Kertokaa niistä oireista!

Oireet ovat yksilöllisiä ja joku onnellinen säästyy vaihdevuosioireilta lähes kokonaan.

Minä olin 43-vuotias kun hormonitoiminta häiriintyi kohdunpoiston ja munasarjassa olevan endometrioosin takia. Alkoi tulla kuumia aaltoja ei nyt kovin häiritseviä aluksi. Lisäksi tympi välillä enemmän tai vähemmän. Pilke silmäkulmasta alkoi hävitä pikkuhiljaa hormonihoidosta huolimatta ja parisuhteessa alkoi toisen osapuolen tavat yms. ärsyttämään.

Aikaisemmin innostuin valtavasti kaikista tyttöjen illoista, pikkujouluista yms. mutta nyt ei voisi vähempää kiinnostaa.

Välillä oli jaksoja jolloin oli tosi masentavaa, mutta ne menivät onneksi ohi.

Lisäksi tuli kaikenlaisia tuohtumisia aika pienistäkin asioista. Poskia kuumotti välillä puhelimessa kun tein kärpäsestä härkäsen. Kerran soitin vakuutusyhtiöön ja erääseen rahoitusyhtiöön tulikivenkatkuiset puhelut -siis minä joka olen kuin viilipytty ja kiltinluonteinen.

Munasarjat jouduttiin poistamaan muutaman vuoden perästä eli täydellinen kaaos 45 vuotiaana. Lisäksi joudun syömään itselleni liian pientä hormoniannosta joka vain lieventää oireita. Isompi annos (2 mg) nosti verenpaineen.

Välillä masentaa pirusti, viimeksi jouluna. Joulunpyhät olivat yhtä h...ttiä. Vaikka jaksoin laittaa kodin nätiksi ja ostelin lahjoja oli tosi tyhjä olo. Mielenkiinto harrastuksiin ja itse elämään on laimentunut vähintään 40 %osalla. Välillä tuntuu toivottomalta ja töihin meno ahdistaa. Onneksi olen ns. vahva peruspersoona, joten olen selvinnyt tähän asti, jatkosta en tiedä.

Yöllä herään 3 - 5 kertaa siihen, että minulla on kuuma. Joskus saatan valvoa yöllä tunnin tai kaksi. Voihan se olla, että joku muukin syy valvottaa välillä, mutta kuumat aallot katkovat yöuneni.

Olen aikonut jättää miesystäväni vähintään kaksi kertaa vuodessa, vielä taaplataan yhdessä. Halukkuus on asteikolla 1 - 10 kahden kohdalla.

Minä olen ehkä huono esimerkki, koska normaalistihan hormonitoiminta hiipuu vähitellen, minulla tapahtui totaalinen loppuminen nuoressa iässä.

Oma äitini sairastui vaihdevuosi-iässä masennukseen, joten voi olla sukurasitustakin pelissä.

Olisi mukavaa kuulla sellaisen henkilön elämästä joka on saanut avun mielialalääkkeistä vaihdevuosioireisiin.

estrogeeni hauskuushormoniksi. Kaikki kiva, kuten esimerkiksi juokseminen ja nukkuminen alkoivat mennä jotenkin hankaliksi ennen viidenkympin ikää. Selkä jumitti ennen kuukautisia ja samalla unet katosivat pariksi yöksi. Kuukauden makein uni nukuttiin kun kuukautiset lopulta alkoivat. Sitten piti nukkua jalka peiton ulkopuolella, oli jotenkin liian kuuma. Minulla kuumottaminen alkoi reisistä ja käsivarsista, ei suinkaan kaulasta. Minulle tuli myös ohimeneviä jalkapohja ja lonkkasärkyjä ja hiihtäessä mahdoton penikkatauti, joka melkein vei koko hiihtämisen ilon.
Yleensäkin sellainen elastisuus alkoi kadota, eräänä päivänä huomasin, etten uskalla hypätä tuolilta alas.
Kun muistelen varhaisimpia oireita, joita minulla oli, en tiedä liittyivätkö ne vaihtareihin vai yleensä vanhenemiseen. Viimeistä lastani (44 vuotiaana) odottaessa sain hankalan jalkapohjakivun ja muitakin jalkaoireita, kuten kramppeja. Sitten raskauden lopulla jalat turposivat mahdottomasti, mitään syytä siihen ei löytynyt, kaikki oli kokeiden perusteella kunnossa. Tämän turvotuksen laskeminen kesti kaksi kuukautta, samoin paino jäi ennalleen, eikä laskenut kuten aina ennen. Kun laihdutin kilot pois, ne tulivat takaisin puolessa vuodessa.
Jostakin syystä mikään dieetti ei enää tepsinyt ja paino alkoi tasaisesti nousta, vaikka oli ollut 20 vuotta lähes samoissa lukemissa. Varsinaiset vaihdevuosioireet tulivat influenssan jälkeen kuin kuumaa vettä niskaan. Kaikki loppui yhtä äkkiä; kuukautiset, nukkuminen ja elämänilo katosivat. Luulisin, että suurin syy tuohon ilon katoamiseen oli huono uni. Melkein kolmen vuoden jakson aikana muistan selvästi nukkuneeni yhden ainoan yön kunnolla ja kokonaan. Nykyisin heräilen öisin, mutta nukahdan uudestaan, enkä enää valvo kahdesta kuuteen. Oma kokemukseni mukaan tämä aika on kamalaa taistelua päivästä toiseen, että jaksaisi tehdä kaiken mitä pitää. Toivottavasti olen poikkeus ja muilla on helpompaa. Viimeisistä kuukautisista tulee keväällä kuluneeksi kaksi vuotta, vaihdevuosioireet ovat nyt jatkuneet viisi vuotta. Välillä tuntuu helpottavan, oireiden paheneminen tapahtuu harvemmin, välillä voi olla parikin ihan hyvää päivää.

Minulta leikatiin kohtu 2007 keväällä, kesään asti meni mukavasti, mutta sitten pamahti. Pamahti oireet rytinällä, hikoilu yöllä alkoi ja vei yöunet. olin todella väsynyt ja haluton. Viikon valvottuani tilasin ajan Gynegologilta joka oli mies ja suhtautui oudosti, mutta antoi Progynova lääkkeen ja sain apua ja nukuttua sentään melkein koko yön. Minulle on tullut semmoinen lonkkakipu ei jatkuva mutta häiritsevä. Kipu häiritsee seksielämää koska en voi olla jalat silleen kauan :)Penkille jos kiipeän hirvittää tulla alas. Joten vaihdevuodet yhtä helvettiä, jos nämä olisivat miehillä niin lääkkeet varmaan kehittyisivät nopeammin. Mieliala vaihtelee, minulla on myös diabetes joka aiheuttaa myös mieliala vaihtelua. Joten kivat ajat sinulla edessä. Semppiä vaan tytöt kyllä me selvitään.

Tässä joitakin omia kokemuksiani:

http://keskustelu.suomi24.fi/terveys_show.fcgi?category=97&conference=4500000000000204&posting=22000000039146687

Ihan varmasti ei kukaan voi sanoa, minkälaisia oireita juuri sinulla on odotettavissa, koska ne ovat äärimmäisen yksilöllisiä. On hyvä, että haluat ottaa asiasta selvää etukäteen, niin minäkin tein ja olin ehkä paremmin varautunut kuin ne, joille koko asia tuntuu tulevan kuin salama kirkkaalta taivaalta.

Voi olla, että kuulutkin siihen onnelliseen viidennekseen naisista, joilla ei ole minkäänlaisia oireita. Saman verran on niitä, joiden oireet ovat suorastaan sietämättömät, ja loput 60 % ovat siinä välissä.

Keskimäärin suomalaisen naisen kuukautiset loppuvat 51-vuotiaana, mutta vaihteluväli on suuri, noin 40 vuodesta lähes 60:een. Vaihdevuodet oireilevat jo vuosia ennen kuukautisten loppumista, ja oireet ovat pahimmillaan kuukautisten loppumisen jälkeen, ehkä vuoden-pari.

Hormonikorvaushoitoa käytetään (käsitykseni mukaan, tarkkaa tietoa ei ole) yleensä muutaman vuoden ajan. Joillakin oireet voivat palata vielä 20 vuotta hoidon aloittamisesta, jos sen yrittää lopettaa.

Muuten olen sitä mieltä, että kaikki, joita kiinnostaa tietää, mitä kaikkia oireita voi tulla ja missä iässä vaihdevuodet yleensä alkavat, voisivat vähän selata vanhoja viestejä. Tätä asiaa on nimittäin tälläkin palstalla kysytty kymmeniä kertoja.

No minulla alkoi aika rytinällä oikeastaan. Olin kärsinyt pms-oireista jo monta vuotta. Nyt ne viime syksynä pahenivat aivan kamaliksi. Mikään ei enää kiinnostanut ja sain ihan mitättömistä asioista raivareita. En hoitanut oikeastaan itseänikään enää. Minä joka ennen olin aina lakannut kynsiäni ja värjäillyt hiuksiani, en enää innostunut niistäkään asioista. Menin vaan päivästä toiseen ja kärsin suunnattomasti omista mielialanvaihteluistani. En osannut edes miehelle asioista kertoa. En varmaan halunnut häntä huolestuttaa. Kierto piteni ja vuodon määrä pieneni. Kunnes sain kohtalokkaan raivarin ja en muista mitä kaikkea olen tehnyt/sanonut. Silloin menetin kaiken minulle rakkaan koska eihän toinen voinut tietää mistä olotilani johtui. Nyt olen saanut lääkityksen ja olen pikkuhiljaa alkanut huomata myös itseni ja sen kuinka olen laiminlyönyt itseni pitkän aikaa.
Kaikilla varmasti oireet erilaiset, mutta yhtä kaikki ne on hankalia yleensä:(
Tsemppiä vaan kaikille vv-ikäisille!