Allaolevista viestiketjuista inspiroituen: miksei myönnetä, että ei tämä elämä mitään herkkua ole tässä iässä.
Vaikka olisikin terve, suht. "kaunis", varakas. Olen lähellä 60 vuotias nainen, iltatähti 15 vuotta. Yksinhuoltaja.
En ole masentunut, ulkoilen, urheilen, matkustan paljonkin (juuri jouluna lapseni kanssa kaukana) teen töitä omassa firmassani, asiakkaat pääsääntöisesti mukavia, käytän rahaa.
Mutta en pidä vanhenemisesta, enkä varsinkaan ajatuksesta tulevista eläkepäivistä.
En halua kuulla mistään eläkeläiskerhoista enkä -matkoista saati ompelukerhoista.
Olenko mieleltäni sitten täysin kieroutunut, koska en pidä ulkoista vanhenemista minään arvona. Ikävää kun kaikki roikkuu, allit heiluu vaikka treenaisi niitä päivittäin.
Keskivertoisesti suuri osa keski-ikäisistä ihmisistä ei ole ilo silmälle, ei miehet eivätkä naiset. Eivät jututkaan ole kovin korkealentoisia: omat ja puolison sairaudet tai lastenlasten "ihmeelliset seikkailut".
Tosi vanhat ihmiset ovat taas asia erikseen.
Vaikka olisikin terve, suht. "kaunis", varakas. Olen lähellä 60 vuotias nainen, iltatähti 15 vuotta. Yksinhuoltaja.
En ole masentunut, ulkoilen, urheilen, matkustan paljonkin (juuri jouluna lapseni kanssa kaukana) teen töitä omassa firmassani, asiakkaat pääsääntöisesti mukavia, käytän rahaa.
Mutta en pidä vanhenemisesta, enkä varsinkaan ajatuksesta tulevista eläkepäivistä.
En halua kuulla mistään eläkeläiskerhoista enkä -matkoista saati ompelukerhoista.
Olenko mieleltäni sitten täysin kieroutunut, koska en pidä ulkoista vanhenemista minään arvona. Ikävää kun kaikki roikkuu, allit heiluu vaikka treenaisi niitä päivittäin.
Keskivertoisesti suuri osa keski-ikäisistä ihmisistä ei ole ilo silmälle, ei miehet eivätkä naiset. Eivät jututkaan ole kovin korkealentoisia: omat ja puolison sairaudet tai lastenlasten "ihmeelliset seikkailut".
Tosi vanhat ihmiset ovat taas asia erikseen.
Vastaukset 30
Vanhimmat
hänestäkin vanheneminen oli pashamaista.
Lapsesta asti rumilla, on aina helpompaa.
Ansa on siskoni muttei Ikonen.
Samoin on vanhenemisesta sanonut Jutta Zilliacus, ettei enää kukaan vihellä perään. Vanha naama inhottaa ja jokainen sherrylasillinen näkyy vyötärössä.
Minä sanoisin, että jos joku viheltää, niin hän viheltää tyttärelleni!
sitten kuvan tänne, arvioitavaksi, tyttärestään.
vaan yksinkertasesti ollaan erilaisia, me ihmiset.
Joku näkee itsensä ja elämänsä erilaisena ja toinen taas toisenlaisena.
Joku valittaa aina ja joka paikassa vaikkei olis syytä toinen taas näkee kaiken hyvän vaikka elämä olis oikeasti päin peetä, ja muutkin ihmettelee miten se jaksaa.
Mä en valita koska ei ole valittamista.
En ole koskaan surrut vanhenemista, niinkuin ei sisareni 64v, tai ei äitinikään ikäänsä itkenyt koskaan kuoli 84v.
Ikä on mikä on, ja mulla on taas vaihteeksi hyvä olla ja iloinen mieli, miksi valittaisin.
veitseen jos roikkuvat lihat ja rypyt häiritsee ja ei halua että eletty elämä näkyy naamasta ja vartalolta. Tai sitten on vaan pakko hyväksyä itsensä sellaisena kuin on.
omasta firmastas eläkkeelle laittaa?
Duunaat mailman tappiin allit heiluen,jos kehumist kaipaat,laita osoite esiin.
Mäkin joutessani voin kehua.
Näin olen itsekin ajatellut, että köpöttelen siellä kunnes kaadun korkokengissäni.
Kuten Kirsti Paakkanen. "Myytyään" Marimekon kaunistui kovastikin kasvoistaan ja marsun posket silisivät ja silmät suurenivat vielä. Ja nyt olisi valmis astumaan takaisin jos "poika" ei osaa firmaa hoitaa.
Tuollaisessa naisessa on munaa, jota ihailen.
Kiitos, aina pitää kehua. Ennen piti omena lääkärin loitolla, nyt kehu päivässä. Minäkin kehun pappojakin välillä päivät pitkät ja sitten he lähtevät rinta rottingilla kotia kohti.
...ne asiat, jotka tahdot. Jos niin ajattelet.
Kyllä mun elämä tuntuu hyvinkin mukavalta, eikä ole mitään valitettavaa.
En ollenkaan, yhtään, tipan lirua ajattele vanhenemista. Yhtälailla Leikin omia leikkejäni, kuin nuorempanakin. Ei pitäisi lakata leikkimästä, muka sen takia, että on jo vanha. Oon sitä mieltä, että sitten tulee vanhaksi, jos lakkaa leikkimästä.
Elämää voi ajatella niin monella tavalla.
Minä ajattelen esim. musiikista, että jos siitä puuttuu ilo, niin soittamisesta ei tule mitään.
Jos "hävittää" kyvyn nauttia vaikkapa luonnon kauneudesta, niin ympäristö muuttuu tylsäksi.
Jos ihmissuhteessa loppuu läheisyyn, niin siitä se alamäki sitten alkaa, eikä mikään tunnu enää miltään.
Niin kauan aikaa, kun tunnen tätä iloa, elämäniloa, niin kaikki on kohdallani hyvin.
Ja Paskat piittaan, vaikka muut kattelevat ryppyjäni tai säälivät vanhuuttani. Se on niiden asia, ei mun.
pitäisi olla aina ilo silmälle, eikö sisäinen kauneus merkitse mitään tässä h....tin yhteiskunnassa ja koko maailmassa?
Olen kurkkuani myöten täynnä pintäliitäjiä ja ulkonaiseen täydellisyyteen pyrkivistä ihmisistä ainaisine jumppaohjeineen ja laihdutuskuureineen.
Ei minuakaan kiinnosta mitkään kerhot jotka ovat aikuisten päivähoitopaikkoja.
Missä tulee sisäinen kauneus esiin?
Suuri osa meistä kaiken sen nukkavierun ja hoitamattoman olemuksen lisäksi on aika pahansisuista.
Kaikki on väärin, kassaa jos ei moitita niin jonossa huokaillaan, tädit kiilaavat, häätävät nuorisoa nurkista, hyssyttelevät naurunremakoita, valtaavat junanpenkit, omia ukkoja (joista pidetään hysteerisesti kiinni) haukutaan aamusta iltaan, töissä on kamalaa, työtoverit ihan pimeitä, pomo riistää, Sampo-kyyti ei kulje.
Siinä se kauneus!
syyllistynyt mihinkään noista väitteistäsi onneksi.
En kiilaa jonoissa, en hauku nuorisoa,en matkustele, ei ole ukkoa,en ole töissä,
Miksi helvetissä pitää siitä ulkoisesta olemuksesta koko ajan meuhkata?
Siitä vaan sinäkin laittamaan laastia lisää naamaan että kelpaat 30-vuotiaille uroksille.
minut saat todella hyvälle tuulelle kun luen kauhuskenaariotasi, jatka ihmeessä samaan malliin, haluu lisää tollaista tekstiä.
Skrebat roikkuu kohta polvissa, mahasta puhumattakaan.
Järkipolo sentään juoksee, ja loppuelämän pärjää komeasti, vaikka lahjoittaakin koko ajan lapsille jotain.
Pitäis vaan löytää, samanlainen tyyppi, vaikkei tietoisesti etsikkään.
Vaikka menee se näinkin.
Just noin saa sanoa!
Meneehän tämä elämä, tiedän. Menee rahaakin vielä ja paljon lapseen, tiedän.
Tiedän, että nuorena olisi maistunut vaikka minä herkku, mutta ei ollut. Nyt ei taas saa syödä niitä herkkuja ettei liho/tule diabetes, kohta ne eivät enää maistu, vaikka saisi syödä.
Tiedän myös, että askel lyhenee ja järkipolokin valikoituu ottamaan vastaan rajoitetummin asioita.
Voin minäkin vielä tanssia balettia -kyllä- vaikka tiedän etten ikinä astu näyttämölle enää.
Mutta että ilakointi siitä, että eläkkeellä on niin ihanaa ja mahtavaa, saa minut epäilemään.
Katslen ympärilleni ja huomaan että enempi se on raatimista jossain hornan kuusessa omakotitalossa tai sitten yksinäisyyttä.
Miten nuo ääripäät tulevatkin mieleeni.
On kai se pahin.
Tapaninpäivänä karkasivat vekarat omille teilleen.
Olen tottunut erilaisiin pyhiin.
Uudenvuodenaattona join pari viinipulloa, kunnes alkoi tuntua turhalta.
Tekun luokkakaveri, lähes 30v jälkeen soitti, ja kutsui ravintolaan. En saanut lähdetyksi.
Kaipa näihin tottuu...
Monesko itkuvirtesi tämä aloitus jo on. Haluat pitää palstalla hauskaa, niinkö? Ilkkua myötäelävien kyyneleillä. Olet varmaan mies.
Eihän tätä usko kukaan selväjärkinen saatikka jos on ollut kauan yrittäjänä. Yrittäjillä ei ole aikaa itkeä ulkonäköä. Ulkonäköä on pidettävä kunnossa, mutta yrityksen pyörittäminen on ensisijaista.
Balettiakin pyörähtelet, jotenkin tuttua tarinaa. Soitatko vielä jotain instrumenttia.
Onko niin, että tälläisiä kehon rapistusvirsiä rakastetaan samalla kun unelmoidaan nuorista rakastajista. Usein vielä hoivataan alaikäistä se kuuluu tälläisten aloitusten kuvaan.
Uusi vuosi ja uudet kujeet keksikää jo ihmeessä jotain iloisempaa ; )
Olen ihan oikeasti (tai olen ollut hemaisevakin) nainen. Sain tyttären 42 vuotiaana, asun hänen kanssaan kahden. En valita vaan totean. Firma toimii ja tuottaa hyvin, joten saan käydä ihan työajalla kosmetologilla ja kampaajalla yms.
En kaipaa nuorta enkä vanhaa rakastajaa, enkä todellakaan mene ensimmäiselle enkä toisellekaan baaritiskille tyrkylle.
Hyvä ketju, kiitos, osa sekä miehistä että naisista ymmärsi yskän.
Lopetin!
Olet varmaan ollutkin kaunis ja hemaiseva en epäile yhtään sen meistä moni tajuaakin vasta nyt kuuskymmppisinä kun alkaa kasvoissa olla muitakin runttuja kuin hymykuoppia. Niihin runttuloihin ei kosmetologin valokynät auta kuin hetkellisesti ; )
Selvishän se syykin ja ymmärrän nyt urputuksesi, et kaipaa miestä lainkaan. Jassoo...Minulle miehen kosketus on hyvin tärkeää ja terapeuttista siksi kai minä en valitakaan ja olen keskimääräisesti ottaen onnellinen nainen.
Kyllä se siitä ; )
...kaikki hyvin.
t.friidu
Ei minusta tässä iässä ole mitään vikaa.
Kaikki me vanhetaan ja ehkä tämän ottaa siksikin luonnollisena asiana, kun kaikki muutkin ympärillä vanhenee. Sisarukset, sukulaiset, ystävät, työtoverit, ei todellakaan tarvitse vanheta yksin. Toisaalta ei olisi sekään hauskaa pysyä esim. aina kolmekymppisenä, kun kaikki muut ympärillä vanhenevat.
Itse en kaipaa nuorten miesten huomiota tai hyväksyntää. Minulle riittää omanikäiset miehet ja heidän huomionsa, ja hehän vanhenevat samassa tahdissa :) (toisaalta jos nyt kenenkään huomiota tarvitsen, mutta kyllä se hyvältä tuntuu, kun huomioidaan, sanotaan kohteliaisuuksia, avataan ovia ym. pientä huomaavaisuutta)
..tuosta huomiosta...mukavalta tuntuu kohteliaisuus tämän ikäisenä...minunkin mies kun päällystakkini aina päälle autta "herrasmiehenä"..jos, tuolla ulkona käymme vaikka syömässä...ja kohtelias olen minäkin, jos näen vanhuksen apua tarvitsevan...niin tuon painavan ulko-oven pidän auki tms...kohteliaisuus kun ei maksa mitään...kyllä me kesi-ikäiset naiset ja miehet voimme myös auttaa hyvinkin nuoria äitejä ja isijä jotka, tuolla dösissa lastenvaunujen ja pientenlasten kanssa kulkevat...itseäni, aina kyllä autettiin, kun kundikin oli vauva ja pieni... joten miksen auttaisi minäkin... ja elämä on...
t.friidu
Millään en kyllä myönnä, että elämä ei olisi herkkua tässä iässä.
Joskus on kurjempia päiviä ja hetkiä, mutta niinhän elämässä on muutenkin, olin sitten minkä ikäinen tahansa.
Kauneutta olen ihaillut mutten koskaan tavoitellut, tai arvostanut ihmistä hänen kauneutensa mukaan.
Harmaita en omassa päässäni kyllä kattele mutta en seuraa kurttuja tai ruttujani, riittää kun on huoliteltu ja hyväksyy muutokset ulkonäössään.
Terveys ja hyvä kunto on kyllä tärkeää ja muuttuu yhä tärkeemmäksi kun tulee ikää lisää.
Jotenkin olen elänyt todeksi vanhan fraasin, että juuri sen hetkinen elämänvirta, on sitä parasta aikaa. Nyt tuntuu, että se todella näin on. On saanut tarpeeksi perspektiiviä elämäänsä.
Osaa itse etsiä iloa arkeensa eikä odota sitä muilta. Hulluttelee kun huvittaa ja mököttää kun mökötyttää mutta osaa myös nauraa itselleen ja iloita pienistäkin aiheista.
Ajatus, että olisin kolmekymppinen puistattaa ja eläkepäiville sanon vain tervetuloa sitten aikanaan.
Niin ja ne jutut, kyllä niissä korkealle lennetään ja joskus hyvinkin, sehän riippuu paljon kuuntelijasta. Kanssaihmisten ihmeelliset seikkailut ovat kaikki "laulun arvoisia".
haaveilen että pääsen sinne vanhainkotiin ja toisten vanhojen seuraan hupsuamaan :)
on yhtä p....a suomeksi sanottuna.
ei nyt sentään, - ei tätä kannata niin vakavasti ottaa..elää vain, kun kerran on elossa.
Muuten, miksi elämä on noin pastaa..tässä iässä?
ovat menneet jo, jopa resiinatkin ja jäljellä enää vain pääteasema, niin se vaan on Pirre.
vielä tilaa, mutta sielä ei ole junnoo.
Jos olet yrittäjä, todennäköisesti et koskaan ole tyytyväinen mihinkään, eikä elämä sellaisella asenteella mitään herkkua ole oli ikä mikä hyvänsä.
Semmoista perusasenteen muutosta voisi joskus yrittää. Kaikkea ei ole pakko tavoitella ja tosiasiat voi hyväksyä sellaisinaan. Siitä se onni sitten alkaa vaihtaa suuntaa pakenemisesta lähenemiseen.
eikä mikään tee kipeää! Näin tänään. Parin keskarin voimilla ja musiikin, ehkä. Mutta rämmittyäni ulos syksyn alakulosta, en todellakaan tunne että elämä on ohi ja vain hauta odottaa!
Pieniä ja isompia iloja on maailma täynnä! Vain odottamassa noukkimistaan!
Aikanaan minusta tulee (jollen kuole keuhkosyöpään) se virkkusilmäinen tyttömäinen mummo, joka köyttää itsensä kettinkiin, kun viimeistä vanhaa metsää hakataan!
..samassa veneessä, ota mut mukaan...virkkusilmä-mummukka...noin, sitä pitää Elämä ottaa! Eihän me nyt vielä periksi....
t.friidu