mulle murhetta monta
vuoteen menneeseen.
Niin paljon surua
niin paljon ikävää
niin paljon vihaa
Aurinko paistoi
en vain silti nähnyt sitä.
Nyt ei edes paista
mutta
voin silti aistia sen
tuoman lämmön.
Sain ammentaa itseni tyhjäksi
että voin taas
jälleen täyttää itseni
sillä valtavalla
ilolla
jonka
elämä minulle antaa
ja
oppia nauttimaan tästä hetkestä
Ei ole elämää
ilman kipua
ilman tuskaa
ilman surua
mutta on elämää
joka kaiken tämän keskelläkin
voi ja jaksaa uskoa
parempaan hetkeen.
Tuntuessa siltä
että
elämä on
täynnä erehdyksiä,
vahinkoja ja rangaistuksia.
Kaiki on kuitenkin
vain oppimista
elämää varten.
vuoteen menneeseen.
Niin paljon surua
niin paljon ikävää
niin paljon vihaa
Aurinko paistoi
en vain silti nähnyt sitä.
Nyt ei edes paista
mutta
voin silti aistia sen
tuoman lämmön.
Sain ammentaa itseni tyhjäksi
että voin taas
jälleen täyttää itseni
sillä valtavalla
ilolla
jonka
elämä minulle antaa
ja
oppia nauttimaan tästä hetkestä
Ei ole elämää
ilman kipua
ilman tuskaa
ilman surua
mutta on elämää
joka kaiken tämän keskelläkin
voi ja jaksaa uskoa
parempaan hetkeen.
Tuntuessa siltä
että
elämä on
täynnä erehdyksiä,
vahinkoja ja rangaistuksia.
Kaiki on kuitenkin
vain oppimista
elämää varten.
Vastaukset 3
Vanhimmat
...antoi kaiken kuin opetuksena
kuinka kasvat vahvaksi sydämeltäsi
antamaan kauneinta itsestäsi,
rakkauttasi.
niinhän elämä meitä vie,
käyttää haaksirikkojen kautta
ja antaa koko ajan mahdollisuuksiaan...
todella vaikuttava runo,
kauniit säkeesi kosketti ,tuntuivat sydämessä
asti.
taas huippuhienoa tekstiä!!!
hyvä upea tähtiä täynnä!!!
Tähtiä - niitä kivun
tähtiä - niitä onnen
elämän arjen tähtiä
joita olet ammentanut
varmaan hyvinkin syvin
tunnoin.
Ja se on jo paljon,
että pystyy ne tuomaan
esille kuin erotella
niitä ja käsitellä
rakentavalla tavalla
- omaksi voimaksi
Sinulla on tuo taito
ilmaisun kuin kokemisenkin
osalta.
Näe parempia tähtiä
Sinun osallesi.
Mitä sitten, vaikka naarmutin
kenkäni asfalttiin, käteni talojen
seiniin. Löin otsani verille johonkin
ja heräsin aamulla kyynärpäät ruvella.
Ei minua kaduta vaikka menetin
sydämeni useasti ja keräsin niitä
itsekkin. Sain ystäväni raivoihin ja
he katosivat. Vietin aikoja yksinäni.
Tein vääriä valitoja ja avasin
vääriä ovia. Tipuin ja kompuroin.
Minulle naurettiin ja naurtoin itsekkin.
Kärsin ja itkin. Join liian monet humalat.
Poltin itseni karrelle intohimossa. Rakastin
naisia, joista olisi pitänyt pysyä erossa.
Sivuutin, joihin olisi pitänyt tarttua. ja
silti: sen on ollut kaikki täyttä elämää.
Minä itse ole tieni valinnut. Astunut
itse joka askelen. Kulkenut omia teitäni
ja nauranut nauruni. Imenyt nautinnot kehooni.
Kätkenyt surut sissäni. Rakkaudetkin. Kaikki.
Tämä on minun elämä ja minun tie.
http://www.youtube.com/watch?v=Q5uKa1bDtsk
Kiitos runostasi.
Elämä ei ole määrite,
eikä jana.
Elämä on vuoristorata,
joka vaan pitää kulkea.
Silmät auki ja sielku
levällään.
Luontainen loogisuus pitää
huoilen, että asioita oppii
tekemään eri tavoin.
Jopa luovasti.
Hienoa tekstiä sinulta
ja runollista analysointia.
Oli ajatusta ja tuoreutta.
Viihdyttävää ja kirpeän
makuista.
Hyvä runo sinulta.