että jos yrittää saada aiheesta jotain kunnon keskustelun tynkää aikaseksi, tuskin tulee vastauksia. Siiten kun tänne laittaa vuodatuksen ilman vinkkiä siitä kumpaa sukupuolta on, niin johan on tulessa ketjut.
Eikö se etsintäkuulutus palsta ole toisaalla, jos jotain hakee. Sairasta oikeesti täältä kaivaa jotain mitä täälä ei ole, elää pelkkien toiveiden ja mielikuvituksen varassa. YÖK.
Eikö se etsintäkuulutus palsta ole toisaalla, jos jotain hakee. Sairasta oikeesti täältä kaivaa jotain mitä täälä ei ole, elää pelkkien toiveiden ja mielikuvituksen varassa. YÖK.
Vastaukset 4
Vanhimmat
hukutan suruni vaan tänne...
ja vastaan vaan ..erittäin harvoihin viesteihin..joka on myös saanut siipeensä ..jne....hän ei halunut minua enään..
ole ihan tuskallisen selvää, ettei tosielämässä ole mitään toivomisen varaakaan, minkä takia ne tunteet sitten puretaan tänne. Usein suhteen jälkipyykki jää kokonaan puimatta, kun toisella ei ole sellaiseen enää kiinnostusta. Silloin puolijulkinen tilitys on usein todella hyväksi sitä kaipaavalle osapuolelle.
Itsekin luulen ehkäisseeni totaalisia syvemmän psykoosin puuskia kirjoittelemalla tänne silkkaa tosielämässä pätemätöntä paskaa. Pidän sitä aika hyvänä saavutuksena.
On erittäin surullista, jos jotkun eivät jaksa erottaa tosielämää virtuaalimaailmasta. Täällähän voimme samalla piiloutua anonymiteetin taakse ja paljastaa syvimmät tunteemme. Eikös sellainen ole aika hienoa?
Kunnon keskustelua monikaan kaipaava ja rakkaudentuskassa riutuva ei jaksa käydä, kun se oma tilanne on vielä niin päällä. Sitten kun on toivuttu, tänne terapiakerhoon ei enää juurikaan tule eksyttyä - ainakaan ennen seuraavaa tunne-elämän kolaria.
ja myönnän syyllistyneeni itsekkin ihan samaan, mutta osallistun usein myös niihin viesteihin missä kauhotaan suurella lusikalla tätä tunteiden soppaa, ihan pelkässä selvittämis mielessä, eikä ainoastaan leijuta siellä jossain lievittämässä kipua unelmilla.
Se mua vaan rassaa, että olen mielestäni kirjoittanut tänne hyviä aloituksia aiheesta, mutta kun lukijat huomaa sen olevan vain sitä "tavallista" eikä yhtään sitä mitä hakevat, eli sitä ketä kaipaavat, ei saa ajatuksia liikkeelle.
Jotenkin tuntuu vaan niin uskomattomalta, ja typerältä touhulta. Ehkä mä olen parantunut ;)
keskusteluja joita pohtii omassa päänupissaakin. ehkä täällä on sit sellaisia tunteellisia tai tunteita vaille jääneitä jotka ei niistä osaa puhua tosielämässä.