Käsi ylös, kuinka moni HD-keskustelijoista voisi allekirjoittaa lauseen: "Harley ei ole vain moottoripyörä - se on elämäntapa."
Kun katson tuotetta (sinänsä klassinen prätkä, mutta kuitenkin vain prätkä) ja vilkaisen hintalappuun (monelle vuoden netto- tai jopa bruttopalkka), joudun sanomaan: sen täytyy olla jotain muuta kuin kulkuneuvo... ehkä jotain identiteetin ja riippuvuussuhteen välimaastosta.
Kommentteja?
Kun katson tuotetta (sinänsä klassinen prätkä, mutta kuitenkin vain prätkä) ja vilkaisen hintalappuun (monelle vuoden netto- tai jopa bruttopalkka), joudun sanomaan: sen täytyy olla jotain muuta kuin kulkuneuvo... ehkä jotain identiteetin ja riippuvuussuhteen välimaastosta.
Kommentteja?
Vastaukset 13
Vanhimmat
Tuo elämäntapa-lause on kokenut aika kovan inflaation viime aikoina, kun h-d on alkanut olemaan jokaisen kerran kesässä nahkaan pukeutuvan toimitusjohtajan lelu... Itse en ainakaan tuota allekirjoita.
Oma suhteeni mopooni on melko erikoinen, ainakin jos verrataan sitä aiemmin omistamiini japseihin. Japsit olivat käytä-ja-laita-seisontaan -vehkeitä, harrikan kanssa myös talvi on osa ajokautta; se osa jolloin pyörää laitetaan ensi ajokautta varten. Yhtäkään niistä seitsemästä japsistani en ole jäänyt kaipaamaan, mutta jokaista ex-harrikkaani (nykyinen on neljäs) muistelen silloin tällöin ja kiroan, etten ollut varoissani pitääkseni niitä kaikkia.
Pyörän hinta on sinällään sivuseikka... Ensimmäisen harrikkani ostin heti ensimmäisen vakituisen työpaikan saatuani ja maksoin pyörästä pankille kovan hinnan. Nykyisestäni en ole mitään velkaa, annoin edellisen vaihdossa ja maksoin välin käteisellä. Lisäksi autoveron alennus tiputti pyöräni arvoa noin neljänneksellä, joten rahallisen arvon varaan en sinällään laske yhtään mitään. Rahoja lasketaan vain siinä vaiheessa, kun pyörään pitää tilata lisää viripalikoita tai muita osia. Viimeksi ostin männät, nokan ja nostajat, rahoja piti laskea 700 euron edestä. Eli japseihin verrattuna ei tuo tarvikkeidenkaan hinta päätä huimaa.
Harrikkani toimii lähinnä vastapainona duunilleni. Kun päivät näpytän näitä perkeleen koneita ja kulutan housunpersettä, niin kesäiltaisin käyn heittämässä lenkin tai talvi-iltana nappaan kaasarin irti ja puhdistan sen. Ajamisesta saan ajamisen nautinnon, rassaamisesta "oikean" käsilläni tekemisen nautinnon. Rassaamisessa hienointa on kun saan tehtyä jonkun homman, jota alunperin pidin mahdottomana itselleni...
Hulluja on kai monenlaisia. Myönnän, että toisinaan käyn autotallissa olutpullon kanssa vain ihailemassa pyörääni. Osittain omistamisen riemusta, osittain ihailemassa omien kätteni jälkeä.
Cool juttu...JUURI NÄIN pitäisi suhtautua kaikkien harrastajien!!
osuvasti kerrottu.
Ei se sen kummempaa ole japsien kanssa, paitsi ei niitä kaasareita viitsi (uskalla) irroitella, saati putsata.
Kiva on kuitenkin sen bissen kanssa käydä tallissa "onanoimassa" ja venttaamassa kesää. Tulee sitä joskus istuskeltuakin (en sentään pörise).
Oikeassa olet, osa nautinnosta on juuri sitä, että voi käydä autotallissa hoitamassa lyhiyntä pururataa, eli korvienväliä (on kuulemma aivot). Itse ajelen matka-ajot nykyisin Bemarilla, mutta autotallista löytyy museokilvissä oleva BSA, jonka päälle ymmärrän jotain. Yhtä mukavaa se on merkistä riippumatta, tuo kätten työ.
Ensinnäkin HD ei ole yleisesti ottaen sen kalliimpi kuin muutkaan isot pyörät, kaikki ne maksavat sen 12-30 tuhatta. Joissakin malleissa, esim. 1200 kuutioisissa HD on se halvin vaihtoehto.
Sitten kun menet noin syvälliseen pohdiskeluun siitä, onko prätkäharrastus jotain identiteetti- tai riippuvuusjuttua, kannattaa miettiä muidenkin harrastusten hintoja. Purjevene lienee paljon kallimpi harrastus. Laskettelu taitaa tulla helposti jopa kalliimmaksi kuin prätkä, toki halvemmallakin voi selvitä. Monet käyttävät auton vaihtoon kolmen vuoden välein vaikkapa 10-15 tuhatta välirahaa, vaikka aivan luotettavia autoja saa nykyisin muutamalla tonnilla, jolloin pääomakulut olisivat lähes olemattomat. Joku käyttää kalastusvälineisiin ja lupiin paljon rahaa. Hyvin monet jopa tupakkaan esim. tuhat euroa vuodessa, enemmänkin. Jotkut käy kapakassa vaikka kerran viikossa ja polttavat siihen rahaa helposti vaikka 2-3 tuhatta euroa vuodessa. Tuollaiset pohdinnat jonkun toisen harrastuksen tai elämäntavan syistä ovat aika turhia. Ihmiset nauttii eri asioista ja sillä selvä.
Niinhän se on, Bikerman kuvailee asiaa ihan oikein.
Toisaalta HD tyylissä on osalle mp-ihmisiä jotain vierasta. Jotkut tuntemani mp-ihmiset nimittäin eivät voi hankkia HD:tä sen imago kysymyksen vuoksi. Hankkivat muun merkkisen pyörän. Hintalappu ei ole esteenä, imago kylläkin.
Minulle henkilökohtaisesti HD V-rod on ainoa harkinnan arvoinen HD. Sen aika voi tulla muutaman vuoden perästä, sitä ennen ajelen edelleenkin baijerilaisella.
Kaikkea hyvää HD kuskeille, pitäkää pyörä(kin) pystyssä.
Pikku ero, pyörä menettää arvoaan, mutta matkapurjeveneen arvo säilyy inflaatio mukaan lukien. Molempia lajeja harrastan aktiivisesti.
Osta uusi purjevene tai prätkä, niin sen arvo laskee varmasti.
Osta sopivan ikäinen purjevene, niin ehkä arvo säilyy, kun käytät aikaa/rahaa kunnossapitoon tarpeeksi.
Osta riittävän vanha Harley, niin sen realiarvo nousee ajan myötä.
tallissa se aika, palikkoja ruuvaillen, tai sitten vaan istuen ja näkymästä nauttien, parhaiten kuluu.
ps. ei toi edellinen entisten kilopyörien kanssa tuntunu millesään
yksi tykkää äidistä , toinen tyttärestä, yksi ostaa toyotan , toinen audin. Se on valinnan vapautta ..
Tarve kehua itseään tai konettaan ainoaksi oikeaksi , se kielii persoonan häiriöistä, itsetunnottomuudesta, jollainen Suomessa on asiassa kuin asiassa vähän liian yleistä ... Taas tuli palstan seriffille punainen vaate - ei deleteä vaan!
vain peltiä ja rautaa/alumiinia, ei sen enempää
--- hittoako tahkoatte näitä juttuja ??
Korjataan hieman tuota lausetta niin, että siirretään yksi virheellisesti laittamasi sana oikealle paikalle eli näin;
"Harley ei ole moottoripyörä - se on vain elämäntapa"
No nyt voin allekirjoittaa sen.