eilen
tai viime vuonna
mitä sain tietää
opinko jotain rakkaudesta
tulipalopakkasen
jäädyttämässä ja korventamassa
sydämessä
on vielä lämpöä
paljon valoa
matka
on pitkä
toivon että kanssasi
saan sen kulkea
tai viime vuonna
mitä sain tietää
opinko jotain rakkaudesta
tulipalopakkasen
jäädyttämässä ja korventamassa
sydämessä
on vielä lämpöä
paljon valoa
matka
on pitkä
toivon että kanssasi
saan sen kulkea
Vastaukset 20
Vanhimmat
Aivan, ehtii lämmetä hitaamminkin, sulaa sitten varmemmin.:-))Kiitos lukuhetkestä!
Tarkkis
...sinulle hyvä runoystäväni...
Kun syttyy vähän vanhemmalla iällä, ehkä lämpöä riittääkin sitten pidempään? Kiitos kommentistasi, hyvä ja kannustava palaute piristää aina.
Palelen minäkin.
Kuin horkassa ikään.
Mut lauantakia :)
Olet ihana
...sinulle ihana runoystäväni...
Laitoin varaavaan takkaan talven ensimmäiset oikein kunnon tulet. Täällä tarkenee nyt melko mukavasti, annan sinulle siitä pienen hehkun *ota vastaan*
*hymyilee*
toivo, että se yhteinen matka ON pitkä.
Ja minä tiedän, että sydämessäsi on paljon valoa
ja rakkautta - runosi kertoo sen.
...sinulle näppärä runoystäväni...
En näe mitään esteitä miksei matka olisi pitkä. Toki toivon sitä jokaisessa iltarukouksessani.
Valoisat sanasi ilahduttavat kovasti mieltäni. Kiitos linda.
..tarvitaankin tälläisen pakkasen aikana. Sinun runossasi se on veikeästi aistittavissa. Matkalla on aina päämäärä, oli se sitten kaukana tai lähellä. Mukava tässä on runoystävänä kanssasi vaeltaa, jos matkan varrella tipahtelee näin hyviä, loppuun asti mietittyjä runoja. Eli minä ainakin kiljaisen suurella äänellä KYLLÄ SAAT, niin että se varmasti kuuluu sinulle asti.
Kiitos sinulle mukavasta lukuhetkestä : )
...sinulle iloinen runoystäväni...
Kuulin naurun kujertaman äänesi, sinä ilopilleri. Pakkaspäivään tarjosin hieman lämpöä, sinä otit sen vastaan.
*hymyilee*
Mitä oppii ihminen rakkaudesta
tai yleensä elämästä,kuin
pieni lapsi virheittensä
kautta ja toisen avulla.
Ehkä pahinta jos juuri on
oppinut mutta jäljellä
oleva aika on kulumassa
umpeen...
... mutta kun tarpeeksi paha
vakavakin paikka tulee eteen
ja käsiteltäväksi
silloin sitä vasta todella
kokee mikä on tärkeintä
- jotenkin näin se on
vain ... oma kokemus
omalla matkallani...
ja kuinka helpolla se saattaa
unohtua kun tilanne
normalisoituu pitemmäksi
aikaa.
...sinulle mukava runoystäväni...
Sanasi saavat minut mietteliääksi, hyvin syvällisesti pohdit elämän merkillisyyttä ja ihanuutta.
Sitä samaa yritin runollani tavoittaa, mietin pitkään oikeita sanoja. Hyvin tavoitit sanoman, olemme melko samoilla linjoilla ajattelusssa.
Virheistä oppiminen kasvattaa miestä ja uskon kovankin kivisydämen sielussa sykkivän lämpöä, joka ikäänkuin odottaa tilaisuutta vapautua. Kun sen on ymmärtänyt, ikävä kyllä aika loppuu joskus kesken ja paljon sanomatta jää..
Hei ja Kiitos toivotuksestasi,ehkä
minä myös muistin tuota Sinulle
toivottaa aiemmin...hitsi,kun ei
nyt muista - Tarkoitus kyllä oli !
Joskus kyllä tai useamminkin on
mielessäni,etten ihan liian
vakavaksi heittäydy... tälläinen
luonteeni on mutta osaan kyllä
keventääkin,sillä riippuu
vastapuolesta kuin aiheestakin.
Kyllä meidän ajattelumme hyvinkin
samankaltaisia ovat olleet,ehkä
itse menen syvälle tummiin vesiin
runoissakin kuin kommenteissakin.
Kyllä sitä jotain pikku uutta
itsestäänkin löytää tai paremmin
saa sieltä syvemmältä ajan saatossa
esille jota elämä muokkaa.
Se on sitä elämän ajoittaista tilintarkastusta ja inventaariota, jonka monesti ikävä kyllä ihminen ymmärtää tehdä vasta siinä vaiheessa kun vähän niinkuin olisi lehti puusta jo varissut,mutta hellettä olisi vielä luvassa lokakuulle saakka. Ja ikävimmäksi asian tekee se, että jos kerkesi jo halla viedä siemenperunat maasta ennenkuin viljelijä ymmärsi odottaa kevääntuloa eikä uusia ole enää tilalle istuttaa.
Vaikka elämä ei tosiaan olekaan tasapuolinen kaikille koskaan niin silloin se tuntuu kyllä kaikista epäoikeudenmukaiselta juuri niissä tilanteissa kun ne arvomaailman uudelleenjärjestely tulee tehtyä pysyväksi mutta liian myöhään jo kuitenkin. Siinä sitä sitten vaan odottelee sitä seuraavaa elämää ja koittaa saada sen oman sielunsa siirtyvät osiot tässä elämässä edes ymmärtämään, että sitten ensikerralla muista olla viisaampi ja ota esimerkiksi siitä neuvosta vaari jo riittävän aikaisin, eikä vasta siellä kunnalliskodin kynnyksellä.
Sama pätee varmasti myös moneen muuhunkin asiaa elämässä.
...on tavattoman mukava keino...
Löytää itsestään jotakin uutta tai ainakin huomata erilaisia hyvin kauniita asioita elämässä. Kuten myös syntyjen syvien mietiskelyyn, on oiva väline kirjoittaa ylös ajatuksiaan.
...jäin oikein lukemaan viisaita sanojasi...
Ehkä se tosiaan on niin, ettei oikein osaa arvostaa kauneutta ja hyvyyttä ennen kuin sen on menettänyt? Vasta myöhemmin tulee mieleen, mitä kaikkea olisi voinut tehdä. Iän tuomana etuna pidän elämän kokemusta, josta parhaassa tapauksessa on voinut ottaa opikseen.
Ajan puutteen vuoksi vastaan
tähän lyhyesti,että tuohon
loppuusi mainitsemaasi
kunnalliskodin perioodiin
on sen verran opinto matkaa,
että illan hymyssä
ja vuosien - lisäsaatossa-tämä
opinto eri tutkimuksineen
tietää mielenkiintoisia
elämyksiä
... sammaleiseen loppumatkaan.
Kiitän kommentistasi
hymyn saattelemana kuin
ajatuksien virralla.
Kyllä näinkin on,sitä voi
jopa itsensä yllättää,
kun osaa ja uskaltaa
katsoa avoimesti toistenkin
saman henkisten kautta
elämää kuin maailmaakin.
Eikä asettaa itselleen esteitä
itsensä tutkiskeluun ja laajentaa
omaakin maailmankatsomustaan.
¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤
Lämmin katse ja lämmin syli
jo siinä tompan sydän suli
Mukavaa tietä on yhdessä jatkaa
ja korppuja yhteisessä mukissa
vanhana kastaa :)
¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤
Keveitä askeleita tomppa sinne, toivottelee Murukulta! :)
...sinulle kiva runoystäväni...
Totta turiset, vaikka ei vanhana enää muuta säpinää olisikaan, niin ainakin mukava juttuseura on poikaa.
Sinulle myös elämän keveyttä ja iloa.
toive ja menneen pohdintaa...hmmm...!
Hyvin paljon asiaa pienehkössä runossa, on vähän niinkuin kompakti paketti. Silti ei levoton eikä harhaileva. Tiivis.
Jos sisältöä ruotisin, niin pohtia voisin
miten ihminen oppii koko ajan, joka päivä, aina vaan uutta maailmasta ja itsestään.
Ja että ehei, ei kykene tulipalopakkaset sydämen lämpöä ja valoa mihinkään hävittämään.
Ja vielä toivotan hyvää matkaa...toivottavasti se on pitkä.
..sinulle lämminhenkinen runoystäväni...
Hyvän ja kannustavan palautteesi myötä voin mukavin mielin käydä nukkumaan. Sanasi ilahduttivat ja lämmittivät kovasti. Kiitos paljon pups.