Nykyään on muotia tuoda Tallinnan koiratarhalta aikuinen koira Suomeen asustelemaan. Itse en ole oikein sisäistänyt tätä ajatusta. Ymmärrän, että Tallinnassa koirilla ei ole yhtä hyvät oltavat kuin tällä meillä Suomessa, mutta meneehän niitä suomalaisiakin koiria lopetettavaksi kun kukaan ei niitä koirahoitoloista huoli.Onko suomalaisen löytökoiran henki jotenkin vähemmän arvokas kuin virolaisen? Niin ja sitten sellanen juttu, että onko järkevää tuoda esim. 4-vuotias uroskoira, joka on koko elämänsä elänyt kadulla omana herranaan kolmelapsisen perheen jäseneksi? Ettei vaan tulisi ongelmia.... Kannattaisiko meidä kuitenkin ensin hoitaa samaa ongelmaa täällä kotimaassa ja vasta sitten rynnätä auttamaan naapureita?!
koiria Tallinnasta...
koiruus
9697
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Onko se niin väärin vaikuttaa asioihin rajan ulkopuolella? Tallinnan koiratarhalta ei tuoda eläimiä muotivillitysten perusteella. Tarkoitus on auttaa eläimiä ja vaikuttaa virolaisten asenteisiin. Tallinnasta tuodut koirat pärjäävät mainiosti osaavien ihmisten käsissä.
Kotimaassakin lemmikkien asioita hoidetaan. Ole hyvä ja tee itsekin jotain eläinten hyväksi (kotimaassa), pelkkä muiden arvosteleminen ei eläimiä auta.
Ai, tarkoitus onkin "opettaa" naapurimaat siihen, että kyllä Suomi tulee ja hoitaa ongelmat kun niitä ilmestyy. Olisiko mahdollista että monet tallinnalaiset koiriaan kaupittelevat ihmiset ajattelevat, että kokeillaampa jos joku suomalainen ostaisi koiran minulta. Tarttee viedä se vain koiratarhalle, ottaa mahdollisimman vetoava kuva, laittaa se nettiin ja ongelma on hävinnyt.
Jos kirjoitukseni sisin olemus ei vielä sinulle selvinnyt Anonyymi, niin kerronpa, että tarkoitukseni EI OLE ARVOSTELLA KETÄÄN vaan saada ihmiset ajattelemaan. Kuvittelepa jos suomalaiset alkavat seuraavaksi rahdata kulkukoiria esim. Espanjasta. Tiedätkö mitä siitä seuraisi?
Kaduilla elänyt koira ei välttämättä sopeudu asumaan ihmisen luo, kotiin ihan niin hyvin kuin ruusuiset tarinat kertovat....
Minulla on monia tuttuja koiraihmisiä Tallinnassa ja kaikenkaikkiaan siellä hoidetaan koiria hyvin , ihan yhtä hyvin kuin meillä Suomessakin. Siellä on toki ikäväviäkin tapauksia , mutta niin niitä on täällä meilläkin.
Aika valmis olen uskomaan , että kotikoiran löytää kyllä ihan meidän omista resquetarhoista.
Jokaisella maalla on oma koirakulttuurinsa. Olen nähnyt Kreikassa ja Espanjassa kulkurit ja olen myös nähnyt niiden sopeutuvan hyvin kotioloihinkin. Moni on tuonut niitä jopa Suomeen.
Tosin,niiden "pelastaminen" EI ole opettanut mitään näiden maiden ihmisten koiranpito asiassa , eikä nämä eväät mitään uutta koirakulttuuria ole luonut.
Kaiken kaikkiaan , miksi ihmiset aina paheksuvat toisen ihmisen päätöksiä? Jos joku haluaa ottaa/pelastaa Virolaisen/Espanjan/Kreikan tms. koiran , eikö se ole yksin hänen päätöksensä .
Niitäkin kun aina on , jotka ottavat sen suomalaisen pelastettavankin omaan kotiinsa.
Kiitos teille kaikille , jotka otatte koiria kaikista maailman löytökoiratarhoista.
Kotimaisilla koiratarhoilla on jatkuvasti eläimiä. Ne vaan ovat yleensä aikuisia sekarotuisia joten niiden on vaikea saada uutta kotia.
Ymmärsin kyllä pointtisi. Miksi tuoda Tallinnasta kun lähempänäkin on lopetusuhan alla olevia koiria? Ihan yhtä paljon kodin tarpeessa nekin ovat.
Juuri tätä tarkoitin kirjoituksessani öhmmm.
Ei hirveesti pidä röhennellä opettamisella muita maita , kun emme ole saaneet loppumaan noita omien koiriemmekaan joutumista löytökoiratarhoihin. Meilläkin on aina niitä , jotka haluat eläimen;Hylkäävät sen myöhemmin , kuka mistäkin syystä.
Pelastipa koiran sitten minkä tahansa maan löytökoiratarhasta; Jos pitää eläimestä huolta sen elämän loppuun asti, tarjoten sille rakastavan kodin , niin se on parhaimmillaan pieni sankaritarina , ei niinkään paheksunnan aihe.
kieltämättä kotimaassakin on ihan tarpeeksi rescue-tapauksia. On jatkuvasti paitsi koiria myös kymmenittäin, ellei sadoittain kissoja, lisäksi kaneja, marsuja, ym. uuden kodin etsijöitä riittää.
Sinänsä minusta hyvä ajatus auttaa Viron koiria ja koiratarhoja, eläimiähän ne sielläkin olevat ovat ja ansaitsevat yhtä hyvää kohtelua kuin kaikki muutkin lajitoverinsa! Ja aina lämmittää mieltä käydä Pelastakaa Koirat ry:n sivuilta lukemassa joku uusi onnellisen lopun saanut tarina!
Minä ajattelen siis asiaa niin, että jos autetaan niin autetaan ensisijaisesti oman maan "otuksia" mutta mikä estää tekemästä hyvää työtä myös muun maan eläimien edestä? Ajatellaan asiaa eläimien eikä ihmisten kannalta!
"Kasvattaja" kiittää...
On totta, että Suomessakin on kodittomia koiria, mutta niiden olot ovat kuitenkin melko siedettävät verrattuna Tallinnan koiratarhan asukkien elämään. Siellä koirat voivat joutua virumaan pitkiäkin aikoja huonolla ruualla, huonolla hoidolla ja kylmään koppiin kytkettyinä, niukkojen ihmiskontaktien varassa. Jopa sairaina. Tätä taustaa vasten on hyvinkin ymmärrettävää, että koiria pelastetaan Suomeen.
Mutta netistä saa lukea surullisia tarinoita myös Suomeen tuoduista koirista, jotka joutuvat uudelleen kodittomiksi, esimerkkinä Koirapakolaisten sivuilta Lilli, joka nyt kuitenkin ensimmäisen Suomen-kotinsa kovien
kokemusten jälkeen näyttää saaneen - toivottavasti pysyvän - kodin.
Kenenkään ei pitäisi ottaa lemmikkiä päähänpistosta, vaan perusteellisen harkinnan tuloksena. Varsinkin tuollaisen paljon kärsineen ja hylätyn koiran ottaessaan pitäisi olla valmis antamaan sille hyvä, rakastava koti sen loppuelämän ajaksi. Ja kärsivällisyyttä täytyy olla.
niin...meillä on Virosta otettu löytökoira, Emma.
Pitkään harkittuamme päätimme ottaa koiran uudeksi perheenjäseneksi. Yritin löytää koditonta koiraa Suomesta, mutta ei vain osunut kohdalle sellaista, joka olisi heti tehnyt vaikutuksen.
Sitten satuin käymään Pelastetaan Koirat Ry:n sivuilla, ja heti Emman kuvan nähdessäni tiesin, että siinä se on! Ja kuukauden päästä Emma olikin jo meillä. Nyt koiruuden tulosta on kaksi kuukautta ja kaikki on toistaiseksi mennyt hyvin.
Tosin kuten Nikke mainitsi kirjoituksessaan, kärsivällisyyttä ja aikaa tarvitaan. Mutta senhän tiesimme jo asiaa suunnitellessamme.
Joten vaikka haluaisikin ottaa Suomesta koiran, ei se aina onnistu. Jos ei mieleistä löydy, niin pitäisikö ottaa epämieluisa koira vain sen takia, että kannattaa Suomen koiratarhoja???
Minusta on aivan sama tuleeko koira Suomesta vai jostain muualta, pääasia on että edes yksi koira on silloin vähempänä koiratarhoilla.
olipa pakko taaskin kerran vastata tallinnan varjukoiria koskevaan topikkiin...
itselläni on tallinnasta otettu, kadulta pelastettu koira. lassi nimeltään. en ottanut lassia muotivillityksen takia vaan siksi, että halusin auttaa sieltä yhden ihmisen hylkäämän koiran parempaan elämään. lassi on elänyt kadulla, en tiedä kuinka kauan. se on ollut tarhalla reilun kuukauden päivät. uskon, että lassi on ollut joskus perheessä. se rakastaa lapsia ja ihmisiä noin yleensä. alussa meillä oli omat ongelmat, jotka liittyivät suhtautumiseen toisiin koiriin. lassi oli tottunut pitämään kadulla puolensa eikä meinannut tajuta täällä etteivät toiset koirat enää uhkaa sitä mitenkään. leikkauksen jälkeen ja pitkällisen harjoittelun tuloksena toiset koirat ohitetaan arvokkaasti.
suomessa kodittomia koiria on onneksi viron mittakaavaan verrattuna todella vähän. koiria ei enää lopeteta eläinlääkärillä omistajan toimesta jos koira ei ole sairas eikä lopettamiselle ole järkevää syytä. vaan koirille etsitään uusi koti. jos käyt katselemassa koirasuojien sivuja, on suomessa viron tilanteeseen verraten asiat todella hyvin. usean koiran kohdalla lukee "koeajalla uudessa kodissa xx.xx. asti". en näe mitään syytä, miksei kodittomia koiria voitaisi auttaa rajan takanakin. se ei ole keneltäkään pois.
eikä tällä virolaisten koirien pelastamisella opeteta virolaisia siihen, että suomalaiset tulevat ja hakevat koirat, jotka eivät heille kelpaa. kyse on eläinrakkaudesta ja halusta auttaa noita ihmisten armoille jätettyjä koirapersoonia. koirien ei tulisi kärsiä ihmisten ajattelemattomuudesta.
sitä paitsi mitä järkeä on rahdata koiria espanjasta, se on kauempana kuin viro :)