Muutama mielipiteeni aiheesta mustasukkaisuus.
Olemme olleet mieheni kanssa yhdessä hieman yli 20 vuotta.
Minä olen ollut enemmän ja välillä vähän vähemmän mustasukkainen. Aihetta siihen ei ole ollut, mieheni on ja aina on ollutkin uskollinen ja luotettava.
Niin olen itsekin. Olen ollut suunnattoman epävarma itsestäni ja epävarma omasta viehättävyydestäni.
Vuosien kuluessa itsevarmuuteni kasvoi.
Olin niin epävarma itsestäni, että olin mielestäni aivan vakuuttunut suhteen parina ensimmäisenä vuonna (turha tunne tässä tapauksessa), että mieheni on ns haku päällä eli katselee muita naisia sillä silmällä, että löytäisi minua nätemmän ja vetävemmän.
Tämä väärä päähänpinttymä aiheutti mustasukkaisuutta jonka takia kiukuttelin ja olin turhautunut olin hankala.
Kun olen silloin tällöin ollut mustasukkainen niin olen jopa raivostunut; älytöntä lapsellista kiukuttelua. Mieheni on siihen suhtautunut ihailtavan kärsivällisesti; hän on itse pysynyt rauhallisena ja saanut minut rauhoittumaan.
Minun kohdallani mustasukkaisuus on johtunut omasta epävarmuudestani, huonosta itsetunnostani ja liian kriittisestä itseeni suhtautumisesta.
Aloin tässä miettiä asiaa tarkemmin eräänä päivänä; olen paljon vähemmän mustasukkainen kuin "vielä joskus alle 4kymppisenä".
On tärkeää kun itsekin pitäisi itsestään ja osata nähdä ne kivatkin ja hyvätkin jutut itsessään.
Minulla on ollut hankaluuksia itseni kanssa tämän myönteisen suhtautumisen oppimisen kanssa paljolti johtuen lapsuudenkodistani.
Miten itsetunto voi rakentua terveelle pohjalle terveesti ellei omat vanhemmat anna rakkautta. Tai jos sitten edes yhtään koskaan minua vähääkään rakastivat. En usko sitä.
Mitä ajatuksia muilla niin miehillä kuin naisilla on mustasukkaisuudesta?
Olemme olleet mieheni kanssa yhdessä hieman yli 20 vuotta.
Minä olen ollut enemmän ja välillä vähän vähemmän mustasukkainen. Aihetta siihen ei ole ollut, mieheni on ja aina on ollutkin uskollinen ja luotettava.
Niin olen itsekin. Olen ollut suunnattoman epävarma itsestäni ja epävarma omasta viehättävyydestäni.
Vuosien kuluessa itsevarmuuteni kasvoi.
Olin niin epävarma itsestäni, että olin mielestäni aivan vakuuttunut suhteen parina ensimmäisenä vuonna (turha tunne tässä tapauksessa), että mieheni on ns haku päällä eli katselee muita naisia sillä silmällä, että löytäisi minua nätemmän ja vetävemmän.
Tämä väärä päähänpinttymä aiheutti mustasukkaisuutta jonka takia kiukuttelin ja olin turhautunut olin hankala.
Kun olen silloin tällöin ollut mustasukkainen niin olen jopa raivostunut; älytöntä lapsellista kiukuttelua. Mieheni on siihen suhtautunut ihailtavan kärsivällisesti; hän on itse pysynyt rauhallisena ja saanut minut rauhoittumaan.
Minun kohdallani mustasukkaisuus on johtunut omasta epävarmuudestani, huonosta itsetunnostani ja liian kriittisestä itseeni suhtautumisesta.
Aloin tässä miettiä asiaa tarkemmin eräänä päivänä; olen paljon vähemmän mustasukkainen kuin "vielä joskus alle 4kymppisenä".
On tärkeää kun itsekin pitäisi itsestään ja osata nähdä ne kivatkin ja hyvätkin jutut itsessään.
Minulla on ollut hankaluuksia itseni kanssa tämän myönteisen suhtautumisen oppimisen kanssa paljolti johtuen lapsuudenkodistani.
Miten itsetunto voi rakentua terveelle pohjalle terveesti ellei omat vanhemmat anna rakkautta. Tai jos sitten edes yhtään koskaan minua vähääkään rakastivat. En usko sitä.
Mitä ajatuksia muilla niin miehillä kuin naisilla on mustasukkaisuudesta?
Vastaukset 15
Vanhimmat
Yleensä mustasukkaisuus johtuu juuri ihmisen omasta epävarmuudesta ja huonosta itsetunnosta, jonka sitten heijastaa puolisoonsa ja olettaa, että puolisokin on yhtä epävakaa ja epäluotettava; joskus toki näin onkin.
Mustasukkaisuus ei ole toisesta välittämistä, melkeimpä päin vastoin. Siinähän viestitään, että toinen ei ole luottamuksen arvoinen ja toisaalta rajoitetaan toisen tekemisiä oman halujen mukaisesti.
Olen itsekkin ollut nuorempana mustasukkainen ja silloin se tuntui jopa imartelevan toista osapuolta mutta nykyään vanhempana ja viisaampana, ymmärtää, että mustasukkaisuus ei kuulu rakkauteen.
Mieheni oli niin komea, etten uskonut muidenkaan naisten olevan hänestä välinpitämättömiä.
Hän oli kuitenkin hyvä ihminen, tasapainoinen ja tyytyväinen minuun.
Olinpitänyt itseni liian pitkänä, hän sanoi rakastavansa juuri minun pituistani. Silloin hyväksyin itseni täysin. Unohdin sen asian pois kokonaan. Muistin vasta, kun tyttäreni kasvoi muutamia senttejä pitemmäksi, silloin mainitsin sen hänelle. Tyttö oli tosi kaunisvartaloinen.
Varmaankaan hän ei itseään liian pitkänä pitänyt, sillä aikakin oli jo eri, missit olivat kaikki pitempiä.
Mustasukkaisuus on ikävä tunne, hyvä että siitä päästiin.
Ahaa, olet siis itsekkin ollut mustasukkainen nuorempana.
Osaltaan mustasukkaisuushan voi olla jonkinlaista omistushaluakin. Olisiko näin?
Mitä mieltä muut ovat?
Joo mustasukkaisuus on ikävä tunne. Kyllä minäkin sen näin näen.
Mieheni on sitä mieltä, että pieni määrä mustasukkaisuutta ei ole paha asia. Kyllä se noin onkin itseni se on saanut kiukkuiseksi, mikä ei ollut kivaa.
Hän on sitä monesti sanonut, että on minusta vähän mustasukkainen, että sen takia, että välittää niin paljon eikä siksi ettei luota.
Oma miehenikin on komea ja kyllä ihan minun nähtenikin häntä on yritetty iskeä muttei hän muista välitä "siinä mielessä". Sosiaalinen hän on ja juttelee mielellään muiden kanssa, sama juttu se minulla on; olemme molemmat sosiaalisia.
En ole mustasukkainen ja ei kai muijanikaan ole kun en ole seellaista huommannut. Saman katon alla olemme 21 vuotta asuneet. Olisihan se itsetuntoa hivelevää jos eukkoni kelpaisi jollekulle toisellekkin. Minä en ole edes jsksaanut ajatella muita naisia, kyllä yhdessäkin on tarpeeksi. Miehiä en edes siedä ajatuksenekaan. Oma eukkoni on lakannut pitämästä jopa seksistä, vaikka "tyttönä" ollessaan oli melkoinen munahaukka. Kaipa minun "löystynyt" olomuotoni on siihenkin vaikuttanut. "Uutena" ollessa tuli vieraissa käytyä, mutta eipä enään 15 vuoteen ole moinen enään edes mielessä käynyt. Eukkoni on aivan ihana ja mustasukkaisuutta en ole vielä koskaan hänessä havainnut. Jos sellaista joskus ilmenisi antaisin kenkää kyllä välittömästi. Mokomasta hommasta en pidä alkuunkaan. Eihän se tavara käytössä kulu!
Kirjoitit vähän mutta asiaa. Turhaa se on yrittää toista omistaa mustasukkaisuudella. Jos mustasukkaisuus vaivaa niin lähde helevatin kauas äläkä vaan kiusaa moisella toista.
Jaaha.
ihan samaa mieltä oon sun kans..nyt vast..tän ikäsenä eli 58 vee..oon sinut itteni kans..ja hyväsyn itteni tälläsena ku oon..mies on hyväksyny koko ajan mut tälläsena..ihan mkiinmenevänä..mutta kun on sitä itsekrikkiiä..ja se on kova..mutta nyt on hyvä elää ja rakastaa!!
Joo samoin voisin itekin sanoa.
Kyllä paljon on kiittäminen miestäni siitä, että itseni nykyään hyväksyn ym. (kiittäminen myös sosiaalisen puolen kehittymisestä joka on juuri hänen ansiostaan kehittynyt. En olisi rohkaistunut siis ilman häntä joka on minua rakastanut, tukenut, kannustanut, kehunut ja ollut romanttinen kaikki nää vuodet :). )
on kuulunut yli 25-vuotiseen yhteiseloomme etenkin suhteemme alkutaipaleella. Ihan tervettä mustasukkaisuutta puolin ja toisin, sanoisin.
Mieheni on aina urheillut paljon, jonka vuoksi hänellä on erittäin laaja ystävä- ja tuttavapiiri. Hän on aina viihtynyt kaikenmaailman "kissanristiäisissä", joihin minä en ole osallistunut. Hän on komea ja tulee hyvin toimeen kaikkien ihmisten kanssa. Jos olisin kovin mustasukkainen, olisin jo luultavasti tullut hulluksi. On vaan ollut pakko luottaa.
Kyllä joskus nuorena ajattelin, että urheilu urheilukaverit on hänelle tärkeämpiä kuin minä. Silloin olin mustasukkainen, koska umpirakastuneena halusin hänet kokonaan itselleni. Kyllä hän sanoin ja teoin sai minut vakuuttuneeksi, että mustasukkaisuuteni oli turhaa.
Tiedän erään pariskunnan, jossa vaimo on erittäin mustasukkainen. Moni nainen on saanut kuulla kunniansa (minäkin olen saanut osani), koska hän epäilee naisten vikittelevän miestään. Mies on tod.näk. autuaan tietämätön vaimonsa käytöksestä. Miehensä seurassa vaimo käyttäytyy kuin enekeli, mutta muulloin piru pääsee irti (rumasti sanottu, anteeksi vaan!). Mies on komea ja nainen...no, ei nyt mitenkään kaunis eli taitaa vaan naisparka olla niin kovin epävarma. Riipuvainen ja omistava ainakin. Sairaalloinen mustasukkaisuus, eikö se ole jo sairaus?
Tähän loppuun tanskalainen sananlasku:
"Rakkaus on kuin kyyhkynen. Jos pidät kiinni liian kovasti, se tukehtuu, se lentää pois."
Se on ainakin niin, että jos itse pitää itsestään, luottaa että toinenkin pitää.
Minulla on ollut myös lapsuudenkodin suhtautumisten takia, isoja vaikeuksia itseni kanssa.
Onneksi nyt vanhempana, on jo kuivemmilla vesillä.
Mustasukkaisuus on tuttua itsellekin, nykyään huomioin että jos mies ihailee nuorempia naisia.
Sanon sitten suoraan miltä minusta se tuntuu.
Mieheni ei nykyään ole mustasukkainen, joskus nuorempana hän piti ne asiat sisällään.
Kuulin sitten myöhemmin ja sitten asioita vatvottiin..
Luin ajatuksella sinunkin vastauksesi.
Hyvä tuo tanskalainen sananlasku. Tiedätkö enemmänkin tanskalaisia sananlaskuja? :)
Täytyy tunnustaa olleensa toisinaan mustasukkainen omasta vaimostaan. Vaikkei syytä olekaan kun voin luottaa häneen.
Mustasukkaisuus on ihmisen pahimpia tauteja. Se repii sinut palasiksi ja sen jälkeen pilkkoaa soseeksi. Sen jälkeen sinut purkitetaan ja myydään keittona juuri sille henkilölle joka mustasukkaisuutesi aiheutti.
Kyseinen henkilö keittää sinut ja paistaa muutaman etanan, parsaa ja shalottisipuleita ja poimii parkkeeltaan yrttejä etana-sinäkeitto hommelin aineksiksi.
Samalla hän paistaa uunissa omatekoisia pitsasämpylöitä joihin Sinun nahanriekaleet on kätevässä koti-lihamyllyssä hiottu siten ettet maistu kenenkään suussa.
Ja sieltä, taikinan ja paistettujen etanoiden seasta, pienenä pienenä lihanriekaleena näet kuinka ex-siippasi nauttii ranskalaisen keittiön hienouksia hyvän viinin kera!
Näet suudelmat, intohimoiset suudelmat, kuinka tämä komea mies näykkii naisesi huulia, naisesi poven kohoillessa intohimoisesti.
Loput sinusta annetaan koiralle. Koira raahaa reisiluutasi ympäri huushollia, makuuhuoneeseen asti. Siellä luunsäikeiden välistä kuulet intohimoiset naisesi huokailut....hän saa KUNNON miestä nyt! Kerrankin. Itse olet seksuaalinen luuseri, sinä ajattelet...
Juuri kun naisesi saa orgasmin hän huutaa niin että pelkäät tapettien irtoavan..
Hän huutaa elämänsä orgasmissa, hän huutaa...hän..
Sitten heräät ja siinähän se hieman lihavoitunut, piereskelevä ja kuorsaava oma rakkaasi tuhisee vierellä :))
Se olikin vain painajaisunta!
Hm. Olipa erilainen kuvaelma mustasukkaisuudesta.
Painajaisunen ( liekö olleen uni lainkaan, taisit tempaista hatusta ja ihan omasta hatustasi taisit tempaista) hm ehkä hiemankin liian tarkka en kaivannut ehkä ihan tuollaista kuvaelmaa.
Mielikuvitusta sinulta ei näytä puuttuvan tuumin luettuani kuvaelmasi mustasukkaisuudesta.
Se oli jollain tavalla hassukin. Hm.
Vastauksesi perusteella en tiedä ollenkaan onko sinulla kokemuksia mustasukkaisuudesta ilmeisen selvää on, että halusit keventää aihetta hm tavalla jos toisellakin.