Minut huostaanotettiin ollessani 13-vuotias. Syynä oli alkoholin runsas käyttö, kotona en viitsinyt viikonloppuja istua vaan kännäsin joka viikonloppu. Äiti ei voinut asialle mitään, koska karkasin kotoa vaikka väkisin. Jos ei muu auttanut, väkivallalla uhkaillen ja välillä piti töniäkkin. Nyt olen 16-vuotias, saan oman kämpän pian. Iso yksiö kyseessä, itse ei tarvitse maksaa vuokria tai ruokia. Enkä ole edes missään koulussa nyt, kevään yhteyshaussa kyllä haen ja aloitan sitten syksyllä opinnot. Nyt puolivuotta rennosti dokaan ja "mietin" tulevaisuuttani omassa rauhassa, kun ei huolia ole laskuista sunmuusta. HEHHE on se helppoa kun nuoresta pitäen rellestänyt ja tehnyt kaiken oman pään mukaan, kyllä kannatti! :) :)
kyllä saa olla tyytyväinen, että on huostaanotettu!
tyttö16
91105
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
PROVO!
No usko vaikka niin. Kyllä minuakin ärsyttäis vielä kotona asua, ymmärrän erittäin hyvin varsinkin muiden ikäisteni nuorten kateellisuuden. Minä kun en ole ikinä ollut mikään ahkera ja raitis koululainen, mutta siitä huolimatta pääsen viettämään vapaata elämää ilman että olisin pistänyt tikkua ristiin asian eteen. No ok, kyllähän minä sossupalavereissa hymyilen =) !
kadut kovastikin. Paluuta ei enää ole! Turha sinun on miettiä mitään koulutusta, et koskaan tule saamaan töitä. Elämäsi päättyy aikaisin, pistät ehkä huumetta liikaa tai sammut pakkaseen! Tosin, jos nyt yrität ryhdistäytyä, se saattaa onnistua, muutaman vuoden kuluttua ei enää onnistu! Säälin sinua todella! Noin nuori ja elämä heitetty hukkaan!
tässä maassa onkin liikaa. Onneksi teet jossain vaiheessa sellaisen virheen että sinut kannetaan hautaan. Turha sinun on mistään koulutuksesta edes haaveilla, ei sinusta siihen kuitenkaan ole. Nyt saattaa tuntua elämä "vapaalta" mutta tyylilläsi vajoat nopeasti pultsaritasolle, menetät kaikkien kunnioituksen, haet vertaistasi seuraa ja oikaisematon syöksykierre on valmis.
Ehkä olen luuseri, mutta ihan tyytyväinen elämääni. Ja joo, samoilla linjoilla ollaan, en minä haluaisikaan enää kauaa elää.
psykologille yms, elämäntavasta/halusta.
lapsellisuutta ja raukkamaisuutta.Aikuisuutta on se,että huolehtii itse itsestään ja asioistaan,ei vain elä toisten siivellä ja kustannuksella.Kuka tahansa siihen pystyy,siinä ei ole tippaakaan kadehtimista.
voin kertoa että elämäsi ei tule olemaan pitkä....
Sitten kun sossu lakkaa maksamasta, niin joudut myymään itseäsi henkesi pitimiksi!