Aika usein yksin metsässä kulkiessani tapahtuu näin: pysähdyn kesken askelen ja jään paikoilleni, katselen, kuuntelen, havainnoin kaikkea ja minusta tuntuu kuin olisin vain tyhjä kuori jonka sisältä havainnoija (eli minä) on hävinnyt ja jäljellä on vain havainto - eli se mitä näen, kuulen, haistan.
Se tuntuu hyvältä ja aika jotenkin pysähtyy - kuin saisi hetkeksi lomaa ihmisenä olemisesta...
Se tuntuu hyvältä ja aika jotenkin pysähtyy - kuin saisi hetkeksi lomaa ihmisenä olemisesta...
Vastaukset 7
Vanhimmat
Mietiskely on sitä että havainnoija, havaitsemistapahtuma ja havainnon kohde alkavat sulautua toisiinsa. Niiden "välimatka" lyhenee. Ne ovat yhtä samaa prosessia, ja näitä prosesseja kuvataan erilaisina dhyanatiloina.
Alustavaa dhyanatilojen kuvausta:
4. dhyanassa minä näyttää häviävän, olo ei tunnu miltään, ei hyvältä eikä pahalta. Vastaa syvän unen tilaa, mutta ollaan virkeitä, tarkkaavaisia ja tietoisia.
3. dhyana on hyvin tyynen ja tarkkaavaisen mielihyvän tila, havainnoidaan irrottautuminen ajatustoiminnasta.
2. dhyanassa ollaan "hurmioituneena", ei niin tyyntä kuin 3. dhyana.
1. dhyana on tavallisen virkeä, valpas ja rentoutunut tila.
..pelon hallintaa, niin voit alkaa tutustua meditaatioon.
Mietiskely on ajanhaaskausta,huom.meditaatio nojaa aina pelkoon.
En palkää mitään.
..käännä silmät nurin ,taaksepäin.Siellä on "vähän" pelkoa,heillä on kokemusta.
Meditointiharrastukseen tulee uusi käänne, kun siihen liittyy vahvoja fyysisiä liikkeitä.
Näitä on monissa itämaisissa menetelmissä mm. joogassa tai reikimeditaatiossa.
Liikkeitä tehdessä mielikuvat sukeltavat jo aloittelijallakin lapsuudenaikaisiin
mielikuviin ja maisemiin.
Samaa tapahtuu myös hypnoosiin ohjaamiseen yhteydessä. Silloin tehokkaammin.
Meditaatio on persoonallisuuden 'alkemiaa'. Pintaan nousee varhaislapsuudesta peräsin olevia tunnetiloja. On siis hyvin terapeuttista.
Tulehtuneet emootiot saavat 'happea'. Tietoisuudentila nousee. Luovuus lisääntyy.
Maailmankuva avartuu.
Minulla ei ole vastausta kysymykseesi, mutta kokemuksesi muistuttavat hieman omiani. Niin on käynyt vain kaksi kertaa, ja kaipuu siihen tilaan on suuri. Olen ihan tavallinen tyttö, joka ei useinkaan koe mitään jänniä tuntemuksia. Ensimmäisellä kerralla olin kirjakaupassa ostoskeskuksessa, kun selatessani hyllyn edessä kirjaa huomasin aistieni terästyneen ja "ajan pysähtyneen". Se tapahtui kuin nappia painamalla. Hymyilin ja nautin olosta, kunnes se katosi. Tosiaan, silloin ei tuntunut olevan huolen häivääkään. Sitten, vuosien päästä, se tapahtui uudestaan, taas kirjakaupassa!
Odottelen jo seuraavaa:)
Mitä jää jäljelle , jos mielen kaikki kerrokset kuoritaan pois? Mitä vastasyntynyt vauva kokee? Kun mieli hetkeksi "nukahtaa", voi kokea hiljauden kaiken takaa. Tila kahden ajatuksen välissä.
Näitä kokemuksia varmaan on monella, mutta kuin kuin tuuli pyyhkäisee tyynen veden pintaa, tyyneys rikkoutuu. Alamme taas ajatella.
Meditaatioharjoitusten "syvin" tarkoitus on kuoria ne mielen esteet, jotka estävät meitä kokemasta sitä, mikä on syvin olemuksemme. Palata lähtöpisteeseen, kokea vauvan viattomuutta, rakkautta, tässä ja nyt. Koko ajan.Sinne kaikki todelliset opetukset osoittavat sormensa.Bhaktan