mul on sellane 1vuotias sekarotunen koira joka karkaa aina tilaisuuden tullen ja kun sitä yrittää käskeä luokse niin ei mikään auta se vain juoksee "korvat kuurona" ja tulee välillä eteen ärsyttämään..olen yrittänyt makkaraa leluja ja vaikka mitä mutta mikään ei auta..olen koittanut sitä että päästän koiran jossain vapaaksi ja menen välillä sen luo ja kehun ja taputtelen sitä että se huomaisi ettei joka kerralla oteta sitä kiinni..mutta ei sekään tehoa..en saa koko koiraa edes kiinni kun yritän sitä silitellä..mitä voisin tehdä...?hihnankin se on jo syönyt poikki koska vapaus odottaa....?
korvat kuurona..
Hepl me...
6585
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Kikka kolmonen tepsi meillä - turvallisella vieraalla alueella koira vapaaksi. Kutsu luoksesi, (ei tapahdu mitään - häntäkarvat vaan vilahtaa...) LÄHDE ITSE POIS. Kaverille tulee pian orpo olo ja se tulee itse etsimään sinua. Tätä kun muutamaan otteeseen on toisteltu eri tilanteissa, on huomattavaa parannusta "normaalioloissakin" havaittavissa.
Tuo piiloon meneminen on oikeasti toimiva juttu ja sitä on neuvottu käyttämään koirakouluissa! Mutta jos koira on hirveän itsenäinen, eikä se oli ns. mielyttäjä tyyppi niin on melkein ihan sama mihin se isäntä/emäntä lähtee, koska koiralla on omat polut mielessä..
Yks hyvä on kans se että aina kun koira tulee luoksesi, aivan sama missä, kotona tai lenkillä vaikka narussakin niin annat kehut ja namupalaa. Koira oppii että luoksesi on mukava tulla. Jos tämä ei auta niin sitten viimeinen vaihtoehto on että alistat koiran kunnolla (oikea oppisesti,SE EI SATUTA KOIRAA.Ohjeita löytyy kirjoista mm.) kun saat sen kiini! Mutta vain siinä tapauksessa kun saat itse sen kiini eikä koira tule luoksesi. Meillä tämä oli yhden koiran kanssa se viimeinen ja auttavin vaihtoehto, nyt "paikka" sana on saanut ihan oman merkityksensä.
piiloon meneminen on yksi hyvä keino, mutta jos koira on kovin itsenäinen, voi kyllä kärsivällisyys loppua pusikossa istumiseen ennen kuin koira edes huomaa sinun kadonneen...
Yksi keino on laittaa koiralle liina. Mielellään valjaisiin, ettei sotkeennu niin pahasti jalkoihin. Liina on siis pitkä, kevyt hihna. Kestävä kuitenkin! Esim. pyykkinarua tms vaikka 10m.
Lasket koiran "irti", mutta jätät liinan kaulaan. Voit aluksi vaikka leikkiä koiran kanssa, ettei se yritä heti juosta tiehensä. Eli lempilelua repimään ja ehkä lyhyitä heittoja. Sitten kävelylle. Heti, jos koira yrittää karata, kiellä napakasti ja tallaa hihnalle. Sitten kutsut sen luo, annat namia tai leikit ja kehut.
Ideana on, että koira oppisi, että kielto tarkoittaa sitä, ettei se voi tehdä mitä huvittaa. Ei mahda mitään, pakko totella. Mutta sitten siitä tottelemisesta tehdään mukavaa.
Paljon luoksetuloharjoituksia liinassa. Kutsut koiran luokse, niin että se antaa koskea itseään ja palkitset sen.
Keksi leikkejä ulkona, opeta koiraa hyppäämään esteiden yli, etsimään nameja pihalta/metsästä yms. Niin että se kiinnostuisi puuhailemaan enmmän kanssasi.
Meillä on ollut ihan samoja ongelmia, mutta olen vain toistanut luoksetuloharjoituksia ja palkinnut ja palkinnut. Jos koira kuitenkin karkaa, olen mennyt piiloon tai juossut toiseen suuntaan. Kyllä se koira säikähtää, kun emäntä häviää ja alkaa etsiä.
Kannattaa harjoitella paikassa, jossa ei ole vaarallista vaikka koira karkaisi ja varata paljon aikaa. Jos koira häviää, menet vain jonnekin kannolle rauhassa istumaan, etkä huutele ja panikoi, vaan annat koiran etsiä itsesi. Sitten, vaikka mieli tekisi ravistella koiraa ja pahasti, niin tervehdit vain iloisesti, leikit ja annat koiran jatkaa riehumista. Kyllä se jossain vaiheessa kyllästyy.. toivottavasti..
meillä tämä on toiminut aika hyvin. Koira juoksentelee edelleenkin varsin itsenäisesti, mutta tulee kutsusta luokse ja käy vähän väliä tarkistamassa, vieläkö löytää minut.
Sama ongelmna kuin korvat kuurona..Koirani on yli kaksivuotias erittäin voimakkaan riistavietin omaava uros. Vapaana sitä ei voi pitää kuin toisen koiran kanssa; silloin se ei lähde "huitelemaan". Muutoin se tekee juuri sitä kiusaa, että käy katsomassa ihan lähellä ja huomattuaan, että hänen halutaan tottelevan, lähteekin kauemmas. Tosi kurjaa, mutta en myöskään tiedä siihen mitään ratkaisua. Koira yksinkertaisesti vaan on niin itsepäinen...Joskus se on toiminut, kun on huutanut jotain nannaa olevan tarjolla, mutta ei todellakaan aina!
on meilläkin. Koiralle on kyllä koulutettu luoksetuloa ja paljon.
Koirani on kolme vuotias narttu, jonka riistavietti on tosi voimakas ja se on hyvin dominoiva. Ei auta vaikka on toinen koira kaverina, joka ei lähde viettien perään.
Se juoksee metsään ku joku noiduttu ja turha siinä vaiheessa on ruveta anelemaan koiraa, innostuu vain kahta kauheemmin.
Onneksi mä oon vähintääkin yhtä jääräpäinen ku koiranikin...lahjonta ei auta