siirtely paikasta toiseen, lapsen sisällä kasvaa tunne että missään häntä ei hyväksytä ja rakasteta.
Me olemme kolmen lapsen vanhempia. Koemme että perheessämme olisi tilaa vielä yhdelle-kahdelle lapselle, hyvä kasvuympäristö ja terveet elämänarvot ja suuri halu antaa jollekin hätääkärsivälle, "kodittomalle" lapselle normaalin elämät toimintamallit.
Rakkaus ja rajat ovat ainakin omien lasten kohdalla toiminut erittäin hyvin. He ovat iloisia, elämänhaluisia, leikkisiä ja kiinnostuneita kaikesta ympräristössään, osaavat ottaa huomioon muita.
Tullaanko meidät leimaamaan lapsenryöstäjiksi ja rahanahneiksi jos tähän työhön joskus päätyisimme?
Oma käsitykseni ainakin on että ei lasta nyt ihan syyttä sijoiteta. Oma kotihan on aina paras vaihtoehto lapselle jos siellä on lapselle tarjolla rakastavat vanhemmat ja perusturvallisuus.
Se mitä rakastavat vanhemmat ovat, taitaa olla monilla käsitys hukassa. Moni vanhempi on niin kypsymätön vanhemmuuden rooliin, ettei tajua mitä pieni ihminen tarvitsee kasvaakseen tasapainoiseksi ihmiseksi.
Laitetaan omat tarpeet lapsen tarpeiden edelle, ei olla valmiita kipeisiin ja rankkoihin muutoksiin että aikuinen pystyisi ottamaan tämän haastavan tehtävän vastuulleen.
Kyllä siinä vaiheessa pitäisi mennä vahvasti itseensä kun ensimmäisen kerran sosiaaliviranomaiset ottavat yhteyttä lasta koskevissa asioissa.
Monenlaisia hoitovaihtoehtoja on alkoholi-huume-masennus... ongelmille. Ensisijaisen tärkeää on että vanhempi itse tajuaa vajavaisuutensa ja puutteellisuutensa ja siitä herää halu muuttumiseen ja parantumiseen.
Kuinka moni kokee että sijaisvanhemmuus on arvokasta työtä?
Toki on ensiarvoisen tärkeää että sijaisperheen soveltuvuus testataan ja tutkitaan ennen kuin he siihen työhön valitaan. Lapsille on rankkaa jatkuva siirtely paikasta toiseen, lapsen sisällä kasvaa tunne että missään häntä ei hyväksytä ja rakasteta.
Me olemme kolmen lapsen vanhempia. Koemme että perheessämme olisi tilaa vielä yhdelle-kahdelle lapselle, hyvä kasvuympäristö ja terveet elämänarvot ja suuri halu antaa jollekin hätääkärsivälle, "kodittomalle" lapselle normaalin elämät toimintamallit.
Rakkaus ja rajat ovat ainakin omien lasten kohdalla toiminut erittäin hyvin. He ovat iloisia, elämänhaluisia, leikkisiä ja kiinnostuneita kaikesta ympräristössään, osaavat ottaa huomioon muita.
Tullaanko meidät leimaamaan lapsenryöstäjiksi ja rahanahneiksi jos tähän työhön joskus päätyisimme?
Vastaukset 87
Vanhimmat
ainasin meillä aikanaan,ei muut, tuttunne, naapurit, biot yms. sillä he luulevat teidän tienaavan niin helvetisti näillä raukoilla lapsillanne,ovat kateellisia tienestistänne, huh, olette rikkaita??? olette ryöstaneet lapset, heidän oikeilta, ihanilta vanhemmilta itsellenne, ette palauta heitä jne vaikka he oikeuden kautta haluavat takaisin lapsensa!.
Olettehan lukeneet ne "syytteet" jo usein täältä? Vai?
Te syyllistytte lastenryöstöön, kaikki mitä lapsille tapahtuu, on syytänne, ainaskin täällä netissä!
Huh, onneksi meillä olleet lapset ovat jo omillaan, eikä ollut n. 3v sitten näin pahoja syyttelyitä täällä netissä, tai en tiedä, en lukenut ihan vielä silloin näitä juttuja, ei kiinostanut, vain oleva perhermme, eikäs ollut ongelmia heidän vanhempien kanssa silloin!!
Mitä kipeitä ja rankkoja muutoksia vanhemmuuteen kasvaminen edellyttää. Et varmaan ymmärtänyt mitä kirjoittelit, kuhan kirjoittelit.
Ja tuo, että lapsenne ovat leikkisiä. Puhut kuin koiran pennuista. En ole koskaan kuullut lapsista noin sanottavan kuin sanot.
Varmaankin on omasta mielestäsi käsitys hanskassa, mitä tulee lasten kasvatukseen. Heh.
Et ole koskaan kuullut että lapset ovat leikkisiä. Minusta on huolestuttavaa jos lapsi ei ole leikkisä, silloin on jo tapahtunut vakava trauma lapsen elämässä jos näin on.
Olen nähnyt masentuneita, elämään kyllästyneitä, tylsistyneitä ja ilottomia lapsia.
Terve lapsii leikkii, itkee, nauraa, juttelee, juoksee, hyppii, pomppii, kiipeilee puissa...ja paljon muutakin. Terve lapsi kokeilee rajojaan monin tavoin. Kun lapsi ei tee enää mitään näistä, hänet on lannistettu ja heneltä on viety itsetunto.
Aikuinen on se ihminen joka asettaa lapselle niinkuin koiranpennullekin nämä rajat. Aikuinen on johtaja ja aikuinen on se jolla on AINA vastuu.
Kipeistä ja rankoista muutoksista vanhemmuuteen kasvamisesta voit lukea lisää alempaa ketjusta, vastasin siihen toiselle kirjoittajalle.
Hyvä jos sinulla on lastenkasvatus hanskassa, näitäkin onneksi löytyy. En missään tapauksessa halua yleistää että kaikilla olisi vanhemmuus hukassa, vaan että on paljon niitä joilla on vanhemmuus hukassa.
Se ei ole syy, vaan seuraus siitä että on paljon vanhempia, joiden vanhemmat luottivat vapaaseen kasvatukseen, eli eivät ottaneet vastuuta kasvatuksesta vaan ajattelivat että kyl se siit, kyl se sikakin lihoo kun sapuskaa saa.
Nämä kasvatusasiat eivät aina välttämättä siirry sukupolvelta toiselle äidinmaidon kautta, silloin vanhemmuus vaatii vähän enemmän vaivannäköä. Terveellä maalaisjärjellä pääsee aika pitkälle :-)
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=116&con ference=4000000000000041&posting=22000000039019958
Minä uskon ja olen
Kirjoittanut: itsekin opettaja 30.10.2008 klo 22.42
Työssäni olen nähnyt muutaman aivan aiheettoman huostaanoton. Vanhemmat olen tuntenut hyvin ja heidän kanssaan yhteistyö on ollut moitteetonta. Mutta sairaanhoitopiirissämme on lastenpsykiatreja, jotka jostain syystä haluavat hoitaa myös neurologisten oireyhtymien lapsia psykiatrisina potilaina ja heille tehdään ns. hoidollisia huostaanottoja. Surullista, mutta totta, koska lapset saavat apua vasta kotiuduttuaan, jolloin vanhemmat voivat ohjata heidät oikean tutkimuksen piiriin ja vasta sen jälkeen on mahdollista saada lapset myös oikeaan erityisopetuksen ryhmään.
Olen ollut asiasta yhteydessä myös ADHD-, sekä Autismi- ja Aspergerliittoon, jossa ongelma on hyvin tiedostettu. Viime vuosina olemmekin yrittäneet saada vanhemmille riittävästi tietoa näistä oireyhtymistä, jos ollenkaan epäilyttää, että joku oppilaista on esim. diagnosoimaton Asperger-lapsi.
Huostaanotto on turha silloin kun muka hoidollisuudestaan huolimatta sillä ei saada lapselle oireenmukaista kuntoutusta, eikä se edesauta lapsen mahdollisia oppimisongelmia millään tavalla. Siksi on edesvastuutonta hoitaa näitä lapsia psykiatrisina potilaina, koska sairaalapaikkoja ei ole riittävästi ja pelkkä huostaanotto hyvästä kodista lisää lapsen ongelmia entisestään. Kaikkien sairaanhoitopiirien alueella ei hoidollisia huostaanottoja kuulema edes tunneta
On ihmisoikeuksia rikkovaa luoda käytäntö, jossa palvelut rapautetaan ja luodaan tilanteita, että ainoa tapa saada lapselle esim. erityisopetusta on huostaanottaa lapsi laitokseen, koska kunnallisesta koulusta tämä lakisääteinen palvelu puuttuu juuri siinä kunnassa.
Perustuslaki oikeuttaa kansalaisia saamaan tietyt palvelut tässä maassa, eikä niiden puute oikeuta huostaanottoon lapsenkaan kohdalla!
Sama koskee lasten erikoissairaanhoidon tasoista hoitoa. Ja lisäksi tietysti kaikkia muita avohuollon tukia.
On järkyttävää, että perhe joutuu tilanteeseen, jossa sairaalapaikkojen puute muka oikeuttaa viranomaiset huostaanottamaan lapsi!
Kunnat eivät rahoita ennaltaehkäisevää
Kirjoittanut: lastensuojelua 15.12.2008 klo 13.32
Ennaltaehkäisevään lastensuojeluun panostetaan Suomessa vain vähän. Kunnat sijoittavat enemmin korjaaviin palveluihin, kuten lasten sijaiskoteihin ja lastenpsykiatriaan.
Rimpelä korostaa, että perheiden hyvinvointiin sijoittamalla voitaisiin säästää muualla. Jos perhe pärjää, lapsi voi hyvin.
Ruotsissa Leksandin kunnassa lapsen syntymän molemmin puolin pidettävä laajennettu perhevalmennus on tiputtanut avioerot noin kolmannekseen suhteessa koko maan lukemiin.
Huostaanottoihin kyllä Suomessa löytyy rahaa, muttei rahaa perheiden auttamiseen kotona. Miksi?
Lastensuojelua raskauden aikana ja vauvan syntymän jälkeen käsittelevä juttu avaa Turun Sanomien uuden kuusiosaisen lastensuojelusarjan. Ehjänä aikuisuuteen -sarjassa valotetaan koko lastensuojelun kaarta ennaltaehkäisevistä toimista huostaanottoihin.
http://www.turunsanomat.fi/?ts=1,3:1000:0:0,4:1:0:1:200 8-12-15,104:1:582465,1:0:0:0:0:0:
Se mitä rakastavat vanhemmat ovat, taitaa olla monilla käsitys hukassa. Moni vanhempi on niin kypsymätön vanhemmuuden rooliin, ettei tajua mitä pieni ihminen tarvitsee kasvaakseen tasapainoiseksi ihmiseksi.
Laitetaan omat tarpeet lapsen tarpeiden edelle, ei olla valmiita kipeisiin ja rankkoihin muutoksiin että aikuinen pystyisi ottamaan tämän haastavan tehtävän vastuulleen.
Minulla ei ole sijaisperhettä muuten mitään vastaan... mutta tämä asenne jota aloittaja tuo esille kirjoituksellaan..ja saa huosta vanhemmat näkemään punaista... niin miettisi uudelleen lukemalla yllä tuomani asiat...
"Kyllä siinä vaiheessa pitäisi mennä vahvasti itseensä kun ensimmäisen kerran sosiaaliviranomaiset ottavat yhteyttä lasta koskevissa asioissa.
Monenlaisia hoitovaihtoehtoja on alkoholi-huume-masennus... ongelmille. Ensisijaisen tärkeää on että vanhempi itse tajuaa vajavaisuutensa ja puutteellisuutensa ja siitä herää halu muuttumiseen ja parantumiseen."
Ongelma aikuinen on kypsymätön vanhemmuuden rooliin oman itsekkyytensä takia. Rakastava vanhempi on valmis luopumaan viinasta ym päihteistä lapsen edun takia. Tottahan toki muutos esim juoposta terveeksi ja eheäksi ihmiseksi vaatii ne .ns kipeät prosessit jossa käydään läpi juurisyitä miksi ylipäätän juo. Ihminen etsii syyllistä aina ensin muista, omaan itseensä meneminen tarkoittaa että huomataan ja myönnetään omat virheet, ja haetaan asianmukaista hoitoa johon myös itse sitoudutaan eikä heittäydytä linjalle "lääkäri parantaa".
Rakastava vanhempi luo lapselle turvallisen kodin ja ympäristön lapsen kasvaa tasapainoiseksi. Lasta lohdutetaan kun hän itkee, häntä kuunnellaan kun hänellä on asiaa, hänen asioistaan ollaan kiinnostuttu. Hänelle annetaan LÄSNÄOLO.
Tämän päivän aikuiset ovat tottuneet itsekkääseen elämään. Eivät ole valmiita tinkimään omista menoistaan ja harrastuksistaan edes lapsen kolmen ensimmäisen ikävuoden aikana. Lapsi voidaan vielä hoitoon jo alta vuoden ikäisenä, onko hän jonkun mielestä sen ikäisenä valmis irtaantumaan äidistään???
Itsekkyyttä on myös haluta lapsia jos tietää olevansa ongelma-aikuinen (juoppo/huumeiden käyttäjä/väkivaltaisuus/käsittelemättömät lapsuuden traumat jotka purkautuvat epävakaana persoonallisuutena...) Halutaan lapsi siinä kuvitelmassa että se parantaa elämän, antaa elämälle tarkoituksen. Lapsi on viaton kärsijä näissä itsekkäissä ongelmaperheissä.
Meidän tapauksen? Kun minä en käytä alkoholia,en lääkkeitä,en huumeita, luottotiedot kunnossa..ym. Ja siitä huolomatta lapseni huostaanotettiin! 2 lakimiestä eivät löytäneet huostaanotto syytä/perustta,3 sosiaalilautakunnan jäsentä eivät löytäneet huostaanotto syytä/perustetta, sosiaaliviranomaiset eiät ole kyenneet 4v aikana kertomaan mikä oli/on huostaanoton syy/peruste ja eivät ole edes kyenneet kirjaamaan sitä lain vaatimalla tavalla asiakassuunnitelmaan ja eivät ole kyenneet kirjaamaan mitä minun olisi tehtävä että mahd.saisin lapset kotiin tai miten minua tuettaisiin... 3 lasta huostaanotettiin ja vasta nyt 3v jälkeen 2:della lapsella todettiin AD/HD... ja onko tuo sitten syy/peruste huostaanottoon?? Ja ekaluokasta asti puutuin lasteni koulukiusaamisiin..mutta opettajilta apua en saanut, niin hain apua perheneuvolasta ja sieltäkään en apua saanut en sitten edes lasteni koulunkäynnin ongelmiin.. Niin kerro ja väännä rautalangasta mikä todellinen syy/peruste huostaanottoon on??? Oleppa sinä nyt viisaampi sitten kuin nuo alussa mainitsemat henkilöt!!
Ymmärrän vihasi. Itselläkin on kolme lasta ja en voisi kuvitella kamalampaa kuin se että ne minulta pois vietäisiin.
Tuntuu kyllä järkyttävältä jos tälläistä vääryyttä täällä suomenmaassa tapahtuu.
Minä olen vain miettinyt sijaisperheeksi ryhtymistä, kun niistä on niin kova pula ja koen että meidän perheessä olisi tilaa ja meillä mahdollisuus tarjota jollekin hätääkärsivälle koti/sijoituspaikka siksi aikaa kun lapsen omien vanhempien asiat järjestyvät niin että he voivat ottaa lapsensa takaisin. En missään tapauksessa halua keneltäkään viedä lapsia.
Ihannetilannehan olisi jos lapsen vanhemmat toivoisivat että lapsi pääsee joksikin aikaa sijaiskotiin että saavat aikaa järjestellä asioitaan.
Eikö tapauksessasi asiaa voisi viedä oikeuteen? Jos ei ole perusteita huostaanottoon, mitä järkeä on viedä lapset pois omalta äidiltään? Ei minulla riitä viisaus moiseen.
Onko sinulla ketään tukihenkilöitä jotka auttavat ja tukevat sinua?
Minä rukoilen puolestasi (tuskin se sinua lohduttaa?)
Olen kaikki oikeus asteet käynyt läpi mutta turhaan kun niissä missään ei koko asiaa ole tutkineet..siinä myös syy miksi näitä laittomia huostaanottoja on paljon..ja huostapurkua on mahdoton saada...
Käräjäoikeus olisi hyvä mutta sitähän eduskunta katsoi tarpeettomaksi..
Eli ainoa olisi EU:hun mennä mutta mistä revin sen rahan joka on kallis runjanssi..
Tarvitaanko perusoikeustuomioistuinta
Kirjoittanut: Horse66 3.1.2009 klo 14.56
Poista oma viesti
Tarvitaanko perusoikeustuomioistuinta
29. 1. 2008 kello 18:26 J. P. Roos
Vuoden ensimmäisessä sosiaali- ja terveysministeriön julkaisemassa Dialogi-lehdessä haastateltiin allekirjoittanutta. Aiheena oli mm. perustuslaki- tai perusoikeustuomioistuimen tarpeellisuus. Olin sitä mieltä, että siitä olisi kyllä hyötyä, koska Suomessa näkyy olevan maan tapana suhtautua perustuslakiin ja sen lupaamiin oikeuksiin melko löysästi. Lehdessä haastateltiin myös joukkoa professoreita jotka olivat melkein yksimielisiä siitä, että perusoikeustuomioistuinta ei tarvita.
Ennen kaikkea oikeustieteilijät (paitsi Aimo Ryynänen, kunnallisoikeuden professori) olivat tiukasti sitä mieltä että uutta tuomioistuinta ei tarvita. Jo nytkin tuomioistuimien tulee arvioida perustuslain vaikutus ja sitten meillä on jo perustuslakivaliokunta, korkein oikeus ja korkein hallinto-oikeus. Oli sääli että oikeustietelijät eivät kommentoineet esimerkkiäni eli alkoholin hinnanalennuslakia. Sehän läpäisi vaivatta kaikki nuo professorien mainitsemat demokraattiset ennakkovalvontajärjestelmät, vaikka se (minusta) rikkoi ilmeisesti perustuslakia vastaan. Sitä ei pysäytetty missään vaiheessa eikä sen lainvastaisuutta ole voitu testata missään.
Tarkennan siis ehdotustani. Perustuslakituomioistuimen tulisi olla riippumaton tuomioistuin jonka tuomareilta pitäisi edellyttää kokemusta perustuslain ja erityisesti perusoikeuksien soveltamisessa. Kansalaisten pitäisi voida tuoda sen käsiteltäväksi asioita joissa he katsovat että heidän perusoikeuksiaan on loukattu ja kun oikeusasiamiehelle tai oikeuskanslerille tehty kantelu ei ole tuottanut korjausta tai kun käräjä- ja hovioikeudet ovat hylänneet heidän perustuslakiperusteiset kanteensa. Voin vakuuttaa, että tuomioistuin ei jäisi ilman töitä! Tällä hetkellä tehdään erittäin suuri määrä kanteluita, joista osaa oikeuskansleri ja oikeusasiamies eivät ollenkaan varsinaisesti tutki, esim hankkimalla näyttöä. Lähtökohtaisesti virkamiehen kertomus siitä mitä hän sanoo tehneensä, riittää näytöksi. Ei tällainen ole mitään asian tutkimista.
Eduskunnan perustuslakivaliokunta on toki tarpeellinen ja hyödyllinen, mutta se ei riitä. Sen jäsenet ovat poliitikkoja eivätkä kykene omaksumaan valtiomiesroolia. Nykyinen perustuslakivaliokunnan puheenjohtaja Kimmo Sasi on tehnyt hartiavoimin työtä valiokunnan arvovallan murentamiseksi ja onnistunut siinä hyvin. Viimeksi perustuslakivaliokunta äänesti täysin poliittisesti arvioidessaan sairaanhoitajien työhonvelvoittamisen perustuslaillisuutta.
Itselleni riittäisi toisaalta hyvin että perustuslakituomioistuimen toimivalta kattaisi pelkästään kaikki kansalaisten perusoikeudet. Jo siinä on iso työsarka. Mutta olisihan se hyvä jos saisimme ratkaisun tuohon kahden lautasen ongelmaankin, kun eduskunnassa näytään olevan sitä mieltä että ainoa ratkaisu on muuttaa perustuslakia …
Nyt siis päinvastoin eräät sosiaalityöntekijät pitävät vastentahtoista huostaanottoa suurinpiirtein samanlaisena keinona kuin uhkasakkoa: jos vanhemmat eivät tottele niin sakotetaan ja lähetetään poliisit perään perimään sakkoa eli niskuroivien vanhempien lasta. Tämä kuulostaa uskomattomalta, mutta niin tapahtuu, jopa Helsingissä! Ja sitten kestää aika kauan ennen kuin lapsi pääsee taas vanhempiensa tai vanhempansa luokse. Sosiaalityöntekijöillä on lukemattomia mahdollisuuksia jarruttaa ja estää palautus. Olen ihmetellyt myös sitä, miksi viranomaisten on niin vaikea hyväksyä sitä että toiset viranomaiset ovat todenneet heidän toimintansa vääräksi. Sosiaalilautakunta (=viranhaltijat) saattavat jopa valittaa tuomioistuimen ratkaisuista. Erässä tapauksessa jossa lapset turhan huostaanoton ja pitkän odotuksen jälkeen palautettiin, lautakunta valitti ja sosiaalijohtaja selitti vanhemmille, että tässä ei ole mitään henkilökohtaista. He haluavat vain katsoa asian loppuun asti. Valituksen menestyminen olisi siis kuitenkin johtanut siihen että lapsi, joka oli odottanut kotiin pääsyä jo vuosia olisi joutunut uudelleen huostaanotetuksi.
No tietääkseni...
Kirjoittanut: MagnusVonLagerbom 3.1.2009 klo 17.12
Oikeuskansleri ei reagoi asiaan mitenkään, ellet itse ole viranhaltija tai muu ns. isokenkäinen. Suomessa ei kuule enää merkitse mitään lakipykälät, muutoin kuin että vapaamuurareihin kuuluva lakimies asian hoitaa. Vaikka kuinka osoittaisit mustaa valkoisella, todistaisit että on väärin toimittu, lakia rikottu, niin ei auta.. Minä olen 4 vuotta yrittänyt oikaista virabnhaltijoiden tekemät perättömät lausunnot, ja vaikka minulla on todisteet väärinkäytöksistä, mikään taho ei asiaan puutu.
Kuinka kallista olisi EU:hun meno?
Onko mitään vaihtoehtoja? Mitä aiot seuraavaksi tehdä?
Laitetaanko keräys pystyyn vai onko sekin laitonta?
Mistä tämä kaikki väärinkäsitys sai alkunsa?
En nyt muista sitä hintaa kun kyselin sitä mutta todella suurista summista oli puhe...En tiedä mitä voisin tehdä...ainoa on jos saisi jutun käräjille..
No tämä laittomien huostaanottobuumi/systeemi on ollut jo 1990 vuodesta alkaen...yleistä sossun toiminnassa... sitä olemme bio-puolella yrittäneet selvittää miksi näitä laittomia huostaanottoja tehdään ja miksi hallinto-oikeudet eivät tutki asioita niinkuin pitäisi..
Yksi mahdollinen syy alkuun voi olla tuo juuri ilmi tullut huolirekisterinkäyttö joka on täysin laiton..ja tätä on käytetty mm.kouluissa,päiväkodeissaym. Mutta erikoisinta on että sosiaaliviranomaiset saavat tuhota perheitä omilla valheillaan ja heidän ei tarvitse lainkaan noudattaa lakia..
Alkuperäinen pohdintani oli ryhtyäkö sijaisvanhemmaksi.
Sinun ja varmaankin monen muunkin ongelma laittomasta huostaanotosta kuuluisi käsitellä jossain muualla, käräjillä.
Olisiko kansalaisadressista riittävästi potkua asioiden eteenpäinviemisiksi?
Mielelläni auttaisin jos tietäisin miten.
Ihmettelen edelleen suuresti viranomaisten motiivia huostaanottaa lapsia ilman perusteita. Laitettaisiin sekin raha mielenterveystyöhön.
Olen samaa mieltä vain käräjä pelastaisi ja auttaisi estämään lisää näitä laittomia huostaanottoja...
Adresseja olemme kokeilleet mutta emme ole saaneet riittävästi allekirjoittajia..
Niin ihmettelen minäkin ja monet muutkin....
ja etenkin kun nuo turhat laittomat huostaanotot syövät melkoisesti verorahojamme ja lapset kärsivät...
Suuretkin kaupungit ottavat syömävelkaa
Kirjoittanut: Verotulot ja valtionavut 27.12.2008 klo 11.18
Suuretkin kaupungit ottavat syömävelkaa
julkaistu tänään klo 07:04, päivitetty tänään klo 10:16
Verotulot ja valtionavut eivät riitä peruspalveluiden järjestämiseen kaikissa suurissa kaupungeissakaan.
Helsingin Sanomien mukaan ainakin Helsingissä, Tampereella, Vantaalla, Turussa, Lahdessa ja Kuopiossa palvelujen kustannukset ylittävät verorahoituksen. Kaupungit käyttävät palveluiden tuottamiseen lainarahaa tai liiketoiminnasta saamiaan tuloja.
Yksi syy verotulojen riittämättömyyteen on sosiaali- ja terveystoimen menojen nopea kasvu. Esimerkiksi Oulussa sosiaali- ja terveystoimen kustannukset ovat kasvaneet tänä vuonna lähes 13 prosenttia, Espoossa 11 ja Helsingissä noin 9 prosenttia.
YLE Uutiset
Tässä vuoden 2007 lehtiuutisessa oli jopa kauhisteltu huostaanottojen määrää .....
Kirjoittanut: ja vaadittu ihan 27.12.2008 klo 17.02
erillistä selvitystä huostaanotoista.
Mutta sama huostameininkihän se tässäkin kyseisessä lehtiuutisessa mainitussa kaupungissa on jatkunut myös seuraavana vuonna
päätellen lisämäärärahan anomisesta seuraavana vuonna 2008! Milli sinne taikka milli tänne
ei tunnu siis missään, kun kyseessä on lastensuojelun sijoitusmeininki.
http://www.ess.fi/?article=158597
Heinola kauhisteli huostaanottoja
Nuoli 19:17 - 27. elokuuta 2007
Rajusti lisääntyneet lasten huostaanotot kirvoittivat useita kauhistelevia puheenvuoroja Heinolan kaupunginvaltuuston kokouksessa tänään. Sosiaalilautakunnan hoivissa oli 30 lasta viime vuoden lopussa, nyt heitä on yli 40. Valtuusto joutui myöntämään lähes miljoonan euron lisämäärärahan lastensuojeluun.
Sosiaalidemokraattien ryhmä jätti kaikkien hyväksymän ponnen,
jonka mukaan huostaanottojen syistä tehdään perusteellinen paikallinen selvitys.
Kaupunginjohtaja Hannu Komonen muistutti, että huostaanottojen lisääntyminen on ikävä valtakunnallinen trendi, mutta syitä löytyy myös paikallisesti. Kysymys on elämästä ja elämän hallinnasta.
Yleisin syy lastensuojeluun on vanhempien hallitsematon alkoholin käyttö, mielenterveysongelmat ja pitkäaikaistyöttömyys. Heinolan valtuutettujen puheenvuoroissa huolestuttavaa suuntaa pidettiin tragediana, jonka hoitaminen on kohdistettava koko perheeseen.
_______
http://www.ess.fi/?article=203409
Lastensuojelun määrärahat eivät riitä Heinolassa
Nuoli 21:56 - 31. heinäkuuta 2008
Lastensuojelun määrärahat ylittyvät Heinolassa roimasti kuluvana vuonna. Arvioitu lastensuojeluun varatun määrärahan ylitystarve vuodelle 2008 on 995 000 euroa. Suurimmat ylityspaineet ovat lastensuojelun laitoshoitoon varatuissa määräahoissa. Lisää rahaa tarvittaisiin noin 600 000 euroa. Lastensuojelun tukipalveluissa lasketaan ylityspaineen olevan 230 000 euroa ja perhehoidossa 130 000 euroa.
Vuonna 2007 tehtiin Heinolassa 16 lasten huostaanottoa. Vuoden 2007 lopussa sosiaalilautakunnan huostassa oli 46 lasta, joista 21 oli sijoitettuna perhehoitoon ja 25 ammatillisiin perhekoteihin tai lastenkoteihin. Kuluvan vuoden alussa on jouduttu tekemään muutama huostaanotto ja sijoitus kodin ulkopuolelle. Huostaanottojen lisäksi tehdään jatkuvasti lasten sijoituksia avohuollon tukitoimena. Tällöin sijoituspaikka on pääsääntöisesti ammatillinen perhekoti tai lastensuojelulaitos.
Sitäpä tosiaan saa miettiä... Omasta tapauksesta voin sanoa että uskon viranomaisten toimineen täysin oman uskonsa mukaan ja he todella tuntuivat uskovan että meillä on asiat huonosti. Sitä en kyllä vieläkään käsitä että mihin nämä uskomukset oikeasti perustuivat. Tai no jälkeenpäin kun lukee asiaa koskevia papereita niin siellä on esim. useita meidän vanhempien sanomisia kirjattu suorastaan väärin tai vähintäänkin vääristelty niin että ne kuulostavat pahoilta. Niitä papereita lukiessa kyllä tosiaan minullakin nousisi huoli jos en itse tietäisi omaa perhettäni.
Huoli perustui myös kahteen n. 3t kestäneeseen kotikäyntiin jotka omasta mielestäni sujuivat ihan suhteellisen hyvin (hiukan oli lapset levottomia kun tuli vieraita tätejä kylään). En sitä tietysti nyt tässä pysty sen paremmin todistamaan että huolet oli aiheettomia kun ei kukaan meitä tunne mutta lopulta tuli asia todistettua ihan ulkopuoliseltakin taholta eli että nuo huolet ja ajatukset meidän perheestä eivät vain pitäneet paikkansa. Yritimme useamman viikon puolustautua ja kumota heidän käsityksiään mutta jostain syystä ne ajatukset oli näiden viranomaisten mielissä niin iskostuneita että mitkään puheemme tai todistelumme eivät auttaneet.
Meidän onnemme oli että saatiin ne huolet todistettua vääriksi, varmaan oltaisiin muuten mekin huostaanoton tiellä.
Eli ei niitä kaikkia vääriä huostaanottoja varmaan pelkästään ilkeyttään tai ahneutta tehdä vaan ihan rehellisesti viranomaiset ovat saaneet väärän kuvan perheestä ja jostain syystä (ylpeys, ennakkoasenteet?) niitä vääriä kuvia ei suostuta omassa mielessä muuttamaan vaikka vanhemmat mitä sanoisivat.
kuulemaan mielipidettä, sillä vastaus on aina ja joka kerta negatiivinen, sinun sanoistasi käännetään kuin englannista suomeksi ikään ties mitä, ei väliä mitä, kunhan saadaan pääsi käännettyä tai ainakin yritettyä sitä.
Useita vuosia sitten minäkin tätä hommaa harkitsevana tänne käännyin ja kysyin silmät kirkkaina, et mitäs mieltä olette??? Olimme silloin jo koulutuksessa, ja olen niin itsepäinen ihminen muutenkin, et vaikka tulis haukkuja suut silmät täyteen mun päätä ei tämä foorumi kääntäis. Ja niitähän tuli. Joitain samoja tuomitsijoita tääl liikkuu vieläkin. Minullekin sanottiin, että luuletkos saavasi pikkuperheeseen näin täydennystä, kun et enää jaksa ite tai viitsi vääntää ja onko rahat vähissä jne...sitä samaa p...kaa mitä tulet vielä paljon kuulemaan käyt täällä tai et. Sillä niinkuin tuossa yks sulle vastas niin hyvinkin, et teki ihan mieli nauraa, sillä se on tosi, koulujen opettajat on yks ryhmä ketkä arvostaa tätä työtä. Ja kyl meillä ainakin on sukulaiset ja tuttavat arvostaneet, tai lähinnä ihmetelleet, et kuinka me jaksetaan vielä toistenkin lapsia hoitaa, et ei itellä olis koskaa niin suurta sydäntä ollut, ottaa nyt omaan kotiinsa asumaan vieraita ongelmalapsia ja usein myös vakituisiksi vieraiksi heidän vanhempiaan, jotka usein myös ongelmaisia. Olemme myös saaneet ympärillemme useita muita sijaisperheitä vertaistueksi, asuvatkin tässä lähistöllä, joten sieltä se suurin arvostus ja tuki kyllä on tullut. Eli sitä kannattaa kyllä ympärilleen etsiä, jos tähän työhön päädytte. Iltasanomissa luki juuri, et esim. Hesa tarvitsisi heti 50-60 sijaisperhettä lisää. Hurja luku ja Tampereella taitaa olla samankaltainen tilanne. Joten minun mielipide on, että kaikkien kellä oikeasti sisällä sellainen tunne, että meidän perhe voisi ja kykenisi siihen, niin ehdottomasti hakeutua koulutukseen. Sen aikana punnitaan tarkemmin tämän homman sisältöä ja lähteekö tähän vai ei, pakko koulutuksen jälkeenkään ei ole. Joten reippaasti vaan mukaan!
Osasin jo vähän odottaakin minkälaista kommenttia tulee. Kuitenkin monta ihan positiivista ja asiallista vastausta, Kiitos!
Tähän sijaisvanhemman tehtävään ei taida kovaa tunkua olla, koko ajan paljon lapsia odottamassa sijoituskotia. Jos tätä työtä tehtäisiin rahan takia, tuskin jonot olisivat moisia.
Tämä palsta ei todellakaan taida olla oikea paikka kehittävään keskusteluun.
Käydään koulutus perhehoitajan työhön ja sen myötä meidät ja me puntaroidaan ollaanko valmiita tähän tehtävään.
Koen myötätuntoa ja halua auttaa "kodittomia lapsia".
Mielestäni yhdenkään lapsen ei kuuluisi kärsiä aikuisten ongelmien ja kasvamattomuuden takia niin kohtuuttoman paljon, ettei ole muuta vaihtoehtoa kuin sijaiskoti tai laitos.
Jokaisella lapsella pitäisi olla oikeus turvalliseen kotiin ja turvallisiin aikuisiin, joille voi näyttää tunteet niin hyvinä kuin huonoinakin päivinä. Aikuisen on oltava valmis ottamaan vastaan lapsen kiukku ja paha olo, olemaan hänelle niin vahva tukipylväs ettei sellaista päivää tule että lapsen tarvitsisi pelätä että tämä aikuinen hänet hylkää.
Tähän heti kärkeen on sanottava, etten ole itse koskaan toiminut sijarina, enkä muuten tutustunut koko aiheeseen, kuin ystäväni kautta jolla on perhekoti.
Arvostan suuresti ihmisiä, jotka haluavat tarjota vieraalle lapselle turvatun ja tasapainoisen elämän. Ystäväni on usein sanonut, ettei ulkopuolisilta ihmisiltä saatu palaute ole kuitenkaan läheskään aina positiivista. Käännetään kaikista asioista negatiivisia, vaikka en nyt voi tässä esimerkkiä antaa, totean kuitenkin ettei mielikuvituksella ole rajaa...
Mutta jos ei välitä kaikista puheista niin kyllä se homma antaakin. On kuulemma mahtava tunne, kun huomaa että lapset ovat kotiutuneet ja elämä alkaa hymyillä. Itse vieraillessani ystäväni kotona voin vain aistia, kuinka kaikki sujuu ja koko porukka tuntuu onnelliselta. Biovanhemmat ja sukulaiset ovat usein mukana puheissa ja osallistuvat sijaisperheen kanssa lasten juhliin yhdessä (näin ei ehkä kuitenkaan aina ole).
Jos tunnet vetoa tuohon työhön(voiko sitä nyt työksi sanoa?)niin anna palaa vain, kaikista ei siihen ole ja niistä joista on , heistä on huutava pula .
Ystäväsi perhekodin pitäjät nauravat sinulle selkäsi takana. Ne osaa näytellä erittäin hyvin. Ja valehdella. Älä hyvä ihminen anna pitää itseäsi pilkkana.
Sijaisvanhemmilla joita itse tunnen on kaikista leventelyistä huolimatta erittäin huonot sosiaaliset taidot ja rajoittunut elämänpiiri. Lapset ovat avoimia eivätkä pysty aikuisen tavoin kriittisesti arvioimaan aikuisen motivaatiota. Oma lapseni kertoi inhoa äänessään kuinka sijaisäiti oli hänet aina kaapannut syleilyynsä kun hän sattui liian läheltä ohittamaan sijaisäidin. Sijaisisä meni lasten kanssa yhteissaunaan. Itse mielessäni ja minkä otinkin puheeksi sijaisvanhemmille ennen kuin lapseni kertoi sijaiskodin tapahtumista, että sijaisvanhemmilla olisi keskinäisiä ongelmia vaimona ja miehenä. Nappiin meni arviointini. Ja kauhea huuto sijaisten puolelta ja haloo kuinka olen sellainen vanhempi ettei minulle tule lapsia palauttaa. Monia lausuntoja olivat sossuun antaneet. No nyt se on sitten selvinnyt innokkuden syy lausuntojen antamiseen.
Kyllä tiedän tämän perheen taustat ja syyt miksi tähän hommaan on ryhdytty, eikä noilla mainitsemillasi asioilla ole mitään tekemistä sen oikean laidan kanssa.
ajatelkaa millaisiksi sankareiksi tuntisitte vieraan perheen joka ottaisi lapsenne ja laikkisi lapsellanne kotia,pitäen itseään parempana ihmisenä ja saavan sulan hattuun.Oletteko valmiit ottamaan vastaan kaiken sen vihan,vaikeudet,tapaamiset ym.kannattaa harkita tarkoin.Mitään koulutuksia ei ole kun viikon Pride joka on aivan yhden tekevä.
Entä jos lapsi palautetaan kotiin,emme me kaikki juoppoja ole,tai kypsemättömiä,jos niin kuvittelette olette hakoteillä ja pahoin.
katkeria sijaisvanhempia, joilla on paljon vaikeuksia. Mielstäni meidän, joilla asiat on hyvin, tulisi antaa heidän räyhätä puuttumatta kesksuteluun.
Toiveissani on jo pitkään ollut suljettu kesksutelufoorumi tai sähköpostilista, jossa voisi käydä asiallista ja luottamuksellista keskustelua sijaisvanhemmuudesta. Olemme myös ryhtymässä sijaisvanhemmiksi ja vaikka olen olenkin erityispedagogiikkaan erikoistunut kasvastustieteiden maisteri, kaipaisin silti minäkin asiallista vertaistukea. Uskon ja tiedän, että meillä on hyvät valmiudet tietotaitoineen sijaisvanhemmuuteen, mutta koska tämä lainavanhemmuus poikkeaa niin monin tavoin biologisesta vanhemmuudesta, haluaisin saada avattua vuorovaikutteisen keskusteluyhteyden muihinkin sijaisvanhempiin.
Olen erityisopettajana nähnyt paljon sijaisperheitä, joista osa on ollut todella hyviä, häviävän pieni osa vähemmän hyviä. Eli totta kai on totta, että sijaisvanhenpiinkin mahtuu kaikenlaista. Heidän toimintaansa kuitenkin kontrolloidaan ja hieman heikommassakin sijaisperheessä on asiat paremmin usein kuin biokodissa, jossa esim. päihteitä ja väkivaltaa.Tällaiset sijitukset eivät ole kokemukseni mukaan koskaan olleet turhia!! Päin vastoin, huostaanotoissa aikaillaan vieläkin aivan liikaa!!
Olen kuullut kollegoiltani paljon näistä hoidollisista huostaanotoista, joihin suhtaudun varsin kriittisesti. Toki ymmärrän jos vanhempi itse uupuu ja hakee itse huostaa, mutta muissa tapauksissa sattuu myös paljon näitä ns. turhia ja jopa perheen oikeuksia rikkovia huostaanottoja. Kuitenkin turhia huostia on oman kokemuskenttäni perusteella turha etsiä muista kuin hoidollisista huostaanotoista.
Jos jollakulla on mahdollisuus perustaa sähköpostilista tai suljettu kesksutelupalsta sijaisvanhemmille, olen innolla mukana:) Ihanaa Vuoden alkua kaikille palstailijoille tasaväkisesti:)
elämänkatsomuksesi on rajattuna henkilökohtaiseen historiaasi. Mustan ja valkoisen lisäksi on harmaan eri sävyjä ja tätä ei oppineisuutesi mitenkään auta, päin vastoin. Erityisoppijoita tulee myöskin huonoista perheistä ja jotka olisi voitu estää tekemällä huostaanotto heti. Etkö ole huomannut erityisoppijoiden vanhemmissa jotain poikkeavaa käytöstä yleiseen normiin nähden, koska jaat huostaanotot kahteen ryhmään alkoholisti ja hoidolliset huostat. Hoidollisissa on alkoholisteja ja päin vastoin. Ja erityisopettajissa kuten muissakin on alkoholisteja ja muuten vinksallaan olevia.
Onko joku tällä palstalla väittänyt, että kaikki biot ovat alkoholisteja tms???? En koskaan ole edes kuvitellut että asia niin olisi. Tiedän , että esim orpokin lapsi otetaan huostaan jos ei hänelle löydy sijaa sukulaisista. Ainakin tälläisessä tapauksessa sijaisvanhempia tarvitaan, vai eikö sittenkään?????
Voitais vaikka sähköpostitse meilailla asian tiimoilta. Vertaistuki tulee olemaan arvokasta jos lähdemme mukaan sijaisperhetoimintaan.
Täällä palstalla on paljon tuskaa ja ahdistusta, ja siitä johtuvaa agressiivisuutta. Se ei välttämättä tue sitä työtä mitä sijaisperhe tekee. Ymmärrän heitä, heillä ei varmaan ole muuta paikkaa mihin purkaa tätä pahaa mieltä.
Kuka sitten tukee näitä lapsensa menettäneitä, hätääkärsiviä ja apua tarvitsevia. Toivottavasti joku. Pitäisi aina pureutua juurisyihin ja selvitää mistä ongelmat ovat saaneet alkunsa. Ihminen voi eheytyä, mutta siihen tarvitaan yleensä ja aina tukiverkostoa.
Huostaanotto mainiona työvälineenä!
9. 2. 2008 kello 17:17 J. P. Roos
Olen aivan viime aikoina törmännyt tapauksiin joita voi kuvata vain yhdellä tavalla: niissä viranomaiset ovat ottaneet lapsia huostaan vain koska vanhemmat tai lapset ovat heidän mielestään niskuroineet ja käyttäytyneet huonosti - ei suhteessa lapseen vaan suhteessa viranomaiseen!
Tässä pari aivan tuoretta ja todellista esimerkkiä:
1. 10-vuotias poika oli joutunut äitinsä ja sosiaalityöntekijän myötävaikutuksella sairaalatutkimuksiin, mistä hän pakeni isänsä luokse ja kieltäytyi
palaamasta takaisin. Hänellä ei ole ongelmia, häntä ei uhkaa mikään vaara. Hoitava lääkäri ei katsonut että lapsi tarvitsisi välitöntä hoitoa. Silti lastensuojelutyöntekijä päätti huostaanottaa lapsen kiireellisesti. Lastensuojelulaissa ei ole mitään perusteita tällaiseen. Syynä on ilmeisesti vain se, että isä kieltäytyy pakottamasta poikaa takaisin ja poika itse ei halua mennä. Sosiaalityöntekijä on lähettänyt uhkaavia tekstiviestejä pojalle ja ilmoittanut isälle, että pojan mielipiteellä ei ole merkitystä. Hän lähettikin poliisit isän kotiin, mutta nämä eivät katsoneet pojan viemistä tarpeelliseksi. Uhkailujen jälkeen isä pakotti pojan palaamaan sairaalaan vastoin tämän tahtoa. Tilanne on tällä hetkellä auki: poika on tutkittavana, hänet on kiireellisesti huostaanotettu mutta häntä ei ole vielä sijoitettu.
2. 15-vuotias tyttö on otettu kiireellisesti huostaan koska äiti ei ole suostunut vaadittuun yhteistyöhön. Tytölle haluttiin myös tehdä psykiatrisia tutkimuksia jolloin viranomaiset usein ajattelevat, että niitä voidaan tehdä vain lapsen ollessa huostaanotettuna. Tyttö oli vastustanut tiukasti huostaanottoa. Vuotta aikaisemmat ongelmat ovat poistuneet. Tyttöä haluttiin olennaisesti hoitaa vastoin hänen tahtoaan paikassa, missä hän ei halunnut olla. Hoitoa sinänsä ei hän eikä äiti vastustanut. Tässä tapauksessa KHO kumosi hallinto-oikeuden ratkaisun ja tämän jälkeen lautakunta päätti purkaa huostaanoton.
3. Kahden lapsen kiireellistä huostaanottoa perusteltiin olennaisesti vain äidin käytöksellä. Äidin käytös olisi sosiaalilautakunnan mukaan ollut pitemmällä tähtäimellä lapsille vahingollista. Kyse on kuitenkin äidin toiminnasta suhteessa viranomaisiin, ei lapsiin. Eikä lapsilla ollut missään nimessä välitöntä vaaraa. Huostaanotto purettiin jo hallinto-oikeuden toimesta.
Kaikissa kolmessa tapauksessa kyse on ollut myös huoltajuuskiistasta. Tässä kiistan toinen osapuoli hyödyntää viranomaisen ja toisen osapuolin välistä epäluottamusta ja viranomainen saattaa jopa toteuttaa huostaanoton niin että lapset sijoitetaan toisen vanhemman luokse. Tärkeintä tässä on kuitenkin se, että huostaanottoa pidetään jonkinlaisena hallinnollisena ja täysin sallittuna välineenä, missä riittää että työntekijällä on “huoli” (ja ikävintä on jos edes tätä huolta ei ole vaan tarkoituksena on vain panna niskuroivat vanhemmat järjestykseen!). On täysin unohtunut, että huostaanotto on voimakas hallinnollinen vapaudenriisto ja perheen erottamistoimi, jollaisia ei lain mukaan pidä käyttää kuin muiden vaihtoehtojen loputtua (kuten myös Leeni Ikonen toteaa tämän päivän paperilehdessä HS Mielipide).
Nyt siis päinvastoin eräät sosiaalityöntekijät pitävät vastentahtoista huostaanottoa suurinpiirtein samanlaisena keinona kuin uhkasakkoa: jos vanhemmat eivät tottele niin sakotetaan ja lähetetään poliisit perään perimään sakkoa eli niskuroivien vanhempien lasta. Tämä kuulostaa uskomattomalta, mutta niin tapahtuu, jopa Helsingissä! Ja sitten kestää aika kauan ennen kuin lapsi pääsee taas vanhempiensa tai vanhempansa luokse. Sosiaalityöntekijöillä on lukemattomia mahdollisuuksia jarruttaa ja estää palautus. Olen ihmetellyt myös sitä, miksi viranomaisten on niin vaikea hyväksyä sitä että toiset viranomaiset ovat todenneet heidän toimintansa vääräksi. Sosiaalilautakunta (=viranhaltijat) saattavat jopa valittaa tuomioistuimen ratkaisuista. Erässä tapauksessa jossa lapset turhan huostaanoton ja pitkän odotuksen jälkeen palautettiin, lautakunta valitti ja sosiaalijohtaja selitti vanhemmille, että tässä ei ole mitään henkilökohtaista. He haluavat vain katsoa asian loppuun asti. Valituksen menestyminen olisi siis kuitenkin johtanut siihen että lapsi, joka oli odottanut kotiin pääsyä jo vuosia olisi joutunut uudelleen huostaanotetuksi.
Noh, voisin jatkaa loputtomiin. Mutta viesti on tullut kai selväksi. Huostaanotto on raju toimi eikä sitä saa käyttää tilanteissa joissa lapsi ei ole vaarassa eikä häntä mikään uhkaa, paitsi sosiaaliviranomainen. Jos haluatte lukea lisää niin tässä linkki luentosarjalleni.
niskakarvat pystyyn kun joku julistaa ehdottomana totuutena ettei turhia huostaanottoja ole vaan aina on vika vanhemmissa...
Itse olemme välttäneet huostaanoton koska kunnassamme sattui olemaan järkevät sosiaalityöntekijät. Kuitenkin oman kokemuksen kautta nyt huomasin että viranomaisissa (meidän tapauksessa psykiatrian henkilökunnassa) on sellaisia ihmisiä ja päättäjiä jotka ovat kykeneviä täysin karkeisiin virhearviointeihin ja päätelmiin.
Lapsemme oli psyk. osastolla tutkimusjaksolla. Alku näytti ihan hyvältä mutta hyvin nopeasti kävi selväksi että lähes kaikki meidän vanhempien sanomiset ja tekemiset väännettiin aivan ihmeellisiksi ja kaikesta etsittiin mahdollisimman negatiiviset puolet ja selitykset. Lopulta koko henkilökunta oli varmoja että me vanhemmat olemme täysin uupuneita (emme ole vaikka välillä väsyttääkin aivan kuten ketä tahansa vanhempaa), emme ole kykeneviä kasvattamaan lapsia, emme pidä heitä turvassa (kouluikäiset kun saavat kiipeillä pihapuissamme) ja ties mitä vielä. Tästä seurasi lastensuojeluilmoitus ja siitä tietysti lastensuojelutarpeen selvitys. Tässä selvityksessä perhetyöntekijät (eikä sos.työntekijä) havainneet mitään niistä asioista mitä lastensuojeluilmoitukseen oli kirjattu. Psykan osaston henkilökunta oli selkeästi sitä mieltä että jos emme heti täysin muutu perheenä niin ainoa vaihtoehto on lasten sijoittaminen. Viimeiseksi osastolta lähtiessämme vielä muistutettiin kuinka vielä huomaan että he olivat oikeassa. Kumma kun sitä vakavaa uhkaa lapsille ei kukaan muu ole missään instanssissa huomannut, sosiaalitoimisto mukaan lukien. (Ai niin, koulussa ovat kyllä olleet huolissaan kun lapset syövät reippaasti kouluruokaa ja tutkimuksissa ollut lapsi unohtelee usein tavaroita ja on muutenkin hankala).
Nyt osastojakson jälkeen veimme vihdoin lapsen oikeisiin neurologisiin tutkimuksiin ja adhd diagnoosi tuli lähes eka käynnillä (virallisesti tietty tutkimusten jälkeen).
Tämän kirjoituksen pointti on osoittaa että jos psykan puolella onnistuivat tekemään noin karkeita virhearvioita perheemme tilasta, vanhemmista ja lapsesta (eivät huomanneet adhd:ta) niin aivan yhtä hyvin samat virhearviot voidaan tehdä sosiaalitoimen puolella. Kiitän joka päivä onneani siitä että saimme sellaiset sossut että he näkivät millainen perheemme oikeasti on. Menetin todella yöuniani ja ahdistuin aivan tavattomasti kaikesta siitä väärästä syytöksestä mitä koimme tuon psykan osaston kohdalla. Lisäksi pelkäsin aivan hirveästi ls-ilmoituksen jälkeen että myös sossut uskoisivat suoralta kädeltä kaiken mitä psykan osastolta sanotaan tai muuten vaan tekisivät samat virhearviot...
eivät ole katkeria vaan jopa kiitollisia lapsensa hoidosta .
Itse olen kokenut vain positiivista palautetta ympäristöltä .
Ei kai kukaan kuvittele että missään hoitotyössä tienaisi hyvin .
Minä en ole katkera ollenkaan ja kirjoittamani sijaiskodilla tapahtuneet on lapseni kertomaa. Uskon lastani ennemmin kuin ketään muuta.
Hoitotyössä tienaa ihan hyvin. Käväise katsomassa verotustiedot. Perhekodit teettävät keittiötyöt sijoitetuilla, se on ollut täällä joskun aiheena. Sijarit puolustelivat työn teettämistä sijoitetuilla muka opetusmielessä. Mutta sijoitettujen opinnoista ei kukaan maininnut tärkeiksi sijoitettujen tulevaisuudelle. Sijaiskotitoiminta tiedetään rahan hankkimiskonstiksi. Ei sitä pyörää enää voi pysäyttää. Ihanaa vuoden alkua sen merkeissä, mitähän tuleman pitää nyt kun lama on positiivisena seikkana tullut kuvioon kuin joku olisi rukoillut yläkertaan pyytäen.
Meillä on kaksi sijoitettua, enkä minä "päässyt" edes juorukalenteriin. Siinä kun on alarajana tienata 12000€/vuodessa niin enpä sitä ylittänyt.
tytöilläni kotitöitä, ja varsinkin yks tyttö oli todella onnellinen (ainakin omien sanojensa mukaan) että oppi tekemään kotitöitä, sillä äitinsä oli kehitysvammainen ja hän kertoi että äiti ei osannut neuvoa häntä missään, ei edes kotitöissä. koska ei osannut itse tehdä niitä, isä teki ne ennekuin he joutuivat lastenkotiin!
Meille tultuaan piti hänelle opettaa alusta lähes kaikki, siisteys/peseytymis ym. jutut! Oli 12v silloin!
Tämä tyttö on nyt kokkina isossa ravintolassa, niin paljon häntä kiinnosti ne työt aikanaan.
Harjoittelutyöt teki mm. siivousalasta ensin hotelleissa, tykkäsi niistäkin töistä, ja meni kokkikouluun, kävi ensin amiksessa ravintola- ja matkailualan koulutuksen!
Olivat mm. Pudasjärvellä järjestämässä kaupungiksi tulojuhlat!
Toisetkin ovat lähes samoilla aloilla nykyisin!
Ja ovatpas hekin kiittäneet, että "opetin heidät tekemään kotitöitä"!
Vaikka välillä valittivatkin, en minä tätä työtä tarvitse sitten tulevaisuudessa!
Minä sijari vaan muistan heitä ja he minua, kaikenkaikkiaan!
vessanpyttyjä!!! On ovessa oikein työjärjestys, jossa hommat vaihtuu viikottain kullakin lapsella, mutta niin vain se vessanpytynpesukin joskus kohdalle osuu, myös sijoitetulle. Meilläkin kasvatetaan tulevaan elämään, vastuunottoon ja siihen että jokaisen on kannettava kortensa kekoon, ei täällä maailmassa muuten pärjää. Toivottavasti oppivat sijoitetut meillä, että sosiaalitoimen avustettaviksi vanhempiensa lailla heittäytyminen/joutuminen, ei ole mitenkään tavoittelemisen arvoista, vaan oppisivat tavoittelemaan sitä olotilaa, minkä saa kun tuntee että on itse omalla työllään ja motivaatiollaan saanut asiansa järjestykseen. Näillä kasvatusperiaatteilla kasvatamme myös kolmea omaa lasta tässä rinnalla. Emme ole perhekoti, jotka kyllä valitettavasti varmaan vielä enempi ovat linssin alla, kun mietitään mikä on sopivaa ja mikä ei vaatia lapselta. On varmaan niin sijaisvanhemmissa kuin perhekodeissakin eroja, kaikissa instansseissa tällä pallolla ja tässä yhteiskunnassa on epäkohtia ja virheitäkin sattuu, kaikille. Suuri haaveeni on, koska minulla on koulutusta ja kokemusta nyt tästä sijaislasten omassa kodissani pyörittämisestäkin, että jonain päivänä laitan pystyyn mieheni kanssa perhekodin. Tämä kotona hoitaminen on niin huonosti palkattua, näillä liksoilla kotiinsa lapsia ottava saa olla tosi suurisydäminen, korvaus on niin nimellinen. Ja jos aiot tienata enempi, joudut ottamaan useita lapsia ja hoitamaan ne myös yksin, joten taakkakin on moninkertainen. Perhekodissahan voi olla ulkopuolistakin työvoimaa apuna, ja maksetaankin siten siitä paljon paremmin. Ja lapset ei valitettavasti ole ainakaan vähenemään päin, asiakkaita riittää. Lama painaa vielä päälle, tuskin sekään heitä vähentää.
Kiitos kannanotosta.
Näin aion minäkin toimia jos joskus sijariksi ryhdyn tai siihen tehtävään huolitaa.
Kamalinta mitä lapselleen voi tehdä on se että antaa väärän kuvitelman elämästä, että aina on olemassa joku joku hyysää ruuan suuhun, pesee pyykit, siivoaa, käy puolesta töissä, maksaa verot...
Joten lusikka kauniiseen käteen ja kaikkiin kotitöihin mukaan niin omat kuin sijaislapsetkin.
omat paskansa vessanpöntöstä sijoitetuilla. Toivon, että kun sijaiset olette vanhaikodissa vaipoissa, hoitajat ohittavat teidät vaipanvaihtokierroksellaan. Ja noinhan siinä tulee käymään, se on karman laki ja se toimii kuin toimiikin.
että meistä tehdyssä lastensuojeluilmoituksessa oli aikoinaan yksi syy se että "lapsilta edellytetään osallistumista kotitöihin". Kyse siis toka- ja kolmasluokkalaisista joilta edellytämme oman huoneen siivousta, yhtä tiskikoneen täyttövuoroa viikossa sekä vapaaehtoista osallistumista ylimääräisiin kotitöihin niin että siitä saa palkkaa hiukan sekä silloin tällöin isommassa siivouksessa auttamista esim. keräämällä tavaroita lattialta tms. Tuon ilmoituksen teki psykiatrisen osaston henkilökunta.
Että sijaislapsi on tavallinen kuolevainen myös, jolla on samat toiminnot kuin meillä sijareillakin, kun syö, luonnollisesti toisesta päästä tulee sitä paskaa ulos.
Kun lapsi on yli 10v, häneltä kyllä alkaa onnistumaan kaikenlaisiin kodintöihin osallistuminen. Wc pöntön siivous on siinä työ kuin tiskaus tai imurointi.
Ei kai bio voi kuvitella että hänen lapsensa kykenisi niin vaativaan hommaan kun ei itsekään kykene. Lapsi on nopea oppimaan ja omaksumaan asioita kun on aikuinen joka häntä kärsivällisesti jaksaa opastaa.
Usein kuitenkin kotityöt jakaantuvat perheenjäsenten mieltymysten mukaan jos se kaikille sopii. Meillä minä olen se joka siivoan yleensä wc;n, pyyhkii pölytja järjestelee tavaroita, mies tamppaa matot ja imuroi, ruuan laittoon osallistuvat molemmat vanhemmat ja vähän lapsetkin. Meillä lapset ovat vielä pieniä ja eivät moniin töihin vielä osallistu, vievät mattoja ulos siivouspäivänä, tyhjentävät tiskikonetta ja keräävät leluja laatikoihin omasta huoneesta.
aina silloin tällöin, miten vuorolleen osuu. Jos ei sitä pysty murrosikäinen tekemään, luuletko että mielellään tekee aikuisenakaan? Siis onhan paljon muitakin kotitöitä mitä ei nyt niin riemusta kiljuen lapset tekisi, mutta kuka heidän huushollinsa sit siivoaa aikuisena, jos lapsena ei opi niitä asioita tekemään? Sosiaalihuollosta järjestettyä siivousapuako pitäis jäädä odottamaan, ja kukas sinun paskasi sieltä pytystä esimerkiksi siivoaa? Eikö kukaan? Kyllä se uloste on ihan normaalia ihmisen toimintaa, siivoanhan minäkin meidän toisen vieraan pienen sijaislapsen kakat pyllystä useitakin kertoja päivässä, ja yhtään ei tee pahaa. Mitäs karman laki tähän sanoo?
Juu kyllä meilläkin kaikki lapset osallistuvat tilanteen mukaan viikkosiivoukseen. Jokainen ikänsä ja mahdollisuuksiensa mukaan.
Meilläkin jokainen saa valita mieleisensä tehtävän itselleen ja aina ensimmäisenä menee vessojen siivous jollekin ihan vapaaehtoisesti. Se on kuulemma helppo ja nopein homma :)
Vessat pesee vessatonttu.
puheitasi sijaripaska. Olen itse pessyt vessat, niitä on bioäidillä enemmän kuin yksi ja itse tienattuja. En ikäpäivänä voisi kuvitella, että pesettäisin vessat lapsilla. Pölyjen pyyhkiminen on heidän osuutensa.
Jaa että lapsi oppii pesemään vessanpöntön kun häntä kärsivällisesti opettaa. Etkö näe, että se on kaikista vähäpätöisin opetettava muun tärkeämmän rinnalla. Oppii ne pesemään vessan kun menevät omaan huusholliinsa. Niillä on kotitaloudenhoitoa koulussa ja ainakin meillä ovat saaneet kirjan kotiin. Se mukaan kun pakkaavat romppeitaan muuttaakseen omaan huusholliin niin siitä voivat tarkistaa jos ei muuten mieleen palaudu. Jos ei kenellä kirjaa ole niin netissä on siivousohjeita. Ei lapset pulaan tuolla sektorilla joudu. Mutta entä sijariämmä, ottaa uusia lapsia pesemään omat ja ukon paskat pöntöstä. Eikö kykene alkoholisminsa takia vai onko peruslaiska sijaripariskunta, voisihan ukön kunniatehtävänä olla joka viikko puunata paskat tarkemmin vessanpöntöstä ja viikolla isommat roiskeet kevyesti pyyhkäisten.
että varsin lahjattomia on sijarit, jos eivät ole oppineet wc-pönttöä puhdistamaan muuta kuin kovan kautta vuosikausia taaperosta saakka harjoiteltuaan. Kyllä normaali ihminen osaa ihan ensi yrittämällä sitten aikuisena.
minulle on langennut kyseenalainen kunnia pestä kaikkien paskat pöntöistä, niitä on pari.
Happy now?
Ai taas on aika kinata kotitöistä.
Eihän kotitöiden teettäminen ei ole mikään sijarit vastaan biot -kysymys vaan kasvatuskysymys. Jonkun mielestä lasten on hyvä osallistua perheen arkeen ja tehdä kykynsä mukaan pieniä kotitöitä. Toisten mielestä lasten ei kuulu tehdä kotitöitä, kukin tyylillään.
Omassa lapsuudenkodissani osallistuin kotitöiden tekemiseen. En muista silloisessa kaveripiirissäni yhtään kaveria, joka ei olisi tehnyt jotain kotitöitä. Mutta taas mieheni lapsuuden kodissa, pojat ja isänsä eivät tehneet mitään, tytär ja äiti kylläkin. Valinta sekin.
Meillä kaikki tekevät jotain: tiskikoneen tyhjennystä, jokainen laittaa käyttämänsä astiansa koneeseen, pyykkien tyhjäämistä koneesta ja laittoa kuivausrumpuun/kaappiin, ruuanlaittoa ja oman huoneen siivousta. Sen sellaista. Ja tuon kuohuttavan WC:n pesun hoidan meidän taloudessa minä (tai siivooja).
Kyllähän sitä jokaiselle jotain tehtävää löytyy. Ja pakko kotitöitä on ennemmin tai myöhemmin tehdä, en näe mitään syytä miksi ei ennemmin.
Eikö teille ole koskaan tullut mieleen, että kun tekee hyvää toiselle, auttaa toista, pientä tai suurta perheessä, niin perheen henki tulee hyväksi ja kaikki kasvavat tekemään hyviä tekoja rakkailleen siinä perheessä. On säädytöntä pistää lapsi, saati sitten paljon kärsinyt vieras lapsi, joka on vielä kehityksessään kesken, vessanpönttöä pesemään muka kasvatustarkoituksessa. Siitä seuraa nimittäin helposti, että kun lapsi pääsee kasvukodista eroon, hän ei takuulla WC-pönttöön koskekkaan. Sen verran ihottaa varmaan. Yhtä vähän kymmenvuotias on sovelias toisen pyllyjä pesemään ja kakkavaippoja vaihtamaan.
Kasvatuksen ei tarvitse olla sellaista vääpelihommaa mitä te esitätte. Kun teet hyvän teon lapsella, autat häntä, ja hoidat paskahommia niin yhteiselo on paljon helpompaa ja palkitsevampaa ja lapsikin haluaa tehdä hyviä tekoja perheensä eteen ilman vuorolistaa sun muuta sotilaallista säännömukaisuutta.
Siinä teikäläisten vääpelisysteemissä lapsi ei opi luontaista ja omiin hoksottimiin perustuvaa toimintaa lainkaan. Hukassa ovat sitten kun pitäisi itse ajatella.
Kun lapset ovat olleet n.vuoden ikäisiä, kumma kun aina tilaisuuden tullen olivat wc pyttyjä tonkimassa ja wc harjan kanssa heilumassa. Mikäs sen hienompaa lapsen mielestä kun ww-harjan kanssa pyttyä kuurata.
Kai me aikuiset lapsemme kasvatamme pois tämmöisestä hyi, hyi pois vessasta ettei tule bakteereita linjalle. Lapset ovat avoimia uusille asioille ja aikuisen reagointimalli ratkaisee tuleeko asioista negatiivisia vai positiivisia kokemuksia.
Siivouskin voi olla kivaa kun se tehdään hyvällä mielellä.
Tossa puhui varsinainen välkky. Wau,
Ei meillä yksikään lapsista vessanpyttyä leikkipaikkana ole pitänyt...
Montaa muuta asiaa pitäisin kannustettavana ja innostettavana asiana, mutta että vessanpytyn kuurauksesta pitäisi nyt noin innostua ja kehottaa kokemuksia keräämään. Rajansa kaikella. :-D
kiillotetaan vessat. Nämä sijaiset ei kuitenkaan mitään armeijan virkamiehiä ole, eikä sijoitetut ole varuspalveluksessa.
Olisi eukot menneet käymään armeijan aikanaan, niin olisivat senkin nähneet ettei tarvitsisi siitä haaveksia ja höykyttää siviilissä hoivaa tarvitsevia lapsia.
että yleensä minä kuuraan vessat, MUTTA, jos nämä minun omat isommat biolapseni kehtaavat jättää kuransa pyttyyn, kuten välillä tapahtuu, niin itsehän kuuraavat.Yök.
Pienempien eli sijoitettujen ei tarvitse.
Vielä.
Ja täällähän halutaan! Niin kyllä minä olen isommille lapsille neuvonut (eli niille jotka käyvät omatoimisesti vessassa), että olisi kohteliasta seuraavaa kävijää kohtaan, että pytyssä ei olisi kovasti vauhtirantuja, eli vessaharjaa voisi pyöräyttää pytyssä huuhtelun yhteydessä tarpeen mukaan. :-p
Mutta varsinainen siivous sitten erikseen.
Niin meillä taas perhetyöntekijä kauhisteli lausunnossaan kun 9v 11v ja 13v lapset joutuivat aamupala leivän tekemään ihan itse.... ja joutuivat jopa päällystämään leivän ihan itse...
eli mitä siis missä kodissa saa tehdä ja mitä ei?
Ihme hommaa, omassa, siis sijarikodissa tehdään just mitä pitää, olipa koti oma tai sijarikoti, ne jokapäiväiset työt tehdään just ja niinkuin pitää tehdä!
Olitpas joko Wc-siivous tai ruuanlaitto tms, mikä tahansa, niin teet ja pakolla, vaikka perhekodissa ja varppina siellä ja todella, siellä et laista valituksistasi mitään!
Eri juttu sijareissa, siellä voit laistaa, mutta et todella perhekodissa, lait ovat kovat siellä, tosi kovat perhekotiin verrattuna, laps hyvä!
Sijareissa elät ruusuilla, asioistasi on helppoa jutella ja sopia niistä!
Tehdään yhdessä niitä ja opetellaan mitä tulevaisuudesssa niitä sun tulee tehdä!
Perhekoti teettää sulla aina ja kaikki just kuin
he haluaa, et kuule juo siellä pesuaineita, enää,
vaikka teittekin niin silloin kerran, onneksi
ette joutuneet silloin sairaalaan oksennuksenne jälkeen, olisi kyllä pitänyt tehdä niin siellä,
ja tutkia teidät!
Hienoa että soitit mulle, sijariäiskälle asiasi ja kerroit ,että ehkäpä pärjäät oppieni kans kuiteskin elämässäsi eteenpäin!
En ymmärrä mikä siinä pytyn pesussa sai nyt niin hikeentymään, ei meillä kyllä varsinaista ulostetta pytyssä juuri koskaan tapaa, on sen verran tehokas huuhtelu kai sit. Vai onko teillä mahat ruikulilla aina, syy?
vaihtamisen tohon repäsit? En ainakaan itte ole moista tänne väittänyt. Minä olen kyl aikanaan kotonani joutunut joskus vessaakin putsaamaan lapsena, enkä kammoa saanut.Päinvastoin, opin arvostamaan itsekin oman kodin puhtautta, myös pytyn. Ei ole ollut tapana lajitella että perheen äidille yksin kuuluu vessanpyttyjen pesu tai jokin muu tietty homma. Kukaan lapsistamme ei pidä sitä mitenkään etovampana hommana kuin pölyjen pyyhkimistä, nopeammin siitä selviää kun rätin kanssa heilumisesta 10 huoneisessa kodissamme. Homma helpoimmasta päästä. Oletteko ajatelleet, että kaikki on kuitenkin kiinni vanhempien asenteesta, jos lapselle jo pienestä annetaan ilmi, että yäk, hirveää hommaa tämä, niin kai se nyt iänkaiken sit lastenkin mielestä sitä on. Jos ei tehdä numeroa, ei tee lapsetkaan. Näin on tämä pyttykeskustelu minun osaltani päätöksessään.
kärpäsestä tehdään härkänen, ja sitähän ihan omaksi huvikseni tässä nyt vähän kokeilinkin. Otan aiheen reteesti, joka syttyy lieskoihin. Kun asenne on se, että sijarit vaan huonosti kohtelee biojen lapsia. Koetin tuoda esille, niinku moni muukin sijari täällä, että oma ja vieras ovat samalla viivalla tälläisissäkin asioissa. Siksihän heidät on laitettu perheisiin sijoitukseen, että oppivat oikeata elämää arjen rutiineineen kaikkineen.
sijaritonttu.
siis sehän on maailmankaikkeuden mielenkiintoisin paikka tuo vessa pienille tutkimusmatkaajille, ja montako kertaa itsekin yhytin sieltä pienen vessan pesijän, vessaharjalla oli pesty sitten lattioita ja seiniä myöten, itsestä puhumattakaan...lähinnä makeat naurut siitä sai, eikä lasta meillä siitä ole toruttu valtavasti. Ovi vain piti muistaa laittaa kunnolla kiinni, jos halusi, et vessaan voi sukilla mennä ja ettei vahingossa harja menee suuhun asti..
lapset hoitaa!
eräässä palaverissa monen "asiantuntijan" voimin... Miten lapsen perusturvallisuus menee kun äiti (joka siis on kyllä kotona aamuisin eikä töissä) laittaa kouluikäiset lapset ihan itse voitelemaan omat aamupalaleipänsä.
Tuon ikäiset lapset käyvät jo koulua ja siellä joutuvat voitelemaan leipänsä lounaalla. 13-vuotiaalla on yläasteella kotitaloutta, jossa joutuu tekemään ruokaa.
Siis eihän tuollainen VOI olla totta. Eihän valtaosalla ekaluokkalaisistakaan ole iltapäivisin ketään kotona välipalaakaan tekemässä vai onko tarkoitus tehdä aamulla kaikki lapselle valmiiksi? Härmunjee, mitä uusavuttomien uutta sukupolvea tässä pedataan.
Vai milloin näiden asiantuntijoiden mukaan lasten pitäisi itse antaa voidella leipänsä? Rippikoulun jälkeen?
Meillä 10-vuotias rakastaa keittiössä hääräämistä: tekee pipareita ja torttuja itsekseen, järjestää iltapalan pöytään ennen kuin kukaan ehtii pyytääkään. Reipas mimmi!
meillä 9- ja 10-vuotiaat osaavat tehdä jo pikapuuroa itse, lämpimiä juustoleipiä ym helppoa ja tykkävät sitä touhusta, kun osaavat ihan itse.
Ja useasti haluavat muutenkin olla apuna ruuanlaitossa.
olisi itsekkin mielenkiinnolla halunnut tuon tietää... Mutta tämä oli yksi asia josta vedettiin syytä eli vanhemmuudenpuutetta.. kun annoin (ainoastaan kaurapuuron keitin kun lapset sanoivat minun osaaavan sen tehdä paremmin kuin he)lasten itse tehdä mieleisensä leivät niin tiesin että silloin ainakin aamupalaa syövät ennen kouluun menoa..ja huvittavinta oli opettajan lausunnossa se että " Lapsi on nälkäinen ennen ruokailua,ei saa kotona ruokaa" Siis eikö nyt ole aivan normaalia että kaikilla koululaisilla on nälkä ennen kouluruokailua??
10-vuotiaana jo leivoin isot pullataikinat, siivosin kodin, tiskasin, hoidin pikkusiskot, käytin saunassa pesin heidän vaatteensa ym.ym.
Päiväkodissa jo 4-vuotiaatkin voitelevat itse leipänsä. huh, huh taas.
Meillä oli joskus lisäksi lehmien lypsy silloin äiti ei navetalle lähtenyt, tämä piti seurata. Minun isä veti viinaa vapaapäivänsä ja juhlapyhät, oksensi ja makasi ja työpäivän aattona äiti lämmitti saunan ja isä laittoi itsensä kuosiin. Äiti oli ajoittain vetämätön ja vastuutti isää. Nyt vasta kymmeniä vuosia myöhemmin olen ymmärtänyt miksi kotini oli tuollainen, että tunsin kunnia-asiana tehdä askareita.
Sitten omassa kodissani tein itse askareet vähän liiankin tunnollisesti, sairastuinko en tiedä. Lapset ovat ainakin hyvin hoidettu. Vaikuttiko huostaanottoon lapsuuden kotini olen pohtinut, koska äitini piti innokkaana yhteyttä sosiaalitoimeen ja minulle huusi miksi lapsia tee kun et niitä jaksa hoitaa. En ollut äidin kanssa tekemisissä sen takia että kyllästyin hänen vaativuuteensa, hän piti minua erikoisena kun en katsonut juurikaan telkkaria ja sen kaltaista ja sossulaan hän on ollut yhteydessä ja ollut huolissaan ja pyytänyt lapsia isälle, kunhan ensin sotki meidän puolisoiden välit. Ei ollut aikaa telkkaria katsoa kun oli seuraava työ odottamassa kun edellisen sain valmiiksi.Vuodatukseni kuuluisi suku on pahin -palstalle paremmin mutta kirjoittelin tänne. Olen joutunut kokemaan mitä seuraa noista kotioloista että on lapsena joutunut tai ottanut itse tehtäväkseen tehdä aikuisille kuuluvat työt. Sellainen perhe ei ole normaali, missä noin joutuu lapsi tekemään askareet ja se kertautuu omassa elämässä niin kauan kun luulee sen olevan normaalia. Ei se amalia ole normaalia kuitenkaan mitä sinäkin olet kotonasi kokenut.
kerroin loppuosassa s-lapsestani (oli 14v), joka alkoi viilteleen itseään, eli hänellä ja hänen tyttökaverillaan oli sama poikaihastus, ja he ns. tappelivat siitä, poika ei välittänytkään heistä sitten, meni tämä tyttö ihan sekaisin, vaikka juttelin jne. hänen kanssaan, että tulee muita ihastuksia ja rakkauksia, psykka määräsi hänet m-sairaalaan sitten, sieltä perhekotiin, olisi tullut meille takaisin, mutta todettiin, että ehkä parempi noin!
Sieltä soitteli ja itki meille takaisin, koska täällä pitää tehdä kaikki itse!
Jopa ruuat ja pestä pyykit, siivota vuorollaan ja hakata polttopuut ym. ym.
Kävikin usein omahoitajansa kans meillä.
Sitten soitti mm. tuon, että joivat pesuaineita tyttöjen kanssa!
Kauheelta tuntui, koska ei tuollaisia voi edes ajatella lasten tekevän!
Asuu nyt (19v) kaverin kanssa ja odottaa vauvaa hänelle!
Toivotin onnea ja että jaksaisivat elää lapsensa kans, äiti ja isä eivät aikoinaan (viisi lasta, joista kolme tyttöä joutui sijoitukseen ja kaksi poikaa jäi isälle hoitoon, syyt, äidin alkoholismi ja myös isän, sekä isän insesti kauneimpaan tyttöön).
Yhteyksissä ollaan, kaikkien kanssa kuiteskin, ei skismaa välillämme.
Mielestäni tuollainen työjärjestys ja vuorolista ovessa osoittaa vain ja ainoastaan sitä, että aikuinen ei luota itseensä kasvattajana. Epävarmuuden merkki aikuiselta. Hän ei uskalla olla se oikea aikuinen vaan vääpeli, joka laatii säännöt oveen. Lue siitä! Painettu sana kun näillä auktoriteettiin uskovilla painaa eikä tarvitse kohdata ihmistä eikä lasta. Etäistä.
Ja vessanpytystä on muodostunut ongelma, kun ei aikuinen pese sitä, vaan vaatii lasta pesemään. Mikä meni pieleen kotikasvatuksessa aikoinaan.
Lapsilla on kiertävät kotityövuorot:
Niihin kuuluvat myös vessojen siisteys ja mm. pönttöjen pesut.
Meillä on lapsilla 2 omaa vessaa pönttöineen.
Meillä vanhemmilla on oma vessa pönttöineen, sen siivous ei kuulu lapsille.
mutta jo hyvin pienestä ymmärsin, ettei vanhemmista ole oikein minkään tekijöiksi.
Töissä kyllä kävivät molemmat. Mummo meitä hoiti päivät, mutta hänkään ei ollut oikein työntekoon tottunut, kun oli ollut ihan lapsesta asti hänellä piiat ja pyykkärit. Osasi kyllä tehdä, kun halusi, mutta ei ollut tottunut tarttumaan työhön.
Meillä ei siis kukaan päivittäin huolehtinut kotitöistä ja sitten niitä kasaantui. Minä yritin parhaani mukaan pyörittää sitä isoa porukkaa ja nuorempien sisaruksien perään katsoa.
En tietenkään osannut, kuten aikuiset, mutta tein minkä osasin. Mallia otin toisilta talon naisilta.
Silloin kyllä lähes kaikki lapset joutuivat tekemään paljon enemmin, kuin nyt. Ei siltikään siinä määrin mitä minä. Tein etupäässä vapaaehtoisesti, kun ei kukaan muukaan tehnyt.
Myöhemmin sitten jo minulta odotettiin ja edellytettiin, et hoidan kaikki hommat. Koskaan ei äiti sanonut mitä pitäisi tehdä. Luultavasti hänellä ei itselläkään ollut siitä hajua. Hän vain raivostui, jos en ollut mitään tehtnyt, kun tuli töistä. Koskaan ei otettu huomioon, et minäkin kävin koulussa ja oli läksyjä ja soittotunneillekin olis pitänyt harjotella.
Selkääni sain, kun pikkusiskot karkasivat multa.
En siltikään tunne katkeruutta, sainpahan opetella tulevaa varten.
Opin tekemään niin hyvää pullaakin, et äidin työtoverit, siis aikuiset naiset tilasivat multa pullaa itselle.
Niin ja lisäyksenä edelliseen.
Sovitut tehtävät, myös vessojen siisteydestä huolehtiminen,
on kirjattu paperille ja jokaisella on oma kopionsa tehtävälistasta.
olivat tullessaan 2,5 ja 3,5 vuotiaat.
Sitä ennen olivat n. puoli vuotta lastenkodissa, eli kotona ollessaan 2 ja 3 vuotiaita.
Heistä isompi oli joutunut useamminkin vaihtamaan pienemmän kakkavaipan, kun äiti makasi sammuneena.
Samoin äiti kehui, kuinka kolme vuotias näppärästi imuroi koko kämpän. Hän myös konkreettiseesti määräsi heillä kaapin paikan. Äiti kehui kysyvänsä lapsen mielipidettä ja antavansa lapsen päättää mihin mikäkin huonekalu laitetaan.
Poika kuvitteli meille tullessaan, et joutuu myös minua neuvomaan ja perään katsomaan. Meni vuosia, ennen kuin muisti, että minä osaan ihan itsekin.
et perheen äiti on vain siivooja ja muut sotkee minkä kerkeää????????
Sillon kun yhdessä sotketaan, niin sillon myös siivotaan, jokainen kykyjensä mukaan.
Hyvin usein jouduin salaa siivoamaan lasten perästä, että lopputulos olisi miellyttänyt, mutta jos ei lasten anna edes opetella, niin eivät koskaan opi, eivätkä opi myöskään kiinnittämään huomiota hygieniaan ja siisteyteen yleensä.
Listoja ja muistilappuja olisi pitänyt aikanaan laittaa seinille paljon enemmän, kuin mitä tuli tehtyä.
Kummasti kaikki mitä olin sanonut, tai mitä oli sovittu, oli hetken päästä muuttunut ja väittivät, etten ole koskaan sanonutkaan.
Työvuorolista oli meillä tosi tarpeellinen siksikin, että ei muksut itsekään muistaneet omia vuorojaan, listasta voivat sitte tarkistaa.
Etenkin yksi porukasta oli kova lintsailemaan ja olisi teettänyt muilla kaikki omat hommansa.
Edelleen pesevät vessansa ja siivoavat huoneensa. Eivät tosin niin säännöllisesti, kuin pieninä.
Se, että oli näitä kotitöitä heillä päivittäin ja selkeä työjärjestys jne, toi heille turvallisuuden tunnetta ja vahvisti perheeseen kuuluvuutta. Kaikilla kun on omat hommansa, se luo yhtenäisyyttä perheessä, eli siis kaikki osallistuvat kaikkeen tasapuolisesti.
Siinä on huomattavasti enemmän positiivisuutta, kuin mitä kuvittelet.
tullessaan juuri tuosta asenteesta, että omassa kodissaan heiltä ei ole vaadittu mitään, he ovat saaneet yleensäkin tehdä oman päänsä mukaan. Valitettavan usein ovat joutuneet kantamaan vastuun sitten itsestäänkin, syömisistä ja muista, niin sit on alussa usein vaikeaa ymmärtää että onkin aikuinen joka ohjaa ja kantaa myös päävastuun asioista. Lapsi ei enää joudu päättämään asioista, aluksi saatetaan tätä vastaan kapinoidakin, mutta aikaa myöten se tuo lapselle turvaa ja tunteen että joku välittää hänen elämästään ja tekemisistään.
taas murheellinen elämäntarina, jollain tapaa. Eikä varmaan niitä harvoja sijaislasten kohdalla. Toivotaan, että tosiaan jaksaa tyttö tuon vauvan kanssa, lähtökohdat ei varmaan parhaat mahdolliset, mutta jos se parisuhde kestää, niin sit voi olla mahdollisuuksiakin.
Olen sivusta seurannut tämän palstan tekstejä jo jonkin aikaa ja naiviina neuvojen etsijänä järkyttynyt palstan tasosta monta kertaa... Onhan täällä asiallistakin kirjoittelu, mutta täydellinen empatian puute ajoittain on järkyttänyt.. Olen pohtinut, miksi esim. Amalia kirjoittaa sijaislpaistaan tiettyyn tylliin, josta aito rakkaus ei paista läpi. Missään nimessä en tuntematta halua sinua leimata, enkä pienimmässäkään määrin edes tekstiesei perusteella epäile, ettetkö lapsista hyvin fyysisesti huolehdi, mutta henkinen puoli huolettaa. Eikä siis todellakaav vain Amalian, vaan myös muiden palstalla aktiivisesti kirjoittelevien sijaisvanhempien osalta. Biologisista vanhemmista, jotka tänne palstalle kirjoittelevat, en edes viitsi mainita mitään.
Välillä tällä palstalla minua hirvittää tuo rakkaudettomuus sijaislapsiin, joka kuultaa näistä kirjoituksista. Olen niin monissa muissa verkostoissa tavannut sijareita, joiden rakkaus lainalapsiin on käsinkosketeltavissa. Nyt kuitenkin Amalian tekstistä oivalsin, kuinka paljon sukupolvien ketju meihin vaikuttaakaan.Jos omassa kodissaan on jäänyt vaille rakkautta, on sitä kovin vaikeata (mahdotonta?) tarjota aidosti muillekin. Näille sijaislpasille ei kuitenkaan riitä vain ruoka, puhtaat vaatteet ja katto pään päälle. He tarvitsevat aitoa ja lämmintä läsnäoloa, kiintymyksenosoittamista puolin ja toisin. Vain näin lapsi voi aloittaa pitkän matkansa kohti eheytymistä.
näin sitä käy kun yrittää kirjoittaa supernopeasti...
Terv: edellinen kirjoittaja
Kyllä oikeestaan amalia, olen sitä mieltä noista siivoushommista hyvin pitkälle, koska sijaisperheen äitihän nostaa palkkion noistakin hommista.
Mutta myös muuten olen sitä mieltä, että tuollainen vähän kuin juridisluontoinen tai yrityselämästä tuttu työvuorolista kodissa on lasta kuormittava. Ikäänkuin näätkös tulee tappotahti niin, että suorittamisesta ei pääse eroon jonkin homman suoritettuaan, vaan lapsi tietää, että se on edessä TAAS. Mielestäni lapsuuden pitäisi olla tässä mielessä huolettomampi. En osaa selittää teille. Noita hommia voi tehdä myös ilman työvuorolistaa varsinkin kun te niin kehutte, että lapset haluavat niitä tehdä. Sallikaa toki haluttaessa. Vai estättekö, kun ei työvuorolistassa lue.
Olen havainnut muutenkin lastensuojelusektorilla käytettävän samoja kasvatusmetodeja kuin koiriin ainakin ammatillisissa perhekodeissa. Eli koulutetaan lasta kuin eläintä, että jos tekee näin, niin seuraa kivaa, jos tekee noin, niin seuraa ei-kivaa. Silti eläin on viisaimmillaankin vain 2-vuotiaan lapsen älykkyydellä varustettu ja tunteet eläimellä eivät ole sitä luokkaa kuin ihmisellä. Haluaisin tässä yhteydessä valistaa nimenomaan ammatillisia Luja ry:n perhekoteja, että heidän menetelmänsä vaikuttavat ihmislapsen arvoa alentavilta. On loukkaavaa, että sijoitettua lasta ja nuorta kohdellaan samalla tavalla kuin älyllisesti 2-vuotiaan tasolla olevaa. Tässä mielessä jopa keskiaikaiset brittiläiset koulukodit sadistisine menetelmineen olivat lapsen kannalta kehittävämpiä, koska siellä verbaalinen ilmaisu oli kuitenkin sen mukaista, että oletettiin lapsen olevan inhimillisesti eläintä älykkäämpi.
Nämähän mitä telkkarissa näytettiin suomalaisista yksiköistä niin ne kasvattajat käyttivät vain yhden sanan komentoja lapsille viestiessään. Eli joko olivat itse verbaalisesti lahjattomia tai eivät uskoneet nuoren tajuavan pitempää ilmaisua kuin koirakoulumaisen komentosanan.
Tiedän amalia, meni asian vierestä, mutta menköön.
Olet kyllä itse pihalla. Puheissasi huhuilet lapsista välittämistä, amalia tekee sen käytännössä. Hoiva leipoo lihasta rakkautta ja se tuntuu olevan amalialla hallinnassa. Vaatteet, hyvä ruoka ajallaan ja varsinkin hyvä pulla ovat nimenomaan niitä, jotka kertovat lapsille välittämisestä. Työtoverini tokaisi minulle kuullessaan erostani, että jaksa leipoa lapsille pullaa, pullan tuoksu on ihmeellinen kantava asia arjen jatkumiseen kun isä on häipynyt. Niin tein ja oikeaksi havaitsin hänen neuvonsa. Elämä oli rauhallista, isän lähtö todettiin ja jatkettiin elämää. Asiat sotkeentuivat kun isä ei pysynyt valinnassaan tyytyväisenä.
Älä huolehdi amalian kyvystä antaa lapsille rakkautta, hän kyllä hoitaa homman. Olisit huolissasi itsestäsi. Se että hyökkäät kimppuun täällä lapsuuden kokemuksista, on typerää elvistelyä. Lapsuuden kokemukset voi käydä läpi, se ei ole koko elämä ja rakentaa oma elämä eri järjestykseen. Sinä etsit itseäsikin vielä.
en ole missään vaiheessa maininnut jääneeni vaille rakkautta.
Aivan päinvastoin.
Olin molempien mummojen ensimmäinen lapsenlapsi, lisäksi oli enoni kuvioissa, äidin eno ja hänen vaimonsa, jotka olivat lapsettomia ja ottivat minut ikään kuin lapsenlapsekseen.
Vanhempien kaikki kaverit olivat vielä silloin lapsettomia, joten minulla oli hoitajia ja viejiä vaikka kuin.
Äitini sanoikin, että piti ihan toppuutella, että hänkin saisi joskus olla mun kanssa, mutta sitten kaverit suuttuivat.
Minun äitini keskittyikin enemmän vain siihen rakastamiseen ja seurusteluun kanssani, kuin siivoamiseen ja muuhun.
Tiedän, että olen meidän lapsista saanut juuri eniten huomiota ja myös huolenpitoa. Se vain, et sitten kun tuli lisää lapsia, niin työmäärä myös kasvoi, eikä äitini todellakaan ollut mikään ison perheen pyörittäjä-tyyppi.
Meillä on edelleen hyvin läheiset suhteet perhepiirissä.
En tiedä miten ulkop. pystyt toisten rakastamisia mittaamaan. Enkä ymmärrä mihin väitteesi mun rakkaudettomuudesta perustat.
Vasta sanoi sijoitetulle tytölle, kuinka hän on mielestäni mukava, ym. ja hän vastasi mulle, et "niin sinäkin olet maailman paras äiti".
Lapset ovat erittäin kiintyneitä minuun ja pitävät minua äitinään ja meillä on hyvin läheinen suhde.
Se vain, että olen aina pitänyt mielessä, et en ole lasten oikea äiti, enkä ole oman äidin "tielle" koskaan halunnut asettua. Lapsilla on aina ollut lupa rakastaa omia vanhempiaan ja pitää yhteyksiä, en ole mustasukkaisena heissä roikkunut. Minusta se on rakkautta, et antaa lapsille sen mikä heille kuuluu ja hyväksyy heidät sellaisina, kuin ovat. Ei välttämättä ole todellista rakkautta lapsiin ollenkaan sellainen, et sij.vanhemmat muka rakastavat, mutta omivat lapset täysin itselleen. Se on vain omistushalua, ei rakkautta. Tässä on vissi ero, joka pitäisi pystyä erottamaan näissä keskusteluissa.
muusta kuin veeseen pesuvuoroista. Sijoitetut lapset pärjäävät muita heikommin opinnoissa. Tietenkin kun muut lukevat läksyjään sijaislapset putsaavat vessanpönttöä.
Tulipa mieleen, että pitääkin pyytää lapseltani tuollainen sijaisen tekemän työlista ja lähetän sen iltasanomien konttoriin. Laitan sijoittajan nimen mukaan ja sijaiskodin. Pitää olla sijoittajalla maksettuna sosiaaliluonteiset maksut työvoimasta. Ilmaiseksi ei saa töitään tettää ja sijaset voivat hakea sitten hakea reilusti kotitalousvähennystäkin.
Nimittäin kulukorvaus maksetaan sijaisille sitä varten, että se kattaa lapsen kulut, myös siivouksen. Aivan kuten vanhainkodissa asukkaat eivät ole velvoitettuja siivoamaan jälkiään puhumattakaan yleisistä tiloista.
Olen kerran verottajalle ilmoittanut perhekodista kun lehdessä oli juttua että sijaiskotinuoret pitävät kahvilaa kukin vuorollaan ja käykö siellä vamdyn naiset kahveilla sekä kylän vanhemmat sedät. Kuvassa ainakin oli sellaisia. Pääverottaja lupasi antaa asian paikkakunna verottajan tehtäväksi selvittää onko maksut maksettu.
tätä osastoa, et teille ei mikään kelpaa.
Jos emme teettäisi mitään kotitöitä lapsilla ja siten heitä opettaisi selviytymään joskus aikuisena, niin kohta siitäkin valittaisitte.
Muistanpa eräänkin kerran, kun lasten kanssa yhdessä siivottiin joulusiivoja.
Neuvoin yhtä pojista, kuinka pitää lattia pyyhkiä nurkkia ja lattialistoja myöten. Hänellä kun oli vähän eri näkemys. Olin varma, et kun huomautin, niin hän lopettaa homman siihen, mutta eipä niin käynytkään, vaan hän totsei mulle, et "on hyvä äiti, kun sinä neuvot miten pitää tehdä, niin sitte me osataan isona". Mitäs tähän sanot?
itse olin pienenä tosi kiltti tyttö, mutta kun tulin murrosikään, kiltistä tytöstä tuli hirviö.
En tehnyt kotona sitten niin yhtään mitään paitsi jos isä komensi, äidilla ei ollut minuun mitään auktoriteettia.
Pahimmat tappelut kävin silloin isoveljeni kanssa ja olin muutenkin kamala.
Koulussa pärjäsin kuitenkin, sen verran oli kunnianhimoa.
Eikä koskaan ole tarvinnut epäillä, etteivät vanhempani olisi minua rakastaneet.
Ja äiti tykkää vieläkin, meillä kun on tapana sanoa se silloin tällöin, vaikka meikä on jo aika vanha ja äiti vielä vanhempi=).Isää minulla ei enää ole.
Nykyään elämä on rauhallista ja pahimmat kuohut jäi sinne nuoruuteen, vaikka joskus mietin omia lapsiani katsoessa, että onneksi eivät samanlaisia ole kuin minä olin siinä iässä....
Listat meilläkin muuten on käytössä, vähän eri lailla vaan.
Eli hommat on lueteltu ja jokainen joka jotain on tehnyt, laittaa nimensä listaan kyseisen kotityön kohdalle.Viikottain sitten katsotaan montako nimeä kullakin on, tietty vähimmäismäärä on eikä pienemmiltä tietenkään edellytetä samoja isompia töitä kuin vanhemmilta lapsilta.
tähän, kohtaan, kun ei tunnu loppua löytyvän mihin oisi hyvä vastata =)
Muistan AINA sen kun esikoiseni, tuolloin taisi olla häthätää 1v..
Tiskasin, kun kodinhoitaja tuli, pyysin esikoista tuomaan pullonsa tiskiin, sain kamalan ryöpyn saarnaa siitä, kuinka vaadin lapselta liikaa ja kuinka hän on liian pieni edes ymmärtämään mitä pyydän.
Kohta esikoiseni käveli, syli täynnä pullojaan tiskialtaalle.
Ei meillä koskaan ole pakotettu mihinkään, esikoinen on aina ollut kiinnostunut siivoamisesta, tosin jouduimme usein kieltämään häntä, kun paha ihottuma, eikä asiaa pesuaineisiin, ei siis edes niihin tavallisiin kylpykupliin.
Minusta on hyvä, että lapset oppivat siivoamaan, mutta kukimme tavallamme.
Sijaisperheessä lapsi ei saa laittaa astioita koneeseen ym, koska niissä käytetään vahvoja pesuaineita, joka ei olisi hyväksi lapseniholle.
Toinen lapsistamme ei ole lainkaan kiinnostunut siivouksesta, hyvä kun pyynnöstä kantaa edes lautasensa tiskialtaaseen (lapset nyt 6 ja 8).
Kiitos runsaasta palautteesta!
Kannanottoa ja mielipidettä tuli monipuolisesti ja selventävästi.
Näistä kaikista teen johtopäätöksen, käyn koulutuksen, lopetan näillä sivuilla käymisen, haen vertaistukea jostain muualta. Jos meidät katsotaan sopivaksi tähän toimintaan, ryhdymme sijaisvanhemmiksi. Sen valinnat tekevät ammattilaiset.
Täällä näemmä pyörii enimmäkseen biot joiden lapset ovat jossain muualla kuin kotona. Heillä on elämä ja sen toimintamallit hakusessa. Toisiaan ja sijareita syyttelevät ja tekevät kärpäsestä härkäsen.
Jos tämä kaikki heille mielenrauhaa ja hyvää mieltä tuo, antaa heidän jatkaa purnaamista täällä.
minkä nimisen vartaisryhmän puoleen aiot kääntyä. Täällä kaikki jutut ovat julkisia kenen vain lukea, vaikka päättäjien. Sitäkö harmittelet.