Juopuneen ukon näen katuojassa
se kättään mulle ojentaa
silmissään surullinen katse
aivan kuin pienen lapsen
hän oli siellä suremassa
kun maailma masentaa.
Miksi tarttui viinapulloon
tuo mies repaleinen?
jos on vain elämä taakka
kai pitää juoda tilaan huonoon
kun on maailma tälläinen
ja elämä ainutkertainen
siksi myös häntä pitää auttaa.
se kättään mulle ojentaa
silmissään surullinen katse
aivan kuin pienen lapsen
hän oli siellä suremassa
kun maailma masentaa.
Miksi tarttui viinapulloon
tuo mies repaleinen?
jos on vain elämä taakka
kai pitää juoda tilaan huonoon
kun on maailma tälläinen
ja elämä ainutkertainen
siksi myös häntä pitää auttaa.
Vastaukset 2
Vanhimmat
maailman laki, joku sen kestää
joku ei, moni kaatuu ja tarttuu
pulloon ja alas käy tie
itse siitä on noustava
se onkin kovin haastava
jos ystävä lähellä on
voi käden hänelle
ojentaa
:)
Näin on. Jokainen elämä on mittaamattoman arvokas. Ja rumuuden keskellä on paljon kauneutta, jos vain sydän herkistyy kuulemaan. Myös syviä tragedioita. Asioita joihin ei ole sanoja. Silloin täytyy vain olla lähellä ja hiljaa, sanatta mutta - lähellä. Oman ihmisyytensä kanssa läsnä.
Mutta mitä runostasi nousee mieleen, on tämä, että on myös henkilöitä joiden ei ole lainkaan vaikea sisäistää "juopon" tai "narkkarin" ihmisarvoa ja ojentaa kättä heille, mutta tavattoman vaikea, miltei mahdoton on ojentaa käsi niille "kunnon ihmisille" ja "fariseuksille" jotka luulee olevansa jotenkin parempia ja a-luokan kansalaisia jonkin mittapuun mukaan epäonnistuneempien rinnalla.
Itsekin tavallaan kuulun näihin, joiden on helpompi ymmärtää ja hyväksyä ns. epäonnistuneet kuin ns. onnistuneet. Voidaan jopa ajatella että pahiten epäonnistuneita ovat ne, jotka luulevat olevansa parempia kuin jotkut murhamiehet ym. Nämä oman näennäisen paremmuutensa eksyttämät ovat epäonnistuneet kertakaikkisen ihmisarvon sisäistämisessä ja se on todella sääli. Mutta en ylpeile tällaisella ajattelulla ja tiedostan että tässä on paljon omaa lapsellisuuttani. Luokittelua ja jakoa on niin monenlaista eikä tällainen jako ole sen parempi. On oma vammani suhtautua ihmisiin näin, ja joinain heikkoina hetkinä voisin langeta jopa osoittelemaan sormella jonkun farisealaisuutta, ulkokultaisuutta, kovasydämisyyttä ikäänkuin minä sitten olisin jotenkin parempi, nöyrempi tms. Siinä taas ego pönkittää itseään.
Mutta olen kiitollinen etten ole vammani vanki. Minun ei tarvitse olla. On suunnattoman hienoa opetella huomaamaan että myös "fariseukset" ovat arvokkaita lähimmäisiä, eivät b-luokan kansalaisia, vaikka ovatkin "epäonnistuneet" jossain tärkeässä.
Samassa veneessä olemme kaikki.
Ja oman puseron sisältä löytyy ainekset ties mihin, myös farisealaisuuden eri muotoihin.
Runon voi siis esittää toisessakin muodossa:
Fariseuksen näen saarnapöntössä
hän muita kovin ojentaa,
vaan itsessään ei virhettä -
on kaikki kohdallaan
Ei ryyppää eikä rähjää hän,
vaan silti toki rähjäähän
On parempi kuin toiset,
nenänvarttaan pitkin katselee:
miksi eivät loiset
ryhdistäydy, töitä tee!
Ja mietin tässä, hän vaikka on
tekopyhä, sokea ja mahdoton -
ihmissydän myös hällä sykkii rinnassaan
ja lähimmäiseni on, niin...
Myös häntä pitää... rakastaa
Anyway... Kiitos kauniista ajatuksesta von Bornof! Elämä on.