Ahdistaa jokseenkin, kun on lukenut netissä juttuja ja jossain joku ihan vakavissaan sanoi, että jotta kannattaa lapsi hankkia, pitäisi olla ainakin parin kuukauden palkka säästössä jne. jne.
Olen raskaana, mutta meillä vain mies on töissä eikä hänelläkään tulot ole mahtavat (n. 2300). Itse olen mielenterveyskuntoutuja/opiskelija ja elän yhteiskunnan varoilla. Asunto meillä on hyvänkokoinen mutta vuokrakämppä.
Jotenkin tuntuu, että "saanko" tällaiseen tilanteeseen tuoda lapsen? Onko kaikilla ihan täydelliset olot taloudellisesti? Jotenkin järki sanoo, että pakko kai sellaisiakin perheitä olla, joissa on lapsia mutta ei hirveästi rahaa mutta en tiedä.
Päädytäänkö me sitten ruokajonoon vai miten on? Paljon se lapsi oikeasti "maksaa"? Minusta on selvä, ettei vauvaa pueta mihinkään niken verkkareihin jotka maksaa maltaita. Haluan vauvalle siistit mutta edulliset vaatteet, varmaan voin lähipiiristä saadakin paljon niitä. Ainoa isompi juttu, jonka haluaisin, on vauvavakuutus sitten lapsen syntymän jälkeen. Eikä sekään kai halvimmillaan ole kuin joku 20e kuussa.
Olen raskaana, mutta meillä vain mies on töissä eikä hänelläkään tulot ole mahtavat (n. 2300). Itse olen mielenterveyskuntoutuja/opiskelija ja elän yhteiskunnan varoilla. Asunto meillä on hyvänkokoinen mutta vuokrakämppä.
Jotenkin tuntuu, että "saanko" tällaiseen tilanteeseen tuoda lapsen? Onko kaikilla ihan täydelliset olot taloudellisesti? Jotenkin järki sanoo, että pakko kai sellaisiakin perheitä olla, joissa on lapsia mutta ei hirveästi rahaa mutta en tiedä.
Päädytäänkö me sitten ruokajonoon vai miten on? Paljon se lapsi oikeasti "maksaa"? Minusta on selvä, ettei vauvaa pueta mihinkään niken verkkareihin jotka maksaa maltaita. Haluan vauvalle siistit mutta edulliset vaatteet, varmaan voin lähipiiristä saadakin paljon niitä. Ainoa isompi juttu, jonka haluaisin, on vauvavakuutus sitten lapsen syntymän jälkeen. Eikä sekään kai halvimmillaan ole kuin joku 20e kuussa.
Vastaukset 53
Vanhimmat
mitä ihmiset kirjoittaa! lapsi ei paljoa vaadi. et joudu konkurssiin. minä saan ainoastaan nyt ekakerran täs kuussa sen vanhempainrahan,n.1800e,mutta jatkossa pienempi summa huomattavasti.ja elätän itteni lisäksi mieheni,hevosen,kolme koiraa.hoidan siis kaiken mitä elämiseen kuuluu..sähköt,vuokrat,vesilaskut,ruuat,vakuutukset,heppain ja koirien ruokinnan,terveyskulut,autorempat,tulevan vauvan tarvikkeet..ynnä kaiken mitä voit keksii vaan. olen varma että pärjään kyllä.. aina olen pärjänny. sitäpaitsi,saat sitten lapsilisän ja muitakin etuja esim.asumistukee(ellei liian isot työtulot miehel,tuskin?)
ja aina saaa tukea sielt sos.toimistolta..meillä ihan merkkivaatteita vauvalle ja osa käytettynä saatuja.hyvin kelpaa. tsemppiä vaan,kyllä te pärjäätte :)
Jos maailmassa olisi joku laskuri jolla laskettaisiin kenellä olisi lapsia varaa hankkia, ei varmaan kovinkaan monet saisi niitä hankkia.
Varmastikaan kaikilla ei ole täydelliset olot taloudellisesti. Hankkiihan opiskelijat, teinit, työttömät ja pienipalkkaisetkin lapsia. Mutta se, pitääkö lapsella olla kaikki tarvikkeet uutta merkkitavaraa, on eri asia.
Ensimmäistä lasta varten joutuu hankkimaan kerralla paljon tavaraa: pinnasänkyä, hoitopöytää, turvaistuinta, rattaita, sitteriä, syöttötuolia, hoitotarvikkeita, vaatteita, leluja jne. Listaa tulee loputtomasti, kaikki eivät ole tarpeellisia eikä missään nimessä kaikkea tarvitse hankkia uusina!
Itse ollaan kait pienituloisia, mies saa kohtalaista palkkaa ja itse käyn osa-aikatöissä ja hoidan alle kaksivuotiasta lasta kotona. Nyt on tulossa uusi vauva ja tavaraa ei tarvitse niin paljon haaliakaan, kun on jo valmiina. Esikolle pitää hankkia jatkettava sänky, kun vauva menee pinnasänkyyn.
Raha-asioissa kannattaa olla järkevä, tehdä suunnitelmia ja yrittää noudattaa niitä.
Suomessa on huolestuttava määrä porukkaa , joka käy töissäkäyvien kukkarolla.Kyllä , talouskuntoon ja vastuuta. Sitten lisää lapsia.
Minusta taas on todella tärkeää että äiti hoitaa lastaan kotona vähintään sen kolme vuotta, eikä sysää heti vieraalle. Miksi tehdä lapsia jollei niitä ole varaa hoitaa kotona?
Kaverini teki opiskeluaikoina lapsen ja se lapsi tuotti enemmän mitä siihen meni eli lapsilisäähän saa sen 100 euroa kuussa. Saivat tutuilta ja kirppareilta vaatteet ja kestovaipat. Mitään kummoisia erikoisuuksia ei tarvita. Onhan se äitiyspakkauskin pieni apu. Tissimaitoahan se vetelee ekat puoli vuotta. Jos osaa elää säästeliäästi niin pärjää ihan hyvin. Älä lue kalliista ostoksista ja vauvakeinuista sun muista hienoista vaunuista niin ei ahdista.
Lapsen kulut ja se onko siihen loppupeleissä varaa riippuu todella monesta asiasta. Tuo parin kuukauden palkka säästössä on ihan realistinen varotoimi esimerkiksi sen varalle, että äiti sairastuu synnytysmasennukseen ja isä joutuu jäämään pois töistä hoitamaan sekä lasta, että äitiä.
Lapsi on joka tapauksessa elämänne kallein asia niin henkisesti kuin rahallisestikkin. Vaikka vauva tulee vielä parhaimmillaan hyvinkin edulliseksi nousevat kulut jatkuvasti lapen kasvaessa.
Valitettava totuus on, että ainainen rahanpuute tuppaa viemään perhe-elämästä onnen. Ja kun onni häviää parisuhteesta ei lapsen koti ole enää kunnossa. Pelkkä rakkauskaan ei riitä, vaan kyllä sitä rahaa tarvitaan lapsen tarpeiden tyydyttämiseen.
Voisitko mitenkään kuvitella odottelevasi siihen asti kun et enää ole kuntoutuja vaan kuntoutunut ja kunnes olet ehtinyt tehdä edes vähän aikaa töitä ennen lapsen syntymää. Palkka nimittäin vaikuttaa saamaasi rahalliseen tukeen.
Lapsi maksaa 105600 euroa
21.1.2008 3:08
Suomalaislapsen kasvattaminen täysi-ikäiseksi on vanhemmilta kova investointi.
Lapsellekin voi laskea hinnan. Niin tekivät Tilastokeskus ja Stakes Suomalainen lapsi 2007 -selvityksessään, jonka yhdessä osassa tutkittiin jälkikasvun vanhemmilleen aiheuttamia kuluja.
- Kyseessä on keskimääräinen arvio lapsen kuluista. Luvut vaihtelevat tietenkin paljon perheen tulojen, asuinpaikkakunnan ja lapsiluvun mukaan, kertoo tutkimusta tehnyt yliaktuaari Airi Pajunen Tilastokeskuksesta.
Lapsen kuluihin on tutkimuksessa laskettu mukaan lapsen osuus perheen yhteisistä menoista.
Pikkulapsilla suurin kuluerä on asuminen, jonka perässä seuraa päivähoito. Rahaa kuluu myös ruokaan ja perheen autoon.
Vaatekulut ovat alle kouluikäisillä vanhempia lapsia pienempiä.
Ennen murrosikää lapsi on halvimmillaan.
- Vaippamenot ja päivähoitomaksut jäävät kokonaan pois. Toisaalta kuitenkin esimerkiksi harrastusmenoja alkaa käytännössä tulla vasta tässä iässä.
Usein lasten päästessä alakouluikään myös perheen koti on jo kohtuullisesti varustettu, ja yhden lapsen osuus asumismenoista ja kodinkoneista jää laskennallisesti pienemmäksi.
Murrosikäisenä lapsi kuluttaa eniten. Asuminen, perheen ajoneuvot ja ruoka maksavat edelleen, mutta lisäksi tulee uusia kuluja teinin käyttäessä itsenäisesti rahaa.
Turhia ahdistat mieltäsi moisilla. Että säästää parin kuukauden palkan... hahhaa.
Kaiken vauvalle hankkimanne ei tarvitse olla kalleinta mahdollista. Hyvin te pärjäätte.
Kaikkea sitä saa lukea.
Parin kk palkka pitäisi olla meillä jokaisella säästössä hätätilanteita varten.
Koskaan ei tiedä milloin perheen talous joutuu kuralle sairastumisen, onnettomuuden tai muun odottamattoman tapahtuman takia.
Kaikkea voi tapahtua ja voit jäädä huomenna auton alle. Niinpä niin. Kuka sen säätää, että täytyy olla parin kuukauden rahat jemmassa ;-) entä jos olisi jopa enemmän tai vähemmän?
Sanoisin että hyvä vakuutus on parempi ratkaisu näitä edellämainittuja tilanteita varten.
Vakuutuskorvausten saamiseen voi mennä kuukausia. Sitä ennen et saa mistään penniäkään edes avustuksia. Milläs elät tuon väliajan jos säästöjä ei ole?
Suomessa elää satoja ihmisiä, jotka ovat joutuneet elämään tuon väliajan lainalla ja joilta luottotiedot ovat myöhemmin menneet kun vakuutuskorvaukset on jätetty maksamatta. Vakuutusyhtiöhän ei maksa jos vain löytyy joku pienikin juttu jonka perusteella korvaukset voi evätä.
Vakuutukset täytyy tietenkin hankkia hyvissä ajoin jo ennenkuin lapsi syntyy! Meillä ainakin on mm. niin henki, kuin tapaturmavakuutuksetkin. Millään "avustuksilla" ei ole tarvinnut elää. Eikä ole tullut mieleenkään vaikka mies on meillä vain palkkatyössä ja minä hoidan lapset.
Kyllä alkuperäinen pystyy parilla tonnilla kuussa miehineen pärjäämään ihan normaalisti vaikka väliajankin, jos mies on kerran töissä. Ja mitäköhän niin epäilyttävää heidän elämässään olisi, etteivät vakuutuksia saisi?
Ja jos joku on niin hunsvotti ettei maksa laskuja aikanaan, ja menettää peräti luottotiedot se on tietysti eri asia. Useimmat kai kuitenkin vastuuntuntoisia ovat ja maksavat.
Ihme vouhottajia täällä kans on ja taidat kuulua niihin "avuttomiin"? joilla on ihan hyvä palkka, mutta silti aina pulaa rahasta?
Ei meidän ainakaan tarvinnut odottaa vakuutuksia kuukausia. Kyllä ne saimme lähestulkoon heti.
Entäpä jos rikot selkäsi työpaikalla ja selässäsi on vähäisintäkään merkkiä kulumasta. Silloin ei tipu korvauksia eikä eläkkeitäkään pitkään aikaan vaikka et olisi työkykyinen!
Sinun on varmaan silloin parasta jäädä kotiin vällyjen väliin eikä todellakaan harkita lapsentekoa. Koska huomennahan voi tippua vaikka meteoriitti päähäsi.
Ainakaan minä en aikanaan saanut lapsille vakuutusta tuolloin raskausaikana, koska menin kertomaan, että nuoruudessa ollut masennusta. Se lapsen vakuutus evättiin heti, ja en saanut hänelle enää syntymän jälkeenkään kovin kummoisia vakuutuksia, ennen kuin oli monia muita vakuutuksia, joiden avulla saa kilpailutettua vakuutusyhtiöitä. Eli alkuperäsen ei kannata luottaa vakuutuksiin, jos ei sellaista ole. Tuskin vakuutusyhtiöt ovat sen ymmärtäväisemmiksimuuttuneet, vaikka omasta kokemuksesta on aikaa jo kymmenen vuotta.
saisi joten ette ole kovin pienituloisia :)
eipä se vaavi niin kalliiksi tule.
korvike maksaa jonkin verran jos siihen joutuu turvautumaan.
vaipat maksaa, mutta sen summan kattaa lapsilisä helposti, tai sitten kestot käyttöön. ruoat on huippuhalpoja alle vuoden ikäiselle kun niitä itse vaan viittii tehdä.
pieni vauva ei kalliita leluja tarvi! meilläkin on sukulaisilta saatu simppeli puuhamatto muutamalla killuttimella ja se on riittänyt puoli vuotta. lapselle lelusta käy kaikki suuhun pantava, esim muovinen kauha on yllättävän kiva.
hoitopöytä on melko turha ostos, vaipat vaihtuu vaikka pesukoneen päällä, siihen pehmuste alta kahdenkympin.
vaatteet saa sukulaisilta ja kirpparilta. vaunut käytettynä, samaten pinnasänky ja sitteri.
järkevällä rahankäytöllä et parin kk:n palkkaa noihin tarvi!!
ja onnea odotukseen!!
Nyt sinun on turha miettiä asiaa sen enempää, lapsihan on tulossa tuohon elämäntilanteeseen. Itsekin sain ensimmäiseni aika hankalaan rakoon, ja elämä oli taloudellisesti aika raskasta. Mutta kyllä siitä selvittiin.
Mutta kannattaa oikeasti tilanteen mukaan pyrkiä kartuttamaan vararahastoa, ihan vaikka sillä summalla, mikä irtoaa. Nimittäin, kaikki ei välttämättä mene hyvin, kuluja voi tulla mm. sairaala-, lääke-, erikoisruokavalio- ym kustannuksista. Minulla on kolme lasta, ja usein on vararahasto ollut tarpeen. Välillä sille on ollut pakko mennä. Kaikki ei aina menekään ihan hyvin nimittäin.
Mutta muista sekin, että jos on tarpeeksi pienituloinen, niin toimeentulotuki ynnä muut ovat sitä varten, että niistä saa apua. Lapsen kulut voivat olla hyvinkin pienet, mutta asioiden mennessä vaikeimman kautta kannattaa pitää varalla käteistä.
Minulla on kotona purkki, jossa on aina rahaa. en säästä pankkiin kaikkea, koska se on nähty myös, että se ei ole aina se luotettavin tapa. Pidän siis muutamia satoja euroja aina kotonani.
Kukaan ei voi tietää, mitähaasteita tulee eteen, mutta koskaan ei kannata ajatella, että vararrahasto olisi hukkaan heitettyä rahaa. Normaalisti vauvan kulut eivät niin hirveitä ole, mutta on paljon asioita, joista niitä yllättäviä kuluja saattaa kertyäkin. Ja niihin kannattaa varautua pikku hiljaa.
Ei meillä mitään kahdenkuukauden ansio vararahastoa ole tällä hetkellä. Mutta vuosien mittaan on kerätty sellainen muutaman tuhannen euron summa, mihin ei kosketa, jos ei ole ihan pakko. Kahdella lapsellamme on nimittäin ollut suuriakin yllättäviä kulueriä, joten siperia opetti. Varautuminen ei ole koskaan tyhmää, mutta eivät ne rahat katoa, jos niitä ei tarvita... Eli, hävitä ei voi, jos on säästöjä.
Tehdäämpä näin: Jos et ole tarpeeksi rikas, niin mieheltä munat pois ja naiselta piuhat poikki!! Ei synny sitten köyhempiin perheisiin jälkeläisiä ja "Yhteiskunnan elättejä"!!
Anteeksi nyt vain, mutta mulla paukahti hermot totaalisesti!!! Muutama kirjotus täällä nimittäin nostattaa verenpainetta, esim. "kahden kuukauden palkka jemmassa".....
Tuli semmonen tunne, että minun pitäisi nyt luopua lapsestani sen vuoksi, kun en ole tarpeeksi rikas!!! Minulla EI ole rahaa jemmassa, minä EN ole ollut töissä puoleen vuoteen, sitä ennen pätkähommissa, joista EI voi säästää, meillä on VELKAA vaikka muille jakaa (sukupolvenvaihdos maatilalla viime kesänä) ja tulot vähäisiä! MUTTA ME PÄRJÄÄMME!!! Meillä on ruokaa joka päivä, vaikka gourmetsapuskaa syödäkkään. Ja JUMANKEKKA, MINÄHÄN LAPSENI SYNNYTÄN, VAIKKEN RIKAS OLEKKAAN RAHALLISESTI!!!! Meillä onkin jotain muuta, kuin rahaa, meillä on toisemme, koti, lämpöä, ystäviä, perhe ja sukulaiset.....
Alkup. Jos me oltaisiin alettu miettimään, onko meillä "vara hommata lapsia", niin ei olisi, nyt eikä koskaan. Rakkaus on rikkautta..
Kyllä se vaan on niin että kaikilla ei ole lapsiin varaa. Ei lapsi ole mikään itsestään selvyys ja jokaisen oikeus. Lapsen elatus vaatii valitettavasti muutakin kuin vain rakkautta.
Ja vastuutontako?? Puutuin siihen, että pitää olla niin ja niin paljon rahaa, että saa lapsia hankkia! No, me EI olla niin ja niin rikkaita, mutta TODELLAKIN VOIMME LAPSEMME/LAPSIEMME PERUSTARPEET TYYDYTTÄÄ ilman ongelmia!! Onko se vastuutonta?? Sinäkö tulet katsomaan varakkaiden kanssa miten rikkaita/köyhiä olemme ja viette lapsemme pois, jos katsotte ettemme ole teidän mittapuun mukaan tarpeeksi rikkaita??? Pitääkö meidän lapsemme oppia siihen, että aina on uudet ja muodinmukaiset/kalliit vaatteet päällä? Aina saa mitä haluaa?? Sekö on raja, saako vanhemmat lapsia vai ei? Materia?? Jos meillä on joka päivä ruokaa tarjolla, lämmintä ja rauhallista,puhtaat ja ehjät vaatteet laittaa päälle, MUTTA meillä ei ole "ylimäärästä rahaa syytää kauppoihin", eikö se todellakaan riitä?? Hyvin on riittänyt monelle ihmiselle. Siinä oppii kunnioittamaan muutakin, kuin uutta ja hienoa! Elämässä on niin paljon muutakin kuin RAHA!! ...Kele!! Lama tulee ja Suomen kansa kuolee sukupuuttoon, kun kukaan ei ole enää rikas...
Onneksi lapsensaanti ei ole vain rikkaiden oikeus. Kaikenlaisille tolloille niitä silloin vain syntyisikin, kuten tässä keskustelussa on tullut ilmi. Tulee jotenkin jopa katkeranoloista tekstiä jos joku pärjää vähemmälläkin ja tekee lapsia.
Mitenkähän sitä ennenvanhaan pärjättiin, kun ei ollut lapsilla merkkivaatteita tai kännyköitä. Ei mitenkään tällaista elintasoa kuin meillä "köyhemmillä".
ei minullakaan ollut isoja vararahastoja, ennen kuin tajusin, miksi niitä suositellaan. Mutta ongelmien tullessa on jo sadasta eurostakin iso apu. Ja se ei ole mitenkään hankalaa säästää, väitän, että jokainen sen saa ennen pitkää kasaan. Ja kyllä vaan, kaksi kuukauttakin on hyvä aika. Siinä vaiheessa kuin iso ongelma iskee, niin mikään taho ei vastaa nopeasti tarpeeseen. Jos ei ole ketään, joka auttaisi, on omat säästöt enemmän kuin tarpeen.
Ei meillä mitään merkkivaatteita ole, ja muutoinkin katsotaan tarkkaan, mitä voidaan ostaa milloinkin. Mutta siinä vaiheessa, jos lasten lääkkeisiin menee vaikka 200 euroa kuussa, tarvitsee maksaa sairaalamaksuja ja poliklinikka maksuja, niin jostakin ne rahat pitää löytyä. samaan aikaan tuo estää aika tehokkaasti myöskin toisen vanhemman ansaitsemisen... Ja niin voi tapahtua ihan kenelle vain. Minäkin luulin, että niitä tapahtuu vain muille, ennen kuin omalle kohdalle osui. Ja kehotan monessa liemessä keitettynä ihan hyvää hyvyyttäni jokaisen ymmärtämään säästöjen tarpeellisuuden. kaikesta on hyötyä, mutta mitä vähemmän voi säästöjä kartuttaa kuussa, sen aikaisemmin pitää aloittaa. Valitettavasti asia on niin.
aika monella ansaitsevalla yleensä ole edes se muutama satanen tai tonni tilillään. -Ja vakuutukset kunnossa.
Kyllä se niin on, ettei kannata kädestä suuhun elää, vaan sairastapausta tms muun takia pitää olla vähän rahaa varastossa. Tai sitten pitää olla mukavat isovanhemmat tai muut tukihenkilöt, jotka tulee apuun, jos esim sairaus tai irtisanominen iskee elannon kotiin tuovaan vanhempaan tai lapselle tulee pitkäaikaista hoitoa vaativa sairaus. Jos tulee isompi sairaala tai lääkärilasku, pitää se voida maksaa.
En voi ymmärtää veljeni kaltaisia vanhempia, jotka hankkii neljä lasta ja sitten valittaa, kun ei isovanhemmat anna säännöllisesti rahaa (veljeni ei edes ole enää nuori vanhempi, vaan nelikymppinen). Kyllä jokaisen pitää pystyä omat lapset elättämään ja hoitamaan ja omien resurssien mulaan miettimään, montako lasta kannattaa hankkia.
Arvostan suurperheellisiä, jotka monet pärjäävät pienilläkin tuloilla, mutta kyllä perheen tulevaisuuttakin pitäisi vauvakuumeessa miettiä. Jollei taloudellisesti pärjää kahden tai kolmen lapsen kanssa, niin miten sitten neljän tai viiden.
En ole lapseton, enkä suurituloinen, mutta kyllä meillä on laskettu, miten pärjäämme, kun toinen lapsi syntyy. Vararahasto on myös tiukkoja tilanteita varten. Onneksi on, koska mies todennäköisesti lomautetaan pariksi kuukaudeksi ja minä olen hoitovapaalla. Kolmatta lasta meille ei tule, koska töihin on mentävä ja asuntolaina maksettava. Isompaan kotiin ei myöskään ole varaa, koti kun pitäisi vaihtaa, jos lapsia tulisi lisää, samoin auto. Merkkivaatteita meillä ei harrasteta, paitsi jos saamme ostettua laadukkaita vaatteita käytettynä edulliseen hintaan.
Eli ei tarvitse olla rikas, mutta taloudellinen turva on oltava ja puskurirahasto on osa turvaa. Tosin välinpitämätön asenne näkyy kyllä nytkin luottohäiriömerkintöjen lisääntymisenä ja muina perheiden taloudellisina ongelmina.
TODELLA HYVIN SANOTTU!!!
Liian usein ei vaan ole. Noilla tuloilla ei välttämättä ole yhtään säästössä, jos ei osaa elää kulujensa mukaan. Siis en sano, että aloittajalla olisi niin, mutta tiedänpä lukemattomia perheitä, jotka elävät oikeasti kädestä suuhun. Joillekin alkuun lainasin rahaa, mutta lopetin senkin, koska en saanut koskaan takaisin.
Siis aloittajan tilanteesta ollaan aika kaukana, mutta tämä keskustelu on kuitenkin periaatteessa tärkeä. Ihmiset kuvittelevat, että lapsen kanssa elämä on halpaa. Ok, näin onkin, jos kaikki menee hyvin, mutta jos ei menekään, niin vaikeuksissa ollaan nopeasti. Minäkin tunnen monia, jotka elävät käytännössä koko ajan hiukan velaksi. Pankki on jo ottanut luottokortin pois, on turvauduttu pikavippeihin yms. Sen takia minä ainakin olen ehdottomsti sitä mieltä, että tätä puolta pitää korostaa. Monilla ei ole kovinkaan realistista kuvaa lapsiperheen elämästä ja kuluista.
Vakuutusyhtiöt ovat mestareita luistelemaan vastuistaan, maksut niille kyllä kelpaavat.
Edellisenä kirjoittajana olen kyllä samaa mieltä. On outoa ruinata ulkopuolisilta rahaa perheensä lasten hoitoon. Eri asia on, jos isovanhemmat nimenomaan haluavat antaa jotakin.
Mekin olemme ehkä jonkun mielestä pienipalkkaisia, mutta pärjäämme omillamme ja meillä on kaikki tarvittava, jopa enemmän. Se on tietysti vaatinut työtä ja suunnitelmallisuutta. Rahaa on tilillä pahan päivän varalle.
Ihmetytti, kun joku moitti alkuperäistä jotenkin vastuuttomaksi jos hän haaveili miehensä kanssa lapsesta?!
Nuo tulothan kuulostivat ihan ok:lta. Varmaan kannattaisi silti opiskelevan käydä koulut loppuun kaiken varalta.
Lopuksi: Ei aina ne tulot vaan menot.
Myös haaveita on erilaisia.
Vantaan sossu pohdiskelee seuraavaa:
" Vanhempien köyhyys vaikuttaa monella tavalla lasten elämään. Toimeentulotuella pyritään takaamaan se, että ruoka ja vaatteet riittävät, mutta kun rahasta on tiukkaa, mihinkään ylimääräiseen ei ole varaa.
— Kaikkea sellaista hyvää, mikä voisi tuoda hyvinvointia, jaksamista ja iloa joutuu tarkkaan miettimään. Merkkivaatteita ei toimeentulotuella ostella. Kaukomatkojen sijasta pitää laskea, riittävätkö rahat rannalla käyntiin viikonloppuna. Harrastusmahdollisuudet ovat rajoitetut, kuvailee Sulavuori.
Vantaalla toimeentulotukiperheiden lapsille pyritään turvaamaan yksi harrastus, mutta jos on hyvä esimerkiksi sekä liikunnassa että musiikissa, joutuu valitsemaan. Tuen saantiin ja sen riittävyyteen vaikuttaa harrastuksen kalleus ja lapsen lahjakkuus. Päätös on aina yksilöllinen.
— Jos on vasta aloittamassa harrastusta ja pitää valita jääkiekko tai jalkapallo, niin kyllä me lähdemme siitä vähemmän maksavasta. Jos lapsen koko kaveripiiri harrastaa jääkiekkoa, köyhyys voi johtaa kaveripiirin vaihtumiseen, ja se on kova paikka. Usein asiakkaan pitää itse maksaa osa harrastuskuluista, esimerkiksi varusteita. Tämä voi käytännössä olla kynnys harrastuksen aloittamiselle tai jatkamiselle."
Koulujen kokemuksia:
" Köyhyys on asia, jota ei huudella ääneen, mutta se käy monilla tavoilla ilmi esimerkiksi koulun arjessa. Köyhän perheen lapsi saattaa jäädä pois maksullisista leirikouluista tai kavereiden synttärijuhlista, kun ei ole varaa ostaa lahjaa.
– Lapset saattavat myös kantaa huolta aikuisten raha-asioista. He ovat huolissaan maksamattomista laskuista tai siitä, kuinka rahat riittävät ruokaan kuun lopussa, kertoo Anne Hyrkäs. Hän toimii kouluterveydenhoitajana Pihlajamäen ja Pihlajiston ala-asteilla.
Köyhyyttä tai ainakin köyhyyden tunnetta voi aiheuttaa se, ettei ole kännykkää tai ei voi osallistua maksullisiin harrastuksiin. Vanhemmat voivat pilata lapsen taloudellisen tulevaisuuden esimerkiksi ottamalla lapsen kännykkäliittymällä pikaluottoja, joiden vuoksi lapsi menettää luottokelpoisuutensa jo ennen kuin tulee täysi-ikäiseksi.
Viikonlopun jälkeen koulussa näkee nälkäisiä lapsia. Monien koulujen ruokalistoille laitetaankin maanantaisin lasten herkkuruokia kuten jauhelihakastiketta, jotta he söisivät vatsansa täyteen. Lasten vaatetus saattaa olla epäasianmukaista.
– Kaikki tämä rasittaa lasta tavattomasti ja aiheuttaa levottomuutta, turvattomuutta ja keskittymiskyvyn puutetta. Tällaisilla lapsilla on usein psykosomaattisia oireita ja he hakevat huomiota koulun aikuisilta. Lapset tuntevat huonommuutta ja häpeää, mistä aiheutuu syrjäytymisriski, Hyrkäs kertoo."
Eihän tää voi olla totta, eihän?
— Kaikkea sellaista hyvää, mikä voisi tuoda hyvinvointia, jaksamista ja iloa joutuu tarkkaan miettimään. Merkkivaatteita ei toimeentulotuella ostella. Kaukomatkojen sijasta pitää laskea, riittävätkö rahat rannalla käyntiin viikonloppuna. Harrastusmahdollisuudet ovat rajoitetut, kuvailee Sulavuori.
Mistä lähtien lasten hyvinvointia on mitattu sillä onko niillä merkkivaatteet päällä ja käykö ne hiihtolomalla thaimaassa??? Tää on ihan järjetöntä. Meillä oli aina aika tiukkaa rahasta kun olin pieni, mut mitään ei silti miulta puuttunu.
Ei oo tarvinnu olla likasissa tai rikkinäisissä vaatteissa, eikä todellakaan tarvinnu kotona nähdä nälkää. Merkki vaatteet jäi muille pennuille, mut en kyllä oo mitään traumoja asian takia saanu.
Äiti elätti pienellä palkallaan miut ja isoveljeni, ja teki sen niin ettei koskaan olla "kärsitty köyhyydestä" vaikkei ulkomailla vuosittain ravattukkaan.
Oon tosi kiitollinen siitä että oon saanu sellasen kasvatuksen, että osaan arvostaa rahaa mut vielä enemmän osaan arvostaa rakkautta ja läheisyyttä minkä sain perheeltäni.
Mielestäni lapselle ei tartte merkkivaatteita ostaa vaikka olisin miljonääri! Eikä se kuulu asiaan että lapsi aina sais kaiken minkä haluaa.
Uskon että kaikki me tullaan pärjäämään ihan hyvin, uskokaa vaan ja luottakaa itteenne. Itse osta vaunut sun muut kirpparilta, ja jos jotain snobia naurattaa miun aatamin aikaset kärryt, niin se on kyllä hänen päänsärkynsä, ei minun, meillä ei tartte tavaroilla brassailla!
Luojan kiitos täällä on muitakin jotka ajattelevat kanssani samalla tavalla!!
Sossu puhui merkkivaatteista koulut taas nostivat esille ihan ruoan ja asianmukaiset vaatteet. Suomessakin elää lapsia jotka näkevät nälkää. Puutteellinen ravinto tai epäterveellinen ruoka vaikuttavat koko lapsen loppu elämään! Samoin se että vanhemmat jättävät rahapulassa lääkkeet hankkimatta tai viemättä lapsen ajoissa lääkäriin.
Jokaisen lisääntymään kykenevän ei todellakaan kannata lapsia tehdä.
miulla oli paljon kavereita lapsuudessa/nuoruudessa joitten vanhemmat oli rikkaita tai "hyvin toimeentulevia". mut monien niitten perheistä puuttu sellaset asiat joita ite pidin tärkeinä. ne ei viettäny yhessä aikaa koskaan, vaan lapset kävivät kotona ainoastaan pyytämässä rahaa ja sit taas mentiin.
Johonkin luokkaretkelle jos lähdettiin niin niillä meni matka pilalle jos ne sai "vaan" 2000mk matkarahaa! ne ei osannu nauttii mistään muusta ku rahasta ja ostamisesta. Vanhemmilta ei saanu haleja, vaan viiskymppisiä ja sitten lapset haukku päälle, et mitä vitua sie näin vähän annoit!!
En tietenkään taho yleistää että kaikilla rikkailla olis tällästä, ei varmasti olekaan, mut jos pitää niinku valita että rakkautta ja köyhyys vai rahaa ja tuollanen perhe ku edellä kerroin, niin kummankohan valitsisin?
Tunnen paljon ihmisiä jotka on sitä mieltä että kun raha-asiat on kunnossa, niin kaikki on kunnossa. Meillä meni hetkisitten tääkin teoria ihan päälaelleen. Puoli vuotta sitten oltiin molemmat töissä, rahaa oli niin että sai ostella mitä halusi. Mies sairastui masennukseen ja joutui jäämään töistä pois, itse jäin äitiyslomalle. tulot on minimaaliset. Mutta paremmin meillä menee kun puoli vuotta sitten, koska nyt olemme OIKEASTI onnellisia. Masennus on alkanu helpottaa, odotetaan innolla vauvaa syntyväks, asiat on just hyvin. vaikka rahaa on vähemmän, PALJON vähemmän, meillä on parempi olla ku koskaan.
Ei rahaa oikeesti saa onnea. Kunhan on katto pään päällä ja joka päivä ruokaa pöydässä, ei ihminen paljon muuta tarvii :)
Minä käsitin, että alkuperäisellä oli miehensä kanssa kohtuullisen hyvin rahaa :)
Pysytäänkö alkuperäisen kirjoittamassa aiheessa.
Jonkinlainen hätävararahasto on syytä olla joka perheessä esimerkiksi tälläisiä tilanteita varten:
alliita vakuutusmaksuja olemme maksaneet.
Jouduimme kolariin kesäkuun 16. päivä. Automme oli vakuutettu ja vakuutuksenhan pitäisi korvata ainakin jotakin... niin... niin mekin luulimme.
Pahasti murtuneilla jaloillamme emme ole työhön kyenneet ja pienet säästömme (ylimääräiset parisataa euroa pahanpäivän varalle, olemme pienituloisia) ovat huvenneet.
Kai nyt joku/jokin on meille jotakin maksanut? Elämistä, vuokraa, sähköä, ehkäpä ruokaakin varten? Eikö sairaala/lääkekuluissakin jonkin tahon pitäisi tulla vastaan? Kuka, mikä? Kuka tai mikä meille on maksanut? EI KUKAAN! (niin paitsi sukulaiset ja ystävät, joille olemme nyt velkaa)
KELA ei suostunut maksamaan vielä mitään, koska saamme EHKÄ vakuutuksesta jonkinverran vakuutuksesta korvauksia. Asiaa selvitellään ja selvitellään ja selvitellään...
Vakuutusyhtiö on vetkutellut korvausten kanssa. Selvittelyt siitä, mitä he ovat velvollisia korvaamaan ovat edelleen kesken. V*ttu, kolari tapahtui 16.6. Vakuutusyhtiö hakee selvitystä KELA:lta, millaisia etuuksia sieltä voisimme saada.
On pyydetty vaikka mitä asiapapereita vaikka minne, KELAan, vakuutusyhtiöön. Kaikki pyydetty on aina toimitettu. Käsittelyajan jälkeen, yllätys! tulee uusi kirje: lähetä seuraava XXX hakemus, XXX mennessä, jotta voimme käsitellä asiaa.
Rahat elämiseen olemme lainanneet sukulaisilta, ystäviltä. Olemme velkaa sinne ja tänne. Vielä on (kaupungin)vuokra-asunto päänpäällä. Uhkaus häädöstä vuokrarästien takia on pariin otteeseen tullut. Olemme pummituilla lainarahoilla aina saaneet maksettua sen verran, ettei häätötoimenpiteisiin ole ryhdytty. Sähköt menevät kohta poikki, ellei rahaa jostain tule. Ruokavaliooni kuuluu pääosin makarooni.
Kaikki kaatuu päälle! Laskut, maksamattomat laskut. Vakuutusyhtiön ja KELAn pompottelu. Terveysongelmat...tällä hetkellä ikävä miestäni ja huoli hänestä...
Olen nyt yksin kotona, tai en yksin, marsu kaverina. Mies joutui uudestaan Töölön sairaalaan. Hänen murtunut ja operoitu jalkansa tulehtui. Jalassa muhii streptokokki, stafylokokki ja MRSA-sairaalabakteeri (oikeinkirjoitus ei ole leipälajini, mutta pöpöjä kuitenki on). Tulehdus on lihaskudoksessa ja edennyt luihin. Hänet leikattiin eilen ja leikataan huomenna. Voi olla, että jalka joudutaan vielä amputoimaan, ellei tulehdusta saada kuriin.
Kuinka kauan enää kestämme tätä? Kuinka kauan kestän? En tiedä... en enää kauan...yritän löytää myönteisiä asioita...Jotakin mikä pitää järjissä... tai ehkä vaikuttaa hullulta, mutta estää totaaliselta hulluksi tulemiselta... nyt pieni hulluus on hyvä asia, tekee tästä kaikesta vähän kevyempää.
Kuulostaa tosiaan kummalliselta. Olisipa kiva tietää vakuutusyhtiönne nimi ja mikä vakuutus oli kyseessä. Eiväthän he voi noin toimia.
Meilläpäin on kyllä aina saatu vakuutusyhtiöistä pelkästään, mitä kuuluukin saada. Muutenhan palvelunsa olisivat hyödyttömiä.
Eipä varmaan ole harvinaistakaan. Naapurimme taistelivat monta vuotta, kun vakuutusyhtiön mukaan työtapaturma ei ollutkaan työtapaturma, vaikka sen seurauksena joutui työntekijä lopettamaan työnteon. On siis työkyvytön.
Vakuutusyhtiöt ovat voittoa tuottavia laitoksia, ja pyrkivät minimoimaan kaikin mahdollisin keinoin menojaan ja kasvattamaan tulojaan. Se nyt vaan on niin.
Mielenterveysongelmat voivat myöskin estää vakuutusten saannin lapsille. Nimittäin mielenterveysongelmainen, vaikkakin kuntoutunut, vanhempi on heidän mielestään riski lapselle.
Vakuutusyhtiöt voivat toimia miten vain. se on vähän kuin nuo Kelan lääkäritkin...
Eli perutaan ihmeessä kaikki saadut vakuutukset.
Pääasia, että on se "parisataa" säästössä pahan päivän varalle :D
Itse olen keskituloinen, samoin mieheni. Olen halunnut satsata lapseeni paljon, raskausaikana ja sen jälkeen. Se on ollut oma valintani ja rahaa on mennyt PALJON. Asian ei siis tarvi olla näin.
Yksi asia on myös vakuutus, se on lapselle kallis. Oma pienokaiseni syntyi keskosena. Hänellä on nyt korvakierre ja astma. Viimeisen 7kk aikana on mennyt 1780€ lääkkeisiin ja lääkärikäynteihin. Hintaan sisältyy 2 leikkausta yksityisellä. 2x kuussa olemme käyneet lastenpkl:lla, se maksaa joka kerta sen 26 eroa ja hieman päälle. Vakuutuksesta saa rahat takaisin, onneksi.
Ei raha tee onnellisemmaksi tai sinusta parempaa vanhempaa. Raha tuo helpotusta ja sen että lapsen sairastuessa ei tarvi esim jonottaa montaa tuntia päivystyksessä vaan voi mennä yksityiselle.
Itse tykkään, että ssätlssä on rahaa pahanpäivän varalle, mutta tunnen paljon ihmisiä joilla ei niin ole.
meilläkin tyttö syntyi keskosena. se jos jokin opettaa että aina ei asiat mene niinkuin on suunniteltu. keskoshoidosta onneksi tarvi maksaa vain se eka viikko, mutta kun tosiaan tuolla sairaalassa saa hypätä kotiutumisen jalkeenkin. ja erilaiset tipat ja lääkkeet maksaa myös. ja korvike! ja kaksikiloisen pienet vaatteet maksaa kivasti kun niitä ei käytettynäkään tahdo löytää..
ei mitään kymppitonnia tarvi tilillä varalla olla, mutta ei tollanen parisataa euroa pahaa tee ollenkaan. yllätyksiä tulee, se on fakta! me selvittiin hyvällä onnella. sain juuri iiison tilin sisältäen kesälomarahat kun tyttö syntyi.
Vakuutus on näköjään hyvä asia jo odotusaikana, jos lapselle tulee sairautta, allergioita, keskosuutta tms. tms.
Onnekkaita olimme, kun ekan kohdalla ei ollut ongelmia. Nyt vasta jälkeenpäin otettiin lapselle tapaturmavakuutus.
Kannattaa huolehtia ettei ole esteitä vakuutuksen saannille. Tunnen yhden äidin joka ei saanut syntymättömälle lapselleen vakuutusta ylipainonsa takia!
Jo syntyneelle taas ei saa sellaista vakuutusta joka korvaisi mitään synnynnäisistä viosta johtuvia hoitoja. Lisäksi vakuutukset eivät korvaa monia juttuja, jotka saattavat tulla todella kalliiksi (esim. pahasti allergisen ravintolisät).
Tapaturmavakuutus korvaa vain tapaturmat, ei muita sairastumisia!
Joo, ei ole esteitä lapsen vakuutuksen saannille.
..ja tiedän kyllä tarkkaan, mitä ottamamme tapaturmavakuutus pitää sisällään. Onneksi sitä ei ole vielä tarvittu, toivottavasti ei tarvitakaan.
on, että vauva vaatii rahaa, voihan sitä yrittää pihistellä kaikessa mutta jo syntymästä asti kaikki maksaa, sairaalamaksu ensimmäisenä.
Ahdistavaa voisi olla elämä vauvan kanssa, jos joka euron joutuisi laskemaan. Vauvassa on syntymän jälkeen tarpeeksi puuhaa ja vastuuta, rahahuolia siinä viimeiseksi kaipaa.
Meillä hankitaan se mitä tarvitaan, ei nyt tuhlailla, mutta mitään vanhaa romua tai nukkavieruja tahraisia vaatteita en ole vauvalleni huolinut, en huolisi itsellenikään joten miksi vauva olisi huonommassa asemassa?
Vauvan takia on mennyt mm. auto vaihtoon, on hankittu kamera ja videokamera, sisustetttu yksi huone, apteekkiin ja lääkärille on mennyt rahaa varmaan enemmän kuin itselle ikinä. Tavikkeisiin, vaatteisiin, leluihin saa kyllä menemään rahaa...
Kyllähän jos vähän vaivaa näkee voi löytää tarvikkeet halvalla tai ilmaiseksi, mutta sanoisin että tilillä pitää jonkun verran olla rahaa ennen vauvan syntymää, eli yrittäkää haalia tarvikkeet jostain ja rahaa tilille!
Käy vaikka tekemässä lapsenlikkakeikkoja tai jotain ekstraa!
Vauva on maailman ihaninta, ja ottaisin vaikka pankista lainaa, jotta lapsellani olisi kaikki tarpeellinen.
Yritä ajatella positiivisesti, ette voi tuhlailla, mutta valmistut joskus ammattiin, ja saat hyvän työn, ja tilanne muuttuu! Ihanaa odotusta sinulle. Muista, tärkeintä on kuitenkin se että lapsella on lämpimät asiamukaiset vaatteet, ruokaa, vanhempien huolenpitoa ja hoivaa, ja rakastava koti, ja ennenkaikkea jatkuva turvallisuuden tunne.
"Meillä hankitaan se mitä tarvitaan, ei nyt tuhlailla, mutta mitään vanhaa romua tai nukkavieruja tahraisia vaatteita en ole vauvalleni huolinut, en huolisi itsellenikään joten miksi vauva olisi huonommassa asemassa?
Vauvan takia on mennyt mm. auto vaihtoon, on hankittu kamera ja videokamera, sisustetttu yksi huone, apteekkiin ja lääkärille on mennyt rahaa varmaan enemmän kuin itselle ikinä. Tavikkeisiin, vaatteisiin, leluihin saa kyllä menemään rahaa."
tuosta litaniasta itse luokittelen turhaksi uuden kameran, videokameran, auton, sisustamisen...
tulee vähän sellanen kutina että olisit just sellanen tyyppi joka kauhistellen osottelisi sormella minua ja kirpparilta muutamalla kympillä ostamiani "romu" vaunuja kun nousisin bussista (enkä uudesta perheautosta ja laittaisi lastani uusiin 400e:n brioihin)
ei se vauva kuule oo kiinnostunu tai tietonen siitä että onko sen kuteet ja tarvikkeet ostettu käytettynä, vai jostain stockalta ylihintaan. ihmiset kuluttaa muutenkin ihan liikaa ja turhuuksiin, kierrätys kunniaan!
ollut kaikki, en edes ilkeä sanoa mitä muutoksia on tehty. Mutta itse ansaituilla rahoilla kovasti työtä tehden. Vauvaakin tehtiin vuosikaudet, joten kyllä sitä tulee lellittyäkin. Onko se nyt sulta pois?
Kamera ei kyllä mun mielestä ole turha, eikä edes kallis hankita, muutaman kympin hintainen digikamera. Niitä kuvia et saa vastasyntyneestä otettua kuin sen yhden kerran... ja ne kuvat ovat meille kultaakin kalliimpia.
Vauva ei osaa arvostaa hienoja kuteita, tiedän, stockalta ei meille ole hankittu mitään btw...
Mutta ihmiset on niin erilaisia, toiset juo ja polttaa ja tuhlaa rahansa baariin, toiset työntelee vauvaa hienoissa vaunuissa ja ottaa valokuvia. Arvostan kaikkia lapsestaan huolehtivia vanhempia, varallisuuteen katsomatta.
mä voin kertoa totuuden:
minulla on kaksi lasta ja kolmas syntymässä ja tililläni rahapussissani on tällä hetkellä yhteensä 30 euroa.
ja sen mukaan eletään.
lapset onnellisia, hyvissä vaatteissa, kirppikseltä löytää todella halvalla muotivaatteita, leluja on millä leikkiä ja ruokaa pöydässä sen verran että mahat eivät kurise ja murise.
kaikki siis hyvin.
Jos lapsesi nyt sairastuu niin millä maksat lääkkeet jos tilillä on 30€
kyllähän siihen vauvaan saa laitettua paljon rahaa, mut on itestä kiinni onko pakko kaikki ostaa uutena. JOs rahat vähissä kirpputorit on sitä varten. Sitäpaitsi onhan ennenkin ihmiset pärjännyt vaikka perheeseen on saattanut syntyä kymmenenkin lasta ja tuskin on mitään heinoimpia vaatteita ja kärryjä osteltu. Suomen yhteiskunta voisi kyllä enemmän kannustaa ja tukea rahallisesti lisääntymistä.
Onko sinulla peltoa ja kotieläimiä, jotta voit tarvittaessa kasvattaa itse ruoan pesueellesi? Siis silloin kun rahat loppuu? Ne kymmenen lasta voitiin pitää hengissä vain jos oli maata mitä viljellä. Jos maata ei ollut niin lapset päätyivät huutolaisiksi eli heidät huutokaupattiin (se joka halvimmalla otti niin sai) maalaistaloihin orjiksi.
Tuota noin.. juu ennenvanhaan oli pellot joita viljellä ja niitä kotieläimiäkin. Nykyään käy yleensä ainakin toinen vanhemmista palkkatyössä. Eikö se siis ole mitään?
Se on katsos sama asia, vähän ovat eri aikakausina vain.
ilman tietokonepelejä tai kännyköitä. Riittävä toimeentulo, vanhempien kanssa vietetty aika ja rakkaus. Niitä lapsi kipeimmin tarvitsee.