Seksi ja elatus
30. 1. 2008 kello 20:23 J. P. Roos
Ehkä yksi kummallisimpia sosiaalis-poliittis-juridisia ongelmia syntyy elatusvelvollisuudesta ja erilaisista sosiaalituista. Tämä on sellainen asia, jossa taas kerran juristit ovat onnistuneet sotkemaan homman kokonaan ja jossa lakeja tulkitaan kansalaisen kannalta todella epäreilusti, niin että juuri huonoimmassa asemassa olevat joutuvat kärsimään.
Aviopuolisot ovat elatusvelvollisia toisiinsa nähden. Lapsia pitää myös elättää aina 18 ikävuoteen asti. Avopuolisoilla taas EI ole elatusvelvollisuutta toisiinsa nähden. Silti viranomaiset toimivat ikään kuin avopuolisot olisivat elatusvelvollisia: toimeentulotukea ja työmarkkinatukea ei saa jos avopuolisolla on tuloja. Tällöin sovelletaan laintulkintaa että toimeentulon tarpeessa oleva henkilö voi muulla tavoin saada toimeentuloa. Kuitenkaan avopuoliso ei ole sellainen henkilö jolta kukaan viranomainen voisi laillisesti edellyttää että tämä elättäisi avopuolisoaan! Niin kuin eräs ystäväni sanoo, vain se että avopuolisoiden ajatellaan harrastavan seksiä keskenään, oikeuttaa siis viranomaisen vaatimaan että he myös elättävät toisiaan. Suomen viranomaiset ylläpitävät käytännössä maksullisen seksin markkinoita.
Huvittava juttu on, että apulaisoikeuskansleri Jaakko Jonkka huomautti v 2003 Kotkan käräjäoikeutta siitä, että Suomen laki ei tunne eroa “todellisen” avioliiton ja valeavioliiton välillä, ts. avioliitossa EI edellytetä tunne-tai seksisuhdetta. Kun taas siis avoliiton oletetaan olevan niin voimakas tunne- ja seksisuhde että siinä olijat ovat valmiita vapaaehtoisesti elättämään toisiaan!
Mutta kun yhteiskunta joutuisi maksumieheksi, niin tämä ei sitten pädekään: leskeneläkkeeseen ei avopuolisolla ole oikeutta. Häntä kohdellaan kuten yksinäistä kansalaista, joka muutenkin on lapsipuolen asemassa. Köyhät yksineläjät ovat melko varmasti tämän yhteiskunnan pahiten syrjittyjä. Eikä heillä tarvitse olla edes alkoholiongelmaa (Olen saanut tästä mielenkiintoista palautetta). Perhe-eläkkeethän ovat sivumennen sanoen pitkälle unohdettu eläkemuoto, kun on täysin mahdollista että perhe-eläke muodostuu kohta kaikkein kalleimmaksi eläkemuodoksi. Katselin eläketilastoja, ja meillä on jo nykyään valtavasti 90-vuotiaita leskiä, jotka ovat voineet saada perhe-eläkettä jopa 50 vuoden ajan. Kun taas ihminen joka ei saa perhe-eläkettä on yleensä muutenkin huono-osainen ja elää luultavasti paljon vähemmän aikaa.
Minusta vähin mitä voisi vaatia, on johdonmukaisuus: jos avopuolisoilla on elatusvelvollisuus toisiinsa nähden, niin heillä pitäisi olla eläke- ja perintöoikeus. Niin kauan kuin näin ei ole, niin toimeentulotuen ja työmarkkinatuen pitäisi myös olla riippumattomia siitä elääkö jonkun kanssa vai ei. Mutta menisin vielä pitemmälle: aikuisten ihmisten täytyisi saada itse päättää ovatko he keskenään elatusvelvollisia, niin avo- kuin avioliitossakin!
Jotta avo- ja avioliiton solmimiseen ei liittyisi talousharkintaa, niin minusta voitaisiin edellyttää että avopuolisot saavat itse valita statuksensa: siis ovatko he elatusvelvollisia vai ei. Jos avopuolisot ilmoittavat että heillä ei ole keskinäistä elatusvelvollisuutta niin asia on selvä. He saavat toimeentulotukea riippumatta puolison tuloista, mutta heillä ei ole myöskään keskinäistä eläkeoikeutta tai muita taloudellisia etuuksia. Tarjoan tämänkin ehdotuksen vapaasti SATA-komitean käyttöön.
Tämä olisi taas yksi esimerkki käänteisestä sosiaaliturva-ajattelusta: sen sijaan että pyrittäisiin keksimään keinoja joilla estetään kohtuullisen sosiaaliturvan toteutuminen, annetaan ihmisten itsensä ratkaista, miten he turvansa järjestävät. Juristeille voisi vinkata että voitaisiin sallia vaikkapa yksi statuksen muutos vuodessa vuoden alussa tehtävän ilmoituksen lisäksi. Siis jos joutuu tilanteeseen jossa tarvitsee toimeentulotukea, niin voi ilmoittaa että avopuoliso ei olekaan enää elatusvelvollinen… Mutta samana vuonna ei voi enää muuttaa statustaan.
30. 1. 2008 kello 20:23 J. P. Roos
Ehkä yksi kummallisimpia sosiaalis-poliittis-juridisia ongelmia syntyy elatusvelvollisuudesta ja erilaisista sosiaalituista. Tämä on sellainen asia, jossa taas kerran juristit ovat onnistuneet sotkemaan homman kokonaan ja jossa lakeja tulkitaan kansalaisen kannalta todella epäreilusti, niin että juuri huonoimmassa asemassa olevat joutuvat kärsimään.
Aviopuolisot ovat elatusvelvollisia toisiinsa nähden. Lapsia pitää myös elättää aina 18 ikävuoteen asti. Avopuolisoilla taas EI ole elatusvelvollisuutta toisiinsa nähden. Silti viranomaiset toimivat ikään kuin avopuolisot olisivat elatusvelvollisia: toimeentulotukea ja työmarkkinatukea ei saa jos avopuolisolla on tuloja. Tällöin sovelletaan laintulkintaa että toimeentulon tarpeessa oleva henkilö voi muulla tavoin saada toimeentuloa. Kuitenkaan avopuoliso ei ole sellainen henkilö jolta kukaan viranomainen voisi laillisesti edellyttää että tämä elättäisi avopuolisoaan! Niin kuin eräs ystäväni sanoo, vain se että avopuolisoiden ajatellaan harrastavan seksiä keskenään, oikeuttaa siis viranomaisen vaatimaan että he myös elättävät toisiaan. Suomen viranomaiset ylläpitävät käytännössä maksullisen seksin markkinoita.
Huvittava juttu on, että apulaisoikeuskansleri Jaakko Jonkka huomautti v 2003 Kotkan käräjäoikeutta siitä, että Suomen laki ei tunne eroa “todellisen” avioliiton ja valeavioliiton välillä, ts. avioliitossa EI edellytetä tunne-tai seksisuhdetta. Kun taas siis avoliiton oletetaan olevan niin voimakas tunne- ja seksisuhde että siinä olijat ovat valmiita vapaaehtoisesti elättämään toisiaan!
Mutta kun yhteiskunta joutuisi maksumieheksi, niin tämä ei sitten pädekään: leskeneläkkeeseen ei avopuolisolla ole oikeutta. Häntä kohdellaan kuten yksinäistä kansalaista, joka muutenkin on lapsipuolen asemassa. Köyhät yksineläjät ovat melko varmasti tämän yhteiskunnan pahiten syrjittyjä. Eikä heillä tarvitse olla edes alkoholiongelmaa (Olen saanut tästä mielenkiintoista palautetta). Perhe-eläkkeethän ovat sivumennen sanoen pitkälle unohdettu eläkemuoto, kun on täysin mahdollista että perhe-eläke muodostuu kohta kaikkein kalleimmaksi eläkemuodoksi. Katselin eläketilastoja, ja meillä on jo nykyään valtavasti 90-vuotiaita leskiä, jotka ovat voineet saada perhe-eläkettä jopa 50 vuoden ajan. Kun taas ihminen joka ei saa perhe-eläkettä on yleensä muutenkin huono-osainen ja elää luultavasti paljon vähemmän aikaa.
Minusta vähin mitä voisi vaatia, on johdonmukaisuus: jos avopuolisoilla on elatusvelvollisuus toisiinsa nähden, niin heillä pitäisi olla eläke- ja perintöoikeus. Niin kauan kuin näin ei ole, niin toimeentulotuen ja työmarkkinatuen pitäisi myös olla riippumattomia siitä elääkö jonkun kanssa vai ei. Mutta menisin vielä pitemmälle: aikuisten ihmisten täytyisi saada itse päättää ovatko he keskenään elatusvelvollisia, niin avo- kuin avioliitossakin!
Jotta avo- ja avioliiton solmimiseen ei liittyisi talousharkintaa, niin minusta voitaisiin edellyttää että avopuolisot saavat itse valita statuksensa: siis ovatko he elatusvelvollisia vai ei. Jos avopuolisot ilmoittavat että heillä ei ole keskinäistä elatusvelvollisuutta niin asia on selvä. He saavat toimeentulotukea riippumatta puolison tuloista, mutta heillä ei ole myöskään keskinäistä eläkeoikeutta tai muita taloudellisia etuuksia. Tarjoan tämänkin ehdotuksen vapaasti SATA-komitean käyttöön.
Tämä olisi taas yksi esimerkki käänteisestä sosiaaliturva-ajattelusta: sen sijaan että pyrittäisiin keksimään keinoja joilla estetään kohtuullisen sosiaaliturvan toteutuminen, annetaan ihmisten itsensä ratkaista, miten he turvansa järjestävät. Juristeille voisi vinkata että voitaisiin sallia vaikkapa yksi statuksen muutos vuodessa vuoden alussa tehtävän ilmoituksen lisäksi. Siis jos joutuu tilanteeseen jossa tarvitsee toimeentulotukea, niin voi ilmoittaa että avopuoliso ei olekaan enää elatusvelvollinen… Mutta samana vuonna ei voi enää muuttaa statustaan.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Suomen viranomaiset ylläpitävät käytännössä maksullisen seksin markkinoita.