Suoraan asiaan: Olen ryypännyt vissiin koko aikuisikäni, nyt nelikymppisenä enemmän kuin koskaan. Annosmäärä vähintään 8-14 tölkkiä keskaria päivässä.
Olen käynyt myllyhoidot, ja aa-ssa vapaaehtoisesti aiemmin, aa auttoi, myllyhoito ei.
Tästäkin on kulunut nyt jo ainakin 3 vuotta.
Ryyppääminen on jatkunut (päivisin yleensä selvä, tai krapulassa, iltasin vedän kaljaa).
haluaisin lopettaa, mutta nyt kehoni sanoo ettei se ehkä ole hyväks lopettaa ihan suoralta kädeltä ja tuskin pystyisinkään. Ukkoni juo kirkkaita, itse vain keppanaa siis. Ukkoni ei aio lopettaa, mistä oon pahoillani....
Hän haluaisi kyllä, mut on jääräpää, ei halua kuitenkaan. Ostaa/juo noin 1-2 pulloa kirkasta per päivä. Mä oon hyväksynyt sen, koska hän on sillon paremmalla tuulella kuin selvinpäin, jolloin hän äksyilee kaikesta.
Mutta itseeni: en uskalla lopettaa. Verenpaine on korkeella, siihen jo lääkitys, jatkuva juominen... mitä keho sanoo jos lopetan seinään juomisen? Kaikenlaisii oireita on jo, kuten käsien kramppaaminen, väsymys, ahdistus, hengenahdistus rasituksesta, astma (poltan enää askin päivässä, ennen meni kolme askia).
Sydämentykytyksiä ja kaikkein pahin jo monta vuotta, ironista kyllä: kuoleman pelko! Hyperventilaatiot.
Apua?
Olen käynyt myllyhoidot, ja aa-ssa vapaaehtoisesti aiemmin, aa auttoi, myllyhoito ei.
Tästäkin on kulunut nyt jo ainakin 3 vuotta.
Ryyppääminen on jatkunut (päivisin yleensä selvä, tai krapulassa, iltasin vedän kaljaa).
haluaisin lopettaa, mutta nyt kehoni sanoo ettei se ehkä ole hyväks lopettaa ihan suoralta kädeltä ja tuskin pystyisinkään. Ukkoni juo kirkkaita, itse vain keppanaa siis. Ukkoni ei aio lopettaa, mistä oon pahoillani....
Hän haluaisi kyllä, mut on jääräpää, ei halua kuitenkaan. Ostaa/juo noin 1-2 pulloa kirkasta per päivä. Mä oon hyväksynyt sen, koska hän on sillon paremmalla tuulella kuin selvinpäin, jolloin hän äksyilee kaikesta.
Mutta itseeni: en uskalla lopettaa. Verenpaine on korkeella, siihen jo lääkitys, jatkuva juominen... mitä keho sanoo jos lopetan seinään juomisen? Kaikenlaisii oireita on jo, kuten käsien kramppaaminen, väsymys, ahdistus, hengenahdistus rasituksesta, astma (poltan enää askin päivässä, ennen meni kolme askia).
Sydämentykytyksiä ja kaikkein pahin jo monta vuotta, ironista kyllä: kuoleman pelko! Hyperventilaatiot.
Apua?
Vastaukset 24
Vanhimmat
.. ei ehkä yhtä paha, mutta kuitenkin olutta ja viinaa menee aivan liikaa - myös miehellä..
Katkon jälkeen voit jatkaa joko juomista tai olla juomatta.
Raittiina pysymiseen on apua saatavilla, monia auttaa toisten samasta selviytyneiden tuki.
viikoksi pariksi, että pääsee pahimman yli, ja sen jälkeen johonkin laitokseen muutamaksi kuukaudeksi.
Ja sen jälkeen mietintää, että mitä elämällään tekee?
Molemmilla on vaihtoehtoina alkoholismin tuomat sairaudet, vammautuminen ja ennenaikainen hauta, tai juomisen lopettaminen.
http://www.a-klinikka.fi/yhteystiedot/kaikki.html
http://neuvoa-antavat.stakes.fi/tietokannat/hoitopaikat/kaikki.asp
Myllyhoitokaan ei tepsinyt! Mikä siinä oli sellaista, mistä et pitänyt. Olitko vastaan koko hoitoa? Menitkö vapaaehtoisesti sinne? AA - metodeihinhan se aika pitkälti perustuu.
Kiinnostaa, koska itse harkitsen myllyhoitoa. Mutta - jos sieltä raittiutta ei löydykään. Hankala tilanne sitten. Luulin, että siellä ihiminnen laitetaan niin alas, että kaikki häpeät, pelot, viinanhimot ym. kaikkoavat. Olenko väärässä. Millaista hoito mielestäsi sitten oli. pääsikö siellä "luistamaan" hoidosta?
-Omalla läheisellä alkoholistillani ei hyvistä päätöksistä huolimatta pysy VAIN *korkki kiinni*.
-Hänen ystävänsä ovat juovia alkoholisteja.
-Hän on erittäin helposti houkuteltavissa (tahdoton).
-*Ystävät* kantavat hänelle viinaa/lääkkeitä kotiin. Jos oma kunto ei enää riitä viinan/lääkkeiden hankkimiseen itse.
-Pitkien *rännien* (4-8vko) jälkeen hänellä on muutaman päivän/viikon kuivatteluja (katko). Jonka jälkeen hän kuvittelee, että kohtuukäyttö on hänen kohdallaan mahdollista.
-Keksii tekosyitä, miksi EI voi hakeutua hoitoon. Tai syyttää hoidon *toimimattomuutta* omista heikkoudestaan.
-Valehtelee kaikesta kaikille ja lähinnä itselleen.
-Rehvastelee 4 promillen saavutuksilla ja putkareissuilla.
Siinä suurimmat syyt, miksi tämä naisalkoholisti ei raitistu. Hyvistä päätöksistä huolimatta. Eli, se näyttää olevan lähinnä itsestä kiinni.
Olin lähes samanlaisessa tilanteessa kuin tuo ap:kin, join vain yksin, eli kukaan ei tyrkyttänyt, osasin ihan itse.
Myllyhoitoon tuli lähtö, kun omavoimaisuus ei auttanut kuin aina muutaman viikon kerrallaan ja kuvittelin aina, että voin juoda joskus, edes vähäsen. Ja AINA epäonnistuin. Piti vain myöntää olevansa alkoholisti ja AA:n opeista jos ymmärtää ja sisäistää edes sen ekan askeleen, on jo pitkällä. Nöyryyttäkin tarvittiin ja se oli vaikeaa, mutta tulihan se sieltä.
Toisten tuki ja oman alkoholisminsa myöntäminen olivat ehkä tärkeintä. Otin se hoidon tosissani ja halusin lopettaa juomisen, se kun on paljon muutakin kuin pelkkää korkin kiinni pitämistä. Annoin pistää itseni sen myllyn läpi ja otin opikseni, ei auttanut kyseenalaistaa viisaampien neuvoja tai kuvitella, että teen asiat toisin, minä kun olenkin ihan spesiaalitapaus. Mietin asiaa koko ajan (teen niin vieläkin 1,5 vuoden jälkeen), luin ainakin aluksi paljon kirjallisuutta, joka liittyy tähän ja olin avoin. Surutyötähän siinä tein, kun ymmärsin, etten voi, saa juoda enää. Nyt ymmärrän, ettei tarvitse enää.
Joku ystäväni sanoi, että sinut aivopestään siellä ja niin ehkä tehtiinkin. Pahempaa on huuhdella aivojansa koko ajan etanolilla. Pesu tekikin hyvää, sillä nyt olen taas takaisin minä, se mikä oikeasti olen ja nautin elämästä. Joskus ottaa päähänkin, mutta ajattelen, että jos tähän vielä viinaa ottaisin, niin ketutuksella ei olisi mitään määrää enää ja siitä se lähtisi. Kova työ menisi hukkaan.
Mikään hoito tai poppaskonsti ei auta, jos ei halua lopettaa kokonaan ja ehdoitta. Muutosta on haluttava, silloin siihen pystyy. Töitä se teettää ja on raskasta, mutta en vaihtaisi raitista elämääni siihen huuruiluun ja petokseen. Kaikkein ihmeellisintä on, ettei viinaa tee mieli enää yhtään. Tätä ei meinaa uskoa edes.
Henkilökohtaisesti en ihan enää usko selviäväni yksin. Olen tämän jo jossain määrin sisäistänyt. Oman kokemukseni ja ammattilaisten sanoja uskoen.
En ole juonut kohta 6 kuukauteen. Oikeastaan kertaakaan ei ole tehnyt edes mieli. Viime vuonna join kolmeen otteeseen. Tasan vuosi sitten juomiseni tämä johti sairaalaan. Joten mistään pienestä ongelmasta ei ole kohdallani kyse!
Vaimoni asenne muuttui viime vuonna totaalisesti. Aiemmin hän huusi, kun join. Nyt koen hänet tukihenkilönä ja hänen asenteensa on täysin toinen. Tiedän, että vaimo ei voi olla vertaistuki. Mutta - ketään muutakaan minulla ei nyt ole. Olen myös lukenut kirjallisuutta, mikä on minulle uusi pääavaus.
lapsuuden kokemuskeni (isäni joi) ovat sen verran rankkoja, että haluan käydä ne läpi kunnolla niin, ettei mitään jää hampaan koloon. En tiedä muutakaan vaihtoehtoa. Kerralla asiat kuntoon. Periaatteessa minulla on kaikki kunnossa, mutta en vain saa mielenrauhaa. En osaa rentoutua, sisäinen häpeä on suuri, uniongelmat, jne. Näistä haluan päästä myllyhoidossa eroon. Löytää sen sisäisen lapseni jälleen. Joka osaa hassutella ja nauttia tästä hetkestä, ei menneisyyydestä eikä tulevaisuudesta. Löytyisiköhän sieltä myllyhoidosta lääkkeet näihin vaivohini? kun olet sen käynyt läpi, mitä arvelet? Laitan kaiken peliin, en häpeä mennä sinne, en ole ennakkoluuloinen. Olen myös nöyrä! Siis miksi ei.
toisen puolesta, mutta kyllä siellä kovasti syvälle mennään. Halutessasi siis. Onhan se vaikea paikka kertoa tuntemattomille juuri niistä asioista, joita on pakoon juossut ja viinalla yrittänyt peitellä. On siellä tullut isoja tunteita pintaan ja isotkin miehet itkeneet, kun oikein pengotaan, mutta se on tarkoituskin. Helpottavinta on huomata, että et ole yksin murheinesi ja kaikilla on yllättävän paljon niitä mörköjä kaapeissaan. Porukka siellä on ihan tavallisen oloista ja pärjäävää, itsekin työelämässä ja kulissit ylläpitänyt. Harva edes tietää minkä siellä kävin läpi ja ei ole tarvetta kertoillakaan. Siihen voi tulla toteamuksia viinilasillisen takaa, että ethän sinä nyt niiiin juoppo ole! Itse tiesin, etten voi jatkaa edelliseen malliin.
Aika harvoin juot, mutta jos koet ongelmaksi, niin voi ollakin oikea paikka sinulle. Ihmettekin itsekin, kun siellä oli tyyppejä, jotka eivät olleet juoneet kuukausiin ja tulivat sinne silti. Itse join kyllä siihen päivään asti, kunnes piti selvänä sinne mennä, puhalluttavat joskus nääs.
Tsemppiä matkaan. Ei ollut turha kokemus ja sieltä sai työkaluja ihan muuhunkin elämään.
Tilanne on siinä mielessä hankala, etten itse kuin myöskään terapeuttini osaa pätevästi sanoa, onko myllyhoito minulle tarpeen. Toinen on vähän sillä kannalla. Tosin sanoo, että psykoterapiakin saattaisi kohdallani riittää. Toinen psykiatrini ei suosittele myllyhoitoa! Liian rankaa, joka päivä 28 vrk ajan vellot samoja asioita. Ota sitten tästä selvää.
Olen tullut siihen tulokseen, että jos saan maksusitoumuksen kunnaltani, harkitsen vakasti sinne menoa. Jos joudun itse maksamaan, en taida mennä. Ellei tilanne sitten sitä vaadi.
Juon toki harvoin nykyisin, parina viime vuonna. Mutta - silloin kun juon, yleensä tulos on katastrofi. Paitsi kahtena viimeisenä kertana, heinäkuussa. Ei tullut ongelmia. Join toisella kertaa yhtenä iltana, toisella kerralla 4-5;nä iltana. Kävin myös töissä. Ehkäpä jotain on jo tapahtunut. Olen lukenut kirjoja, jutellut vaimoni kanssa, pari psykiatrikäyntiä. Kyllä kuitenkin voin sanoa, että ilman vaimoani, joisin melkoisella varmuudella kuin aikaisemmin. Sitä menoa en kestäisi enää!
vaimosi kuivattelee sinua nyt jonkin aikaa jotta jaksat sitten paremmin taas vetää kunnon putkia tulevaisuudessa?
toi AA.
Kumpikaan noista ei käy käytännön syistä. En asu Suomessa, joten AA;han on kielimuuri.
Tässä mielessä utelen rakentavia kommentteja myllyhoidosta, koska se sopisi melko hyvin nykyiseen tilanteeseeni. Jos vain on tarpeen. Kuka tietää. Kun juominen on vähentynyt niin paljon.
aa-ryhmiä. Australia, Japani, Espanja, Ruotsi, Saksa, Tanska, Thaimaa, Viro ja USA on mainittu Suomen AA:n haussa.
Vaikka en juo, siis ole alkoholisti niin kuin sinä, olen alkoholistin aikuinen tytär ja nuo tuntosi lapsuuden ajalta on syytä käydä läpi ja uskon, että sen myötä saat omanarvontuntosi takaisin hyväksymällä itsesi ja rakastamalla itseäsi.
Aluksi tuo itsensä rakastaminen tuntui pehmeältä höpöjutulta, mutta nyt kun olen ymmärtänyt mitä itsen rakastaminen on se on ilon ja rakauden lähde. En koskaan oppinut pitämään itsestäni huolta, huolehdin muista, en osannut sanoa ensimmäistäkään asiaa jossa olisin hyvä! Enkä todellakaan tiennyt mitä minä halusin!
Kun olen omaa lapsuuttani käynyt läpi ja tutustunut itseeni, siihen kuinka minä suhtaudun asioihin, kuinka minä ajattelen, mikä on minulle tärkeää ja mikä ei? Listaa voisi jatkaa loputtomiin. En tiedä kuinka raitistunut kokee olemassa olonsa, mutta itsellä on sellainen mielikuva, että monien vuosien ryyppyputken jälkeen raittiina olo on kuin kävelemään opettelisi: kaksi askelta eteen ja yksi taakse ja välillä istahdetaan pylylleen! Se on oman itsensä tuntemaan opettelua, omien toiveiden, lahjojen löytämistä ja niiden todeksi elämistä! Onnea sinulle ota rehellisyys matkasauvaksesi ja avoimin mielin ja sydämin lähde matkaan!
ryhmiä.
Asun itse saksankielisessä maassa, suomenkielistä ryhmää ei täältä kuitenkaan löydy. En silti usko, että kielimuuri on se varsinainen este, jos kuitenkin ulkomailla asuu ja vierasta kieltä päivittäin käyttää. Taitaa syyt olla ihan muualla, ettei sinne ryhmään halua mennä - niin ne on minullakin.
Ehket ole minkään hoidon tarpeessa, jos olet pystynyt vähentämään juomisen minimiin etkä retkahda putkeen? Myllyhoitoa varten joutuisit kuitenkin tulemaan Suomeen ja maksamaan koko lystin itse, kun ulkomailla asuvana et ole Kelan piirissä, luulisin.
" Liian rankaa, joka päivä 28 vrk ajan vellot samoja asioita. "
mitä sinulle tapahtuu, kun se on liian rankkaa ?
Menen myllyhoitoon maksusitoumuksella, jos vaan kuntani sellaisen myöntää. Kohta keskustellaan asiasta kunnan edustajan kanssa. Yritän puhua kunnan maksaamaan oman osuutensa. yli 5 t€ on kova raha itse maksettavaksi, varsinkin jos tulee pettymyksiä. Voihan olla, ettei se oikein minulle sovi, kuka tietää?
Myllyhoitoon olen kyllä sitoutunut menemään, jos ei tarvi itse maksaa. Sieltä saa eväitä elämään, vaikkei alkoholihimo riivaisikaan niin jokapäiväisesti. Riippuvuus minulla on tallella, sehän ei katoa koskaan. Muutenkin häpeän ym. tunteista haluan päästä eroon. Puhumattakaan uniongelmiasta. Kuinka tuttua sinulle on myllyhoito? Entä Ridasjärvi, tunnetko sitä?
En itse ole sanonut, että hoito on liian rankaa. Päinvastoin, sitä juuri haluankin! Ettei asiat jää kesken. Psykiatrini sanoi, että hoito voi olla minulle liian rankaa. Hän ei ehkä tunne tilannettani tarpeeksi hyvin.
baaritiskille istumaan vähän aran tuntuinen nainen. parin juoman jälkeen baarimikko kyseli miten menee, kun oli hiljaista aikaa.
nainen kertoi kärsineensä jo puoli vuotta yhdestä ongelmasta ja käy sen takia viikottain psykiatrin kanssa tilannetta läpi.
tulosta vaan ei synny ja kalliiksi se käy, hyvin kalliiksi.
mikko siinä ehdotti joutessaan laseja tarkistellen, että jospa hän voisi auttaa. viiskymppiä maksaa jos osaa, jos ei auta nii ilmaista on.
parin paukun ajan nainen mietti asiaa ja sovittiin kokeilusta. vaitiolovelvollisuudella.
nainen aloitti kertomalla, että joskus reilu puoli vuotta sitten aina nukkumaan mennessä hänelle tuli tunne, että sängyn alla on ihan varmasti joku.
eikun ylös ja kurkkaus sängyn alle. eipä siellä ketään ollu. koskaan.
joka ilta ja monesti yölläkin sama tarkistus ja asia on haitannu kovasti.
baarimikko mietiskeli hetken ja sanoi, mitäs jos otat sahan ja leikkaat sängyn jalat niin lyhkäisiksi, ettei sinne sängyn alle voi mitenkään kukaan mahtua ?
seuraavana päivänä hän sai viiskymppisen.
minä ihmettelen päivä päivältä enemmän, mikä sellainen ongelma ihmisellä voi olla, johon psykiatri voisi oikeasti auttaa ?
Juopot, teitä ei kukaan kaipaa. Ette osaa muuta tehdä kun runkata ja ryypätä. Varsinkin naiset jam iehet.
Missäs sinä oot Oolofi kukkuillut kun ei oo aikoihin näkynyt täällä palstalla? Toivotko itsellesikin sitten kuolemaan juomista kun noin äkäsellä viestillä heitit? Eikö sinuakaan kukaan kaipaa...raukkaa?
itsellesi?
No onhan meitä jotka on lutrannut ton juomisen suhteen enemmän tai vähemmän eläissään...ja oli tosi pitkiä putkia... niin se lopettaminen -minäkään en uskaltanut lopettaa enkä kait pystynytkään lopettaa sitä kerralla....oli niin kauheat vieroitusoireet aivan niinkun kuvailit...tein sen vähentämällä ja sit lopuksi kun jo alko silleen helpottamaan ihan pikkuhiljaa söin (mua aina oksettaa..) eli join ja oksennin join ja oksennin...sitä rataahan se meni varsinainen heikkous kesti varmaan viikon eli tuli vaikka mitä oireita MUTTA SITTEN alko tasottumaan ja mikä parasta pystyin lopettamaan sen kierteen mutta joka kerta se on vaikeampaa ja sitkaampaa tuoki katkasu...joten muistan sen ennen kun korkkaan mitään enää on se varma...se on aika rankkaa jos toinen ei aio raitistua...sitä ei meinaa jaksaa katella selvinpäin MUTTA ainahan sä omalta osaltasi voit lopettaa sua ei kukaan pakota JUOMAAN ja sillä siisti vain SINÄ PÄÄTÄT.keksi alkuun kaikenlaisia pieniä harrastuksia...ihan mitä vaan...ja pienet lenkit mutta sitten lisäät kaikkee kivaa puuhaa elämääsi sun pitää täyttää se aukko jollain ettet retkahda....mutta kyllä se siitä lähtee sit eteenpäin mullon nykyään vain viikossa vain n. yksi ilta vapaata niin paljon teen kaikkee pientä että en edes ajattele koko juomista eli pääsin niskanpäälle ja en oo katunu ihana kun ei kiusaa krapula enää (EIKÄ TULE ) -POHJUSTA tuleva raittius ensin vaikka määrätietoinen vähentäminen jos muukaan ei auta...eli joka kerta vähemmän ja vähemmän ja alat syömään jos pystyt...kun en tiedä jotkut pystyy syömään juodessaan mutta minä ainakaan en... kyllä sinä onnistut uskon sen .