Ei vain ole nälkä

"pulleaksi eikä tee mieli laihduttaa väkisin oksentaa."
Korjaan että.. eikä tee mieli laihduttaa EIKÄ väkisin oksentaa." Joskus on kuitenkin kavereiden kanssa ns pelleilty laittamalla sormet kurkkuun jollointulee vaa valkosta nestettä, vatsahappoja?

Lisään myös toisen keskustelun missä kerron hieman lisää kotielämästä:
http://keskustelu.suomi24.fi/terveys_show.fcgi?category=97&conference=4500000000000199&posting=22000000040318477

Kopioin tämän saman "tarinan" nuorten palstalle :)

Hei,

Laihuutesi voi vielä johtua iästäsi. Itse olin samassa painoindeksissä sinun iässäni, vaikka söin enemmän kuin kukaan kaveri. Tykkäsin kyllä kouluruoastakin, mutta herkkuja kului sen ohella todella paljon. Usko, että ikä tuo painoa ja muutut kyllä vielä naiseksi. Jos ruoka kuitenkin maistuu, en olisi kohdallasi huolestunut. Kannattaisi kuitenkin keskittyä siihen, että jätätå roskaruoan ja siirryt normaaliin ruokaan. Kaloreita ei tarvitse kaihtaa, mutta kiinnitää huomiota ruoan laatuun. Kaupasta saa myös terveellisempiä valmisruokia kuin pitsaa ja hamppareita. Tykkäsisitkö makaronilaatikosta, lihapullista tai vaikkapa karjalanpiirakoista? KOkeile eri tuotteita ja löydä omasi. Kyllä se paino nousee, kunhan vaan muistaa syödä. Hyvää uutta vuotta! :)

Minulla on viime vuosina ollu jotakin samankaltaista, että en halua laihduttaa, mutta olen lievasti alipainonen. Ei vaan ole nälkä. Kun olin 16 söin tosi hyvin ja olin ehkä ylipainonenkin, mutta se ei todellakaan häiritsenut minua eikä ketään muutakaan. Nyt kuitenkiin saan jatkuvasti taistella siitä että paino pysyisi normeissä, koska olen kohta 30 ja haluaisin lapsia ja pelkään että alipainosena se ei vaan ole terveellista.
Olen seuranut ruokailutapojani ja tiedän mitä voisin tehdä ja voisin myös pakottaa itseäni syömään, mutta sitä on helpompi sanoa kun todeutta. Heitän viikossa melkoisia määriä ruokaa roskaan kun en psyty vaan syömään.

Hei! Olen 22v mies ja vähän samat ongelmat, painoindeksini on 21 joten en ole alipainoinen, mutta syömiseni silti huolestuttaa. Isäni on aina ollut hoikka ja itsekkin aika lailla ruipelo.

Vanhempani ovat aina tehneet hyvää ruokaa, mutta kun ei ole nälkä niin ei pysty syömään, usein alkaa jopa pelkkä ruuan tuoksu/haju oksettamaan. Muistan, että jo pienenä poikana ruokapöydässä, kun olin syönyt muutaman suullisen hyvää ruokaa alkoi kirjaimellisesti oksettaa. Vanhempani eivät ymmärtäneet yhtään tuntemuksiani vaan usein suuttuivat, koska lähdin pöydästä kesken ruokailun. Nykyään ei enää vanhempien kanssa tule juuri samassa pöydässä syötyä, mutta työn puolesta tai kavereiden kanssa yhteiset ruokailut ovat usein ongelma. Enää en kehtaa lähteä pöydästä kun alkaa oksettaa, vaan syön väkisin ja monet kerrat on ollut lähellä ettei ole pirjo lentänyt :D Minua ei siis todellakaan hävetä tai jännitä se, että joku katsoo kun pistän ruokaa suuhuni!

En ole koskaan ihannoinut laihoja ihmisiä, pikemminkin inhoan niitä, esim. oksetta (ei kirjaimellisesti :D) katsoa telkkarista malleja kävelemässä lavalla pitkillä koroilla. Erityisesti v*tuttaa laihat miehet! Usein jos näen jonkun laiheliinin ajattelen, että miksi ihmeessä päästää itsensä tuohon kuntoon, mutta sitten tajuan, että olen itse samanlainen ruipelo :(

Myös minulla paino vaihtelee aika usein. Nyt painan 70 kg ja parhaimmillaan olen painanut 75 kg. Pelottaa terveyteni puolesta, koska tajuan syöväni aina vähemmän ja vähemmän. Aamulla en syö mitään ja usein pistän ensimmäisen kerran suuhuni jotain vasta klo 16-17, ja silloinkin ehkä syön jonkun pakastepizzan tai muutaman leivän ja vain sen takia, koska ajattelen, että on pakko syödä jotain etten "kuole". Olen ihmetellyt miksi painan jopa näin paljon tällä ruokavaliolla. Painoni ei ole useaan vuoteen laskenut alle 70, vaikka en todellakaan syö niin paljon kuin kulutan. Jos jatkan samalla ravintomäärällä vielä pitkään tiedän löytäväni itseni sairaalan vuoteelta, jossa lääkäri kertoo minulle että pitäisi syödä enemmän ja monipuolisemmin.

En oikein tiedä mitä pitäisi tehdä. Olisin mielummin lihava kuin ruipelo. Käsitykseni mukaan mahalaukku supistuu sitä mukaa mitä vähemmän syö ja se taas vaikutta suoraan ruokahaluun ja nälän tunteeseen. Luultavasti päivittäinen liikunta auttaisi asiaan jolloin näläntunne kasvaisi ja tulisi syötyä enemmän, mutta usein kuntoilu jää vain eilisen illan kovaan suunnitteluun ja uhoamiseen. Osaltaan voisi auttaa myös viikon ruokalistan suunnittelu ja väkisin syöminen. Olen varmaan vain niin saamaton enkä osaa ottaa itseäni niskasta kiinni.

Eipä tästä tekstistä varmaan hirveästi ollut apua :D Kunhan tässä avauduin kolme vuotta vanhaan ketjuun :)

Mielenkiintoista huomata etten ole ainoa nälättömyydestä kärsivä. Olen 21 vuotias nainen ja painan n. 50-55 kg riippuen nälästä. Olen ollut aina ruipelo ja inhonnut sitä lapsuudestani asti. Olen ikuisella lihotuskuurilla ajoittain paremmin ja toisinaan huonommin tuloksin. Puhun hyvistä ja huonoista kausista; hyvinä kausina ruokahalu on lähellä normaalia ja pystyn syömään suurempia annoksia vaa'an näyttäessä suurempia lukemia. Yleensä kuitenkin stressi, ihmissuhdeongelmat ja muut henkiset jutut ajavat huonoon kauteen, jolloin nälkä katoaa ja syön n. 500 kaloria liian vähän joka päivä. Tämä tietysti näkyy huomattavana painon laskuna. Huono kausi päättyy yleensä ryhdistäytymiseen tai henkisen tasapainon kohentumiseen. Parhaimmillani painoin 55 kiloa aloitettuani raskaan liikunnan. Olin vältellyt liikuntaa siinä pelossa että laihdun, mutta pelko oli täysin turha. Päin vastoin. Niinä kausina kun ammattikorkeassa on ollut paljon tenttejä enkä liiku juuri lainkaan lähtee painokin laskuun, koska kulutan vähän ja nälkä on lähes olematonta. Tapaan myös syödä todella epäterveellisesti roskaruokaa. Päivän ruoka saattaa olla tämän tyyppinen: aamupalalla ei mitään, välipalaksi karkkia, lounaaksi pitsaa, välipalalla ei mitään, päivälliseksi jauhelihaa ja ranskalaisia ja iltapalaksi riisikakkuja. Ei se ihme jos on vähän silmät kuopallaan, ryhti kasassa ja luut töröttää kun ei saa ravintoaineita. Ainoa keino lihomiseen on ollut pari päivää syödä niin paljon kuin suinkin jaksaa (ja hokea pöntön vieressä: älä oksenna) ja siten lisätä ruokahalua suuremman mahalaukun kautta. Se on mulle ihan työtä toi lihotus.. vaatii aina kovaa taistoa. Täytyis taas tässä kesällä koittaa herätellä sitä ruokahalua.