Hei!
Nyt olisivat hyvät neuvot kultaakin kalliimpia. Minulla on 5 kuukautta vanha koiranpentu (hieman haukkuherkkää rotua). Ihana, viisas ja reipas koira on, luonteeltaan lempeä kuin mikä! Mutta...tuo haukkuminen, se saa välillä epätoivon valtaan.
Pahin ongelma on ulkoilutilanteissa. Jos jotain "kummallista" näkyvissä kuten ihminen sauvojen kanssa, niin pentu alkaa haukkumaan säkä pystyssä ja haukkuu vaan ja haukkuu haukkuu haukkuu vaikka taivas putoaisi. Lopettaa vasta kun olen saanut sen raahattua sisälle. Kamalan stressaavaa kun ihmiset kauhistelevat että onpa huono omistaja kun antaa koiran rätkyttää ja että onpa häiriinytynytkoira kun tuolla tavalla metelöi. Ja kaikkein pahinta on kun ei osaa auttaa koiraa mitenkään kun se ei tunnu pystyvän lopettamaan haukkumista :(. Kun koira muuten on oppinut kaiken halutun hienosti ja on niin ihana!
Olen kokeillut uhkaavalla matalalla äänellä kieltämistä (EI-sanan osaa kyllä esim. sisätiloissa paremmin kuin hyvin), suihkepulloa, huomiotta jättämistä, toiseen suuntaan lähtemistä, ja kyllä, olen sortunuy ottamaan napakasti niskastakin vaikka vannoin että fyysistä koulutusta en tule harrastamaan ikinä. Epätoivo vain joskus valtaa mielen.
Kun kiellän pentua se vain alkaa kahta kauheammin haukkumaan, ei se varmaan raukka itsekään tiedä mille haukkuu. Toisille koirille se haukkuu aina. Pelkää niitä kuollakseen vaikka olen yrittänyt totuttaa sitä niihin mm. pentukurssilla (ja ei, tuttavapiirissäni ei ole lauhkeita koiria pennulle kaveriksi, ainoastaan häkkikoiria joilla ei ole haluja tutustua rauhaomaisesti). Sama homma lasten kanssa, ne laukaisevat kanssa hirveän haukkuhärdellin, samoin kuin hämärässä melkein kaikki mikä liikkuu.
Koskaan ei ole pentua peloteltu tai säikytelty (kuten jossain paikoissa tunnutaan tekevän). Ei siis ole siitäkään varmasti johtuvaa tuo. Onko pentu niin arka ja epävarma että haukkuu kaikkea vai voisiko tuo liittyä alkavaan uhmaikään?
Antakaa hyvät ihmiset ihan käytännön neuvoja ja toivottavasti joku edes voisi kertoa omakohtaisia kokemuksia ja miten tilanne on sitten pentuiän jälkeen ratkennut. Ja olen muuten hankkimassa Tuire Kaimion kirjaa pennun kasvatuksesta joten sitä ei tarvitse täällä minulle neuvoksi antaa, ihan niitä omakohtaisia toimivia käytännön neuvoja ja ehkä vähän lohdutusta kaipaan :).
Nyt olisivat hyvät neuvot kultaakin kalliimpia. Minulla on 5 kuukautta vanha koiranpentu (hieman haukkuherkkää rotua). Ihana, viisas ja reipas koira on, luonteeltaan lempeä kuin mikä! Mutta...tuo haukkuminen, se saa välillä epätoivon valtaan.
Pahin ongelma on ulkoilutilanteissa. Jos jotain "kummallista" näkyvissä kuten ihminen sauvojen kanssa, niin pentu alkaa haukkumaan säkä pystyssä ja haukkuu vaan ja haukkuu haukkuu haukkuu vaikka taivas putoaisi. Lopettaa vasta kun olen saanut sen raahattua sisälle. Kamalan stressaavaa kun ihmiset kauhistelevat että onpa huono omistaja kun antaa koiran rätkyttää ja että onpa häiriinytynytkoira kun tuolla tavalla metelöi. Ja kaikkein pahinta on kun ei osaa auttaa koiraa mitenkään kun se ei tunnu pystyvän lopettamaan haukkumista :(. Kun koira muuten on oppinut kaiken halutun hienosti ja on niin ihana!
Olen kokeillut uhkaavalla matalalla äänellä kieltämistä (EI-sanan osaa kyllä esim. sisätiloissa paremmin kuin hyvin), suihkepulloa, huomiotta jättämistä, toiseen suuntaan lähtemistä, ja kyllä, olen sortunuy ottamaan napakasti niskastakin vaikka vannoin että fyysistä koulutusta en tule harrastamaan ikinä. Epätoivo vain joskus valtaa mielen.
Kun kiellän pentua se vain alkaa kahta kauheammin haukkumaan, ei se varmaan raukka itsekään tiedä mille haukkuu. Toisille koirille se haukkuu aina. Pelkää niitä kuollakseen vaikka olen yrittänyt totuttaa sitä niihin mm. pentukurssilla (ja ei, tuttavapiirissäni ei ole lauhkeita koiria pennulle kaveriksi, ainoastaan häkkikoiria joilla ei ole haluja tutustua rauhaomaisesti). Sama homma lasten kanssa, ne laukaisevat kanssa hirveän haukkuhärdellin, samoin kuin hämärässä melkein kaikki mikä liikkuu.
Koskaan ei ole pentua peloteltu tai säikytelty (kuten jossain paikoissa tunnutaan tekevän). Ei siis ole siitäkään varmasti johtuvaa tuo. Onko pentu niin arka ja epävarma että haukkuu kaikkea vai voisiko tuo liittyä alkavaan uhmaikään?
Antakaa hyvät ihmiset ihan käytännön neuvoja ja toivottavasti joku edes voisi kertoa omakohtaisia kokemuksia ja miten tilanne on sitten pentuiän jälkeen ratkennut. Ja olen muuten hankkimassa Tuire Kaimion kirjaa pennun kasvatuksesta joten sitä ei tarvitse täällä minulle neuvoksi antaa, ihan niitä omakohtaisia toimivia käytännön neuvoja ja ehkä vähän lohdutusta kaipaan :).
Vastaukset 4
Vanhimmat
on antanut? Kannattaa ainakin kokeilla, että aina silloin tällöin, kun on hiljaa jossakin niin palkkaa. Eli ei kiinitetä huomiota koiraan, vain sen haukkuessa vaan silloinkin, kun se on hiljaa. Joku käytti joskus haukkuherkälle agiryhmässämme jotakin paineilmasuihkupulloa, jonka oli ostanut elkaupasta. En tunne pulloa tarkemmin, tälle koiralle se auttoi. Pihahdus oli kuulemma koiraan korviin sellainen, että tehosi.
Itselläni on vähän samantapaista kokemusta nyt vajaa vuoden ikäsen koiran kanssa. Varsinkin kotitiellä räksyttää lähes aina autoille ja muille koirille ja ei komento menee kuuroille korville. Koira tottelee agility yms. koulutuksissa ja kotona kuin unelma mutta ulkona räksytyksen alkaessa ei tahdo komennot toimia. On muuten kiltti koira ja koirapuistossa ei mitään ongelmia räksytyksen kanssa. Olenkin yrittänyt analysoida mikä saa sen räksyttämään hihnan päässä ja varsinkin heti lenkille lähdettyä.
Luin jostain, että itse asiassa omistajan tahaton ele eli remmi kireälle kun jotain lähestyy (auto, pyörä, toinen koira, sauvakevelijä tms.) on koiralle viesti siitä että nyt on tämä juttu jossa omistajaa jännittää ja mun kuuluu ottaa laumanjohtan rooli ja alkaa vahtiminen ja suojelu.
Omaa koiraani olen nyt kouluttanut eroon räksytyksestä hihnan päässä siten että otan nameja tai nakinpaljona lenkille mukaan ja kun meitä lähestyy joku joka normaalisti laukaisee räksytyksen kutsun koiraa nimeltä, laitan nakinpalan sen nenän eteen ja vien huomion pois tilanteesta. Kun koira tai auto tms on kohdalla sanon ohi ja kehun kovasti jos koira oli hiljaa. Tämä tepsii aika hyvin, ainoa haittapuoli on se että nakkeja kuluu :-)
Toinen konsti josta tunnettu ja kiistelty koirakouluttaja Pertti Vilander on kirjoittanut on ns. kolinapurkki jota käytetään ei toivotun käyttäytymisen korjamiseen.
Kolinapurkin tarkoitus on simuloida emon/laumanjohtajan 'ikäänkuin' puraisua ja ärjyntää ja tavallaan säikäyttää koira ja saada se heti alkuunsa lopettamaan huono käytös. Kolinapurkkina voi käyttää esim. muovipulloa jonne on laitettu kuivattuja herneitä. Niitä voi olla useita jotta ovat käden lähettyvillä tarvitaessa. Purkkia ravistellaan (se on koiran korville inhottava ääni) ja heitetään se koiran jaloille ikäänkuin äkillisenä ärhäisynä. Missään nimessä ei ole tarkoitus satuttaa koiraa vaan saada se ymmärtämään että tämä ei saa toistua. Yksi jaloille heittäminen saattaa riittää ja seuraavalla kerralla pelkkä purkin ravistus saa jo aikaan toivotun tuloksen. Itse en ole tätä kokeillut mutta kuulin ystäviltäni että tämä tepsi heidän koiransa räksyttämiseen omalla pihalla.
..MOI..
Tuon ikäinen "nulikka" ei vartio juuri mitään saatikka sitten puollusta laumaansa. Sitä pelottaa niin perkeleesti, että se ei keksi mitään muuta.
Siedätyshoitoa, varmoja ystävällisiä koiria/tilanteita, paljon toistoja ja VARMAA ohjaamista kannusamista.
Pelkoa ei kannata korjata toisella pelolla. Haluat koirasi luottavan sinuun, et niin että se pelkää ja on epävarma niin sinusta kuin vastaan tulevasta.
..tsemppiä..
>a olen muuten hankkimassa Tuire Kaimion kirjaa pennun kasvatuksesta joten sitä ei tarvitse täällä minulle neuvoksi antaa, ihan niitä omakohtaisia toimivia käytännön neuvoja ja ehkä vähän lohdutusta kaipaan :).
====
Ei se kirja sillä tavalla kotiin tule, että sitä "ollaan hankkimassa". Se pitää mennä hakemaan kaupasta ja alettava lukea sitä.
Lohdutuksella et tee mitään, opettele kasvattamaan ja kouluttamaan koirasi!!