...mitä pitäisi tehdä, kun en pysty puhumaan kenellekkään tutulle asiasta, voisin kertoa siitä veljelleni, muuta hän asuu new yorkissa, eikä isäni anna minun pitää yhteyttä häneen. Äitini kuoli auto-onnettomuudessa kun olin 5, siitä on päästy jo tavallaan yli, mutta ilman häntä en tiedä mitä tehdä. Voisiko joku auttaa? karkaan muuten kotoa...
isäni lyö minua
tyttö93__^^
82571
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Joku nuorten puhelon.
Niinku Mannerheimin Lastensuojelu liitto.
Koulun terkkari myös osaa ohjata oikeaan osoitteeseen.
Mannerheimin lastensuojeluliiton nuorten puhelin.
''Lasten ja nuorten puhelimessa ja netissä päivystävät vapaaehtoiset luotettavat ja koulutetut aikuiset, joilla on aikaa kuunnella. Puhelimeen voi ottaa yhteyttä vuoden jokaisena päivänä missä tahansa asiassa. Lasten ja nuorten puhelin päivystää numerossa 0800 120 400 ma-pe klo 14-20 ja la-su klo 17-20 Puhelu on soittajalle ilmainen eikä näy puhelinlaskussa.''
Kannattaa puhua koulupsykologille ja kouluterveydenhoitajalle - ei se ole mitenkään noloa tässä tilanteessa, jos sitä siis mietit.
Kouluterveydenhoitaja ja psykologi osaisi auttaa tässä tilanteessa kun nuorten puhelimet on taas enemmänki sitä varten et ne kuuntelee - varsin vähän ne osaa neuvoa siellä kun suurin osa on vapaehtoisesti siellä.
Onnea matkaan ja muista, että asioilla on aina tapana järjestyä.
Kerro terveydenhoitajalle mahdollisimman nopeasti.
vastaus piilee otsikossa
Itse olen nyt kolmekymppinen. Oma isäni oli minua kohtaan väkivaltainen, henkisesti ja fyysisesti. Potkimista, läimäyttelyä, tönimistä, hiuksista raahaamista, olin nauta, lehmä, tyhmä äpärä jne. Traumathan tuosta on jäänyt. Ja äiti ei puolustanut koskaan...
Mutta mutta... välillä näin aikuisena olen miettinyt, että olisi pitänyt mennä jutteleen asiasta kouluterkalle. Harkitsin ekan kerran itsaria 12-vuotiaana. Olin niin masentunut ja väsynyt. Jos olisin mennyt puhuun asiasta, tiedän, että minut olisi otettu huostaan. Ja juuri se ajatus esti kertomasta, pelotti. Yritin puhua isälleni miksi kohtelee minua niin, mutta omasta mielestään hän ei tehnyt mitään väärää. Umpikuja.
Mutta silti olen sitä mieltä, että kannattaa mennä paljastaan asia. Tiedät itse mitä tapahtuu, ja pidä siitä kiinni, eli älä anna kenenkään väheksyä kokemuksiasi. Karkaaminen ei auta kuin hetken.
koulu psygologin juttusille .He ovat sinua varten.Ja sitä varten kouluun palkattu ,että lapset ja nuoret voi hakeutua heidän juttusille vaikeissa asioissa.
Ilmoita asiasta viranomaisille tai puhu vaikka koulun terkkarin kanssa