Olen nyt syönnyt paniikkioireisiin ja ahdistustunteisiin Sepramia aluksi 3 vkoa 10 mg/pv ja nyt toista viikkoa 20 mg/pv. Juurikaan helpotusta ei ole tullut. Olen kolmesti saanut yöaikaan paniikkikohtauksen ja olo on päivisinkin aikalailla töhnänen. Huimaa ihan vietävästi välillä ja olo on ihan sumuinen. Tuntuu, että on kaikki lääkkeen sivuoireet muutama muu oire eikä lainkaaan helpotusta. Kyllä tässä elinpiiri pienenee entisestään kun ei uskalla kohta enää minnekkään liikkua. Lekuri sanoi, että kolmen kkden jälkeen vasta voidaan sanoa auttaako lääke. Usko tämän lääkkeen tepsimiseen kyllä on päivittäin kovilla, kun tuntuu että olen oireisempi nyt kuin ennen lääkettä. Miten muilla?
Milloin helpottaa?
Panic80
91724
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
tai aiemminkin helpottaa.Niin yksilöllistä ,itselläni helpotti 3kk jälkeen kaamea olo.Aivan "tillintallin" olin ja kauhea huimaus vielä ettei pystyssä pysynyt.Usko oli koetuksella tuntui ettei kun pahenee vaan niin sitä vaan hämärän rajamailta selvisin.Ohi menee siis joskus ,joten älä luovuta ainakaan.Tsemppiä
kysy lääkäriltä voiko lääkitystä nostaa. Tosi pieni annos. Itse söin pitkään sepramia 60-80mg (ja välillä jopa 100-120mg). Eikai tuommoinen pieni annos auta, eikä sulla taida olla mitään lääkettä lisäksi paniikkihäiriökohtauksiin. Selvästi olet saanut terveyskeskuslääkärin hoitoa. Ja sehän on mitä on.
Aion jatkaa lääkitystä sitkeästi toivoen, että oireet helpottaisivat. Voisin tietenkin kysyä lekurilta (tk-lääkäri :)) lääkitystä itse kohtauksiinkin - tosin hän väitti että ajan kanssa oireiden helpottuessa kohtauksetkin häviävät. Kumma sinällänsä että ennen lääkitystä minulla oli lähinnä hyvin voimakkaita paniikinomaisia tuntemuksia eikä kai kunnon kohtausta, mutta nyt lääkityksen alettua kohtaukset tulivat herättyäni yöllä ja sitten alkoi huimaamaan (mikä on ihan uutta, että yöllä huimaa) jonka jälkeen aloin vapisemaan, hikoilemaan ja yritäessäni nousta seisomaan jalat olivat ihan tönköt ja tuntui että leuatkin olivat ihan lukossa. Olotilat menivät ohitse, mutta seuraava päivä oli kuin olisi elänyt sumussa. Näistä Sepramin sivuoireista vielä. Haukottelu, väsymys, pahin unettomuus ja "lihasvärinät" ovat loppuneet, mutta vielä on seur. oireita:
- päässä tuntuu ihme "säpsähtelyjä"
- hieman kuvottava olo
- korvat tinnittavat
- välillä tulee levoton olo
- yläleuka on kipeä (taidan purea hampaitani yhteen liiaksi)
- huimaus, joka voi olla kaatavaa tai keinuttavaa tai kiertävää. Ja tämä huimaus on kaikista pahinta mitä tiedän. Se voi laukaista itse paniikkohtauksen tai ainakin ahdistus nousee suuresti.
- epätodellinen olo
- puristava päänsärky
... kai nämä on nyt sitten sivuoireita tai sitten lääke näin aluksi vahvistaa kaikkia mun oireita.
tosin hän väitti että ajan kanssa oireiden helpottuessa kohtauksetkin häviävät.
-Se on totta, mutta hyvään hoitoon ei kuulu odotteleminen ja kohtausten sietäminen. Masennuslääke (kuten Sepram) on ensisijainen paniikkihäiriön hoitomuoto, mutta rauhoittavia käytetään lisäksi kohtausten ensiapuna, silloin kun niitä tulee. Lääkityksen vaikutuksen alkaminen kestää, ja lääkityskään ei takaa välttämättä että oireista pääsisi täysin kokonaan eroon. Just siksi käytetään rauhoittavia lisäksi, silloin kun tarve vaatii koska ne vaikuttavat heti ja poistavat kohtauksen. Mutta itse sairautta ne eivät paranna samalla tavoin, kuin masennuslääke. Voi myös olla ettei sepram ole paras mahdollinen sinulle. Jos apua ei ala tulemaan, niin suosittelen että menet yksityiselle.
- päässä tuntuu ihme "säpsähtelyjä"
Tuo on ainakin lääkkeestä. Sitä oli mullakin aikoinaan.
Hei sinulle. Olen syönyt sepramia nyt reilun vuoden. Meni pitkään kunnes sivuoireet hellittivät ja löytyi oikea annostus. 20mg oli liikaa minulle, nyt syönyt jo melkein vuoden 15mg ja olo on hyvä... sivuoireet pysyvät pieninä lääkkeen vähäisestä määrästä johtuen, enin jännitys on kuitenkin taittunut...jotkut kehottavat nostamaan annosta, minä en ....kokeili muutaman viikon ajan vaikka 15mg, ehkä riittää...jos ei niin sitten lisää
Ajattelin itsekkin jospa 20 mg/pv on minulle liian suuri annostus, kun tuntuu tuovan näitä voimakkaita ahdistus/paniikinomaisia hetkiä milloin sattuu. Äskenkin tässä koneella ollessani tuli omituinen tunne päähän, tuntui että pyörryn kohta, hengitys melkein unohtui kokonaan ja hikoiluaallot virtasivat pitkin kroppaa. Kaippa oli lievä paniikkikohtaus - sen verran lääke kuitenkin vaikuttaa etten enää mene täysin pelokkaaksi olotilan tullessa vaan pysyn kohtuullisen "rauhallisena". Jospa vielä ensiviikon katsois miten 20 mgllä menee ja sitten jos sivuoireilu vaan jatkuu koittais sitä 15 mg/pv. 10 mg/pv oli joka tapauksessa liian vähän - ensin se tuntui jopa rauhoittavan, mutta iltasella tuli kauheasti oireita ja aamulla olo oli ahdistuneen sumea. Tosin samanlainen aamuolo on nytkin, joten mene ja tiedä.
heippa! itse söin sepramia aluksi, ei tehonnut ja aina nostettiin annosta. sitten aloitin uuden lääkkeen cipralexin, aluks autto mut nyt sekään ei tehoa.. tuntuu myös että terapiasta ei oo hyötyä. päivittäin otan rauhottavana opamoxia ja pelottaa ku oon ihan riippuvainen niistä..:( paras apu mun mielestä on ehdottomasti ystävät ja se että yrittää tehdä muiden tuella asoita jotka ahdistaa! tuntuu hyvältä kun joskus voi ylittää itsensä. olis ihana saada täältäkin joku jonka kanssa vois jakaa asioita esim. puhelimitse tai maililla.. musta turvallisuuden tunne on paras lääkitys!:) voimia
nosto pahentaa oireita n.2vkoa, sitten helpottaa.Puoli vuotta söin 20mg ja ph kohtauksia vielä jäi joten nosto 30mg joka taas huippaukset ym.takaisin toi.Sen kyllä kestää kun tietää vielä helpottavan olon,vaikka usko välillä menee.
Minulla oli pitkään paniikkihäiriö oireita, joskus ihan hankalaa aikaa, en jaksanut kiinnostua kovin paljon mistään. Sain Sipramil lääkityksen vuonna 1987 ja olen käyttänyt Sepram lääkettä ja nyt muutaman vuoden halvinta Citalopram Teva.(Käytin rinnalla alkuvaiheessa Albroxia.) Aluksi tuntui, että en parane, mutta nyt olen ollut jo vuosia ihan hyvässä kunnossa,enkä haluaisi enään sitä aikaa takaisin. Uskoisin ,että sinäkin paranet, vaikka monesti varmaan epätoivo yllättää. Paranemista ja kaikkea hyvää sinulle !