Minkälaisia oloja teillä? Fiilistä ja fyysiset oireet? Mä en yhtää tykkää olotilastani. Ensinnäki kaikki v**uttaa yhtäkkiä ja rankasti ja kaikki taas ok, mielialanvaihtelut aika isot. Noh, tää lehmältä näyttäminen ja olo.. Masuasukki antaa monoa kylkiluille mihin ei voi kauheest edes koskea ku lihakset jo aikas kipeet, potkii kylkiluittenväliin tohon keskelle ja tuntuu inhottavalt. Masu nousee ja laskee siis varsinki istualtaa.
Peräpukama on ilmestynyt ja kipeetä tekee!! Enkä jaksais ees siihen rasvoja laitella, kai tässä masennustaki tuppaa. Ja ku kävellessä sattuu tohon eteen häpyluuhun nii eipä tee mieli liikkuakaan ja kaks pient lasta ois hoidettavana.. Miten mä jaksan/kestän tän loppuodotuksen?!? Rv 32 4, helmikuun loppuun siis laskettuaika ja kyl nii odotan et olo paranis fyysisesti, mitää ei jaksais.
Noh, tulipa valitettua :) (Mies ei ymmärrä vaikka sille kuinka valittasin)
Peräpukama on ilmestynyt ja kipeetä tekee!! Enkä jaksais ees siihen rasvoja laitella, kai tässä masennustaki tuppaa. Ja ku kävellessä sattuu tohon eteen häpyluuhun nii eipä tee mieli liikkuakaan ja kaks pient lasta ois hoidettavana.. Miten mä jaksan/kestän tän loppuodotuksen?!? Rv 32 4, helmikuun loppuun siis laskettuaika ja kyl nii odotan et olo paranis fyysisesti, mitää ei jaksais.
Noh, tulipa valitettua :) (Mies ei ymmärrä vaikka sille kuinka valittasin)
Vastaukset 2
Vanhimmat
Koita ajatella niin, että se ei kestä ikuisesti. raskausaika, kaikki odotus ja huonot olot palkitaan lopulta.
Itse kärsin selkäkivuista, pitäisi pystyä istumaan koulussa vielä kuukauden. Selkä kipeytyy jo sohvalla istumisesta. lisäksi öisin vaivaa levottomat jalat, yöuni jää välillä helposti 5 tuntiin. Mielialanvaihteluja ei ole ollut missään vaiheessa, olo tuntuu aika tasaiselta. Nyt siis viikkoja 28. Mut eikohän se tästä helpota. Itsellä eka raskaus ja yritän nauttia joka hetkestä, varsinkin potkuista :)
Ajoittain fiilikset on mitä tuskaisemmat. On kauheesti kipuja yms. Mutta jaksettava se on. Työt eivät oikeen enää nappaa, eikä oikeen kipujen takia pysty tekemäänkään, mutta vielä olen sinnitellyt. Itsellä la on maaliskuun alussa...ja jotenkin tuntuu, että siihen ei enää niin pitä aika ole enää:) että siinäkin mielessä tietty mä jaksan näiden kaikkien ongelmien keskellä. Pitää varmaan hakea saikkua tässä näin, kun meen seuraavaksi neuvolaan jos ees saisi hiukan helpotusta elämiseen:) Niin ja kyllä se vaava tosiaan sieltä tulee maailmaan kun sen aika on..tätä tämä odotus sitten sanan mukaisesti on, eli ODOTUSTA.