Kerro jotain mielenkiintoista luonnon aikaan saannoksista tai kokemastasi hyvästä hetkessä kauniissa luonnossa.
Itse ihmettelin aamulla autoa lämmitykseen laittaessani, että sillä oli tuuhea, reilun sentin paksuinen, tiheäkarvainen, upea valkoinen turkki päällä. Jokainen uskomattoman pitkä karva oli huuruisen röpelöinen ja kimalteli auringossa. Sellaista en ole ennen nähnyt ja harjaamalla se hävisi. Jäin miettimään, mitä kaikkea tuon turkin luomiseen oli tarvittu?
Itse ihmettelin aamulla autoa lämmitykseen laittaessani, että sillä oli tuuhea, reilun sentin paksuinen, tiheäkarvainen, upea valkoinen turkki päällä. Jokainen uskomattoman pitkä karva oli huuruisen röpelöinen ja kimalteli auringossa. Sellaista en ole ennen nähnyt ja harjaamalla se hävisi. Jäin miettimään, mitä kaikkea tuon turkin luomiseen oli tarvittu?
Vastaukset 11
Vanhimmat
olemaan vielä kauniimpi kun aurinko nousee korkeammalle.
...luontoilmiöitä on mukava "löytää". Huomata ja haukkoa henkeään.
Vuosia sitten, saaressa, minä ja mieheni istuimme saunan terassilla leyhyttelemässä. Talvella. Käsittämättömän kauniit revontulet suoraa silmien edessä. Ei mikään pieni valoilmiö, vaan suorastaan taianomainen "suuruus". En ollut voinut kuvitellakaan, että sellainen näkymä olisi mahdollista. Uskottava oli, kun omin silmin sitä katseli.
Yks kiva juttu tapahtui pari vuotta sitten. Olin veneellä menossa kotiin päin. Yhdestä saaresta lähti lokki lentämään venettä kohti ja lensi veneen yläpuolelle, viereeni, noin metrin päähän päästäni. Sen lentonopeus oli aivan sama, kuin veneeni nopeus. Tuntui, että tuo lokki olisi ollut aivan paikallaan. Ajattelin, että se on varmaankin kesy ja tottunut ihmisiin. En mennytkään sitten suoraan laiturille, vaan kaarsin veneen toisaalle. Lokki vaihtoi myös suuntaa. Ajoin isoa ympyrää ja lokki edelleen pääni vieressä. Vilkuili välillä minua ja tuntui, kuin se olisi "juonessa" mukana ja nautti leikistä. Vaikka käännyin minne suuntaan tahansa, niin koko ajan tuo lintu oli vieressä. Leikittiin varmaan ainakin 10 min.
Tuli vaan mieleen, että jos jostakin saaresta joku seurasi veneellä poukkoilemista, niin varmasti ajatteli, että minun Täytyy olla umpihumalassa.
No yksi tuollainen autoon liittyvä luontoilmiö, oli kun auto oli muutamana iltana lentomuurhaisten peitossa. Niitä löytyä pitkään tuulettimesta auton sisältä ym. Kesti pari päivää, eikä sen jälkeen uusiutunut. Mistähän sekin johtui.
Lokit on aika arvaamattomia. Olikohan sillä pesä tai poikasia tuossa laiturin lähellä. Itse olen kaksi kertaa joutunut lokkihyökkäyksen kohteeski.
Laukulla piti kunnolla huitoa, kun tuli ihan päälle. Taisi olla näky. Varsinainen täti moonika :) kas näin laukku heiluu ja laukku heiluu näin, vaikka silloin oli kyllä tosi kyseessä.
Kauneimpia luontohetkiä minusta ovat auringonlaskuun liittyvät maisemat. Ja maalaismaisemat kesällä. Tulee aina mummolan kesät mieleen. Kuumaa ja aurinkoista niityt kukkia täynnä, lintujen laulu taustalla.
Mua kiehtoo jääkukat.
Miten ne muodostuu yksitellen,kuin nytkin kylmään lasiin,tai lumi kiteytyy johonkin kasvin oksaan,samoin hämähäkinseitti aamukosteudessa tai valoa vasten.
Lumikide on kuin pitsi kauneimmillaan,ei kenenkään suunnittelema,vaan luonnon aikaan saannos.
Muutama kesä sitten pääkaupunkiseudulla oli kova raekuuro keskellä kesää ja sen jälkeen upea sateenkaari.
Se oli mahtavaa.Äitini juksasi lapsena että että sateenkaari saa alkunsa metsässä olevasta lammesta josta se kaartaa toiseen lampeen...no-veden ja valon heijastuksesta kai siinä on kyse..
On paljonkin ihania luonto kokemuksia,nää tuli mieleen.
Jääkukat,vai kuurankukat,millä niitä nimitetäänkin.
Ne ovat kyllä myös mielestäni upeita.Auringon osuessa niihin, silmiä hivelevä kirkkaus lähes mykistää.Ja kun ei kahta samanlaista ole.Upeaa.
Vai juksasi äiti :D Kyllä meillä on aina ollut selviö,että sateenkaaren päässä on kultaa :D
Taivas lumoaa myös kauneudellaan kerta toisensa jälkeen.Ei taida löytyä sellaista "taivaanrannan maalaria" joka päihittäisi alkuperäisen työt.Se värien skaala ja sopusointu,sekä alati vaihtuva maisema,kerrassaan upeata.
on nyt täälläkin kun on pakkanen ja lunta,
eilen yhtäkkiä satoi hetken niin kamalasti että olin kuin kävelevä lumiakka.
Ja minä en jaksa lakata ihailemasta niitä timantteja mitä luoja meille aina pakkasella antaa ja myös kesä aamun kasteessa hämäkin seiteissä.
Uskomattoman ihana kertomus tuo Heikun kohtaaminen lokin kanssa. Linnut on ihania, pikkuhiljaa auringon aikaan kuulen jo nyt kun talitintti laulaa titityytä kuin keväällä.
Olen syksyn ihminen mutta rakastan myös kevättä joten on aika etsiä aurinkolasit koska silmäni ja aivoni ei tykkää kirkkaudesta.
Mutta luonto on upeaa kun alkaa elämään.
säistä ja luonnonilmiöistä.
Mieleeni on jäänyt näky joitain vuosia sitten kohdalle sattuneesta ukkosmyrskystä. Onni oli olla sisätiloissa ja katsella ikkunasta luonnonvoimaa.
Ilma oli sateesta ja tuulesta täysin harmaa ja puut kääntyivät melkein puolivälistä runkoa suoraan vaakatasoon.
Sateenkaaren näkeminen ukkostaivaan rinnalla on upea.Valon ja pimeyden kontrasti keskellä päivää on mykistävää.Aurinko paistaa ja myrsky jossain vain ei kohdalla, toivorikkauttakin nostattavaa.
Ilta-auringon värjäämät männynrungot.
Harvan, mutta säännöllisesti istutetun metsän halki ajaessa kesällä, ne valonvälkkeet toistuvaiset. Ah kesää.
Eilen sain nauttia talvimaisemasta. Sininen hetki, kuuraiset puut, kuunsirppi taivaalla, natiseva lumi jalkojen alla. Kyllä oli helppoa hengittää.
Punakettu puikahtaa maantieltä vihreään peltoon, valkoinen hännäntupsu vain vilahtaa.
Saukko kaupunkikierroksella.Fasaani, jota moitin ylisyötetyksi, nousee ja leväyttää siipensä ja kiekaisee ajatelmastani omat mietteensä.
Peurat viuhahtavat vain muutaman metrin päästä katseestani. Vaaleanruskeat selät, gasellimaiset liikkeet ja se nopeus! Petolintujen suuret varjot ja mustarastaiden touhut pihamaalla.
Talintintti ruokkii poikastaan kotirappusten kaiteella nakkaen makaroonin ammollaan olevaan nokkaan.( tätä en itse nähnyt) Kissanpentu roikkuu yhden kynnen varassa pihakoivun hennosta oksasta ja saman koivun alla pentu kohtaa kyykäärmeen, molemmat ovat nostaneet itsensä hyökkäysasentoon.
Luonnonilmiöksi voitaneen sanoa myös joidenkin kalalajien nousua syntymäpaikoilleen kauaskin vuolaita jokia ylävirtaan. Mistähän ne tietävät minne pitää mennä?
Vaikka aloitus ja minäkin olemme jo vanhoja, niin miten olisi, jos uudetkin kirjoittajat osallistuisivat mukaan? Olisihan se mukavampaa, kuin toisten kirjoittajien nälviminen.
Minä olen olen nähnyt "piruntulet Paasivedellä" ja myös mahtavan jäidenlähdön kyseiseltä vedeltä. Silloin tuli 10-metriset jäälautankasaumiset rantaa ja ne oli todella upeita.
Olen myös katsellut kiikarilla kaukaa, kun hirvi teki vasansa meidän pellonlaitaan. Tietenkään emme häirinneet emoa ja varoimme kulkemasta sinnepäinkään.
Olin jokunen vuosi sitten telttailemassa Nuuksiossa. Lämmin kesäaamu ja istuin rantapenkalla. Selkäni nojasi petäjään. Yhtäkkiä vasemmalta kuukui kahahdus. Pörröinen kettu kävi lipomaan vettä parin metrin päässä. Punainen turkki hohti upeasti aamuauringon valossa. Sitten se kai aisti minut ja käänsi kasvonsa minua kohden. Katsoi vain,päätään kallistellen. Pitkään. Sitten se hypähti tiehensä. Taianomainen hetki.
Ukkonen on myös komeaa katseltavaa. Asun korkealla mäellä kerrostalon ylimmässä,kahdeksannessa kerroksessa. Kun mereltä lähestyy komea vyörypilvi, ilma tummenee ja salamointi alkaa... Tosin pari kertaa on iskenyt talomme katolle ja silloin tuli kyllä kiire sisään!
Talvinen tunturinkuve Lapissa tai kesäisen auringonlaskun aikaan,
pyöräilyretki kesäyössä.
Kevään kukkaloisto.
Suomi on kaunis maa.
olen kalareissulla vuosia sitten nähnyt kun karhu hyökkää kolmen hirven kimppuun, hirvet pelastautuivat pakenemalla järveen. ilmeisesti karhu ei uimasillaan pärjää hirvelle, koska ei mennyt veteen. karhun pettymys oli suuri, se piti läheisessä vaarassa kovaäänisen mittelön, kaatoi keloja, ja meurasti kovasti. ikimuistoinen ja ehkä hieman pelottavakin kokemus, mutta en mistään hinnasta vaihtaisi pois.