Niin, kertokaahan kaikki yksityiskohdat, miten, missä milloin?? :)
Ensi-ihastuminen naiseen :)
riiah
183680
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 18
Vanhimmat
Ei ensimmäinen ihastukseni, mutta vaikuttava, kuin sadusta. Olin baarissa töissä, näin hänet silloin tällöin eri porukoissa. Katselin häntä aina, kun hän oli siellä, ehkä unelmoinkin, mutta en usksltanut ehdotella mitään. Eräänä iltana, hän oli kai juonut muutaman enemmän, kuin tavallisesti, ojensin hänelle tilatun viinilasin ja hän otti sen vastaan, kietomalla sormensa sormieni ympärille. Se oli kuin sähköisku ja hämmästyin niin, etten saanut sanaa suustani ja vielä silmänisku päälle. Loppuilta kului kuin pumpulissa ja sydän hyppeli rinnassa. Hän lähti, mutta vilkutti mennessään. Odotin joka ilta, kun ovi kävi, mutta ei. En nähnyt häntä pariin kuukauteen, olin surullinen. Lähdin parin viikon lomalle Kreetalle AgiaMariaan ja sielä hän oli äitinsä kanssa lomalla. Mitä tapahtui auringon laskiessa rannalla peiton päällä viiniä nauttien onkin jo toinen juttu, mutta vieläkin sydän pompahtaa.
Samalla lomalla...Entäs loman jälkeen?Jäikö lomaromanssiksi?
Se romanssi kesti melkein kymmenen vuotta ja päättyi hänen sairastumiseen ja kuolemaan. Olen kuitenkin onnellinen, että olen saanut kokea jotain sellaista, mitä joku muu ei ehkä koe koskaan. Sain kuitenkin viettää kymmenen ihanaa ja tapahtumarikasta vuotta hänen kanssaan. Siitä on jo kaksitoista vuotta kun hän kuoli, mutta hän kulkee aina muistoissani. Sen jälkeen kukaan ei ole pystynyt tekemään yhtä suurta vaikutusta minuun, kuin hän. En kuitenkaan ole onneton, vaan tasapainossa itseni ja ympäristöni kanssa. Sain niin paljon...
että saitte elää yhdessä kuitenkin niinkin kauan ja löysitte toisenne.Toivottavsti sä kuiteskin annat mahdollisuuden että joku vois tehdä suhun vaikutuksen.Mahdotonta se varmaan sitte on jos sä vertaa tähän menetettyyn puolisoon.
Lämmin hali sulle ja aurinkoista lauantaipäivää!
Niin mä tapasin tyttöystäväni vaatekaupassa.Timmailin farkkuja ja se sano et kaikki sopii mulle.Nähtiin seuraavan kerran kesäterassilla ja siittä se sitten lähti etenemään,meidän rakastuminen.
Kiitos! En vertaile ihmisiä keskenään. Tietysti toivoisin, että joku saisi vielä sukat pyörimään jaloissani, mutta voiko lottovoitto osua samalle ihmiselle monta kertaa. En epätoivoisesti etsi ketään, koska näinkin on ihan hyvä, mutta jos kohdalle sattuu, niin mikä ettei. Olen jo sen ikäinen, ettei ikäisiäni naisia paljon vapaana liiku ja toisen omat ei kiinnosta. Mukavaa lauantaita teille.
Minkä ikäinen olet? Olet kokenut paljon, ihanaa ja surullista, paljon enemmän kuin moni muu.
Se tarina oli elettyä elämää. Jos minulla olisi kirjallisia kykyjä voisin kirjoittaa siitä tarinan, koska se kymmenen vuotta oli elämäni kauneinta ja parhainta aikaa. Hän oli vapaa taiteilija ja romantikko kuin itsekkin olen. Järjestelimme toisillemme ihania yllätyksiä. Koskaan ei tiennyt kun tulin kotiin, mitä oven takana odotti. Suhteemme pelastus oli minun vuorotyöni, molemmille jäi myös aikaa itselle. Hän varsinkin arvosti sitä suuresti. Sanotaan, että vuodet kultaa muistot, siitä ei ole kysymys. Mekin riitelimme joskus, se on väistämätöntä, mutta ei mitään ihmeellisiä yhteenottoja, niitä tavallisia. Mustasukkaisuus riitoja ei ollut koskaan, luotimme toisiimme. Sanoimme aina, ettei tähän väliin pääse kuin kuolema ja niinhän siinä kävi. Sanon teille kaikille yli 50v. kokemuksella, että toista ihmistä voi rakastaa, mutta ei omistaa. Moni tukehduttaa toisen "rakkaudellaan". Marion lauloi aikoinaan: Rakkaus on hellyyttä muuten se on mennyttä, sitä pitää vaalia
Haluatko tutustua? Missäpäin asut? Olis kiva tutustua sinuun. Kirjoitatko minulle? osoite on: [email protected]
Kaunis elämäntarina; kiitos, kun jaoit sen. Ja joku vielä väittää, ettei kohtalon johdatusta olekaan!!! Minä uskon, että tosirakkaudella on voima todentua, vaikka ihmiset eläisivät kaukana toisistaan...
Se syy miksi vastasin palstalle oli, että olen lukenut paljon epätoivoisia viestejä täältä. Haluan edelleenkin todeta, olkaa positiivisiä, koskaan ei tiedä missä se suuri rakkaus tulee vastaan. Opetelkaa ensin rakastamaan itseänne ja tuntemaan itsenne. Kukaan ei voi tuoda teille pakettia rakkautta, jos se ei ole jo teissä, silloin se on vain hetken huuma joka haihtuu. Muistakaa jos ei ole mustaa, ei voi nähdä myöskään valon määrää. Rakkaudella: Paljon saanut
Olen käynyt tällä palstalla vajaan puolen vuotta.Tähän aiheeseen liittyvää tekstia lukenut mielellään. Vaikka suhde loppui ei onnellisesti, ei kirjoittajalle jäänyt minkäänlaista pahaa muistoa kumppanistaan, vaan pelkkiä ihania.Elää sovussa itsensä kanssa. Ei kuitenkaan usko löytävänsä uutta omaa ikäistään. Kuitenkin meitä vanhempiakin on täällä, mutta emme taida kovin hirveästi esiintyä kirjottelemassa. Itse tunnen ainakin niin. Tämä kirjoittamasi teksti ainakin tuntui omassa sydämessäni.Samanlainen ongelma eli missä voisi kohdata samoin tuntevan.
Enemmän tai vähemmän tiedostamattomia ja "turvallisen mahdottomia käytännössä" ihastuksia ollut monia nuoruudessa. Kai se ensimmäinen kunnon ihastus (sellanen että meni jalat alta ;D) oli eräs minua pari vuotta nuorempi hassu tyttönen jonka tapasin netissä. Kun ekaa kertaa tapasimme livenä, hän sulatti minut täysin enkelin äänellään ja seksikkäällä tavallaan kääriä sätkiä :D Sittemmin seurustelimme muutaman kuukauden, nykyään vuosia myöhemmin olemme vieläkin ystäviä. :)
Tapahtui vasta viime keväänä, mulle kävi vähän samalla tavalla eli olin baarissa töissä ja näin hänet pari kertaa aikaisemmin ennen sitä kertaa kun näin hänet erilailla, maailman kauneimpana olentona. Aluksi yritin kieltää omia tunteita ja ajattelin että pää vain sekoilee. Sitten päätin ottaa häneen yhteyttä netissä ja juteltiin siellä vähän aikaa, nähtiin seuraavana vklppuna baarissa ja suoraan sanottuna ihan kuin jalat ois lähteny alta, niin kovaa se tunne iski :) Mahassa oli perhosia ja tuntu etten osannut puhua mitään. En kenenkään miehen kanssa ole koskaan kokenut vastaavaa. Vitsit, tulipas tyhmä virne kasvoille kun mietin :) Tapailtiin vähän aikaa, nytpäs on tullut koettua sekin kun suutelee jonkun kanssa, ja aika ja paikka häviää, ja muilla ihmisillä ei ole tippaakaan väliä silloin, nimim. Minä "siis ei olis kyllä ikinä uskonu siitä sellasta" sain työkavereilta paheksuvia katseita kun suutelin Hänen kanssaan työpaikkani edessä, töihin tullessani olinkin sitten Naantalin aurinko :D Halusin enemmän kuin hän, hän halusi elää ja kokea. Vieläkin tunnen paljon tätä ihmistä kohtaan, todella paljon. Ollaan kavereita, hän asuu toisella paikkakunnalla mutta aina kun nähdään niin ilmassa on sähköä ;)
hän oli työpaikallani fysioterapeuttina. mitään ei tapahtunut, eipä tietenkään kun kaapista en uskalla tulla ulos, ja hän on muuttanut jo eri paikkakunnalle. vieläkin sydän pakahtuu kun muistelen hänen hymyään, iloisuuttaan ja satumaisuuttaan. ehkä seuraavassa elämässä sitten?
neljätoista vuotiaana kasiluokkalaisena. Hän oli ysiluokalla. Välituntisin nojailin pihan kaiteeseen ja salaa vilkuilin häntä. Toivoin niin paljon, että hän katsoisi minua edes kerran. Mutta yksipuoliseksi jäi. En siinä iässä edes ymmärtänyt tunteitani. Olin lähinnä hämilläni ja ihmettelin mikä minua vaivaa, kun joku tyttö sai poskeni helottamaan. :) Aika kului ja tunteeni hiipuivat.
Hauska muistohan tuo on. Tuosta kymmenen vuotta eteenpäin meni poikien kanssa seurustellessa, mutta pari vuotta sitten palasin "kotiin". :)
olimme jotain 5-6v. siitä sitten samoja latuja aina ylä-astetta myöten.
Vasta kovin paljon myöhemmin tajusin että olin palavasti ihastunut häneen ala-asteelta lähtien. Hänen kävelytyylinsä, olemuksensa,
Jatkoimme eri ammattikouluihin ja yhteydenpito väheni.
Näemme satunnaisesti kotikunnilla ja hän ei tiedä edelleenkään kuinka palavasti tunsin häntä kohtaan päiväkodista alkaen.
Se tapahtui vähitellen duunissa 6 v sitten. Oltiin hyviä ystäviä, muttei sen enempää. Nykyisin ei olla väleissä. Hän oli lesbo.
ihan melkeen rakastuin, se oli niin voimakas tunne. se oli eka kerta kun tietosesti mutta kun muistelee aiempia luokkia niin ekan kerran oon tainnu ihastua ekaluokalla kaveriini, ja alakoulussa hiukan ihastuin pariin kaveriin.. enkä oo ikinä pahemmin perustanu miesjulkkiksista, naisista vaan, joten aina se on vähän tommosta sit ollu:)