Jos lapsella on paha olla suosittelen lastenkotia, väliaikaista huostaanottoa, se oikeasti parantaa teidän välejänne sekä lapsen elämää, jos hänellä on paha olla. Esikoiseni sekoili paljon, mutten laittanut häntä laitokseen omaa tyhmyyttäni ja nyt hän ei edes puhu minulle, vaan asuu toisessa kaupungissa, mutta toinen lapseni iältään 16, hänen kanssa oli myös ongelmia, mutta tajusin ajoissa sijoittaa hänet laitokseen jotta tilanne rauhoittuu, ja niin on käynyt, nyt hän puhuu avoimesti inulle ja v'limme ovat parantuneet, lastenkoti ei todellakaan ole väärä vaihtoehto!! suosittlen teille, joilla on ongelmia nuoren kanssa, jos hän ei saa hoitoa niin voi olla ettei hän enää koskaa voi olla niinkuin haluaa teidän seurassa, mutta pieni välimatka korjaa asiat!
Ongelmanuori teille YH:t
LostChilddd
81295
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
tuo 14-v tyttö "haki itseään" syksyllä, kävimme perheneuvolassa juttelemassa ja nyt kaikki ok. Tietysti vieläkin "jalan polkemista" ja kokeilee mitä saa periksi mutta puhutaan paljon asioista jälkeen. Sanoin että eräs kaverisi on kuin kirosana, aina hankaluuksia sen myötä. Pärähdetään molemmat ja jälkeen asia puhutaan asialisesti. Puhuminen auttaa! Tai ainakin meillä, on monta eri tilannetta..
ikinä laittaa lastani pois vaan ongelmien tultua,haen apua ammattiauttajilta ja olen hakenutkin ja nyt välit hyvät,puhuminen todellakin auttaa!
googlen kautta eksyin tänne: yritin etsiä on olemassa enää erityiskouluja nuorelle, jolle ei norm. koulussa saada komentoa. Ja on kotonakin vedättänyt vanhempia tavalla jos toisella.
Mihin laitokseen sen nuoren väliaikaisesti voisi sijoittaa? Ajattelin myös, että säikäyttäisikö väliaikainen sijoitus tarpeeksi, että saisi asiat raiteilleen ennen kuin liian pahasti mokaa asiansa...
Minua pojat on kiusanneet rankasti murrosiässä, vanhempi varsinkin. Tavaraa heitti päälle ja kaikki haukkumasanat ja päällesylkeminen mukana. Olin murtumispisteessä mutta perheneuvola ja kuraattori ei mielestäni auttaneet asiaa.
Olisin halunnut silloin pojan vähäksi aikaa pois ettei olisi tarvinnut olla haukuttavana joka päivä ja haukkana seurata ettei tavaroita rikota tms.
kun poika 17v. muutti ammattikoulun asuntolaan kaikki muuttui paremmaksi.Hän joutui pärjäämään opintotuellaan eikä hänestä vähään aikaan kuulunut mitään.
Sitten kaikki menikin parempaan suuntaan, opiskelut alkoivat sujua (rokuliinnukumista kyllä oli ollut). Nyt näen että yhteiskuntakelpoinen taitaa tulla sittenkin. Harjoittelupaikassa on pidetty hänestä. uskomatonta. ihana fiilis että on kuitenkin onnistunut.
Nyt on sellainen anteeksiantoprosessi menossa. työnnän mielestäni pahat muistot ja valmistaudun tulevaisuuteen uusin voimin.
meillä nti 16v odottaa paikkaa väliaikaiseen vapaaehtoiseen sijoitukseen vedätti ja valehteli kaikkia kotona koulussa terapeutilla no kriisi päällä edelleen mutta toivoen parempaa tulevaisuutta
ongelmalapsia on kyllä ihan ydinperheissäkin. Mutta jos on niin isoja ongelmia, ettei pärjää lapsen/nuoren kanssa, on ehdottomasti haettava apua.
Ystäväperheeni ei suostunut hakemaan apua, vaikka myönsivät etteivät pärjää pojan kanssa. Poika yritti lopulta itsemurhaa ja joutui psykiatriseen hoitoon. Ja ihan tavallinen ydinperhe on, vanhemmilla työpaikat ja muutenkin kunnollisia.
Ai, että lastenkoti on oikea paikka?? Itse olin teininä sijoitettuna, apua siitä ei ollut.. Ainoastaan opin vihaamaan vanhempiani enemmän. Eli vanhemmat ottakaa vaan riski ja kokeilkaa. Mahdollisuudethan on 50-50, mitä käy. Itse en ikinä lapsiani laitokessen laittaisi. Oletko itse laitoksessa elänyt? Ehkä lapsesi puhuu kanssasi, koska pelkää että laittaisit hänet uudelleen laitokseen? Oletko miettinyt asiaa siltä kannalta.. Ottaa vaan niin päähän, kun vanhemmat vierittävät kasvatus vastuun muille. Miksi teette lapsia, jos ette jaksa niitä hoita.. Eikö lasten kanssa kuulu elää niin huonoina, kuin hyvinäkin hetkinä? Mun mielestä se pitäisi olla sanomattakin selvää. Oma lapseni on teini, mykkäkoulua meillä pidetää, ovia paukutellaa ja saan niitä haukkumisiakin kuunnella, niin kuin kaikki teinien äidit ja isät jossain vaiheessa. Ja oma tilanteeni on vielä huonompi kuin sinun, lapsellani on todettu keski-vaikea masennus. Enkä siltikään luovuttaisi. Omat lapseni kyllä hoidan. Ei tarvitse kunnan/kaupungin, muiden ihmisten jälkikasvustani huolehtia. Ei edes kun on vaikeaa.. Herätkää nyt ihmiset.. Järjen käyttö on sallittua..
niin yksinkertaisia että sama ratkaisu sopisi kaikille. Meillä elämä oli pahimmillaan kun poika oli 12v eikä voimat meinanneet enää riittää kiinnipitämiseen kun sai raivareita. Paikka psyk. osastolla oli mutta kukaan ei pystynyt perustelemaan mitä hyötyä siitä olisi. Mulla oli 2kk aikaa ennenkuin hoitojakso olisi alkanut. Onneksi päätin etten poikaa sinne lähetä. Nyt mulla on 14v "pikkuenkeli", jolla menee hyvin myös koulussa.