Kuka kuuntelee järjen ääntä,
kun rakkauden portit avautuu.
Sen mielettömyys..
Hengen tila,
jossa olen
lainaamassa aurinkoa,
sitä pyydettäessä..
Se ihana,
rajaton avaruus..
Tunne, joka tuo
etuoikeuden,
seistä sateessa suojatta,
valvoa öitä,
kirjoittaa runoja,
halata tuntemattomia,
lyödä itsensä tajuttomaksi…
...olla naurunalaisena…
Ei..,
se on kuin kätkisi
elämää itseltään...
Rakkaudessa..
silloin vuodan elämää,
pursuan sisältäni,
sydämestäni,
kuin...
halusta kuolla vapaaehtoisesti,
tuskan vielä
odottaessa vuoroaan,
kärsivällisesti…
kun rakkauden portit avautuu.
Sen mielettömyys..
Hengen tila,
jossa olen
lainaamassa aurinkoa,
sitä pyydettäessä..
Se ihana,
rajaton avaruus..
Tunne, joka tuo
etuoikeuden,
seistä sateessa suojatta,
valvoa öitä,
kirjoittaa runoja,
halata tuntemattomia,
lyödä itsensä tajuttomaksi…
...olla naurunalaisena…
Ei..,
se on kuin kätkisi
elämää itseltään...
Rakkaudessa..
silloin vuodan elämää,
pursuan sisältäni,
sydämestäni,
kuin...
halusta kuolla vapaaehtoisesti,
tuskan vielä
odottaessa vuoroaan,
kärsivällisesti…
Vastaukset 13
Vanhimmat
...en minä ainakaan...
...jos jalat ovat irti maasta,
olo on juuri tuommoinen,jota
hyvin kuvasit...
...osuvilla ajatuksillasi...
:-DD Toivottavasti sitä ei kuuntele,,ainakin itse sitten, kun sen tunteen vallassa on, ei järkeilisi liikoja, nauttisi siitä...:-))
Mukava kun piipahdit lukemassa. Hyvää vkonlpua!!
Tarkkis
sanoo, että
se kaikki järjettömyys ja mielettömyys
on täysin järkevää,
ja ihanaa sitä paitsi...
Kun lähtee aurinkoa lainaamaan...
Ja seisoo sateessa.
Ja kirjoittaa runoja.
Niin se mokoma supattaa minulle.
Pää pilvissä ja jalat maassa kovin on köykäinen olo, ajoittain. Mutta jalat tukevasti maassa kuitenkin, johan sitä tähän ikään jotain on oppinut ;-))
Runosi on hyvin puhutteleva, suorastaan hieno!
Kovasti pidän siitä.
Voisin jopa ajatella, että se auringonlainaaminen
on ikimuistettavaa, näin sen halauaisi olevan meille kaikille.Kiitos sinulle kommentista!
Tarkkis
Syviä tuntoja sen molemmin puolin
ja etenkin siltä hellemmältä
puolen...silloin ei ken kuolemaa
toivo tai jos tuon haluaisi
ikuistaa itselleen
ja mukaansa viedä.
Miksi näin vastaan,ehkä siksi,
että hyvin luulen ymmärtäväni
tuon pohjattoman syvyyden,
eikä haluaisi koskaan siitä
tunteen tilastaan luopua
- kun ja jos
se arki koittaa
huuman jälkeen.
Anteeksi - jos tuntuu kovalta
kommentilta,voinen vaikka
tarvittaessa perustella tätä
- Sinulle
yksityisesti-
jos tuntui kovalta
kommentilta.
Hellyyden lämpöä
päivääsi,jonka rakkaus
suo jo - tunteenakin.
Nou hätä D..:-)) Kommentit ovat kohillaan..!
Sitä on joskus pakko muistuttaa itseään, miten se saattaisi mennä, vaikkei omalla kohdallaan elämä juuri nyt ketään ole tuonutkaan. Onhan se etuoikeus onneksi muillakin minua muistuttamassa.. Juuri näin. Kiitos sinulle !
Tarkkis
Moro Tre:ittain ja hyvä ettei
pahempaa allikkoa maisemissa.
Hyvä myös tietää,ettei
sormi ajatuksien virrassa
mene väärille vesille
ja uppo tukiksi
tummaan pohjaan.
Tuo itsensä muistutus asioista
on hyvinkin tärkeää välillä,
jota myös itse käytän
kainalosauvoina.
Hyvä oli lukea kommenttiasi
tässä hämäryyden pian jo
pimeyden korvilla.
ei kukaan kuuntele järjen ääntä, kun ne rakkauden
portit avautuu - olet prikulleen oikiassa.
Tiedätkö, tästä runostasi tulee väkisinkin
mieleen joku ulkolaisen runoilijan runo jota en
kyllä nyt sana sanalta muista. Mutta tässä on
samanlaista tunteiden kirjoa, upeaa ja mukaansa-
vievää tekstiä.
En minä tiijä, enkä ossaa sanoa mittään järkevää
tästä. Paitsi sen, että tämä on aivan mahtavaa
luettavaa. Ja myös sen, että runosi ovat kuin he-
ränneet uuteen eloon jostain kumman syystä.
Toivon sen olevan merkki siitä, että olet löytä-
mässä jonkinlaisen kiintopisteen elämääsi.
Moiks Rellu..!
Vai ulkolainen..:-) No, oonhan sitä aika pitkältä, ko itärajalta oun lähtennä :-D!
Kiintopiste on rauha..nyt, mutta ajatus myös siitä, miten asiat voisivat olla..Kiitos sinulle kommentista ja hyvää vkonlpua Lintsi!
Tarkkis
Koko elämän olemme vain lainassa.
kiitos kaunis runostasi.
Ajatuksia herätti.
Vei mennessään.
Jopa panttilainaamoon,,,höh,,,mikähän senkin toi en edes tiedä moista,,,kuulut jostain
..sitä kai käy lainaamassa tai tekemässä ihan mitä vaan, ko kohilleen sattuu..:-DD..ja vie sen mennessään muistamatta edes mitä oli siis lainaamassa tai jossain käymässä...:-))
Kiitokset Gitta !
Tarkkis
....kuuntele, eikä näe mitään järkevää, kun rakkaus saapuu...
Hieno kuvaus mitä kaikkea siihen sisältyy, selvästi kokemuksen syvällä rintaäänellä pudottelet sanoja runoosi.
Erityisesti tuo itsensä likoonlaittaminen, jopa naurunalaisena oleminen ja vieläpä sen hyväksyminen. Pidin runostasi.
Kiitos Tomppa. Yökyöpelinä olo alkaa väsyttää, joten toivon arjen lämpimästi tervetulleeksi.
Itsensä likoonlaittaminen, naurettavuuksienkin uhalla. Pelastaa sinut sitten, kun aitoutta mitataan..Kiitos viel kerran ja hyvää alkanutta viikkoa..:-)
Tarkkis